Tuhkarokkoaltistus

Tänään saatiin yllätyssoitto Kanta-Hämeen keskussairaalasta. Olimme käyneet flunssan takia tarkastuttamassa lasten korvat maanantaina paikallisella lääkäriasemalla, ja siellä oli sitten ollut joku alle 1-vuotias lapsi, jolla on todettu tuhkarokko. Tämän lapsen tartunnan vahvistuttua alettiin selvittämään rokolle mahdollisesti altistuneita ja näin meihinkin sitten oltiin yhteydessä. Kyllä systeemi toimii hyvin!

Muuten ei asiassa ole mitään hätää, sillä minä ja Lotta ollaan saatu rokotteet tautia vastaan, ja mukana ollut mummukin on taudin sairastanut, mutta Ronilla ei vielä rokotetta ole saatuna, koska se annetaan rokotusohjelman mukaisesti vasta puolitoistavuotiaana.

Meidän käskettiin tulla Hämeenlinnaan tänään tai viimeistään huomenna, jotta Ronille saadaan annettua vasta-ainetta rokkoa vastaan. Ja näinhän me sitten tehtiin. Nyt sitten pitää kolmen viikon ajan olla tapaamatta raskaanaolevia naisia (meidän kavereista muutama), alle puolitoistavuotiaita lapsia (meidän kaveriperheistä aika moni, itse asiassa ainakin kuusi perhettä) sekä sairauden tai lääkityksen takia huonosti vastustuskykyisiä ihmisiä. Jos kolmeen viikkoon ei tule meillä mitään oireita, voidaan hurrata, että tauti ei sitten tullut meille. Jee. Sitä odotellessa...

Lastenruoista

Roni on onnekseen (kai...?) saanut syödä lähes kokonaan itsetehtyjä soseita, ja viime kuukausina jo pikku hiljaa samaa ruokaa kuin me muutkin. Ihan tulisimpia curryja ja thairuokia ei vielä pikkumies ole päässyt maistelemaan, mutta kaikkia muita kyllä - unohtamatta tietenkään pizzaa, ranskalaisia, pullaa, kakkua, suklaata ja muita herkkuja, joita toiset raukat saavat vasta joskus viisivuotiaina...

Joskus on Ronilla kuitenkin myös purkkiruoan paikka, kuten oli tänään lounaalla, jolloin Roni sai Piltin kinkku-kasviskiusausta. Ei muuten meinaa nuo valmispöperöt oikein pikkumiehelle enää maistua... Joka tapauksessa, olen jo pitkän aikaa miettinyt, että  millä ihmeen logiikalla nuo purkkiruoat oikein nimetään. Tuossa tämänpäiväisessä lounaassa kun oli raaka-aineina peruna, sianliha ja sipuli - siis mikä kasviskiusaus?! Peruna ja sipuli ovat kyllä kasviksia, mutta tässä tapauksessa nimenä olisi pitänyt olla vaikka ihan vaan kinkkukiusaus. Olisi ollut edes porkkanaa, niin tuo kasvis-nimi olisi voinut menetellä. Ja näitä samanlaisia tapauksia on vaikka millä mitalla! Lukee kasvis-jotakin, ja sitten on pelkkää perunaa. Pöh! Ihan harhaanjohtavaa! Ja ärsyttävää!

Sveitsissä ja Ranskassa vieraillessa olen tietysti tarkkaan tutkinut lastenruokahyllyjä kaupoissa. Siellä on muuten huomattavasti enemmän kasviksia - ja erilaisia kasviksia! - lastenruoissa. Ja kaikenikäisillä, tai olisiko ollut puolivuotiaasta ylöspäin, myös vähän suolaa. Ja sen kyllä maistaa - on nimittäin huomattavasti maukkaampia ruokia.

