Lasten touhuja päivähoidossa

Meillä oli tällä viikolla päivähoidossa vasu-keskustelu, jossa jutellaan lasten kasvamiseen ja kehittymiseen liittyvistä asioista. Oli kiva kuulla vähän tarkemmin miten murujen päivät sujuvat sekä tietysti myös, että miten hoitotäti näkee ja kokee meidän murut, joiden kanssa viettää kuitenkin suurimman osan näiden hereilläoloajasta arkena.

Päivähoitoa on takana nyt noin 3 kuukautta. Kovin mielellään lapset muutamia känkkäränkkä-aamu-poikkeuksia lukuun ottamatta hoitoon menevät, ja mukavasti siellä vaikuttavat viihtyvän. Muutamien tuttujen päiväkotikokemuksia vierestä seuraavana olen kyllä huipputyytyväinen tähän meidän perhepäivähoitokuvioon ja hoitajaan (vaikka eipä kellään mitään sen kummempia vaikeuksia hoidossa ole), ja siihen että lapsia on tosiaan yhteensä vain neljä tässä meidän hoitopaikassa.

Hoitotädin mukaan Roni on kova poika leikkimään, koko ajan on joku leikki ja touhu menossa. Suosikkeja ovat vanhat kännykät ja erilaiset autot. Ja hienosti pikkumies jaksaa kuulemma osallistua erilaisiin vähän isompien lasten touhuihinkin. Ja kyllä sen huomaa, että ne muut lapset siellä ovat isompia kuten isosiskokin, sillä Ronikin on jotenkin kasvanut ihan hirveästi, oppinut valtavasti uusia juttuja, ja haluaa itse tehdä kaikenlaisia asioita. Tietysti se kuuluu normaaliin kasvuunkin, mutta varmasti sillä on vaikutusta, että joka päivä mallina on kolme pari vuotta vanhempaa lasta sekä lisäksi vielä ne hoitotädin omat isot pojat.

Lottaa hoitotäti kommentoi reippaaksi pikkuneidiksi, joka kovasti huolehtii myös pikkuveljestään. Meitä vanhempia kovasti kummastutti hoitotädin kysymys, että leikkiikö Lotta kotona omia leikkejään. Hoidossa kun meidän neiti ei kuulemma juuri keskity rauhallisempiin sisäleikkeihin (paitsi että piirtäminen, askartelu ja muu käsillä tekeminen ovat kuulemma kyllä ihan suosikkeja), vaan yrittää aina ehdottaa leikkejä, jotka sisältävät rehaamista, riehumista ja juoksemista. Ja niitä taas kun ei sisällä ole oikein sallittu leikkiä toisin kuin kotona... Tämä on ihan ihme juttu, sillä kotona Lotta leikkii ja touhuaa niin itsekseen kuin Ronin tai meidän muiden kanssa vaikka miten paljon. Vaikka kyllä meillä hipataan ja riekutaankin...!

Angry Birds are here...

Meidän lapsilla on Angry Birds mania... Tai ei nyt ihan ehkä mania, mutta kova fanitus ainakin on menossa! En oikein muista, että mistä se alkoi - ehkä kylässä syödyistä Angry Birds -karkeista tai kaupan kattoon karanneesta AB-ilmapalloista tai jostain muusta epämääräisestä tavarasta, mutta joka tapauksessa meillä on käynnissä kova AB-bongaus. Ja joka puolella niitä näkyykin - lähes jokaisessa lehdessä on jokin mainos, ja hei, ihan oikeasti, kaupassa on jopa Angry Birds -kahvia! Sitä sentään ei ostettu, mutta saippuaa kylläkin...

Ja olihan sitä sitten pakko ostaa kotiinkin molemmille omat pienet AB-pehmolelut, että oikein pääsee innostus valloilleen. Ja kaiken kukkuraksi isin uudessa puhelimessa on kosketusnäyttö, joten nyt sitä peliäkin pääsee pelaamaan. Siis myös Roni 1 vuotta on pelistä tohkeissaan...!

Kaiken huippu oli tänään, kun Lotta pääsi kylässä pelaamaan Angry Birds -peliä ihan livenä! Pelissä oli erilaisia palikoita ja muita palasia, joista koottiin torneja ja muita rakennelmia, joihin sitten heiteltiin niitä birdsejä pienellä katapultilla. Taitaa joulupukin lahjatoivelista saada uuden toiveen listalle!

On muuten aika huvittavaa, että tässä eräänä iltana lasten mennessä nukkumaan lastenhuoneesta kuului: "Onin böötsi pippu!". Eli "Ronin birds tippui!". Pakkohan se pehmolelu oli mennä pienelle lattialta nostamaan, kun niin hienosti osasi pyytää!