Nyt Lotta on sellaisessa vaiheessa, että tuntuu, että joka päivä tuo pieni oppii jotain uutta. Eilen Lotta lähti ensimmäistä kertaa kunnolla liikkeelle eteenpäin, ei tosin kontaten vaan itseään istuma-asennossa käsillä eteenpäin hilaten. Ja heti piti tietysti mennä pleikkarin nappuloita painelemaan! Äiti komensi ja kielsi Lottaa tekemästä niin, ja näytti vielä sormella "soo soo, ei sinne". Ja Lottapa tietysti teki perässä sormea heiluttaen samalla tavalla! Sormen heristäminen on jatkunut tänäänkin, ja Lotta alkoi jopa heiluttaa sormea tahdissa, kun kuunneltiin Asaa cd:ltä. Pienestä on vitsa väännettävä...
Lotta nousee myös tukea vasten polvilleen ja yhä useammin myös ihan seisomaan asti. Joululahjaksi saatuja taaperokärryjä ja Plaston mopoa on myös kävelytetty ahkerasti - isän tai äidin tosin pitää olla vielä apuna. Lotta sai joulupukilta myös kaksi nukkea, joista toisesta kuuluu erilaisia ääniä. Yksi äänistä on nauru, ja Lottakin alkaa nauraa tämän kuullessaan!
Joulupukkia Lotta muuten pelkäsi, ja kun piti ottaa se yksi pakollinen kuva pukista ja lapsista, niin Lottahan tietysti itki ja kovaa... Ja pulkkakaan ei ollut kiva juttu, kun sitä tässä yhtenä iltana kokeiltiin...
maanantai 28. joulukuuta 2009
lauantai 26. joulukuuta 2009
sunnuntai 20. joulukuuta 2009
Lisää hampaita!
Koska pikkuneidillä oli niin vauhti päällä ja riehuminen menossa juuri sillä hetkellä, ei äiti ihan tarkalleen ehtinyt nähdä uusia tulevia hampaita. Mutta isän sanojen mukaan yläriviin on tulossa sen yhden jo puhjenneen etuhampaan lisäksi kolme uutta hammasta! Jo olemassa olevan oikean etuhampaan vieressä näkyi vähän hammasta molemmilla puolilla, ja rivin neljäskin näytti olevan tulossa, kun ien pullotti ihan pallona. Eli ehkä nuhan lisäksi hampaat on ne, jotka tänään ovat ylimääräistä kitinää aiheuttaneet...
Lotta on keksinyt vastata heiluttamalla eli siis nostamalla kättä ylös vähän mihin tahansa kysymykseen. Esimerkiksi "Missä isi on?" kysymykseenkin saa vastaukseksi iloisen kädenheilautuksen ylös. Että näin!
Lotta on keksinyt vastata heiluttamalla eli siis nostamalla kättä ylös vähän mihin tahansa kysymykseen. Esimerkiksi "Missä isi on?" kysymykseenkin saa vastaukseksi iloisen kädenheilautuksen ylös. Että näin!
perjantai 18. joulukuuta 2009
Pieni nuhanenä heiluttaa!
Meillä on taas kunnon nuha Lotalla menossa - ja toivomme tosiaan, että olisi jo menossa, mutta taitaa istua aika sitkeässä vielä tovin. Koko viikon on pienellä nenä vuotanut oikein kunnolla, ja keskiviikon influenssarokotteen osa II jälkeen helpotusta ei näytä olevan luvassa.
Ensimmäinen nuhayö iski alkuviikosta oikein kunnolla, eikä meidän talossa nukkunut kukaan juuri ollenkaan. Seuraavat yöt onneksi on menneet rauhallisemmin. Äiti laittoi raakaa pilkottua sipulia sängyn viereen, ja liekö se auttanut... Ainakin oma nenä oli ihan auki seuraavana aamuna. Sipulien teho tosin taisi vähän laimentua eteenpäin mentäessä, kun haju tuntuu olevan vähentynyt. Tai sitten sitä vaan on jo tottunut siihen, kun on koko viikon sitä kotona haistellut - tällä viikolla kun on ollut niin kovat pakkaset, ettei ole kovin paljon kotoa poistuttu...
No, nuhasta huolimatta Lotta on oppinut heiluttamaan! Aamulla jos ollaan hereillä isän lähtiessä töihin, ja äiti sanoo Lotalle, että mennäänkö heiluttamaan isälle, niin Lotta on jo heti käsi pystyssä sängyssä. "Miten Lotta heiluttaa?" kysymykseen saa vastaukseksi Lotalta innokkaan kädennoston ylös. Saman vastauksen tosin saa nykyään mihin tahansa kysymykseen, joka alkaa "miten Lotta..."
Ensimmäinen nuhayö iski alkuviikosta oikein kunnolla, eikä meidän talossa nukkunut kukaan juuri ollenkaan. Seuraavat yöt onneksi on menneet rauhallisemmin. Äiti laittoi raakaa pilkottua sipulia sängyn viereen, ja liekö se auttanut... Ainakin oma nenä oli ihan auki seuraavana aamuna. Sipulien teho tosin taisi vähän laimentua eteenpäin mentäessä, kun haju tuntuu olevan vähentynyt. Tai sitten sitä vaan on jo tottunut siihen, kun on koko viikon sitä kotona haistellut - tällä viikolla kun on ollut niin kovat pakkaset, ettei ole kovin paljon kotoa poistuttu...
No, nuhasta huolimatta Lotta on oppinut heiluttamaan! Aamulla jos ollaan hereillä isän lähtiessä töihin, ja äiti sanoo Lotalle, että mennäänkö heiluttamaan isälle, niin Lotta on jo heti käsi pystyssä sängyssä. "Miten Lotta heiluttaa?" kysymykseen saa vastaukseksi Lotalta innokkaan kädennoston ylös. Saman vastauksen tosin saa nykyään mihin tahansa kysymykseen, joka alkaa "miten Lotta..."
keskiviikko 9. joulukuuta 2009
Uusi hammas!
Anteeksi nyt vaan kaikille lukijoille, kun on nykyään tämä päivitystahti aika verkkainen! Pikkuneidin sänky kun on nykyään samassa huoneessa kuin tietokone, niin ei oikein päivän aikana tule koneelle ehdittyä. Ennen oli aina päikkärien aikaan hyvä avata kone ja hoitaa asioita sekä tietysti puuhata kaikkea hömppää...
Lotalle on tullut uusi hammas, oikeanpuoleinen yläetuhammas! En ole ihan varma, onko se viereinenkin tulossa, kun nykyään on neidillä niin vauhti päällä, että ei siinä paljon ikeniä ehdi tuijotella. Vauhti päällä ei kuitenkaan ole sama asia kuin ryömiminen tai konttaaminen, mutta napansa ympäri pyörien ja takaperin sekä sivuttain liikkuen vauhti voi olla jopa kova! Istuminenkin sujuu jo ilman tukea - vaikka välillä tosin tietysti vielä kupsahdellaan kumoonkin. Kovasti Lotta haluaa kävellä käsistä pidellen, sekä tietysti myös nousta ylös tukea vasten (tässä vaiheessa tosin ei vielä mikä tahansa tuki kelpaa, vaan sen pitää olla pinnasängyn laita tai sitten äiti/isä/joku muu).
Syömisen suhteenkin neiti haluaa olla kovin omatoiminen nykyään. Millään ei kelpaa mikään pöperö, mitä äiti lusikasta syöttää, vaan pitää saada syödä itse, ja mielellään sitä lajia, mitä äidillä on omalla lautasellaan. Se itse syöminen kun ei vaan oikein vielä suju, ja neidillä menee hermot... Mutta jos ollaan kylässä, niin sitten syödään oikein mallikelpoisesti koko purkki ruokaa tosi siististi äidin syöttäessä lusikalla. Vieraskorea taitaa tuo pieni olla...!
Lotalle on tullut uusi hammas, oikeanpuoleinen yläetuhammas! En ole ihan varma, onko se viereinenkin tulossa, kun nykyään on neidillä niin vauhti päällä, että ei siinä paljon ikeniä ehdi tuijotella. Vauhti päällä ei kuitenkaan ole sama asia kuin ryömiminen tai konttaaminen, mutta napansa ympäri pyörien ja takaperin sekä sivuttain liikkuen vauhti voi olla jopa kova! Istuminenkin sujuu jo ilman tukea - vaikka välillä tosin tietysti vielä kupsahdellaan kumoonkin. Kovasti Lotta haluaa kävellä käsistä pidellen, sekä tietysti myös nousta ylös tukea vasten (tässä vaiheessa tosin ei vielä mikä tahansa tuki kelpaa, vaan sen pitää olla pinnasängyn laita tai sitten äiti/isä/joku muu).
