Taas mennään ja lujaa - Lotta nimittäin on oppinut tällä viikolla pari uutta juttua: eilen taputti ekan kerran käsiä yhteen ja tänään halusi aivan itse pitää tuttipulloa käsissään maitoa juodessaan. Ja taisi se tällä viikolla olla myös ne ekat kerrat, kun neiti seisoi hetkittäin ilman tukea!
Eilen oltiin iltapuurolla, kun Lotta yhtäkkiä alkoi taputtaa käsiään yhteen ja nauroi siihen päälle. Ja tätä uutta taitoa onkin sitten ahkerasti treenattu siitä lähtien, ja aivan yhtä hauskaa on myös äidillä ja isällä taputtelun parissa.
Tänään päiväunille mennessä kokeiltiin, josko se viimeinen maitotilkka pullosta maistuisi vielä ennen unia, ja niin se vaan Lotta nappasi pullon omiin käsiin! Maitoa meni kyllä enemmän naamalle ja petivaatteille kuin suuhun, mutta pullo pysyi hienosti käsissä. Ihan pienenä vauvanahan Lotta aina halusi pitää pullosta kiinni ja välillä oikein voimalla työnsi pulloa johonkin suuntaan, vaikka halusikin vielä siitä juoda. No, sitten kun alkoi olla siinä vaiheessa, että voisi oikeasti pidellä sitä pulloa itse, niin sittenhän se touhu ei huvittanut enää ollenkaan. Mutta nyt ollaan siis palattu takaisin pullosta pitämiseen, ja hyvähän sitä nyt on treenata vielä ennen kuin luovutaan kyseisestä kapistuksesta kokonaan!
Tällä hetkellä meillä nukutaan vielä kahdet päikkärit, mutta ekat on noin puolen tunnin mittaiset ja tokat venyy yhä myöhemmäksi. Taitaa olla aika siirtyä yksiin päiväuniin. Ja ihan luksusta äidille olisi, jos ne yhdet unet kestäisivät vaikka parikin tuntia! Siitä sitten haaveillessa...
lauantai 23. tammikuuta 2010
tiistai 19. tammikuuta 2010
Matkapäiväkirjan viimeinen osa
Reissusta palattiin kotiin toissapäivänä, ja kotimatkakin sujui hyvin. Lentokone oli aika täynnä ja vähän jännitti, joudunko antamaan Lotan turvakaukalon pois ja pitäämään Lottaa sylissä lennon ajan, mutta onneksi asia järjestyi ja saatiin kokonaan oma kolmepaikkainen penkkirivi. Lotta otti jälleen päiväunet koneessa ja muun ajan tutkaili kiinnostuneena kaikkea ympärillä olevaa. Geneven lentokentällä jouduttiin laittamaan rattaat ruumaan, mutta ne saatiinkin jo heti ensimmäisinä tavarahihnalla odotellessa. Eli pelko hukkuvista matkatavaroista oli koko reissun osalta onneksi turha!
Taisi olla pikkuneiti aika väsynyt matkustamisesta, kun ensimmäinen yö kotona meni vain muutamilla havahtumisilla ja unta tuli jopa 13 tuntia! Äidilläkin väsymys kesti seuraavaan päivään asti, kun vasta iltapäivällä useiden kahvikupillisten jälkeen alkoi olla herännyt olo...
Sitten alkoi taas arki: ihan itse pitää laittaa aamiaiset ja muut ruoat, ja siivota Lotan ruokasotkut syömisen jälkeen. Hassua, miten nopeasti sitä unohtikin, että miten kauan syömisen oheisoperaatioihin (lähinnä siis siivoamiseen) voi mennä aikaa...!
Taisi olla pikkuneiti aika väsynyt matkustamisesta, kun ensimmäinen yö kotona meni vain muutamilla havahtumisilla ja unta tuli jopa 13 tuntia! Äidilläkin väsymys kesti seuraavaan päivään asti, kun vasta iltapäivällä useiden kahvikupillisten jälkeen alkoi olla herännyt olo...
Sitten alkoi taas arki: ihan itse pitää laittaa aamiaiset ja muut ruoat, ja siivota Lotan ruokasotkut syömisen jälkeen. Hassua, miten nopeasti sitä unohtikin, että miten kauan syömisen oheisoperaatioihin (lähinnä siis siivoamiseen) voi mennä aikaa...!
lauantai 16. tammikuuta 2010
Matkapaivakirja, osa IV
Eilen kaannettiin auton nokka kohti Morzinea, kaunista Alppikylaa Ranskassa, jossa ollaan monet kerrat oltu laskettelemassa. Automatka kesti puolitoista tuntia eli aika mukavan lahella on ihanat lumiset vuorimaisemat. Lotan kanssa matkustaminen sujui jalleen hyvin, neiti oli unten mailla melkein koko matkan evasmaidot juotuaan (kotimatkalla ei meinannut uni tulla yhta helposti ja vahan harmittikin alkumatkasta, mutta sitten taas jo uni onneksi maistuikin).