Ja vielä toinenkin lastenruokaihmetys tähän loppuun: keittoruoat! Siis kuka ihme senkin on keksinyt, siis lasten purkkiruoka, joka on keittoa?! Tietysti voisi kysyä, että pakkoko niitä on ostaa, mutta tässä taloudessa kun on tuo toinenkin ruokakaupassakävijä, niin... Ja sitten takaisin aiheeseen eli kun muutenkin on vaikea saada se pöperö pysymään lusikassa ja lapsen suuhun ilman isompaa siivoa, niin sanonpa vaan että voihan keitto! Pysyy vielä huonommin. Kokeiltu on. Huono idea. Tällaisia terveisiä lastenruokapurkkiteollisuudelle tänään.

Ps. Edelleen on lapset kipeenä. Sekin vielä!

Kuvia viime kuukausilta

Joulukorttikuvailua

Roni tykkää kattiloista

Muovailupuuhissa

Oma pizza!

Ronikin taisi saada pizzaa!

Lotan sängyssä on kiva leikkiä

Olkkarissa eväsretkellä

Roni kärrykävelyllä

Sikinsokinsekalaista

Päivän aikana tapahtuu monia juttuja, joista sitä ajattelee, että siitä ja tästä pitää muistaa kirjoittaa blogiin. Ja sitten kun jossain vaiheessa illalla tai monen päivän päästä ehtii koneelle ja saa blogin auki, niin ei tule mieleen mitään kirjoitettavaa. Joten päätinpä tänään kokeilla sellaista, että kirjoitin tuohon yhteen lehden kulmaan sanoja, joiden on tarkoitus muistuttaa, mitä blogiin pitäisi kirjoittaa. Ja sanalista näyttää tänään tältä:

- Lotta auttaa
- Lotan kastikkeet
- Roni ja lusikka
- Tylsää, epäreilua, tyhmää
- Lihat ensin

No niin, sitten pitäisi enää muistaa, että mitähän mikäkin tarkoitti... Yritetään!

Lounasta laittaessa pyysin Lottaa laittamaan itselleen haarukan ja lusikan. No, tällä kertaa neiti ei sitä tehnyt, mutta yleensä Lotta mielellään kattaa pöytään haarukat ja veitset meille kaikille. Ja muitakin asitoita, kunhan ne vaan on nostettu kaapista ensin vähän alemmas. Lotta auttaa innokkaasti myös pyykkien kanssa, ruoanlaitossa, pölyjen pyyhkimisessä (jota meillä ei kyllä kovin usein harrasteta, ehkä se siksi onkin niin hauskaa...!) ja muissa kotiaskareissa. Lotta on toimelias myös omissa jutuissaan, kuten esimerkiksi pukemisessa ja riisumisessa, potalla/pöntöllä käynnissä ja niistämisessä. Joskus sitä tietysti tarvitaan äidin tai isän apua, mutta vähenevässä määrin.

Ruokailuun noista muistisanoista näyttää liittyvän useampikin juttu... Roni tosiaan on opetellut jo tovin lusikalla syömistä, ja aika usein pikkumies lusikalla ruokaa suuhunsa saakin. Mutta suurin osa sapuskoista menee suuhun kyllä sormien kautta, ja osa tipahtelee tietysti lattialle. Tänään lounaalla Roni osasi hienosti ottaa ruokaa lusikkaan, mutta sen sijaan että olisi laittanut lusikan suuhun, Roni ottikin lusikasta sormilla ja laittoi sitten suuhun. Käyhän se niinkin!

Meidän molemmat lapset on oikeita lihansyöjiä! Useimmiten lautaselta katoaa ensin lihat, sitten vasta muut. Paitsi jos on kastiketta, niin sitten syödään kastikkeet ensin. Näin ainakin Lotan kohdalla, Roni ei vielä kastikkeita kovin paljoa ole maistellut. Tänään Lotalla oli lihapullien kanssa viikonloppuista kalakastiketta, ketsuppia ja vielä kaiken päällä mustaa kastiketta eli balsamicoa - Lotan kulinarismisekoitukset! Ja ensin meni kastikkeet, sitten lihapullat ja lopuksi kasvikset ja pasta.

