Pikkumiehen suhteellisen selvästi ymmärrettävä sanavarasto on tätä nykyä tällainen:
äiti
joo
avaa
oho
pappa
barbapapa (ilman r-kirjainta tietysti...)
hoplop - jonka Roni muuten tunnistaa kyseisestä paikasta ohi ajettaessa (tietämättömille tiedoksi, että kyse on siis HopLop-leikki-sisähuvipuistopaikasta)
...on niitä varmaan muutama muukin, mutta ei juuri nyt tule mieleen...
Mutta tänään tuli yksi pitkään odotettu sana lisää: "ikkä". Eli siis iskä. Niin se muru vaan oppii!
torstai 31. toukokuuta 2012
perjantai 25. toukokuuta 2012
tiistai 15. toukokuuta 2012
Päivähoitopohdiskelua
Elokuussa palaan sitten lopullisesti töihin ja lapset aloittavat päivähoidossa. Haettiin päiväkotipaikkaa kaikista näistä lähipäiväkodeista, ykköstoiveena tietysti sisarusryhmä, joka on kätevästi tuossa Junailijankadun päiväkodissa, jossa on käyty avoimen päiväkodin puolella leikkimässä aina silloin tällöin eli paikka on jo meille kaikille tuttu.
No, eipäs se asia olekaan niin yksinkertainen, sillä kaupungin päiväkodit ovat ihan täynnä! Meille soitettiin jo pari viikkoa sitten, ja kerrottiin, että on varattu paikka perhepäivähoidosta, mutta virallinen ilmoitus asiasta tuli eilen. Oli tosi kiva, että soittivat asiasta etukäteen ja kertoivat asiaan vaikuttavista seikoista, sillä kyllähän se olisi ollut aika iso yllätys, että kun ei ole haettu edes perhepäivähoitopaikkaa, niin sellainen sieltä kysymättä annetaan.
Kyllähän perhepäivähoito kokonaisuutena on ihan varmasti alle eskari-ikäiselle, ja erityisesti alle 3-vuotiaalle, se paras vaihtoehto, siitä on olemassa tutkimuksia ja tieteellistä faktaa vaikka millä mitalla. Ja kyllähän sen maalaisjärkikin sanoo, kun sitä vähän miettii.
Mutta miksi sitten me, ja aika moni muukin, hakee ensisijaisesti päiväkotipaikkaa? Hyvä kysymys. Varmaan osansa on ennakkoluuloilla, sillä minulla ei itsellä ole perhepäivähoidosta mitään kokemuksia, ja muutaman tutun kautta lähes pelkästään huonoja kokemuksia. Ja puolestaan päiväkotikokemukset on taas hyviä. Ja perhepäivähoidossa aika paljon riippuu hoitajasta, niin hänen ammattitaidostaan kuin persoonastaankin. Päiväkodissa niitä hoitajia on useampia, että jos jonkun kanssa on jotain ongelmaa, niin siellä on onneksi niitä muitakin.
Mutta jos ja toivottavasti kun hoitajan kanssa hommat sujuu, niin onhan tämä itse asiassa ihan hyvä, ja varmaan jopa parempikin, näin. Päivähoitohenkilö, jonka kanssa olen ollut yhteydessä, on kyllä ollut aivan ihana, ja ottanut vastaan kaiken palautteen, jota olen jo tässä vaiheessa antanut. Ja kyllähän se kieltämättä tuntuu hyvälle, että siellä oikeasti mietitään näitä asioita perheiden ja näiden toiveiden näkökulmasta. Tämä henkilö sanoi puhelimessa, että yrittävät saada meidät sellaiselle hoitajalle, jossa Roni olisi ainoa pieni, jotta riittää sitten riittävästi syliä Ronille, ja jossa olisi Lotalle suurin piirtein samanikäinen kaveri. Ja että hoitaja olisi sellainen, jolla on päiväkotikokemusta (tai vastaavanlainen koulutus), kun päiväkoti kerran on meidän ykköstoive. No, sanovat näin varmaan (ja toisaalta toivottavasti myös) kaikille, mutta hyvältä se silti kuulostaa!
Nyt sitten vaan odotellaan kesäkuuta, jolloin päästään tutustumaan hoitajaan ja hoitopaikkaan!
