Nyt on lomailtu koko perhe viikon verran, ja arkirutiinit on heitetty romukoppaan! Ei ihan heti edes muista, että mikä päivä tänään oikein onkaan...
Kuluneen viikon aikana lapset ovat nukkuneet aamulla jopa kymmeneen saakka! Siis meidän murut, jotka ovat yleensä olleet pystyssä jo ennen kuin pikkukakkonen alkaa!
Lotta tosin edelleen herää ensimmäisenä, tulee hetkeksi viereen pötköttelemään - joskus ehkä hetkeksi nukahtaen - josta sitten nousee katsomaan yksinään lastenohjelmia meidän muiden jäädessä vielä nukkumaan.
Tänään minulla oli aamupäivällä yhdeltätoista kampaaja, enkä laittanut herätyskelloa soimaan, kun ajattelin nousevani Lotan kanssa samaan aikaan. Toisin kävi, ja kello oli jo melkein kymmenen, kun heräsin!
Pitkistä yöunista johtuen ei meillä ole nukuttu juurikaan päiväunia, muutamana päivänä ainoastaan. Sitä onkin sitten kunnon unipöpperö myös itsellä, kun kymmenen tunnin yöunien lisäksi vetäisee parin tunnin päikkärit!
Ihan on siis rutiinit ja rytmit hukassa - ah, miten ihanaa!
lauantai 28. joulukuuta 2013
Joulun viettoa
Joulu tuli ja meni, ja nyt sitten odotellaan kesää - tai jos vaikka sitä talvea ensin...! On nimittäin ollut ainakin koko joulukuun tosi kurjat säät: lämpömittari plussan puolella ja vettä satanut lähes joka päivä. Missä se lumi viipyy?! Ei auttanut, vaikka joulupukiltakin sitä toivottiin...
Piristystä tähän syksyn ja talven synkkyyteen toi onneksi joulun odotus ja itse joulu! Jouluun meillä valmistauduttiin muun muassa leipomalla pipareita, laittamalla joulukoristeita ja valoja, ja ensimmäistä kertaa ikinä meillä oli myös joulukuusi!
Tänä jouluna vietettiin ensimmäistä kertaa jouluaattoa meidän omassa kotona, ja koko suku kokoontui meille. Onneksi oli vielä säästetty vanha ruokapöytä tuoleineen, niin oli kaikille kymmenelle aikuiselle ja neljälle lapselle oma paikka ruokapöydässä! Jokainen toi tullessaan jotain ruokia, niin minulla ei ollut valtava kokkausurakka aattoon valmistautuessa. Joulun alla opettelin tekemään itse graavilohta kummisetäni opastuksella, ja siitä tulikin meidän joulupöydän uusi suosikki!
Ennen en niin kauhean paljon ole jouluruoista välittänyt, mutta kun niitä tarpeeksi monta vuotta maisetelee, niin johan alkaa maistua! Uusi suosikkini on etenkin perunalaatikko, ja kalat ovat alkaneet vuosien varrella maistua oikein hyvin ympäri vuoden. Kinkku puolestaan on jotenkin alkanut kyllästyttää, ja ensi jouluna meillä taidetaan panostaa enemmän kalapuoleen. Kinkku on kyllä tosi maistuvaa heti paistamisen jälkeen lämpöisenä, mutta ei sitten enää kylmänä. Lotalla taitaa olla samanlainen maku, sillä oli hyvin pettynyt, kun jouluaattoaamuna olikin tarjolla kylmää kinkkua...
Tässä muutamia kuvia joulun ajalta:
Lotta sai joulupukilta sukset, ja heti joulupäivänä käytiin niitä Riutan laduilla testaamassa! Pukki toi molemmille myös luistimet sekä rattipulkan ja -kelkan. Nyt puuttuu enää lumi!
Sitä odotellessa huomenna suunnataan kohti Tamperetta ja Holiday Club kylpylää!
Piristystä tähän syksyn ja talven synkkyyteen toi onneksi joulun odotus ja itse joulu! Jouluun meillä valmistauduttiin muun muassa leipomalla pipareita, laittamalla joulukoristeita ja valoja, ja ensimmäistä kertaa ikinä meillä oli myös joulukuusi!