Lotta bongaa uusia sanoja niin muiden puheesta kuin lastenohjelmistakin, erityisesti niistä, ja kokeilee niitä käyttöön. Tällä hetkellä moni asia on Lotan mielestä tylsää, tyhmää tai epäreilua. Omassa sängyssä ei kuulemma viitsi nukkua, koska siellä on tylsää. Ja siksi Lotta omien sanojensa mukaan hipsii yöllä äidin ja isän viereen nukkumaan. Jep. Epäreilun käyttökohteita ei nyt tätä kirjoittaessa tule äidillä mieleen, mutta sen muistan, että ihan aina sana ei ole oikeanlaisessa käytössä. Tai sitten äiti vaan ei ymmärrä... Ja tyhmää on jos joku on vihainen. Esimerkiksi Richard Scarryn Touhulassa oleva eipäs-possu, joka on vähän vihainen eli Lotan mielestä se on tyhmä. No joo, onhan siinä selvä logiikka...

Ja tulipa vielä mieleen, että tänään välipalalla Lotta halusi muroja mukiin. No, niitä neidin oli saama, ja Roni halusi tietysti samaa - pikkumies alkoi innokkaasti osoitella siskon mukia. Laitoin sitten Ronillekin muroja, mutta en kuppiin, vaan muovilautaselle, jotta olisi helpompi syödä, eikä astia kaatuisi. Siitäkös Roni kimpaantui ja alkoi huutaa. Murot piti saada samanlaiseen kuppiin kuin siskolla. Onneksi äiti ymmärsi vähällä huutamisella, ja niin Roni sai murot mukiin ja oli taas tyytyväinen. Ja sitten olikin hyvä heittää se muki muroineen lattialle...

Ronin nukkumaanmenopuuhia

Muutamana viime päivänä - liekö flunssasta johtuvaa - Ronin nukkumaanmeno on ollut vähän pitkäkestoisempi operaatio. Pikkumiestä kun ei viitsi flunssaisena yhtään huudattaa, niin siinä sitten vieressä pötköttelen, kunnes herra suvaitsee käydä nukkumaan. Ja se kestää...

Roni on keksinyt alkaa touhuta sängyssä mitä ihmeellisempiä asioita. Pikkumies näyttää ihan siltä, että on juuri nukahtamassa, kunnes yhtäkkiä pomppaa ylös ja alkaa kolistella sängyn pinnoja. Ja naureskella. Ja nuolla sängyn reunoja! Tai sitten Roni käy istumaan, ottaa tutin suustaan ja tutkailee hyvin tarkkaan tutissa olevia kuvia. Ja alkaa nauraa.

Pään pyörittäminen puolelta toiselle ikään kuin tarkoittaisi "ei, ei" on juuri opittu juttu, jota myöskin nukkumaanmenon yhteydessä treenataan. Roni nousee sängyssä istumaan ja alkaa heiluttaa päätä. Vastaan tähän: "Käy nukkumaan. Hyvää yötä", ja pikkumies heiluttaa lisää päätään ihan kuin vastatakseen: "Ei. En käy." Hassu pieni.

Lauantaikävelyllä

Flunssasta johtuen emme tänään lähteneet torille ja aina vain korkeammaksi kasvaville lumikasoille telmeämään, vaan teimme iltapäivällä pitkästä aikaa kävelyn rattailla. Lotta tosin halusi pulkan, joten äitihän se sitten työnsi Ronia rattaissa ja veti neitiä pulkassa perässä. Oli aika hikistä hommaa, kun noita katuja ei ole ihan äskettäin aurattu ja lunta on tullut lisää...