Syömisen suhteenkin neiti haluaa olla kovin omatoiminen nykyään. Millään ei kelpaa mikään pöperö, mitä äiti lusikasta syöttää, vaan pitää saada syödä itse, ja mielellään sitä lajia, mitä äidillä on omalla lautasellaan. Se itse syöminen kun ei vaan oikein vielä suju, ja neidillä menee hermot... Mutta jos ollaan kylässä, niin sitten syödään oikein mallikelpoisesti koko purkki ruokaa tosi siististi äidin syöttäessä lusikalla. Vieraskorea taitaa tuo pieni olla...!
perjantai 4. joulukuuta 2009
Pinnasängyn paluu
Lotta nukkui jo tässä jokin aikaa sitten omassa sängyssä, omassa huoneessa, ja ilman yömaitoja. No, sitten aamuöisin ei enää millään huvittanut nukkua omassa sängyssä, ja neiti pääsi aamuyöstä sitten aina isän ja äidin viereen. Tästä seurasi tietenkin se, että lopulta koko yö nukuttiin isän ja äidin sängyssä - ja maitokin palasi mukaan kuvioon. Oli kuitenkin kaikille mukavaa, kun ei tarvinnut nousta sängystä ja äidin käsi oli lähellä aina, kun yöllä sitä tarvittiin.
Sitten Lotta alkoi temmeltää ja potkia. Isä joutui menemään jopa sohvalle parina yönä, että sai nukkua rauhassa. Päätettiin palata takaisin alkuun, ja pinnasänky siirrettiin Lotan huoneesta takaisin isän ja äidin sängyn viereen. Ei muuta kun äidin käsi pinnojen välistä Lotan ulottuville, niin johan taas uni maistui! Ensimmäinen yö oli vähän levoton, ja neiti huhuili pää pystyssä keskellä yötä äitiä ja isää sängystä. Toinen yö olikin jo paljon rauhallisempi, ja Lotta nukahti pienen kädestäpitämisen ja peittelyn jälkeen. Enempää ei nyt tässä uskalla kehua, kun sitten käy kuitenkin juuri päinvastoin...
Sitten Lotta alkoi temmeltää ja potkia. Isä joutui menemään jopa sohvalle parina yönä, että sai nukkua rauhassa. Päätettiin palata takaisin alkuun, ja pinnasänky siirrettiin Lotan huoneesta takaisin isän ja äidin sängyn viereen. Ei muuta kun äidin käsi pinnojen välistä Lotan ulottuville, niin johan taas uni maistui! Ensimmäinen yö oli vähän levoton, ja neiti huhuili pää pystyssä keskellä yötä äitiä ja isää sängystä. Toinen yö olikin jo paljon rauhallisempi, ja Lotta nukahti pienen kädestäpitämisen ja peittelyn jälkeen. Enempää ei nyt tässä uskalla kehua, kun sitten käy kuitenkin juuri päinvastoin...
Pieni pääsee reissuun!
Lotta pääsee tammikuussa elämänsä ensimmäiselle ulkomaanmatkalle ja lentokoneeseen - hui, äitiä jännittää jo! Elikäs 12. päivä ollaan lähdössä Satu-tädille Sveitsiin kyläilemään. Tälle reissulle lähdetäänkin ihan tyttöjen kesken, ja isä jätetään kotiin nauttimaan omasta rauhasta ja yöunista, enduropyörästä ja pleikkarista... ei kun siis tietysti siivoamaan ja kotihommia tekemään!
Tällä viikolla käytiin poliisilaitoksella tekemässä passianomukset ja ensi viikolla on sitten meillä molemmilla tytöillä uudet passit! Mielenkiintoista tässä tulevan viiden vuoden sisällä reissata Lotan kanssa, kun Lotalla on passissa kuva, jossa on 9 kk vanha. Varmasti on samannäköinen vielä vuoden tai kolmen päästä...
Nyt pitäisi sitten vielä hankkia reissua varten matkarattaat, jotka menee pieneen tilaan. Jos äiti olisi ollut fiksu, äiti olisi ostanut Prismasta jommat kummat niistä kahdesta valikoimaan kuuluvista kappaleista. Mutta ei, aina pitää alkaa tutkailemaan ja miettimään asiaa liiankin kanssa, ja sitten on jo niin paljon vaihtoehtoja, että ei meinaa koko hommasta tulla mitään... Olisi kiva ostaa sellaiset, joihin saa adapterilla turvakaukalon kiinni ja jotka maksaa vähän enemmän ja on tosi hienot, mutta toistaalta, matkarattailla ei ehkä ole meillä ihan hirveän paljon käyttöä... No, saa nähdä kumpi voittaa, järki vai se toinen...!
Tällä viikolla käytiin poliisilaitoksella tekemässä passianomukset ja ensi viikolla on sitten meillä molemmilla tytöillä uudet passit! Mielenkiintoista tässä tulevan viiden vuoden sisällä reissata Lotan kanssa, kun Lotalla on passissa kuva, jossa on 9 kk vanha. Varmasti on samannäköinen vielä vuoden tai kolmen päästä...
Nyt pitäisi sitten vielä hankkia reissua varten matkarattaat, jotka menee pieneen tilaan. Jos äiti olisi ollut fiksu, äiti olisi ostanut Prismasta jommat kummat niistä kahdesta valikoimaan kuuluvista kappaleista. Mutta ei, aina pitää alkaa tutkailemaan ja miettimään asiaa liiankin kanssa, ja sitten on jo niin paljon vaihtoehtoja, että ei meinaa koko hommasta tulla mitään... Olisi kiva ostaa sellaiset, joihin saa adapterilla turvakaukalon kiinni ja jotka maksaa vähän enemmän ja on tosi hienot, mutta toistaalta, matkarattailla ei ehkä ole meillä ihan hirveän paljon käyttöä... No, saa nähdä kumpi voittaa, järki vai se toinen...!
perjantai 27. marraskuuta 2009
Kotielämää
Ihan uskomattoman nopeasti menee aika! Lotta on jo kohta 9 kuukautta vanha, ja äiti on ollut viimeksi töissä (jos kunnallispolitiikkaa ei lasketa - ja miksi laskettaisiin, sehän on "vaan" harrastus...) joskus noin 10 kuukautta sitten. Enää vähän reilu viikko, ja vanhempainvapaa on ohi. Viimeiset kaksi viikkoa jäävät siis äidiltä pitämättä, koska isä saa pitää ne isäkuukauden yhteydessä sitten keväällä. Jos ei olisi sellaista hienoa keksintöä kuin hoitovapaa, niin Lotan pitäisi mennä kohta hoitoon - kääk!
Mutta onneksi on siis hoitovapaa! Äiti jää Lotan kanssa kotiin, ja hoitovapaata on haettu tällä erää helmikuun 2011 loppuun saakka. Kyllä se vaan on niin ihanaa, että saa viettää päivät ihan maailman parhaassa seurassa joka päivä uutta nähden ja kokien.
Tietysti sitä välillä on niitä vähemmän loisteliaita hetkiäkin - kun vaikkapa viidettä kertaa päivän aikana pesee ruokapöytää ja lattiaa pöydän ympäriltä ja alta, ja kuuraa syöttötuolia, ja miettii, että miten on sellainen fiilis, että tämä juttu on koettu tänään jo aika moneen kertaan, ja eilenkin, ja sitä edellisenä päivänä, ja sitä edellisenäkin... Mutta sitten se neitipieni väläyttää maailman ihanimman ja säteilevimmän hymynsä tai huutaa "äiti!" tai hassuttelee tai pyörii onnellisena napansa ympärillä lattialla tai muuten vaan on oma ihana itsensä, ja niin on taas auringonpaistetta mieli tulvillaan! Kyllä lapsen äitinä on hyvä olla.
Mutta onneksi on siis hoitovapaa! Äiti jää Lotan kanssa kotiin, ja hoitovapaata on haettu tällä erää helmikuun 2011 loppuun saakka. Kyllä se vaan on niin ihanaa, että saa viettää päivät ihan maailman parhaassa seurassa joka päivä uutta nähden ja kokien.