No, eipäs se asia olekaan niin yksinkertainen, sillä kaupungin päiväkodit ovat ihan täynnä! Meille soitettiin jo pari viikkoa sitten, ja kerrottiin, että on varattu paikka perhepäivähoidosta, mutta virallinen ilmoitus asiasta tuli eilen. Oli tosi kiva, että soittivat asiasta etukäteen ja kertoivat asiaan vaikuttavista seikoista, sillä kyllähän se olisi ollut aika iso yllätys, että kun ei ole haettu edes perhepäivähoitopaikkaa, niin sellainen sieltä kysymättä annetaan.
Kyllähän perhepäivähoito kokonaisuutena on ihan varmasti alle eskari-ikäiselle, ja erityisesti alle 3-vuotiaalle, se paras vaihtoehto, siitä on olemassa tutkimuksia ja tieteellistä faktaa vaikka millä mitalla. Ja kyllähän sen maalaisjärkikin sanoo, kun sitä vähän miettii.
Mutta miksi sitten me, ja aika moni muukin, hakee ensisijaisesti päiväkotipaikkaa? Hyvä kysymys. Varmaan osansa on ennakkoluuloilla, sillä minulla ei itsellä ole perhepäivähoidosta mitään kokemuksia, ja muutaman tutun kautta lähes pelkästään huonoja kokemuksia. Ja puolestaan päiväkotikokemukset on taas hyviä. Ja perhepäivähoidossa aika paljon riippuu hoitajasta, niin hänen ammattitaidostaan kuin persoonastaankin. Päiväkodissa niitä hoitajia on useampia, että jos jonkun kanssa on jotain ongelmaa, niin siellä on onneksi niitä muitakin.
Mutta jos ja toivottavasti kun hoitajan kanssa hommat sujuu, niin onhan tämä itse asiassa ihan hyvä, ja varmaan jopa parempikin, näin. Päivähoitohenkilö, jonka kanssa olen ollut yhteydessä, on kyllä ollut aivan ihana, ja ottanut vastaan kaiken palautteen, jota olen jo tässä vaiheessa antanut. Ja kyllähän se kieltämättä tuntuu hyvälle, että siellä oikeasti mietitään näitä asioita perheiden ja näiden toiveiden näkökulmasta. Tämä henkilö sanoi puhelimessa, että yrittävät saada meidät sellaiselle hoitajalle, jossa Roni olisi ainoa pieni, jotta riittää sitten riittävästi syliä Ronille, ja jossa olisi Lotalle suurin piirtein samanikäinen kaveri. Ja että hoitaja olisi sellainen, jolla on päiväkotikokemusta (tai vastaavanlainen koulutus), kun päiväkoti kerran on meidän ykköstoive. No, sanovat näin varmaan (ja toisaalta toivottavasti myös) kaikille, mutta hyvältä se silti kuulostaa!
Nyt sitten vaan odotellaan kesäkuuta, jolloin päästään tutustumaan hoitajaan ja hoitopaikkaan!
Ihana päivä
No niin, toinen vapaapäivä menossa, ja voi että tämä kotonaolo on ihanaa! Tänään lähdettiin aamulla jo ennen yhdeksää ruokakaupan kautta puistoon, jonne ostettiin evääksi lapsille karjalanpiirakkaa ja minulle Starbucksin jääkahvia. Kaverit olivat tulossa vasta reilun puolen tunnin päästä mukaan, joten aloitettiin auringonpaisteinen puistovisiitti eväsretkellä. Kyllä ne elämän pienet asiat on niitä parhaita!
Ja miten sitä osaakaan eri tavalla suhtautua moneen asiaan, kun on välillä käynyt töissä ja toisaalta taas tietää, että syksyllä tämä kotonaolon ihanuus loppuu! Tietysti sitä on tässä kolmen vuoden kotonaolon aikana syntynyt tiettyjä rutiineja, joita ilman arki ei olisi niin sujuvaa, mutta nyt ei jotenkin enää jaksa ihan kaikista pitää enää kiinni. Ei sillä niin väliä, vaikka kotiin jäisikin kaaos, kun lähdetään puistoon, tai jos se pyykkikone ei nyt ihan heti aamusta alkaen pyörikään...
Lapset, ja etenkin Roni, on viimeisen kuuden viikon aikana kasvaneet ihan huimasti ja oppineet hirveän paljon uusia asioita! Varmaan osansa on ollut myös sillä, että arkirutiinit on kuitenkin olleet erilaiset isin kanssa kotona ollessa, ja kyllähän sekin vaikuttaa kun äiti, jonka kanssa on oltu kylki kyljessä syntymästä saakka, yhtäkkiä onkin poissa ison osan päivästä... Mutta kyllähän tuossa reilun vuoden iässä kehitysaskeleetkin on huimia tapahtui ympärillä mitä tahansa!