Kävelylenkillä Lotta teki kaikenlaisia huomioita:

Meidän ohi käveli muutama teinipoika, joista yksi poltti tupakkaa. Lotta pysähtyi ja jäi tuijottamaan poikien perään. Minä sanoin, että siinä meni isoja poikia ja niistä taisi tulla vähän paha haju, kun polttivat tupakkaa - yök. Ja Lotta toisti perässä: "Tupakkaa, yök." Sitten neiti vielä totesi: "Yksi poika näytti hyvälle." Siis häh?! Nytkö se jo alkaa...? Sitten neiti vähän täsmensi: "Kun sillä oli huppari." Okei... Hupparit kun on Lotan mielestä parhaita vaatteita. Huppari päälle ja huppu päähän! Joulupukkikin tiesi sen, koska osasi tuoda Lotalle uuden hupparin sen kesällä hävinneen lempihupparin tilalle.

Kun lähestyttiin Hämeenaukiota ja hotellia, kerroin Lotalle, että kohta näkyy hotelli. Hotellit kun on Lotan mielestä kivoja, ja vieläkin puolen vuoden jälkeen muistelee, kun olimme kesällä Muumimaailmassa ja hotellissa, jossa isi nukkui lastensängyssä (siis sohvalle tehdyssä sängyssä). Kun hotelli tuli näkyviin, Lotta totesi: "Siinä on celsius. Ja toinenkin celsius." Ja niinhän siinä oli: Scandicissa tosiaan on kaksi ceetä. Hyvin se Lotta jo kirjaimet muistaa.

Neiti bongasi matkalta myös lisää kirjaimia - joku kun oli käynyt sotkemassa Eteläisen koulun aitaan kirjaimia, ainakin ässän, ällän niin kuin Lotta-murunen (kuten Lotta l-kirjaimen ilmaisee) ja ään niin kuin äiti. Koulun kohdalla käytiin myös läpi kaikki tutut, jotka kyseistä koulua käyvät. "Ja minäkin menen sitten kouluun, kun kasvan isoksi tytöksi", Lotta totesi. Juuri niin. Ja sinne otetaan kuulemma Hello Kitty -puuhakirja mukaan. "Koska se on koulukirja." Justiinsa!

Räkää, räkää

Taas meillä flunssataan, enimmäkseen molemmat lapset ja vähän siinä sivussa aikuisetkin... Lotalla ja Ronilla molemmilla on hirveä nuha ja yskä, ja tietysti myös kuumetta. Pari päivää räkätautia takana päin, ja toivottavasti ei enää kovin monta edessä. Harmi vaan myös siitä syystä, että nyt olisi ihan mahtava ulkoilusää - sopivasti pari astetta pakkasta ja paljon lunta!

No joo, kai se tästä sitten taas... Ja parempia yöunia tässä myös kovasti odotellaan. Nyt meillä yöt menee niin, että isi nukkuu sohvalla ja molemmat lapset äidin vieressä. Tai sitten ahtaudutaan kaikki samaan sänkyyn, ja ahdasta on. Molemmat pienet herää yöllä yskimään monta kertaa, ja tietysti siihen herää kaikki muutkin, kun kylki kyljessä köllötetään. Nukkumisesta ei siis juuri tietoa... No, kai sitäkin sitten joskus taas saa tehdä...

Nukkumattia metsästämässä

Yöhulinaa. Meillä. Taas. Roni heräilee jo ennen kuin kaikki on edes päässeet nukkumaan, ja Lottakin on taas alkanut tulla meidän muiden joukkoon keskellä yötä. Ja ahdasta on! Alan jo vakavasti harkita yhtä lisäsänkyä meidän sängyn viereen, niin sittenpähän olis kaikille tilaa...

Nukkumaanmenot sujuu toistaiseksi onneksi aika kivasti, joten iloitaan siitä! Ehkä me vielä joku päivä päästään siihen, että lapset nukkuu omissa sängyissään... Tai sitten meillä on se superleveä sänky!

Kuvia vuoden ensimmäisestä lumipäivästä

"Lunta, jee!"

Lumienkelin tekoa

Torin penkit on myös lumesta putsattu!