Tietysti sitä välillä on niitä vähemmän loisteliaita hetkiäkin - kun vaikkapa viidettä kertaa päivän aikana pesee ruokapöytää ja lattiaa pöydän ympäriltä ja alta, ja kuuraa syöttötuolia, ja miettii, että miten on sellainen fiilis, että tämä juttu on koettu tänään jo aika moneen kertaan, ja eilenkin, ja sitä edellisenä päivänä, ja sitä edellisenäkin... Mutta sitten se neitipieni väläyttää maailman ihanimman ja säteilevimmän hymynsä tai huutaa "äiti!" tai hassuttelee tai pyörii onnellisena napansa ympärillä lattialla tai muuten vaan on oma ihana itsensä, ja niin on taas auringonpaistetta mieli tulvillaan! Kyllä lapsen äitinä on hyvä olla.
Ei
Meillä opetellaan jo ahkerasti sanaa "ei". Harjoitukset menevät tähän malliin:
"Lotta ei syö likaista vaippaa!"
"Ei saa syödä isin kenkää!"
"Lotta ei laita sormia pistorasiaan!"
"Ei oteta sitä, ei!"
"Ei saa kiskoa äitiä tukasta!"
"Äitiä ei saa potkia!"
"Lotta ei laita sitä suuhun!"
...ja tätä rataa...
Useimmiten Lotta hienosti lopettaa sen tekemisen, mitä kielletään. Neiti kyllä tekee sitten uudestaan ja uudestaan, mutta yleensä aina lopettaa, kun sanotaan "ei". Välillä, jostain syystä etenkin kylppärissä, neiti alkaa komentaa takaisin. "Ännännännääää tätääätätätääää dääädddääää!" Lotta pistää äidille vastaan. Onhan se nyt vielä helppoa, mutta odottakaas, kun minä todenteolla alan pistää hanttiin ja teen just sitä kaikkea mitä kielletään, Lotta saattaa tuumia...
"Lotta ei syö likaista vaippaa!"
"Ei saa syödä isin kenkää!"
"Lotta ei laita sormia pistorasiaan!"
"Ei oteta sitä, ei!"
"Ei saa kiskoa äitiä tukasta!"
"Äitiä ei saa potkia!"
"Lotta ei laita sitä suuhun!"
...ja tätä rataa...
Useimmiten Lotta hienosti lopettaa sen tekemisen, mitä kielletään. Neiti kyllä tekee sitten uudestaan ja uudestaan, mutta yleensä aina lopettaa, kun sanotaan "ei". Välillä, jostain syystä etenkin kylppärissä, neiti alkaa komentaa takaisin. "Ännännännääää tätääätätätääää dääädddääää!" Lotta pistää äidille vastaan. Onhan se nyt vielä helppoa, mutta odottakaas, kun minä todenteolla alan pistää hanttiin ja teen just sitä kaikkea mitä kielletään, Lotta saattaa tuumia...
keskiviikko 25. marraskuuta 2009
Polviseisontaa
Lotta osaa jo seistä - polvillaan! Jos neidin asettaa istumaan (ei siis vielä osaa nousta itse istuma-asentoon) keskelle pinnasänkyä, ei mene kuin sadasosa sekunti ja neiti on jo pystyssä polvillaan sängyn laitaa vasten. Ja tietysti kun on opittu, että äiti sanoo "hyvä, hyvä" ja nauraa ja taputtaa, niin tuntuu, että joka kerta neitipieni on pystyssä yhä nopeammin ja nopeammin.
Kävipä yksi päivä niinkin, että Lotta ponkaisi pystyyn asti laitaa vasten! Homman harmistus oli tosin se, että koska sängyn pohja on vielä ylhäällä ja laita on aika matala, niin eihän sitä laitaa vasten voinut nojata. Oikeastaan meinasi jopa käydä niin, että koska äiti samalla yritti kameran kanssa vieressä säheltää, ja meinasi jäädä koko nouseminen näkemättäkin, niin Lotta puolestaan meinasi kipata koko laidan yli...! Pitäisi siis vissiin laskea sängyn pohjaa matalammalle...
Viime viikon lopulta saakka Lotalla on ollut nuhaa ja nenä vuotaa melkein koko ajan. Maanantaina oltiin kyllä jo värikylvyssä (josta Lotta edelleenkään ei kovin paljon jaksanut innostua - sotkeminen ei nyt vaan näytä olevan se juttu!), ja kavereitakin on treffattu, kun ei mitään muuta oiretta ole ilmaantunut. Tänään neiti on tosin ollut hieman väsynyt, ja vaikka ruoka onkin maittanut ihan hyvin, niin maito ei ihme kyllä ole maistunut... Taitaa olla flunssanoiretta tarttunut jo äitiin ja isäänkin, kun molemmilla on vähän kurkussa jotain pientä kipua tai jotain sinne päin. Eli saa nähdä, ollaanko kohta flunssassa koko porukka...
Kävipä yksi päivä niinkin, että Lotta ponkaisi pystyyn asti laitaa vasten! Homman harmistus oli tosin se, että koska sängyn pohja on vielä ylhäällä ja laita on aika matala, niin eihän sitä laitaa vasten voinut nojata. Oikeastaan meinasi jopa käydä niin, että koska äiti samalla yritti kameran kanssa vieressä säheltää, ja meinasi jäädä koko nouseminen näkemättäkin, niin Lotta puolestaan meinasi kipata koko laidan yli...! Pitäisi siis vissiin laskea sängyn pohjaa matalammalle...
Viime viikon lopulta saakka Lotalla on ollut nuhaa ja nenä vuotaa melkein koko ajan. Maanantaina oltiin kyllä jo värikylvyssä (josta Lotta edelleenkään ei kovin paljon jaksanut innostua - sotkeminen ei nyt vaan näytä olevan se juttu!), ja kavereitakin on treffattu, kun ei mitään muuta oiretta ole ilmaantunut. Tänään neiti on tosin ollut hieman väsynyt, ja vaikka ruoka onkin maittanut ihan hyvin, niin maito ei ihme kyllä ole maistunut... Taitaa olla flunssanoiretta tarttunut jo äitiin ja isäänkin, kun molemmilla on vähän kurkussa jotain pientä kipua tai jotain sinne päin. Eli saa nähdä, ollaanko kohta flunssassa koko porukka...
sunnuntai 22. marraskuuta 2009
Äitiäitttiäitiiii
Lotta treenaa kovasti puhumista ja tämän hetken suosikkisana on äiti, kaikissa eri variaatioissaan: ääääiti, äittthi, äitiiii... Mutta tulee sieltä ihan sujuvasti kyllä se äitikin! Ja tätä sanaa meillä hoetaan ihan koko ajan, oli äiti lähistöllä tai ei, ja sana vaikuttaa tarkoittavan ihan kaikkea. No, äitihän on tietysti kaikki kaikessa, että oikeilla jäljillä ollaan...!
Lotta on muuten oppinut myös sanat lamppu ja kello. Ei se neitipieni niitä vielä sano, mutta osaa katsoa niitä, kun kysytään "missä kello?" tai "missä lamppu?". Mitähän muita sanoja meillä jo ymmärretään - no, isi ainakin!
Lotta on muuten oppinut myös sanat lamppu ja kello. Ei se neitipieni niitä vielä sano, mutta osaa katsoa niitä, kun kysytään "missä kello?" tai "missä lamppu?". Mitähän muita sanoja meillä jo ymmärretään - no, isi ainakin!
tiistai 17. marraskuuta 2009
Rokotuksia ja taiteilua
Tänään käytiin ottamassa Lotalle kausi- ja sikainfluenssarokotteet. Neuvolavisiitti oli oikein mukava, ja siellä käytiin yhdessä Karinin ja Aaronin kanssa. Paikalla oli monia muitakin tuttuja, mm. Elina ja Aada. Lotta vähän itki kumpaakin rokotetta, mutta rauhoittui samantien kun sai olla äidin sylissä ja halia. Lopulta neiti naureskeli neuvolantädeille, ja jopa vilkutti näille, kun lähdettiin huoneesta (Lotan ensimmäiset vilkutukset!). Eli hienosti meni rokotukset ja Lotta oli tosi reipas!