Tänä jouluna vietettiin ensimmäistä kertaa jouluaattoa meidän omassa kotona, ja koko suku kokoontui meille. Onneksi oli vielä säästetty vanha ruokapöytä tuoleineen, niin oli kaikille kymmenelle aikuiselle ja neljälle lapselle oma paikka ruokapöydässä! Jokainen toi tullessaan jotain ruokia, niin minulla ei ollut valtava kokkausurakka aattoon valmistautuessa. Joulun alla opettelin tekemään itse graavilohta kummisetäni opastuksella, ja siitä tulikin meidän joulupöydän uusi suosikki!
Ennen en niin kauhean paljon ole jouluruoista välittänyt, mutta kun niitä tarpeeksi monta vuotta maisetelee, niin johan alkaa maistua! Uusi suosikkini on etenkin perunalaatikko, ja kalat ovat alkaneet vuosien varrella maistua oikein hyvin ympäri vuoden. Kinkku puolestaan on jotenkin alkanut kyllästyttää, ja ensi jouluna meillä taidetaan panostaa enemmän kalapuoleen. Kinkku on kyllä tosi maistuvaa heti paistamisen jälkeen lämpöisenä, mutta ei sitten enää kylmänä. Lotalla taitaa olla samanlainen maku, sillä oli hyvin pettynyt, kun jouluaattoaamuna olikin tarjolla kylmää kinkkua...
Tässä muutamia kuvia joulun ajalta:
Lotta sai joulupukilta sukset, ja heti joulupäivänä käytiin niitä Riutan laduilla testaamassa! Pukki toi molemmille myös luistimet sekä rattipulkan ja -kelkan. Nyt puuttuu enää lumi!
Sitä odotellessa huomenna suunnataan kohti Tamperetta ja Holiday Club kylpylää!
maanantai 9. joulukuuta 2013
Ärrät pärisee ja itsenäisyyspäivän viettoa
Lotta on vihdoin oppinut sanomaan ärrän - hyvä, Lotta!
Nyt kun isillä on toinen jalka lepotilassa endurokisoissa kaatumisen jälkimainingeissa, eikä sillä saisi kävellä , niin isillä on jokailtainen lukuvuoro lapsille (kun ei oikein muuhunkaan voi juuri osallistua). Suurimmaksi osaksi meillä on ennenkin ollut isin iltalukemiset, mutta nyt siis ihan kokonaan.
Minä en jotenkin koskaan muista harjoituttaa ärrää, mutta isi aina lukemisen päätteeksi sen muistaa. Ja joka ilta sitä sitten on jo pidemmän aikaa harjoiteltu. Ja lopulta harjoittelu tuotti tulosta, sillä itsenäisyyspäivän iltana se ärrä sitten vihdoin pärähti! Vielä ei ärrä sanoissa pärise, mutta eiköhän se sieltä pikku hiljaa puheeseenkin siirry.
Tuona samana ärränoppimispäivänä eli itsenäisyyspäivänä oli lettukesti-pikkujoulut parin kaverpariskunnan kanssa meillä. Perinteisten jouluherkkujen sijaan meillä oli tosiaan vähän erilaiset eväät - ettei ihan kyllästytä pipareihin ja torttuihin...! Mukana menossa keikkui myös porukan tuorein pikkumies, jolla on nyt ikää 3 kuukautta. Seuraava tulokas tähän meidän lukioaikaiseen kaveriporukkaan tuleekin sitten vuodenvaihteessa eli jos ensi vuonna ollaan itsenäisyyspäivän vietossa samalla porukalla, niin lapsia onkin sitten jo neljä!
Itsenäisyyspäivä-viikonloppu tuntui useammankin päivän lomalta, kun meillä ei ollut mitään ihmeempää ohjelmaa ja ehti kerrankin oikein kunnolla olla kotona ja nukkua parit päikkäritkin lasten kanssa. Lauantaina käytiin kyläilemässä mummun ja papan kanssa minun kummeilla, ja pakollinen ruokakauppavisiittikin mahtui tähän päivään (ja vihdoin sain ostettua joulukuusta varten mm. joulukuusenjalan, valot ja muutamia koristeita). Itsenäisyyspäivänä perjantaina oli kunnon nuoskalunta, josta tehtiin lumiukko, lumimopot ja lumilyhty. Lähimetsän pulkkamäki ehdittiin lasketella monet kerrat ja lumienkeleitäkin tuli omenapuiden alle tehtyä. Ja jumpassakin tämä äiti ehti pitkästä aikaa käydä! Ihana viikonloppu siis takana - nyt jaksaa odotella joululomaa!