Pulkassa kökötystä

Talvitouhuja

No nyt on meillä kunnon talvi, ihanaa! Lumi tuli viime viikolla ja pakkasta on ollut viime päivinä sopivasti muutamasta asteesta kymeeneen asteeseen. Voi että näitä ulkoilusäitä on odotetukin! Ihan jo meinasi hulluksi tulla sisällä ollessa, kun ulkona vaan vihmoi vettä ja kura lensi, ja oli niin kamalan pimeää aamusta iltaan ja taas seuraavaan aamuun...

Lumisäällä ulkoilu on myös lasten mieleen. Lottakin innoissaan touhuaa tuossa meidän pikku-pikku-pihalla, joka on siis käytännössä parkkipaikka, ja riemua riittää vaikka lunta olisi vain muutama sentti! Toinen lumiulkoilukohde on tuo melkein naapurissa sijaitseva vanha tori, joka on ihan tyhjillään. Sinne mahtuu hyvin tekemään lumienkeleitä ja juoksemaan pulkan kanssa. Kunhan nyt vaan saataisiin vielä paljon lisää lunta, niin sinne tulee iso lumikasa, joka toimittaa pulkkamäen virkaa. Puistossakin on vielä käyty, kun siellä pääsee hyvin kulkemaan ja leikkimään. Viime talvena kun lunta oli niin hirveästi, että puisto oli vähintään puolimetrisen hangen peitossa, eikä sinne oikein päässyt kävelemään.

Muutamana päivänä on myös leikitty kavereiden kanssa kavereiden kotipihoilla ja lähipuistoissa, ja tänään Ronikin pääsi ensimmäistä kertaa pulkkamäkeen. Kivaa se taisi pikkumiehenkin mielestä olla, kun alkoi kovasti hymyilyttää vauhdin päätyttyä...!

Nyt sitten vaan odotellaan luistinjäitä, että Lotta pääsee kokeilemaan uutta lajia!

Pelataan peliä

Lotta sai joulupukilta Richard Scarryn Busytown-pelin, jota on muuten aikuistenkin ihan kiva pelata. Säännöt ja pelin kulku ovat riittävän simppelit, ja Lottakin jo osaa pelata ihan kunnolla. Ja niinpä se neiti pelaakin! Aina kun pelissä tulee pyöräytettyä possu-kuvake, mikä on pelin kulun kannalta huono juttu, Lotta oikein teatraalisesti tuhahtaa: "Possu tuli! Voi ei!". Kun pyörittämisellä tulee "lutikka", mikä on kiva juttu, Lotta huutaa oikein kovaa: "Lutikka tuli!".

Lotalla tosin on joskus vähän liikaa vauhtia peliä pelatessa. Kuten esimerkiksi tänään, kun oli oikein luksuspelihetki äidin ja isin kanssa Ronin ollessa päiväunilla. Lotta touhotti kovasti ja kulki ympäri huonettaan, ja makasi pelilaudan päällä - joka on muuten kaksi metriä pitkä! Hyvä että mahtuu Lotan huoneeseen!

Tänään ensimmäisen pelin loputtua ehdotettiin Lotalle, että pelataan vielä toinen. Lotalla oli joku oma juttu menossa, koska tämä ehdotus meni ohi korvien ja neiti vaan höpötti jotain siitä, että äiti ja isä on ihan tuhmia, eikä joulupukki tuo lahjoja, jos on tuhma. Höpötys vaan jatkui ja jatkui, vaikka yritettiin kysellä, että pelataanko vielä. Ihan epäselväksi jäi neidin omat höpötykset, kun ne sitten lopulta loppuivat ja pelattiin vielä toinen peli.

Pelissä erikoista on muuten se, että siinä kaikki yhdessä voittavat tai häviävät - possuille. Pelin ideana on ehtiä koko pelaajajoukolla piknik-saarelle ennen kuin possut syövät kaikki eväät. Voi possut!

Äkkä, tätätä, mmmm...