Eilen käytiin muuten taas siellä värikylvyssä, ja Lotta sai maalata eli siis sotkea värjätyllä piimällä ja marjasoseella. Hyvin Lotta viihtyi, mutta ei kovin paljon innostunut väreillä sotkemaan - muiden vauvojen paperit oli koko paperin laidasta laitaan värissä, mutta meidän neiti taiteili vaan hieman paperin keskelle. Maaleja oli kuitenkin kiva maistella, samoin pellavansiemeniä ja perunajauhoa! Ensi viikolla on vielä yksi kerta, mutta ehkä me jotain sotkemispuuhia, ei kun siis tietysti taiteilupuuhia jatketaan myöhemmin kotonakin, kun on nyt saatu vähän mallia ja ideoita...!
Eilen käytiin muuten taas siellä värikylvyssä, ja Lotta sai maalata eli siis sotkea värjätyllä piimällä ja marjasoseella. Hyvin Lotta viihtyi, mutta ei kovin paljon innostunut väreillä sotkemaan - muiden vauvojen paperit oli koko paperin laidasta laitaan värissä, mutta meidän neiti taiteili vaan hieman paperin keskelle. Maaleja oli kuitenkin kiva maistella, samoin pellavansiemeniä ja perunajauhoa! Ensi viikolla on vielä yksi kerta, mutta ehkä me jotain sotkemispuuhia, ei kun siis tietysti taiteilupuuhia jatketaan myöhemmin kotonakin, kun on nyt saatu vähän mallia ja ideoita...!
torstai 12. marraskuuta 2009
keskiviikko 11. marraskuuta 2009
8 kk neuvolakuulumisia
Tänään Lotalla oli 8 kk neuvola ja lääkärintarkastus. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun neitiä ei lääkäri harmittanut! Lääkärin huoneessa oli katossa kiva perhosmobile, jota Lotta tuijotteli naureskellen tyytyväisenä, ja vaikka lääkäritäti jutteli Lotalle ja antoi erilaisia tavaroita käteen, niin yhtään ei vierastuttanut. Vähän tosin alkoi harmittaa, kun piti mennä hoitopöydälle makaamaan ja lääkäri lonkkia tutkiessaan vähän taivutteli jalkoja ja muutenkin tutkaili.
Painoa Lotalla on nyt 9565 g, pituutta 73,5 cm ja päänympärys on 45 cm. Aikaisemmin pituus ja paino ovat olleet kasvukäyrän ylälaitamilla, mutta nyt kasvu on tasaantunut sen verran, että paino oli täsmälleen keskiarvokäyrällä, ja pituus oli yhden jonkun yksikön verran yläkäyrällä tai siis sillä ekalla yläkäyrällä, vai miten se nyt sanotaankaan...
Pinsettiotetta testatakseen lääkäritäti antoi Lotalle rusinan, joka ei kyllä ihan vielä pelkällä etusormella ja peukalolla pöydältä käteen tarttunut, mutta lähellä se on! Rusina putosi lattialle, mutta kotona sitten maisteltiin rusinoita ensimmäistä kertaa, ja hienosti Lotta sai ne itse pöydältä omaan suuhunsa! Tänään maisteltiin ekan kerran myös lehmänmaitotuotteita (vaikka onhan Lotta äidinmaidonkorviketta syönyt koko pienen ikänsä) raejuuston muodossa. Ja hyvin maistui! Meillä menee maitoa nykyään sen verran vähän, että aloitellaan jo hapanmaitotuotteilla nyt, että saadaan tarpeeksi kalsiumia.
Lotalla näyttää vierastaminen vähän jo helpottaneen, sillä neuvolavisiitillä ei tätejä vierastettu, eikä myöskään lattiankorjaajasetää, joka kävi iltapäivällä parkettia paikkaamassa. Mummillakin käytiin tänään kylässä, ja Lotalla oli taas ruokapöydässä kunnon hassuttelut käynnissä. Ja Rene-koiraankin tehtiin taas lähempää tuttavuutta - pitihän sitä vähän koettaa karvoista kiskoa! Ja pitihän Renenkin tietysti vähän saada Lotan sormia nuoleskella...!
Painoa Lotalla on nyt 9565 g, pituutta 73,5 cm ja päänympärys on 45 cm. Aikaisemmin pituus ja paino ovat olleet kasvukäyrän ylälaitamilla, mutta nyt kasvu on tasaantunut sen verran, että paino oli täsmälleen keskiarvokäyrällä, ja pituus oli yhden jonkun yksikön verran yläkäyrällä tai siis sillä ekalla yläkäyrällä, vai miten se nyt sanotaankaan...
Pinsettiotetta testatakseen lääkäritäti antoi Lotalle rusinan, joka ei kyllä ihan vielä pelkällä etusormella ja peukalolla pöydältä käteen tarttunut, mutta lähellä se on! Rusina putosi lattialle, mutta kotona sitten maisteltiin rusinoita ensimmäistä kertaa, ja hienosti Lotta sai ne itse pöydältä omaan suuhunsa! Tänään maisteltiin ekan kerran myös lehmänmaitotuotteita (vaikka onhan Lotta äidinmaidonkorviketta syönyt koko pienen ikänsä) raejuuston muodossa. Ja hyvin maistui! Meillä menee maitoa nykyään sen verran vähän, että aloitellaan jo hapanmaitotuotteilla nyt, että saadaan tarpeeksi kalsiumia.
Lotalla näyttää vierastaminen vähän jo helpottaneen, sillä neuvolavisiitillä ei tätejä vierastettu, eikä myöskään lattiankorjaajasetää, joka kävi iltapäivällä parkettia paikkaamassa. Mummillakin käytiin tänään kylässä, ja Lotalla oli taas ruokapöydässä kunnon hassuttelut käynnissä. Ja Rene-koiraankin tehtiin taas lähempää tuttavuutta - pitihän sitä vähän koettaa karvoista kiskoa! Ja pitihän Renenkin tietysti vähän saada Lotan sormia nuoleskella...!
tiistai 10. marraskuuta 2009
Ensimmäinen isänpäivä
Isänpäivää juhlittiin meillä koko viikonloppu. Lauantaipäivä vietettiin papan ja mummun seurassa isän ollessa enduroa ajamassa. Sunnuntai alkoi mukavasti vauvauinnilla, ja loppupäivä meni kotona köllötellessä - välissä tosin piipahdettiin isänpäiväkahvilla mammalla ja papalla ukin kanssa.
Lauantai-iltana otettiin sormivärit käyttöön ja tehtiin kortteja ja maalauksia. Käsikuvien painamisesta Lotta ei oikein tykännyt, mutta jalankuvien tekeminen oli jo ihan mukavaa puuhaa. Tuli hienoja teoksia!
Isänpäivän lähestyessä aloin miettiä, että hei, mehän on vietetty kerran jo äitienpäivää! Mutta miten ihmeessä siitä ei ole mitään muistikuvia...? No, aikani pohdittuani muistin, että minähän olin silloin kovassa flunssassa, ja koko päivä taisi mennä sängyn pohjalla... Se kuitenkin jäi mieleen, että isä kävi Lotan kanssa keräämässä valkovuokkoja äidille!
Lotalla on ääni ihan käheänä ja vähän nenä vuotaa (kuumetta ei onneksi), joten jäi maanantaina värikylpy väliin. Onneksi tuli jo viikonloppuna kotoa maalattua! On muuten neiti alkanut höpöttää entistä enemmän. Välillä neitipieni viihtyy itsekseen lattialla köllötellen ja leluja tutkaillen pitkät tovit, ja puhua pulputtaa itsekseen kaiken maailman juttuja. Ja tänään aamulla sanoi ihan selvästi "äiti"! Liikkumistakin tapahtuu koko ajan enemmän, vielä ei tosin eteenpäin, mutta napansa ympäri ja taaksepäin käsillä auttaen Lotta pyörii jo tosi vikkelästi. Tällä tavoin pääsee yllättävän nopeasti jo keittiön kaapeille...!
Ps. Yöt menee taas levottomasti - olemme palanneet yömaitoon ja ensimmäisen yöheräämisen jälkeen siirrymme aina perhepetiin... Mutta ei se mitään, äiti lopetti nukkumaanmenosta ja öistä stressaamisen, niin johan helpotti! Kyllä ne paremmat yöunet sieltä sitten joskus tulee, jos on tullakseen...!
Lauantai-iltana otettiin sormivärit käyttöön ja tehtiin kortteja ja maalauksia. Käsikuvien painamisesta Lotta ei oikein tykännyt, mutta jalankuvien tekeminen oli jo ihan mukavaa puuhaa. Tuli hienoja teoksia!