Nyt kun isillä on toinen jalka lepotilassa endurokisoissa kaatumisen jälkimainingeissa, eikä sillä saisi kävellä , niin isillä on jokailtainen lukuvuoro lapsille (kun ei oikein muuhunkaan voi juuri osallistua). Suurimmaksi osaksi meillä on ennenkin ollut isin iltalukemiset, mutta nyt siis ihan kokonaan.
Minä en jotenkin koskaan muista harjoituttaa ärrää, mutta isi aina lukemisen päätteeksi sen muistaa. Ja joka ilta sitä sitten on jo pidemmän aikaa harjoiteltu. Ja lopulta harjoittelu tuotti tulosta, sillä itsenäisyyspäivän iltana se ärrä sitten vihdoin pärähti! Vielä ei ärrä sanoissa pärise, mutta eiköhän se sieltä pikku hiljaa puheeseenkin siirry.
Tuona samana ärränoppimispäivänä eli itsenäisyyspäivänä oli lettukesti-pikkujoulut parin kaverpariskunnan kanssa meillä. Perinteisten jouluherkkujen sijaan meillä oli tosiaan vähän erilaiset eväät - ettei ihan kyllästytä pipareihin ja torttuihin...! Mukana menossa keikkui myös porukan tuorein pikkumies, jolla on nyt ikää 3 kuukautta. Seuraava tulokas tähän meidän lukioaikaiseen kaveriporukkaan tuleekin sitten vuodenvaihteessa eli jos ensi vuonna ollaan itsenäisyyspäivän vietossa samalla porukalla, niin lapsia onkin sitten jo neljä!
Itsenäisyyspäivä-viikonloppu tuntui useammankin päivän lomalta, kun meillä ei ollut mitään ihmeempää ohjelmaa ja ehti kerrankin oikein kunnolla olla kotona ja nukkua parit päikkäritkin lasten kanssa. Lauantaina käytiin kyläilemässä mummun ja papan kanssa minun kummeilla, ja pakollinen ruokakauppavisiittikin mahtui tähän päivään (ja vihdoin sain ostettua joulukuusta varten mm. joulukuusenjalan, valot ja muutamia koristeita). Itsenäisyyspäivänä perjantaina oli kunnon nuoskalunta, josta tehtiin lumiukko, lumimopot ja lumilyhty. Lähimetsän pulkkamäki ehdittiin lasketella monet kerrat ja lumienkeleitäkin tuli omenapuiden alle tehtyä. Ja jumpassakin tämä äiti ehti pitkästä aikaa käydä! Ihana viikonloppu siis takana - nyt jaksaa odotella joululomaa!
maanantai 2. joulukuuta 2013
Alkutalven kuvasatoa
 |
| Lumileikkeihin riittää vähempikin määrä lunta |
 |
| Joulun ekat piparit à la Birds-leipurit |
 |
| Uusien huonekalujen pakkauslaatikoista syntyi hieno maja. Entinen autohuone on nyt majahuone! |
Pari viikkoa sitten käytiin myös Metsästysmuseolla joulumarkkinoilla. Siellä pääsi myös karhun kyytiin:
Sikin sokin sekalaista
Joka päivä tapahtuu kaikenlaista hassua, hauskaa ja ihan tavallisiakin asioita, joista olisi kiva tänne blogiin kirjoittaa, mutta ei sitä vaan saa aikaiseksi, tai ehdi, tai jaksa tai... Tässä tulee siis sikin sokin sekalaisesti kaikkia viime aikoina tapahtuneita asioita:
Lapsilla on nykyään ikävä mummua, vaikka mummua nähdäänkin joka viikko. Ikävä iskee milloin missäkin, esimerkiksi aamulla matkalla päiväkotiin tai kotona kesken leikkien. Jompi kumpi on silloin kyyneleet silmissä ja hädin tuskin saa sanottua, että "on ikävä mummua" ja kyynelehtiminen jatkuu. Pienet mummun murut! Joskus tulee ikävä muitakin, esimerkiksi isiä (kun isi on töissä) tai Satu-tätiä. Viikonloppuna isi oli mopokisoissa, josta soitti jouduttuaan keskeyttämään kisan kaatumisen takia (ja pohjeluussa murtuma eli isi on nyt sitten kotona vähän aikaa...), ja puhelun aikana molemmilla lapsilla tuli isiä niin kova ikävä, ettei meinannut millään helpottaa edes äidin sylissä.