Hotellissa oli katevasti Lotalle oma vauvan sanky (jossa tosin ei kylla nukkunut, vaan aidin vieressa) ja syottotuoli. Muutenkin koko reissun ajan kaikissa paikoissa on ollut syottotuolit valmiina, ja melkein jokaisen ravintolan vessassa myos hoitotasokin. Lotan ruoat on jokaisen ravintolan keittiosta saatu lammitettyna ja natisti kulhoon laitettuna. Eli palvelu on pelannut oikein hyvin!
Tanaan aamupaivalla noustiin kabiinihissilla ylos vuorille. Sekin homma sujui Lotan kanssa tosi hyvin ja rattaatkin mahtuivat hienosti hissiin! Siina se paiva menikin sitten kavellessa ja laskettelijoita ihmetellessa. Ei kesta kauaa, kun Lottakin paasee suksille ja samoihin maisemiin laskemaan! Aiti ei malta odottaa...
Se joka sanoo, etta pienten lasten kanssa ei voi matkustaa tai lomailla, on kylla ihan vaarassa! Tai no, voihan se riippua tietysti lapsistakin, mutta ainakin meidan murun kanssa matkustaminen on ainakin sujunut tosi hyvin. Ja kylla on tama loma ollut lomaa aidillekin! Sisko kun on huolehtinut meille ihanat illalliset ja kattanut aamupalat ym. Kiitokset siis siskolle - kylla me tullaan uudestaankin!
Hotellissa oli katevasti Lotalle oma vauvan sanky (jossa tosin ei kylla nukkunut, vaan aidin vieressa) ja syottotuoli. Muutenkin koko reissun ajan kaikissa paikoissa on ollut syottotuolit valmiina, ja melkein jokaisen ravintolan vessassa myos hoitotasokin. Lotan ruoat on jokaisen ravintolan keittiosta saatu lammitettyna ja natisti kulhoon laitettuna. Eli palvelu on pelannut oikein hyvin!
Tanaan aamupaivalla noustiin kabiinihissilla ylos vuorille. Sekin homma sujui Lotan kanssa tosi hyvin ja rattaatkin mahtuivat hienosti hissiin! Siina se paiva menikin sitten kavellessa ja laskettelijoita ihmetellessa. Ei kesta kauaa, kun Lottakin paasee suksille ja samoihin maisemiin laskemaan! Aiti ei malta odottaa...
Se joka sanoo, etta pienten lasten kanssa ei voi matkustaa tai lomailla, on kylla ihan vaarassa! Tai no, voihan se riippua tietysti lapsistakin, mutta ainakin meidan murun kanssa matkustaminen on ainakin sujunut tosi hyvin. Ja kylla on tama loma ollut lomaa aidillekin! Sisko kun on huolehtinut meille ihanat illalliset ja kattanut aamupalat ym. Kiitokset siis siskolle - kylla me tullaan uudestaankin!
torstai 14. tammikuuta 2010
Matkapaivakirja, osa III
Janna juttu on se, etta vaikka taalla on samoja Hipp-merkkisia lastenruokia kuin Suomessakin, niin taalla niissa on kaikissa lisattyna suolaa, vaikka Suomessa ei ole. Ja on muuten pikkasen maukkaampia poperoita, kun on ripaus suolaa makuja esiintuomassa! No, ehka Suomessa ihmiset syo aikuisina ihan liikaa suolaa ja siksi sen asian ymparilla on melkein hysteria, kun on pienista lapsista kyse...
Saa nahda, miten Lotalle sitten kotona maistuu suolattomat poperot, kun taalla on saanut lisaksi mm. herkkujuustoja, leipia, kalaa ja jopa pienen nokareen mousse au chocolat! Tai sitten meilla aletaan jo syoda samoja ruokia koko perhe, eika Lotalle enaa erikseen keitella ja paistella omia lihoja ja kasviksia. Kotoalahtopaivana Lotta jo oikeastaan vahan aloittikin talla linjalla, kun sai maistella aidin lautaselta jauhelihakastiketta ja spagettia seka parmesania. Ja muuten tykkasi kovasti!