Esimerkiksi aamut on nykyään ihan superhelppoja - poikkeuspäiviäkin tietysti löytyy... Ennen Ronia piti pitää sylissä kunnes aamupala oli pöydässä, ja siltikin pikkumies oli aika itkuisa. Yritä siinä sitten saada kolmelle ihmiselle aamupala pöytään, kun yksi huutaa ja roikkuu puntissa tai keikkuu kainalossa... No, ei ole enää sitä ongelmaa, vaan lapset kiltisti leikkivät yhdessä tai katsovat lastenohjelmia vierekkäin sohvalla kunnes aamupala on valmis. Ah, ihanaa! Kun päivä saa alkaa rauhallisesti, sillä on suuri merkitys koko loppupäivään!
Ja miten sitä osaakaan eri tavalla suhtautua moneen asiaan, kun on välillä käynyt töissä ja toisaalta taas tietää, että syksyllä tämä kotonaolon ihanuus loppuu! Tietysti sitä on tässä kolmen vuoden kotonaolon aikana syntynyt tiettyjä rutiineja, joita ilman arki ei olisi niin sujuvaa, mutta nyt ei jotenkin enää jaksa ihan kaikista pitää enää kiinni. Ei sillä niin väliä, vaikka kotiin jäisikin kaaos, kun lähdetään puistoon, tai jos se pyykkikone ei nyt ihan heti aamusta alkaen pyörikään...
Lapset, ja etenkin Roni, on viimeisen kuuden viikon aikana kasvaneet ihan huimasti ja oppineet hirveän paljon uusia asioita! Varmaan osansa on ollut myös sillä, että arkirutiinit on kuitenkin olleet erilaiset isin kanssa kotona ollessa, ja kyllähän sekin vaikuttaa kun äiti, jonka kanssa on oltu kylki kyljessä syntymästä saakka, yhtäkkiä onkin poissa ison osan päivästä... Mutta kyllähän tuossa reilun vuoden iässä kehitysaskeleetkin on huimia tapahtui ympärillä mitä tahansa!
Esimerkiksi aamut on nykyään ihan superhelppoja - poikkeuspäiviäkin tietysti löytyy... Ennen Ronia piti pitää sylissä kunnes aamupala oli pöydässä, ja siltikin pikkumies oli aika itkuisa. Yritä siinä sitten saada kolmelle ihmiselle aamupala pöytään, kun yksi huutaa ja roikkuu puntissa tai keikkuu kainalossa... No, ei ole enää sitä ongelmaa, vaan lapset kiltisti leikkivät yhdessä tai katsovat lastenohjelmia vierekkäin sohvalla kunnes aamupala on valmis. Ah, ihanaa! Kun päivä saa alkaa rauhallisesti, sillä on suuri merkitys koko loppupäivään!
lauantai 12. toukokuuta 2012
Paluu arkeen
Niin se vaan kuusi viikkoa vierähti huiman nopeasti ja huomisen jälkeen on taas paluu kotiäitiarkeen. Töissä oli tosi mukavaa ja juuri kun ehti päästä työn touhuun, niin jo pitikin alkaa pakata omia tavaroita laatikkoon odottamaan elokuista toiseen työhuoneeseen siirtymistä. Mutta onhan se ihanaa olla vielä tovi kotona ja nauttia viimeisistä vapaista ja tietysti kesästä, jota meillä on niin kovasti odotettu. Muistan hyvin, kun eräänä keväisenä päivänä satoi pitkästä aikaa vielä kuitenkin hieman lunta, ja pikkuneiti melkein itki ikkunan äärellä: "Äiti, minä haluan, että tulee se kesä eikä lunta!" Ihana pieni muru!