Viikonloppuna oltiin katsomassa joulukadun avajaisia, eikä kenelläkään vähintään viiden metrin säteellä varmasti jäänyt kaikesta muusta metelistä huolimatta epäselväksi, kuinka kovasti Roni tykkää autoista. Kulkueessa oli paljon erilaisia paketti-, lava-, kuorma- ja muita autoja, joiden ohiajaessa pikkumies kiljahteli innoissaan. Ei niistä joulupukeista, tontuista ja muista joulujutuista niin väliä, mutta kunhan pääsi näkemään autoja...!
Viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa lasten kanssa lähimetsässä retkellä, ja mukana oli myös naapurin lapset äitinsä kanssa. Eipä ole viime aikoina liikaa ehditty näillä omilla nurkilla pyöriä, ja sääkin on ollut tosi kurja, joten oli ihanaa pitkästä aikaa olla ilman mitään ohjelmaa ja aikatauluja, ja nauttia kauniista säästä metsäpolkuja tallaillen.
Joulutunnelmaan on virittäydytty kulkueen lisäksi kotonakin. Pipareita leivottiin jo yksi pellillinen viime viikolla, ja muutamia jouluisia koristeita ja valoja laiteltiin paikoilleen, samoin pihavalot. Uudet verhotkin on tässä välissä saapuneet ja päässeet paikoilleen, ja keittiö on saanut uuden ruokapöydän ja tuolit. Nyt sitten vaan odotellaan joulua, jolloin kokoonnutaan ensimmäistä kertaa koko suvun kesken meille!
Lapsilla on nykyään ikävä mummua, vaikka mummua nähdäänkin joka viikko. Ikävä iskee milloin missäkin, esimerkiksi aamulla matkalla päiväkotiin tai kotona kesken leikkien. Jompi kumpi on silloin kyyneleet silmissä ja hädin tuskin saa sanottua, että "on ikävä mummua" ja kyynelehtiminen jatkuu. Pienet mummun murut! Joskus tulee ikävä muitakin, esimerkiksi isiä (kun isi on töissä) tai Satu-tätiä. Viikonloppuna isi oli mopokisoissa, josta soitti jouduttuaan keskeyttämään kisan kaatumisen takia (ja pohjeluussa murtuma eli isi on nyt sitten kotona vähän aikaa...), ja puhelun aikana molemmilla lapsilla tuli isiä niin kova ikävä, ettei meinannut millään helpottaa edes äidin sylissä.
Viikonloppuna oltiin katsomassa joulukadun avajaisia, eikä kenelläkään vähintään viiden metrin säteellä varmasti jäänyt kaikesta muusta metelistä huolimatta epäselväksi, kuinka kovasti Roni tykkää autoista. Kulkueessa oli paljon erilaisia paketti-, lava-, kuorma- ja muita autoja, joiden ohiajaessa pikkumies kiljahteli innoissaan. Ei niistä joulupukeista, tontuista ja muista joulujutuista niin väliä, mutta kunhan pääsi näkemään autoja...!
Viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa lasten kanssa lähimetsässä retkellä, ja mukana oli myös naapurin lapset äitinsä kanssa. Eipä ole viime aikoina liikaa ehditty näillä omilla nurkilla pyöriä, ja sääkin on ollut tosi kurja, joten oli ihanaa pitkästä aikaa olla ilman mitään ohjelmaa ja aikatauluja, ja nauttia kauniista säästä metsäpolkuja tallaillen.
Joulutunnelmaan on virittäydytty kulkueen lisäksi kotonakin. Pipareita leivottiin jo yksi pellillinen viime viikolla, ja muutamia jouluisia koristeita ja valoja laiteltiin paikoilleen, samoin pihavalot. Uudet verhotkin on tässä välissä saapuneet ja päässeet paikoilleen, ja keittiö on saanut uuden ruokapöydän ja tuolit. Nyt sitten vaan odotellaan joulua, jolloin kokoonnutaan ensimmäistä kertaa koko suvun kesken meille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)