Roni on alkanut kovasti höpötellä. Välillä juttua tulee tutti suussa ihan hirveän paljon, mutta kun tutin ottaa pois, jutut loppuvat. Ronilla on jo muutamia ihan selviä omia sanojaan, joilla tarkoittaa selvästi jotain. Luulisin, että yksi tällainen on "äkkä", joka on tulkittavissa äidiksi. Ehkä... Vielä on vähän epäselvää...

Roni on alkanut myös ymmärtää monia juttuja. Ihan selvästi pikkumies ymmärtää sanan "ei", mutta siihen reagointi onkin sitten toinen juttu... Välillä huomaa, että Roni menee telkkarin lähelle, oikein tuijottaa ilkikurisesti kuin odottaen sitä "eitä", ja kun se tulee, niin nauraa rätkättää ja tekee juuri sitä mitä on kielletty. Roni myös ymmärtää "isin" ja "siskon", ja osaa katsoa oikein näihin päin. "Anna äidille" on myös ymmärretty, samoin "tule mukaan". Kun vielä oppisi "käy nukkumaan", ja myös toimisi sen mukaan. Yöt kun meni nuhan takia taas ihan hulinaksi, ja nyt yritetään taas opetella nukkumaan itsekseen ilman, että pidetään koko ajan äitiä kädestä kiinni...

Mielikuvitus laukkaa

Lotasta on tullut kova neiti laulamaan. Tai pidemmän aikaahan neiti on lauleskellut kaikenlaisia lauluja, etenkin muskarilauluja, mutta joululahjaksi saatu mikrofoni innostaa laulamaan nähtävästi vielä enemmän! Mikrofoniin laulaessa on vaan joku ihmeen kumman juttu, että siihen Lotta ei osaa laulaa nätisti, kuten yleensä laulaa, vaan mikrofoniin lauletaan huutamalla ja mikrofoni on ihan suussa kiinni. No, vaatii harjoittelua...!

Tuttujen laulujen lisäksi Lotta on alkanut laulaa ihan omia laulujaan. Neidillä on omat sävelet ja omat sanat. Välillä sanat tosin ovat pätkiä tutuista lauluista ja kirjoista, mutta välillä taas ne ovat ihan omia, kummallisia tarinoitaan.

Kummallisia tarinoita on alkanut Lotalta tulla laulujen lisäksi myös ihan kerrottuina juttuina. Eräänä päivänä Lotta innostui selittämään hiustenväriasioita: "Kun juo paljon maitoa, tulee vaalea tukka. Niin kuin minulla ja Ronilla. Kun syö porkkanoita, tulee oranssi tukka. Niin kuin Pepillä. Kun syö paljon herkkusia, tulee ruskea tukka. Niin kuin äidillä." Ja kerran tämä tarina jatkui aika villisti: "Kun syö sinistä yököttävää, tulee sininen tukka. Kun syö hampaita, tulee hammaspeikkotukka." Hui!

Aika paljon on myös juttuja "kun minä kasvan oikein isoksi tytöksi". Silloin saa Lotan mielestä mm. juoda kahvia ja mennä kouluun. Lotta on alkanut myös kertoa tykkäämisistään. "Minä rakastan" ja "Minä tykkään" neiti usein sanoo. Äidillä oli loppuvuodesta aika paljon kokouksia, tanssiesitysharjoituksia, pikkujouluja ja muita menoja. Kun joulukuun viimeinen kokous oli ohi, kerroin Lotalle, että nyt on kokoukset ja muut menot tältä vuodelta loppu, eikä äiti lähde mihinkään vähään aikaan. Lotta ilostui kovasti ja kysyi: "Etkö sinä nyt lähde mihinkään?" "En lähde," vastasin. "Äiti, minä niin rakastan sinua!" neiti totesi ja hyppäsi kaulaan antamaan ison halin. Ihana pieni muru!

Pyhät tuli, pyhät meni...

Niin se vaan vierähti taas yksi joulu ja vuodenvaihde. Tämä vuosi tuokin sitten tullessaan paljon uutta, niin kuin toi kyllä tuo edellinenkin! Viime vuonna meidän elämän mullisti pikkumiehen syntymä, ja tänä vuonna ei ole luvassa mitään yhtä suurta, mutta vähän pienempää muutosta kuitenkin: äidin töihin paluu ja lasten päiväkotielämän aloitus. Onhan sitä siinäkin muutosta...