Toinen outo juttu on se, etta taalla ei ole ollenkaan kaupoissa aidinmaidonkorviketta valmiina nesteena. On vain jauhetta, joka sekoitetaan veteen, ja vasta yli 1-vuotiaille on jotain nestemaista maitoa purkissa. Kylla sellainen valmis neste on reissussa tai ihan vaan kaupungilla kaydessa paljon katevampaa, taman aidin mielesta ainakin...
Saa nahda, miten Lotalle sitten kotona maistuu suolattomat poperot, kun taalla on saanut lisaksi mm. herkkujuustoja, leipia, kalaa ja jopa pienen nokareen mousse au chocolat! Tai sitten meilla aletaan jo syoda samoja ruokia koko perhe, eika Lotalle enaa erikseen keitella ja paistella omia lihoja ja kasviksia. Kotoalahtopaivana Lotta jo oikeastaan vahan aloittikin talla linjalla, kun sai maistella aidin lautaselta jauhelihakastiketta ja spagettia seka parmesania. Ja muuten tykkasi kovasti!
Toinen outo juttu on se, etta taalla ei ole ollenkaan kaupoissa aidinmaidonkorviketta valmiina nesteena. On vain jauhetta, joka sekoitetaan veteen, ja vasta yli 1-vuotiaille on jotain nestemaista maitoa purkissa. Kylla sellainen valmis neste on reissussa tai ihan vaan kaupungilla kaydessa paljon katevampaa, taman aidin mielesta ainakin...
Matkapaivakirja, osa II
Eilen vietettiin laiskottelupaivaa: oltiin sisalla, nukuttiin ja syotiin hyvin. Oli mukavan leppoisaa! Koko paivan satoi ihan sankkana pyryna lunta (maisema oli ihan mielettoman kaunis - joka paikka paksun lumen peitossa), ja vasta illemmalla sateen lakattua uskaltauduttiin ulkoilemaan.
Tanaan vietettiin kaupunki-shoppailupaivaa Genevessa. Samalla tuli kunnon sisaanajo uusille matkarattaille, jotka muuten on kylla ihan mielettoman katevat (Gessleinin Swiftit)! Ihanan napparat ja kun etupyorat on kaantyvat, niin mahtuvat ympari pienissakin tiloissa. Ja tosi napparasti mentiin kaupungilla myos monet portaat rattaita toisesta paasta kantaen - kun piti siis ihan vakisin menna lounaalle ravintolaan, joka sijaitsi lahella vanhaa kaupunkia vahan ylempana. Matkalla takaisin alas poikettiin ihanassa lastentarvike- ja vaatekaupassa, jossa oli mm. nahkaiset vaunut ja aivan ihania nahkaisia hoitolaukkuja. Harmi, etta oli ihan pikkaisen liian hintavia, silla muuten tama aiti olisi saanut tosi stylen hoitolaukun!
Lotta jaksoi hienosti tanaan koko paivan luuhata aidin ja tadin kanssa humputtelemassa. Yhtaan ei alkanut kaupoissakaan harmittaa (paitsi siina ihan viimeisessa), kun sai sovitella hienoja hattuja ja naureskella niita peilista. Ravintolassa saatiin tosi hyvaa palvelua ja melkein oma huonekin (ehka siella on tapana laittaa lapsiasiakkaat piiloon muita hairitsemasta...), ja Lotta hurmasi tarjoilijat hymyllaan ja valkoisilla hiuksillaan.
Huomenna suunnataan Alpeille ja Morzineen Ranskan puolelle. Toivottavasti siella paistaa aurinko!
Tanaan vietettiin kaupunki-shoppailupaivaa Genevessa. Samalla tuli kunnon sisaanajo uusille matkarattaille, jotka muuten on kylla ihan mielettoman katevat (Gessleinin Swiftit)! Ihanan napparat ja kun etupyorat on kaantyvat, niin mahtuvat ympari pienissakin tiloissa. Ja tosi napparasti mentiin kaupungilla myos monet portaat rattaita toisesta paasta kantaen - kun piti siis ihan vakisin menna lounaalle ravintolaan, joka sijaitsi lahella vanhaa kaupunkia vahan ylempana. Matkalla takaisin alas poikettiin ihanassa lastentarvike- ja vaatekaupassa, jossa oli mm. nahkaiset vaunut ja aivan ihania nahkaisia hoitolaukkuja. Harmi, etta oli ihan pikkaisen liian hintavia, silla muuten tama aiti olisi saanut tosi stylen hoitolaukun!