Isänpäivän lähestyessä aloin miettiä, että hei, mehän on vietetty kerran jo äitienpäivää! Mutta miten ihmeessä siitä ei ole mitään muistikuvia...? No, aikani pohdittuani muistin, että minähän olin silloin kovassa flunssassa, ja koko päivä taisi mennä sängyn pohjalla... Se kuitenkin jäi mieleen, että isä kävi Lotan kanssa keräämässä valkovuokkoja äidille!
Lotalla on ääni ihan käheänä ja vähän nenä vuotaa (kuumetta ei onneksi), joten jäi maanantaina värikylpy väliin. Onneksi tuli jo viikonloppuna kotoa maalattua! On muuten neiti alkanut höpöttää entistä enemmän. Välillä neitipieni viihtyy itsekseen lattialla köllötellen ja leluja tutkaillen pitkät tovit, ja puhua pulputtaa itsekseen kaiken maailman juttuja. Ja tänään aamulla sanoi ihan selvästi "äiti"! Liikkumistakin tapahtuu koko ajan enemmän, vielä ei tosin eteenpäin, mutta napansa ympäri ja taaksepäin käsillä auttaen Lotta pyörii jo tosi vikkelästi. Tällä tavoin pääsee yllättävän nopeasti jo keittiön kaapeille...!
Ps. Yöt menee taas levottomasti - olemme palanneet yömaitoon ja ensimmäisen yöheräämisen jälkeen siirrymme aina perhepetiin... Mutta ei se mitään, äiti lopetti nukkumaanmenosta ja öistä stressaamisen, niin johan helpotti! Kyllä ne paremmat yöunet sieltä sitten joskus tulee, jos on tullakseen...!
tiistai 3. marraskuuta 2009
Muskarivierailulla
Tänään musiikkiopiston muskarissa oli vierailupäivä, jonne pääsimme Lotan kanssa Aaronin ja Karinin vieraiksi. Istuimme muutamien vanhempien ja isovanhempien kanssa yleisönä, kun muskarilaiset soittivat, lauloivat ja leikkivät. Tietysti mekin osallistuimme paikaltamme leikkeihin ja lauloimme mukana, ja Lotta seurasi tarkkaan, mitä muut lapset touhusivat. Neitipieni viihtyi tosi hienosti koko 45 minuuttia äidin sylissä ja saimme mekin osallistua soittamiseen, kun soittimina olivat rytmikapulat ja niitä oli ylimääräisiä. Ja ne vasta Lotan mielestä olivatkin kivat! Pitänee kotiinkin hankkia sellaiset...! Harmi, että muskaritäti jää äitiyslomalle, eikä keväälle ole tiedossa muskaritunteja. Sellaiselle kun olisi ollut kiva Lotan kanssa mennä... No, pitää sitten musisoida kotona!
Muskari oli taas meidän päikkäriaikaan eli kymmeneltä, mutta tänään lähdimme jo yhdeksältä kotoa, jotta Lotta ehti nukkua vaunuissa pienet unet. Eilenhän yritimme siis samaa, mutta neitiä ei nukuttanut kuin vasta vähän ennen kuin pitikin jo mennä sisälle. Tänään oli parempi tuuri, sillä neiti ehti nukkua yli puoli tuntia rattaissa. Muskarin jälkeen vielä kahviteltiin Fenix-kahvilassa, jonka jälkeen kotona maittoikin sitten kolmen tunnin päikkärit yhdessä äidin kanssa! Aikas mukavaa!
Muskari oli taas meidän päikkäriaikaan eli kymmeneltä, mutta tänään lähdimme jo yhdeksältä kotoa, jotta Lotta ehti nukkua vaunuissa pienet unet. Eilenhän yritimme siis samaa, mutta neitiä ei nukuttanut kuin vasta vähän ennen kuin pitikin jo mennä sisälle. Tänään oli parempi tuuri, sillä neiti ehti nukkua yli puoli tuntia rattaissa. Muskarin jälkeen vielä kahviteltiin Fenix-kahvilassa, jonka jälkeen kotona maittoikin sitten kolmen tunnin päikkärit yhdessä äidin kanssa! Aikas mukavaa!
maanantai 2. marraskuuta 2009
Pieni värikylpijä
Tänään oltiin Lotan kanssa ensimmäistä kertaa Riihimäen Taidemuseon vauvojen värikylvyssä. Tällä ekalla kerralla ei vielä tehty mitään isompia väreihin tutustumisia, vaan tutustuttiin paikkaan (mm. katsastettiin kierrätysaiheinen näyttely) ja muihin lapsiin (joista suurin osa olikin meidän vauvajumpparyhmästä - eli tuttuja siis!). Lapset köllöttelivät lattialle levitetyn ison muovialustan päällä, johon oli teipattu kiinni erivärisiä paperin ja huovan paloja, joita sai sitten tutkailla. Alkuun siinä taisi olla joku kangaskin, jolla tehtiin aaltoja ilmassa lasten päällä. Lopuksi tutustuttiin höyheniin, joita heiteltiin ilmaan ja ihmeteltiin myös omasta kädestä. Ne olivatkin Lotan mieleen, ja neiti ihmeissään tapitti ilmassa leijuvia haituvia!
Lotta ei hirveän paljon jaksanut innostua muusta kuin sitten lopuksi niistä höyhenistä, koska tämäkin harrastus on taas meidän päikkäriaikaan eli alkaa kymmeneltä. Lähdettiin kyllä aamulla kotoa jo yhdeksältä kävelylle, että Lotta olisi voinut ottaa päikkärit rattaissa, mutta kuten yleensäkin, neiti nukahti vasta vartti ennen kuin värikylpy alkoi... Ja kesken piti sitten herätä harrastamaan. Kamala äiti, kun raahaa lasta kaikkiin ihme paikkoihin kesken päikkärien!
Ai niin, olihan siellä vielä yksi Lotan mielestä tosi jännä juttu! Nimittäin salin nurkassa kököttävä kierrätys-näyttelyyn kuuluva iso vauva-patsas. Sitä Lotta aina välillä tuijotteli, ja kun mentiin lähemmäs, niin tutkaili innoissaan.
Tähän loppuun vielä unipäivitys (nämä nukkumisasiat kun on niin tärkeitä!): Lotta on jo melkein viikon ajan mennyt sekä päivä- että yöunille ilman sen kummempia nukuttamisia, eikä huutaakaan ole tarvinnut yhtään! Taisi pienestä unikouluttamisesta olla apua! Ihanaa! Aamuyöstä neiti tosin on sen verran rauhaton omassa sängyssään, että silloin päästään äidin ja isän viereen nukkumaan loppu-unien ajaksi... Lotan mielestä varmasti aivan ihanaa sekin - ja onhan se aamuherätys itsellekin ihana, kun pieni jokeltelee tyytyväisenä vieressä!
Lotta ei hirveän paljon jaksanut innostua muusta kuin sitten lopuksi niistä höyhenistä, koska tämäkin harrastus on taas meidän päikkäriaikaan eli alkaa kymmeneltä. Lähdettiin kyllä aamulla kotoa jo yhdeksältä kävelylle, että Lotta olisi voinut ottaa päikkärit rattaissa, mutta kuten yleensäkin, neiti nukahti vasta vartti ennen kuin värikylpy alkoi... Ja kesken piti sitten herätä harrastamaan. Kamala äiti, kun raahaa lasta kaikkiin ihme paikkoihin kesken päikkärien!
Ai niin, olihan siellä vielä yksi Lotan mielestä tosi jännä juttu! Nimittäin salin nurkassa kököttävä kierrätys-näyttelyyn kuuluva iso vauva-patsas. Sitä Lotta aina välillä tuijotteli, ja kun mentiin lähemmäs, niin tutkaili innoissaan.
Tähän loppuun vielä unipäivitys (nämä nukkumisasiat kun on niin tärkeitä!): Lotta on jo melkein viikon ajan mennyt sekä päivä- että yöunille ilman sen kummempia nukuttamisia, eikä huutaakaan ole tarvinnut yhtään! Taisi pienestä unikouluttamisesta olla apua! Ihanaa! Aamuyöstä neiti tosin on sen verran rauhaton omassa sängyssään, että silloin päästään äidin ja isän viereen nukkumaan loppu-unien ajaksi... Lotan mielestä varmasti aivan ihanaa sekin - ja onhan se aamuherätys itsellekin ihana, kun pieni jokeltelee tyytyväisenä vieressä!
tiistai 27. lokakuuta 2009
Yöllistä elämää
Kirjoitanpa nyt taas jälleen kerran, mitä meillä tapahtuu öisin - tai lähinnä siis, mitä Lotan yöhön kuuluu.