Tänään juhlittiin Lotan nimppareita, ja heti aamusta asti vieraiden odotus oli kova. "Joko ne vieraat ja kaverit (eli serkkutytöt) kohta tulee?" kuultiin useampaan otteeseen ennen iltapäivää. Ja tulivathan ne sitten lopulta! Odotellessa pikkuneiti onneksi sai katsoa uutta, nimpparilahjaksi saatua Risto Räppääjä -elokuvaa sekä auttaa äitiä kakun täyttämisessä ja koristelussa. Tuli muuten hieno koristelu kakkuun, joka muutenkin onnistui ihmeen hyvin (minä kun en ole mikään täytekakkuekspertti, olisiko tämä ollut ehkä noin kahdeksas täytekakku ikinä...?)! Ostin koristeeksi Prismasta sellaisen koko kakun kokoisen vohvelikuvan, johon oli elintarvikeväreillä painettu Barbapapat. Täytyykin yrittää muistaa laittaa kuva tänne... Kakku tosin meinasi muuttua mansikoilla koristelluksi, kun ensin se kuva alkoi halkeilla ja reunat nousivat ylös kipristyen... Mutta onneksi kuva jotenkin kostuttuaan asettui paikoilleen ja siihen jäi vain muutama viiru sinne tänne. Olisi vissiin pitänyt kostuttaa sitä kuvaa jotenkin heti, vaikka suihkupullolla...
No, pitää siis tehdä uusi kakku, että pääsee kokeilemaan! Paitsi että se kuva ei kyllä ollut kauhean hyvän makuinen, tai ei siinä makeassa maussa oikeastaan ollut mitään vikaa, vaan koostumus oli ehkä se omituisin - vohveli nimittäin muuttui vähän sitkeäksi kakun päällä kostuttuaan.
Nimpparijuhlien jälkeen Lotta pääsi isin mukaan valmistelemaan ensi viikonlopun endurokisojen reittejä, ja Roni puolestaan pääsi elämänsä ensimmäiselle polkupyöräretkelle! Tehtiin ensin pieni lenkki pyöräillen, ja sitten suunnattiin kohti ankkapuistoa. Pikkumies istui enemmän kuin tyytyväisenä pyörän kyydissä ja laulaa loilotti jotain omia laulujaan siellä istuimessa selkäni takana. Puistoon lähtiessä aurinko paistoi, mutta kun oltiin juuri päästy hiekkalaatikolle, tuli kunnon sadekuuro. No, siellä me silti istuttiin ja tehtiin kakkuja. Eihän sitä nyt kesken kaiken viitsi pienen sateen takia pois lähteä! Ja äkkiä se kuuro onneksi menikin ohi, ja sitten taas jo paistoi aurinko. Ja Roni reippaasti kuivasi haalarin takamuksellaan kaikki ankkapuiston härvelit ja liukumäet...!
Huomenna sitten äitienpäivän juhlintaa - juhlaviikonloppu siis!
Tänään juhlittiin Lotan nimppareita, ja heti aamusta asti vieraiden odotus oli kova. "Joko ne vieraat ja kaverit (eli serkkutytöt) kohta tulee?" kuultiin useampaan otteeseen ennen iltapäivää. Ja tulivathan ne sitten lopulta! Odotellessa pikkuneiti onneksi sai katsoa uutta, nimpparilahjaksi saatua Risto Räppääjä -elokuvaa sekä auttaa äitiä kakun täyttämisessä ja koristelussa. Tuli muuten hieno koristelu kakkuun, joka muutenkin onnistui ihmeen hyvin (minä kun en ole mikään täytekakkuekspertti, olisiko tämä ollut ehkä noin kahdeksas täytekakku ikinä...?)! Ostin koristeeksi Prismasta sellaisen koko kakun kokoisen vohvelikuvan, johon oli elintarvikeväreillä painettu Barbapapat. Täytyykin yrittää muistaa laittaa kuva tänne... Kakku tosin meinasi muuttua mansikoilla koristelluksi, kun ensin se kuva alkoi halkeilla ja reunat nousivat ylös kipristyen... Mutta onneksi kuva jotenkin kostuttuaan asettui paikoilleen ja siihen jäi vain muutama viiru sinne tänne. Olisi vissiin pitänyt kostuttaa sitä kuvaa jotenkin heti, vaikka suihkupullolla...
No, pitää siis tehdä uusi kakku, että pääsee kokeilemaan! Paitsi että se kuva ei kyllä ollut kauhean hyvän makuinen, tai ei siinä makeassa maussa oikeastaan ollut mitään vikaa, vaan koostumus oli ehkä se omituisin - vohveli nimittäin muuttui vähän sitkeäksi kakun päällä kostuttuaan.