Lotta jaksoi hienosti tanaan koko paivan luuhata aidin ja tadin kanssa humputtelemassa. Yhtaan ei alkanut kaupoissakaan harmittaa (paitsi siina ihan viimeisessa), kun sai sovitella hienoja hattuja ja naureskella niita peilista. Ravintolassa saatiin tosi hyvaa palvelua ja melkein oma huonekin (ehka siella on tapana laittaa lapsiasiakkaat piiloon muita hairitsemasta...), ja Lotta hurmasi tarjoilijat hymyllaan ja valkoisilla hiuksillaan.
Huomenna suunnataan Alpeille ja Morzineen Ranskan puolelle. Toivottavasti siella paistaa aurinko!
tiistai 12. tammikuuta 2010
Matkapaivakirja, osa I
Perilla Sveitsissa ollaan! Lento sujui ihan uskomattoman hyvin - ensin vahan touhuttiin ja sitten Lotta soi kylmaa, tai no siis huoneenlampoista pastaa, ja sen jalkeen nukuttiinkin yli puolentoista tunnin unet! Kylla oli mukavaa ja aitikin sai vahan hengahtaa!
Helsingin paassa lentokentalla meinasi kylla heti tulla ongelma, kun eivat olisi antaneet ottaa matkarattaiden runkoa, joissa siis myos turvakaukalo kiinni, koneeseen mukaan. "Koneeseen mennaan bussilla, ja sinne ei saa ottaa mitaan isoa mukaan..." yrittivat selittaa. No, enpa antanut periksi, ja lopulta sain myos rattaiden rungon mukaan! Ja sain sen jopa ihan koneeseen asti sisalle - ei tarvinnut pelata rikkoutumista ruumassa!
Helsingin paassa olisi parjatty ihan mainiosti ilman rattaitakin, kun siella on karryja ja jopa rattaita, mutta Geneven paassa on yleensa ollut tosi pitka kavelymatka koneelta laukkuhihnalle. Ja sita matkaa en kylla olisi jaksanut tehda kantaen Lottaa turvakaukalossa plus pari kasimatkatavarakassia (kun molemmilla kentilla on ollut kauheasti kaikkia laukkuongelmia, niin piti sitten ottaa vahan runsaammin kasimatkatavaroita).
No, turhaan se rattaiden runko kuitenkin oli sitten mukana koneessa ja kentalla, kun Genevessa paastiinkin kenttabussilla suoraan laukkuhihnan viereen! Ja ruumassa ollut laukku tuli noin kymmenessa minuutissa hihnalta, joten aivan loistava tuuri matkatavaroiden suhteen! Joskus nainkin pain!
Helsingin paassa lentokentalla meinasi kylla heti tulla ongelma, kun eivat olisi antaneet ottaa matkarattaiden runkoa, joissa siis myos turvakaukalo kiinni, koneeseen mukaan. "Koneeseen mennaan bussilla, ja sinne ei saa ottaa mitaan isoa mukaan..." yrittivat selittaa. No, enpa antanut periksi, ja lopulta sain myos rattaiden rungon mukaan! Ja sain sen jopa ihan koneeseen asti sisalle - ei tarvinnut pelata rikkoutumista ruumassa!
Helsingin paassa olisi parjatty ihan mainiosti ilman rattaitakin, kun siella on karryja ja jopa rattaita, mutta Geneven paassa on yleensa ollut tosi pitka kavelymatka koneelta laukkuhihnalle. Ja sita matkaa en kylla olisi jaksanut tehda kantaen Lottaa turvakaukalossa plus pari kasimatkatavarakassia (kun molemmilla kentilla on ollut kauheasti kaikkia laukkuongelmia, niin piti sitten ottaa vahan runsaammin kasimatkatavaroita).
No, turhaan se rattaiden runko kuitenkin oli sitten mukana koneessa ja kentalla, kun Genevessa paastiinkin kenttabussilla suoraan laukkuhihnan viereen! Ja ruumassa ollut laukku tuli noin kymmenessa minuutissa hihnalta, joten aivan loistava tuuri matkatavaroiden suhteen! Joskus nainkin pain!
Matkaan!
Tänään on vihdoin se päivä, kun lähdetään Lotan kanssa Satu-tädille Sveitsiin! Laukut on pakattu ja toivotaan vaan, että kaikki tarpeellinen on nyt käsimatkatavaroihin sullottuna - kummassakin päässä kun kentillä on kaikenlaisia laukkuongelmia... Mutta kun etukäteen suhtautuu niin, että jotain ongelmia voi tulla, niin silloinhan kaiken kuuluu mennä hyvin, eikö se niin mene...?