Meillä ei enää syödä yömaitoa. Yösyöttöjen lopettaminen sujui ihan uskomattoman hämmästyttävän ihmeellisen helposti! Tuli aiheesta juttua yhden tutun kanssa, ja pohdin ääneen, että mitenhän sitä vielä siitä yömaidosta pääsisi eroon. No, ohjeena 2-vuotiaan tytön äidiltä sain, että sillä tavalla, että et vaan anna sitä. How simple! Ajattelin, että eihän se nyt niin yksinkertaisesti voi sujua. Mutta Lotta yllätti!
Viime viikolla yhtenä yönä en sitten antanut maitoa, kun Lotta kähisteli omassa huoneessaan - kävin vain laittamassa tutin suuhun, ja muutaman minuutin nukuttamisen jälkeen neiti oli takaisin unessa. Ja aamulla vasta heräsi syömään maitoa. Seuraavina öinä jatkettiin samalla linjalla, ja tuntuu, ettei neiti edes kaipaa sitä maitopulloa.
Nukkumaan Lotta menee yleensä kahdeksan aikaan, ja herää aamulla seitsemän maissa. Yöllä herätään edelleen ainakin kerran (olisiko tottumuksesta yömaitoon...?), joskus useammin. Nykyään Lotta nukkuu siis yöt omassa sängyssään omassa huoneessaan. Tosin joskus, jos oikein kovasti harmittaa (eli ei rauhoituta ollenkaan omaan sänkyyn), niin sitten pääsee äidin ja isän väliin nukkumaan. Hampaidentulo muun muassa on sellainen tekijä, joka harmittaa vietävästi. Nytkin taitaa olla tulossa lisää hampaita, kun sormet on ihan koko ajan suussa, ja ainakin alaikenissä on selvää turvotusta.
Nukkumaanmeno on välillä ihan superhelppoa - pieni vain kannetaan omaan sänkyyn, ja nukahtaa samantien! Välillä iltaisin omaan sänkyyn ei haluta sitten millään. Nyt meillä on otettu ihan tavaksi, että kun kaikki perusjutut on tsekattu, niin neiti saa oman aikansa sängyssään huudella. Yleensä nukahtaa kuitenkin suht nopeasti ilman, että tarvitsee mennä sitten enää rauhoittelemaan.
Päikkäreitä meillä muuten on nykyään kahdet, enää harvemmin kolmet.
Meillä ei enää syödä yömaitoa. Yösyöttöjen lopettaminen sujui ihan uskomattoman hämmästyttävän ihmeellisen helposti! Tuli aiheesta juttua yhden tutun kanssa, ja pohdin ääneen, että mitenhän sitä vielä siitä yömaidosta pääsisi eroon. No, ohjeena 2-vuotiaan tytön äidiltä sain, että sillä tavalla, että et vaan anna sitä. How simple! Ajattelin, että eihän se nyt niin yksinkertaisesti voi sujua. Mutta Lotta yllätti!
Viime viikolla yhtenä yönä en sitten antanut maitoa, kun Lotta kähisteli omassa huoneessaan - kävin vain laittamassa tutin suuhun, ja muutaman minuutin nukuttamisen jälkeen neiti oli takaisin unessa. Ja aamulla vasta heräsi syömään maitoa. Seuraavina öinä jatkettiin samalla linjalla, ja tuntuu, ettei neiti edes kaipaa sitä maitopulloa.
Nukkumaan Lotta menee yleensä kahdeksan aikaan, ja herää aamulla seitsemän maissa. Yöllä herätään edelleen ainakin kerran (olisiko tottumuksesta yömaitoon...?), joskus useammin. Nykyään Lotta nukkuu siis yöt omassa sängyssään omassa huoneessaan. Tosin joskus, jos oikein kovasti harmittaa (eli ei rauhoituta ollenkaan omaan sänkyyn), niin sitten pääsee äidin ja isän väliin nukkumaan. Hampaidentulo muun muassa on sellainen tekijä, joka harmittaa vietävästi. Nytkin taitaa olla tulossa lisää hampaita, kun sormet on ihan koko ajan suussa, ja ainakin alaikenissä on selvää turvotusta.
Nukkumaanmeno on välillä ihan superhelppoa - pieni vain kannetaan omaan sänkyyn, ja nukahtaa samantien! Välillä iltaisin omaan sänkyyn ei haluta sitten millään. Nyt meillä on otettu ihan tavaksi, että kun kaikki perusjutut on tsekattu, niin neiti saa oman aikansa sängyssään huudella. Yleensä nukahtaa kuitenkin suht nopeasti ilman, että tarvitsee mennä sitten enää rauhoittelemaan.
Päikkäreitä meillä muuten on nykyään kahdet, enää harvemmin kolmet.
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Pieni hassuttelija
Tänään päivämme alkoi perinteisesti vauvauinnilla, ja tällä kertaa meidän seurana oli Satu-täti. Isän uintivuorot jatkuvat sitten taas ensi kerralla...! Tänään sukellettiin jo useamman kerran, ja Lotta polskutteli kovasti jaloilla Sadun uittaessa. Olihan mukava aloitus päivälle!
Lotasta on tullut aivan ihastuttavaa pöytäseuraa, ja erittäin viihdyttävää sellaista! Syöttötuolissa neiti viihtuu oikein hyvin, ja Lotta innoissaan maistelee kaikkia uusia makuja. Viikonlopun aikana Lotta on saanut mm. rucolaa ja tuoretta korianteria. Nam nam, mitä herkkuja! Lisäksi Lotta hassuttelee, naureskelee, tekee hassuja ilmeitä, päristelee ja puhisee. Ja kanssaistujia naurattaa! On se vaan niin ihana pieni nöpönenä!
Lotasta on tullut aivan ihastuttavaa pöytäseuraa, ja erittäin viihdyttävää sellaista! Syöttötuolissa neiti viihtuu oikein hyvin, ja Lotta innoissaan maistelee kaikkia uusia makuja. Viikonlopun aikana Lotta on saanut mm. rucolaa ja tuoretta korianteria. Nam nam, mitä herkkuja! Lisäksi Lotta hassuttelee, naureskelee, tekee hassuja ilmeitä, päristelee ja puhisee. Ja kanssaistujia naurattaa! On se vaan niin ihana pieni nöpönenä!
torstai 22. lokakuuta 2009
Vauvakinoilua
Tänään vietettiin Helsinki-päivää Hannan ja Lauran kanssa, ja käytiin vauvakinossa katsomassa Pihalla-leffaa. Oli muuten hyvä elokuva, ja uskomatonta mutta totta - ruotsinkielinen tekstitys oli iso apu mukana kärryillä pysymisessä! Leffa kun oli suomenkielinen, niin aina ei ihan kuullut, mitä ne puhuivat... eli tuli siis siinä kielikylpyäkin samalla!
Lotan kanssa sujui leffassa oikein mallikkaasti, kuten viime kerrallakin. Lotta söi lounasta ja otti pienet sylipäikkärit, ja ihmetteli välkkyvää kangasta. Popcornit olisivat myös maistuneet, äiti vaan oli tylsä ja ei niitä pienelle antanut...
Junamatkat myös menivät mukavasti. Menomatkalla tosin äiti jotenkin ohitti sen junavaunun, jonne saa alakertaan rattaat omalle paikalleen, ja mentiin sisään tavalliseen vaunuun. No, eihän sinne saa rattaita sisälle, vaan pitäisi jättää siihen eteistilaan. Ja niinhän ei voinut tehdä, sillä Lotalla oli päikkärit tuloillaan ja ei neitiä olisi voinut yksin siihen jättää nukkumaan. Tai äiti ei millään olisi halunnut myöskään seistä koko matkaa. Onneksi kanssamatkustajista löytyi mukava setä (joka myös auttoi rattaiden junaannostossa), joka selvitti, missä päin on meille sopiva vaunu, ja auttoi meidät muutamista rappusista matkalla tuohon vaunuun. Että kiitosta vaan!