Palataan vielä meidän joulunviettoon, joka alkoi sopivasti molempien lapsien flunssalla... Lotalla oli yhtenä päivänä myös vähän lämpöä, Ronilla onneksi ei, mutta nenät olivat kovasti tukossa ja yöunet sitten sen mukaisia. Joulua päästiin kuitenkin viettämään perinteisesti sukulaisten, jouluruokien ja tietysti myös joulupukin kera. Tänä jouluna lasten Satu-tätikin oli Suomessa, ja vietimme aattoillan isomummolla äidin suvun kesken - kuten aina silloin, kun äiti oli pieni tyttö! Lotta oli odottanut joulupukkia jo muutaman päivän ajan, ja oli kovasti innoissaan joululahjojen saamisesta. Mutta sitten kun se pukki tuli,  niin voi että sitä pikkuneidin pelästyksen määrää! Lotta rutisti lujasti äitiä kaulasta ja itki hysteerisenä, että haluaa lähteä kotiin. Vähän aikaa toisessa huoneessa rauhoitti tilanteen, ja tovin päästä Lotta jo otti iloisena vastaan pukin paketteja. Etukäteen harjoitellut laulut menivät tosin aikuisten laulaessa, sen verran oli vielä jännitystä jäljellä. Roni puolestaan ei osannut pukkia pelätä, vaan hypisteli innoissaan lahjapaketteja.

Ja voi että sitä lahjojen ja lelujen määrää! Illalla kotona oli vielä toinen mokoma paketteja, ja meillä oli oikea lelumeri keskellä olohuonetta, kun kaikki paketit oli avattu. Isi joutuikin lähtemään leluhyllyostoksille heti seuraavalla viikolla - mikä olisi siis oikeastaan pitänyt hoitaa jo kuukausia sitten - että saatiin kaikki tavarat lattialta johonkin järjestykseen. Kyllä Lotan huoneessa nyt mahtuu leikkimään, ja lelut on järjestyksessä! Paitsi että kun Roni siirtyy sinne samaan huoneeseen nukkumaan, sitten on tila taas vähissä...

Joulupäivää vietettiin isin sukulaisten kera mummilassa, ja viimeinen pyhä meni mummulassa ja pappalassa. Seuraavana päivänä Satu-täti suuntasikin sitten jo kotia kohti, mutta onneksi ehdittiin vielä käydä thaimaalaisessa ravintolassa herkuttelemassa ennen tädin lähtöä. Muuten, jos Lotalta kysyy, että saa valita ihan mitä ruokaa tahansa, niin neiti valitsee "kanaa ja riisiä" eli thaimaalaista. Pieni herkkusuu! Eikä muuten tulisimmatkaan ruoat jää neidiltä lautaselle, vaan innolla popsii tom khat, curryt ja tom yamit! Toivottavasti joskus tulevaa thaimaanmatkaa odotellessa...!

Uuden vuoden kynnyksellä lapset olivat yökylässä: Lotta mummilla ja Roni mummulla ja papalla. Aattoiltapäivänä haettiin lapset kotiin ja jäätiin mummille vielä muutamia raketteja paukuttelemaan. Sekään ei ollut Lotan mielipuuhaa - neiti kyllä katseli raketteja ihan mielellään, mutta äänet taisivat olla liian kovat. Eikä Ronikaan liiemmin paukuttelusta tykännyt, taisi olla pikkumies vähän väsynytkin jo siinä vaiheessa.

Mutta niin se vaan vuosi vaihtui ja uutta mennään jo kovaa vauhtia. 2012... Miten sitä ollaan jo niin pitkällä? Juurihan se vasta oli millenium ja opeteltiin aloittamaan vuosiluvun kirjoittaminen kakkosella ykkösen sijaan...