Nimpparijuhlien jälkeen Lotta pääsi isin mukaan valmistelemaan ensi viikonlopun endurokisojen reittejä, ja Roni puolestaan pääsi elämänsä ensimmäiselle polkupyöräretkelle! Tehtiin ensin pieni lenkki pyöräillen, ja sitten suunnattiin kohti ankkapuistoa. Pikkumies istui enemmän kuin tyytyväisenä pyörän kyydissä ja laulaa loilotti jotain omia laulujaan siellä istuimessa selkäni takana. Puistoon lähtiessä aurinko paistoi, mutta kun oltiin juuri päästy hiekkalaatikolle, tuli kunnon sadekuuro. No, siellä me silti istuttiin ja tehtiin kakkuja. Eihän sitä nyt kesken kaiken viitsi pienen sateen takia pois lähteä! Ja äkkiä se kuuro onneksi menikin ohi, ja sitten taas jo paistoi aurinko. Ja Roni reippaasti kuivasi haalarin takamuksellaan kaikki ankkapuiston härvelit ja liukumäet...!
Huomenna sitten äitienpäivän juhlintaa - juhlaviikonloppu siis!
torstai 3. toukokuuta 2012
Vappua ja muuta elämää
Meillä oli kerrankin oiken kunnon perinteistä vappuohjelmaa: vappuaattona grillattiin ukilla ja sen jälkeen kyläiltiin mummilla, jossa nähtiin lasten serkkutyttöjäkin. Kotona oli tietysti perinteiset vappupallot, Ronilla Autot-pallo ja Lotalla Ihaa-pallo, ja serpentiiniäkin lapset innoissaan puhaltelivat ja levittelivät ympäriinsä. Vappupäivänä käytiin lasten kanssa kaverilla kyläilemässä ja syötiin nakkeja kera ranskalaisten ja perunasalaatin, sekä tietysti päälle vielä munkkeja ja simaa! Ja lapset saivat riehua ja leikkiä pitkästä aikaa yhdessä. Kyllä ne olivat sitä odottaneetkin!
Aamupäiväkyläilyn jälkeen mentiin mummulle ja papalle päiväunille, joilta herättyään pikkuneidillä nousi kuume ja flunssa alkoi pukata päälle. Johan sitä aika pitkään ehdittiinkin olla terveinä! Onneksi flunssa ei näyttänyt olevan kauhean ärhäkkä, vaan jo seuraavana päivänä kuumetta oli enää vähän ja neidillä oli taas vauhti päällä. Tänään aamulla tauti näyttää iskeneen myös Roniin, sen verran tuhisevaa ja röhisevää oli pikkumiehen yöunet ja valvomiset viime yönä...
Isillä on enää pari päivää isäkuukautta jäljellä, ja ensi viikolla alkavat taas isin työt. Minä olen vielä yhden viikon töissä, joten lapset pääsevät mummun ja papan hoitoon ensi viikoksi. Ja sen jälkeen palataan sitten taas normaaliin arkeen ja äidin ja lasten yhteisiin touhuihin. Kylläpä aika on mennyt nopeasti ja kesäkin on melkein ehtinyt tulla tällä välin! Kun aloitin työt huhtikuun alussa, oli vielä lunta maassa ja lapset rakensivat isin kanssa lumilinnaa ukin pihalle.
Aamupäiväkyläilyn jälkeen mentiin mummulle ja papalle päiväunille, joilta herättyään pikkuneidillä nousi kuume ja flunssa alkoi pukata päälle. Johan sitä aika pitkään ehdittiinkin olla terveinä! Onneksi flunssa ei näyttänyt olevan kauhean ärhäkkä, vaan jo seuraavana päivänä kuumetta oli enää vähän ja neidillä oli taas vauhti päällä. Tänään aamulla tauti näyttää iskeneen myös Roniin, sen verran tuhisevaa ja röhisevää oli pikkumiehen yöunet ja valvomiset viime yönä...
Isillä on enää pari päivää isäkuukautta jäljellä, ja ensi viikolla alkavat taas isin työt. Minä olen vielä yhden viikon töissä, joten lapset pääsevät mummun ja papan hoitoon ensi viikoksi. Ja sen jälkeen palataan sitten taas normaaliin arkeen ja äidin ja lasten yhteisiin touhuihin. Kylläpä aika on mennyt nopeasti ja kesäkin on melkein ehtinyt tulla tällä välin! Kun aloitin työt huhtikuun alussa, oli vielä lunta maassa ja lapset rakensivat isin kanssa lumilinnaa ukin pihalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)