Helsinki-päivän jälkeen suuntasimme vielä kohti mummulaa ja pappalaa. Paikalla oli myös Satu-täti, joka saapui tänään viikonlopuksi Suomeen visiitille. Lotta sai tuliaisiksi ihanan pupu-pehmolelun sekä lehmä-mukin. Pupu sai heti kovaa kyytiä Lotan käsissä! Ja muki sitten odotteleekin kaapissa, kunnes neidillä pysyy kuppi omassa kädessä...
Ps. Ja samalla reissulla äitikin sai tänään vihdoin viimein sen sormuksen!
Pps. Tänään unille meneminen oli taas vähän vaativampaa...
Lotan kanssa sujui leffassa oikein mallikkaasti, kuten viime kerrallakin. Lotta söi lounasta ja otti pienet sylipäikkärit, ja ihmetteli välkkyvää kangasta. Popcornit olisivat myös maistuneet, äiti vaan oli tylsä ja ei niitä pienelle antanut...
Junamatkat myös menivät mukavasti. Menomatkalla tosin äiti jotenkin ohitti sen junavaunun, jonne saa alakertaan rattaat omalle paikalleen, ja mentiin sisään tavalliseen vaunuun. No, eihän sinne saa rattaita sisälle, vaan pitäisi jättää siihen eteistilaan. Ja niinhän ei voinut tehdä, sillä Lotalla oli päikkärit tuloillaan ja ei neitiä olisi voinut yksin siihen jättää nukkumaan. Tai äiti ei millään olisi halunnut myöskään seistä koko matkaa. Onneksi kanssamatkustajista löytyi mukava setä (joka myös auttoi rattaiden junaannostossa), joka selvitti, missä päin on meille sopiva vaunu, ja auttoi meidät muutamista rappusista matkalla tuohon vaunuun. Että kiitosta vaan!
Helsinki-päivän jälkeen suuntasimme vielä kohti mummulaa ja pappalaa. Paikalla oli myös Satu-täti, joka saapui tänään viikonlopuksi Suomeen visiitille. Lotta sai tuliaisiksi ihanan pupu-pehmolelun sekä lehmä-mukin. Pupu sai heti kovaa kyytiä Lotan käsissä! Ja muki sitten odotteleekin kaapissa, kunnes neidillä pysyy kuppi omassa kädessä...
Ps. Ja samalla reissulla äitikin sai tänään vihdoin viimein sen sormuksen!
Pps. Tänään unille meneminen oli taas vähän vaativampaa...
tiistai 20. lokakuuta 2009
Vähän helpompi nukkumaanmeno
Tänään Lotta menikin sitten jo helpommin nukkumaan. Iltasadun ja laulujen jälkeen Lotta meni sänkyyn, ja jäi sinne nukkumaan muutaman minuutin äidin sormiaan hypisteltyään. Radiosta tuli samalla joku Metallican hidas biisi, taisi olla hyvää unimusiikkia...! Kymmenen minuutin kuluttua alkoi tosin kuulua itkua, joka onneksi lakkasi itsekseen melkein saman tien. Kello on tosin nyt vasta kahdeksan, joten tähän iltaan voi mahtua kyllä vielä heräilyjä ja itkua... Mutta toivossa on hyvä elää!
Tänään päivällä Lotta oli jotenkin kauhean väsyneen oloinen, ja nukkuikin neljät päikkärit (kyllä, luit oikein...). Normaalisti on menty kolmilla, joskus kaksilla unilla. No, tulihan ainakin unta myös päivällä, kun viime päivinä päiväunet on jääneet kovin lyhyiksi. Ehkä silläkin on jotain osuutta nukkumaanmenon helppouteen...
Tänään päivällä Lotta oli jotenkin kauhean väsyneen oloinen, ja nukkuikin neljät päikkärit (kyllä, luit oikein...). Normaalisti on menty kolmilla, joskus kaksilla unilla. No, tulihan ainakin unta myös päivällä, kun viime päivinä päiväunet on jääneet kovin lyhyiksi. Ehkä silläkin on jotain osuutta nukkumaanmenon helppouteen...
maanantai 19. lokakuuta 2009
Kyläilypäivä
Tänään käytiin Lotan kanssa Lotan kummeilla kyläilemässä Vantaalla. Matka taittui rattoisasti junalla, joka on Lotankin mielestä ilmeisesti oikein mukava matkustustapa - ainakin neiti katselee tarkkaavaisena muita matkustajia ja maisemia. Tikkurilan asemalta matka jatkui bussilla, ja voi että se on kyllä kätevää, kun siellä Vantaalla pääsee julkisilla ilmaiseksi rattaiden kanssa! Saisivat ottaa mallia täällä omassa kylässäkin tuosta! Tai no, kyllähän sitä joku taisi valtuustossa jokin aika sitten kysellä, mutta ei ollut vielä sen aika Riihimäellä...
Edellinen yhteinen ravintolareissu ei sujunut kovin iloisissa merkeissä (Lotta huusi koko visiitin ajan...), mutta tällä kertaa olikin jo ihan toinen ääni kellossa! Lotta kun viihtyy nykyään ravintoloissa oikein hyvin syöttötuolissa istuessa ja jotain evästä mutustellessa. Parasta tietysti on, kun saa äidin lautaselta vähän jotain - leipää, kurkkua, tomaattia tai muuta vastaavaa. Kyläilyvisiitin päätteeksi käytiin vielä kahvittelemassa kummien kotona, josta Lotalle löyty kasa kivoja vauvalelujakin! Takaisin kotiin tultiinkin sitten isän kyydillä, ja matkalla käytiin ostamassa Lotalle uusi istuin autoon - turvakaukalo kun on käymässä jo pieneksi.
Lotta sanoi viikonloppuna kaiken muun pulinan seassa muutaman kerran ihan selvästi "heppa" ja tänään kun Lotan kummitäti sanoi Lotalle, että sano heppa, niin Lotta toisti sanan perässä! Ja kotona illalla sama juttu - on se pieni vaan jo niin taitava!
Nukkumaanmenot on taas muuttuneet vähän haasteellisiksi (silläkin on varmaan osuutta asiaan, että Lotta pääsi parina yönä äidin ja isän viereen, kun vaikutti mahavaivaiselta). Omaan sänkyyn nukkumaan meneminen illalla on Lotan mielestä jotain ihan kamalaa, ja mukana seuraa oikein raivoisaa huutoa ja kiljuntaa. Muutama ilta meni niin, että koko ajan sai käydä rauhoittelemassa ja hyssyttelemässä, eikä neidillä selvästi ollut kuitenkaan mitään sen kummempaa hätää (etenkin, kun välillä huuto kuitenkin taukosi).
Sitten päädyttiin taas eilen ja tänään odottelemaan, ja lopulta neiti sitten nukahtikin itsekseen - niin ikävältä kuin se kuulostaakin ja varsinkin tuntuukin (joo, äitikin melkein alkaa itkeä...), niin huutamisen jälkeen. Ja ainakin viime yönä nukuttiin hyvin aamuyöhön asti, jolloin juotiin maitoa, ja sen jälkeen uni tulikin helposti omassa sängyssä, jossa nukuttiin aamuun asti. Toivottavasti sama juttu tulevanakin yönä!
Edellinen yhteinen ravintolareissu ei sujunut kovin iloisissa merkeissä (Lotta huusi koko visiitin ajan...), mutta tällä kertaa olikin jo ihan toinen ääni kellossa! Lotta kun viihtyy nykyään ravintoloissa oikein hyvin syöttötuolissa istuessa ja jotain evästä mutustellessa. Parasta tietysti on, kun saa äidin lautaselta vähän jotain - leipää, kurkkua, tomaattia tai muuta vastaavaa. Kyläilyvisiitin päätteeksi käytiin vielä kahvittelemassa kummien kotona, josta Lotalle löyty kasa kivoja vauvalelujakin! Takaisin kotiin tultiinkin sitten isän kyydillä, ja matkalla käytiin ostamassa Lotalle uusi istuin autoon - turvakaukalo kun on käymässä jo pieneksi.
Lotta sanoi viikonloppuna kaiken muun pulinan seassa muutaman kerran ihan selvästi "heppa" ja tänään kun Lotan kummitäti sanoi Lotalle, että sano heppa, niin Lotta toisti sanan perässä! Ja kotona illalla sama juttu - on se pieni vaan jo niin taitava!