Lotta on nyt kontannut ensimmäistä kertaa! Eilen Meeri-täti ja Ronja-serkku olivat Lottaa hoitamassa, ja vähän äidin lähdön jälkeen Lotta päätti lähteä äidin perään ja lähti konttaamaan olohuoneesta kohti eteistä. Aikaisemmin Lotta on kyllä liikkunut, mutta se on tapahtunut konttaamalla toinen jalka edessä. Ja tätä vanhaa tyyliä jatkettiin sitten taas illan mittaan... Eilen aamulla Lotta muuten alkoi ottaa karhukävelyasentoakin eli jalat ja kädet suorana maassa ja peppu pystyssä. Että sellainen liikkumispäivä oli meillä eilen!
Lotta on nyt kontannut ensimmäistä kertaa! Eilen Meeri-täti ja Ronja-serkku olivat Lottaa hoitamassa, ja vähän äidin lähdön jälkeen Lotta päätti lähteä äidin perään ja lähti konttaamaan olohuoneesta kohti eteistä. Aikaisemmin Lotta on kyllä liikkunut, mutta se on tapahtunut konttaamalla toinen jalka edessä. Ja tätä vanhaa tyyliä jatkettiin sitten taas illan mittaan... Eilen aamulla Lotta muuten alkoi ottaa karhukävelyasentoakin eli jalat ja kädet suorana maassa ja peppu pystyssä. Että sellainen liikkumispäivä oli meillä eilen!
perjantai 8. tammikuuta 2010
Iloisia heräämisiä
Vähänkö olisi ihanaa, kun aina unilta herättyään kävisi näin: "Joko se kullanmuru heräsi? Oliko hyvät unet?" kuuluisi ensimmäisenä iloisella äänellä, ja sitten pääsisi syliin ja saisi haleja ja suukkoja... Näin siis pienen Lotan elämässä! Ai, mitä? Ai, onko jollain aikuisellakin näin...?
Lotta herää yleensä sekä yö- että päiväuniltaan itsekin aika iloisena naureskellen, nousee tomerasti seisomaan pinnasängyn laitaa vasten ja heiluttaa käsi pystyssä. Ehkä sitä itsekin voisi saada edellämainitunlaisen heräämisvastaanoton, jos itse heräisi yhtä pirteänä ja hyväntuulisena...
Lotta herää yleensä sekä yö- että päiväuniltaan itsekin aika iloisena naureskellen, nousee tomerasti seisomaan pinnasängyn laitaa vasten ja heiluttaa käsi pystyssä. Ehkä sitä itsekin voisi saada edellämainitunlaisen heräämisvastaanoton, jos itse heräisi yhtä pirteänä ja hyväntuulisena...
maanantai 4. tammikuuta 2010
Lotta yökyläilijä
Lotasta on tullut kova heräilemään öisin, tai on siis ollut jo pitkään (sen yhden tai kahden hyvin nukutun kuukauden jälkeen, joka oli siis joskus syksyllä...). Ja heräämisen lisäksi välillä keikutaan jopa parikin tuntia hereillä keskellä yötä. No, Lotta oli viime viikolla ekaa kertaa yökylässä mummulla ja papalla - ja siellä tietysti nukkui tosi hyvin ja heräsi vaan kerran yöllä! On se niin väärin, on se niin väärin... Sama rytmi ei jäänyt kuitenkaan päälle kotona, mutta yömaidosta näköjään päästiin, ainakin toistaiseksi. Ja viime yönä Lotta vaan heräili muutamaan otteeseen, eikä ollenkaan keikkunut hereillä pitkiä aikoja.
Lotta on oppinut juomaan nokkamukista ihan itse! Edelleen on tosin kivaa kaataa vettä myös pöydälle, lattialle, omille jaloilleen jne., mutta suurin osa menee onneksi sinne suuhun. Sitten vaan opetellaan vielä sitä omin käsin syömistä, niin johan sujuu syömiset hienosti! Omin käsin syöminen oikeastaan kyllä jo onnistuu, lusikka kun on Lotan mielestä siinä puuhassa ihan turha kapistus...
Lotta on oppinut juomaan nokkamukista ihan itse! Edelleen on tosin kivaa kaataa vettä myös pöydälle, lattialle, omille jaloilleen jne., mutta suurin osa menee onneksi sinne suuhun. Sitten vaan opetellaan vielä sitä omin käsin syömistä, niin johan sujuu syömiset hienosti! Omin käsin syöminen oikeastaan kyllä jo onnistuu, lusikka kun on Lotan mielestä siinä puuhassa ihan turha kapistus...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)