Nukkumaanmenot on taas muuttuneet vähän haasteellisiksi (silläkin on varmaan osuutta asiaan, että Lotta pääsi parina yönä äidin ja isän viereen, kun vaikutti mahavaivaiselta). Omaan sänkyyn nukkumaan meneminen illalla on Lotan mielestä jotain ihan kamalaa, ja mukana seuraa oikein raivoisaa huutoa ja kiljuntaa. Muutama ilta meni niin, että koko ajan sai käydä rauhoittelemassa ja hyssyttelemässä, eikä neidillä selvästi ollut kuitenkaan mitään sen kummempaa hätää (etenkin, kun välillä huuto kuitenkin taukosi).
Sitten päädyttiin taas eilen ja tänään odottelemaan, ja lopulta neiti sitten nukahtikin itsekseen - niin ikävältä kuin se kuulostaakin ja varsinkin tuntuukin (joo, äitikin melkein alkaa itkeä...), niin huutamisen jälkeen. Ja ainakin viime yönä nukuttiin hyvin aamuyöhön asti, jolloin juotiin maitoa, ja sen jälkeen uni tulikin helposti omassa sängyssä, jossa nukuttiin aamuun asti. Toivottavasti sama juttu tulevanakin yönä!
lauantai 17. lokakuuta 2009
perjantai 16. lokakuuta 2009
Höpöttelyä
Mitä lie viime yönä tapahtunut (muutakin kuin että Lotta nukkui koko yön omassa huoneessaan!), kun neiti heräsi aamulla ja heti oli kova höpötys käynnissä. Eikä se ollut mitään aaaaa tai muuta hyminää tai kiljahtelua, kuten aikaisemmin, vaan paljon erilaisia sanoja - joiden tarkoitus tosin jäi äidille vähän epäselväksi... Peräkkäin tuli vaikka mitä kirjaimia ja mitä erilaisimmissa yhdistelmissä. Nyt kun sitten vielä ymmärtäisimme me muutkin siitä jotain...!
maanantai 12. lokakuuta 2009
Veden alla
Eilen oltiin Lotan kanssa ensimmäistä kertaa kaksistaan vauvauinnissa, kun isä oli kepillä reikäpalloa huitomassa (ja saipa sitten myös pallon verkkoonkin...!). Äitiä vähän jännitti etukäteen, että mitenhän se sujuu, mutta hienostihan me siellä pärjättiin! Suurin vaikutus tähän oli ehkä sillä, että Lotta nukkui päiväunet ennen uintia, mitä yleensä ei siis tapahdu. Sitten neiti jaksoi hienosti uinnit, jonka jälkeen jaksoi vielä odottaa, että äiti sai rauhassa peseytyä ja pukea.
Eilinen uintikerta olikin erityinen, sillä Lotta sukelsi ensimmäistä kertaa! Hieman neiti räpytteli silmiään pinnalle päästyään, mutta näytti sukeltaminen kuitenkin olevan kivaa puuhaa neidin mielestä. Viikon päästä sitten taas uudestaan, ja isäkin pääsee näkemään!
Eilinen uintikerta olikin erityinen, sillä Lotta sukelsi ensimmäistä kertaa! Hieman neiti räpytteli silmiään pinnalle päästyään, mutta näytti sukeltaminen kuitenkin olevan kivaa puuhaa neidin mielestä. Viikon päästä sitten taas uudestaan, ja isäkin pääsee näkemään!
lauantai 10. lokakuuta 2009
Potalla!
Tänään se tapahtui - ekat kakat pottaan! Tässä yhteydessä todettakoon, että kyllä, pienten lasten vanhemmilla ei ole muuta jutun juurta, kuin lastensa perusruumiintoiminnot: kakat, pissat, syömiset, itkemiset, nauramiset, nukkumiset... Tai no, ehkä sitä joskus tulee jostain muustakin juteltua, toivottavasti...!
Meillä on siis tämän viikon ajan tutustuttu pottaan eli käyty vaipanvaihdon yhteydessä sitä ihmettelemässä ja siinä istumassa. Joskus on istuttu potalla jopa 15 minuuttia leluilla leikkien, mutta ei, mitään ei pottaan ole tullut. Ja annas olla, kun laitat neidin takaisin hoitopöydälle, niin sitten kyllä pissattaa! No, tänään sitten kuitenkin oli hyvä ajoitus, kun syömisen jälkeen ehdittiin sopivasti potalle kakalle. Lottahan ei itse kyllä vielä pitkään aikaan osaa potalle pyytää, kun olisi tarvetta, mutta tässä vaiheessahan kyse onkin lähinnä siitä, miten äiti/isä osaa ajoittaa potalle menon. Viikon harjoittelun jälkeen äiti on siis alkanut jo vähän oppia!
Meillä on siis tämän viikon ajan tutustuttu pottaan eli käyty vaipanvaihdon yhteydessä sitä ihmettelemässä ja siinä istumassa. Joskus on istuttu potalla jopa 15 minuuttia leluilla leikkien, mutta ei, mitään ei pottaan ole tullut. Ja annas olla, kun laitat neidin takaisin hoitopöydälle, niin sitten kyllä pissattaa! No, tänään sitten kuitenkin oli hyvä ajoitus, kun syömisen jälkeen ehdittiin sopivasti potalle kakalle. Lottahan ei itse kyllä vielä pitkään aikaan osaa potalle pyytää, kun olisi tarvetta, mutta tässä vaiheessahan kyse onkin lähinnä siitä, miten äiti/isä osaa ajoittaa potalle menon. Viikon harjoittelun jälkeen äiti on siis alkanut jo vähän oppia!
tiistai 6. lokakuuta 2009
Sormiruokaa
Eilen Lotta sai syödä ensimmäistä kertaa ihan omasta kädestä keitettyjä kasviksia. Tähän mennessä sormin kun on syöty vain raakaa ruokaa: kurkkua, porkkanaa ja muita kovia kasviksia. Ihan ei vielä pienellä pehmeä ruoka pysy omassa kädessä, vaan koko lajitelma meni lähinnä pöydän, paidan, syöttötuolin ja lattian peitteeksi. Pöydälle jäi tosin kaiken muussaamisen jälkeen muutamia kokkareita, joita Lotta yritti sitten nyrkillä viedä suuhun. Ihan ei sekään onnistunut, sillä neiti yritti syödä sitä omaa suljettua nyrkkiään. No, seuraavalla kerralla uusi yritys! Ihan joka ateriaa me ei kyllä jatkossa näin aloiteta, oli se sen verran sottaista puuhaa. Tylsä äiti...
Muutama kuvaa ruokahetkestämme:
Nyt on jo useampi yö omassa huoneessa Lotalla takana, ja hienosti se on kyllä sujunut! Muutamana yönä ei ole tarvinnut nousta edes tuttia nostamaan, ainoastaan yömaidolle, josta onkin menty takaisin nukkumaan suht nopeasti ja rauhallisesti. Yhtenä yönä Lotta tosin pääsi äidin ja isän viereen koko yöksi, kun mahaa kiprsiteli siihen malliin, että ei oikein meinannut laskeutua rauha maahan ollenkaan. Eli yöt ovat mukavasti rauhoittuneet ja illalla nukkumaanmenokin käy jo oikein mallikkaasti - on se niin ihanaa! Varmaan kyllä sitten taas tulee levottomampaa, kun neiti oppii nousemaan pystyyn siellä sängyssä, ja muutenkin alkaa myllertämään ympäri nukkumapaikkaansa...
perjantai 2. lokakuuta 2009
Omassa huoneessa, osa II
Lotan nsimmäinen yö omassa huoneessa on takana ja hienosti sujui! Vain kerran piti tuttia käydä nostamassa ennen yömaidolle nousua (josta takaisin nukkumaanmeno tosin hieman vaati kärsivällisyyttä...), vaikka neiti muutamaan otteeseen taisi jotain ääniä lisäksi pitää - tästä kun ei voi olla ihan varma, kun yöllä sitä on itsekin niin pöpperössä, että ei aamulla enää muista kaikkea.
Parhaillaan Lotta nukkuu ennätyspitkiä päikkäreitä omassa huoneessa: kohta jo kolme tuntia täynnä! Taisi olla tänään meillä aika rankka vauvajumppa, kun noin nukuttaa! Osansa asiassa saattaa olla myös sillä, että Lotta ei nukkunut keskimmäisiä päikkäreitä juuri ollenkaan, hetkeksi vain torkahti matkalla jumppaan ja samoin matkalla takaisin kotiin... Kohta pitää varmaan mennä jo herättelemään pientä, että riittää unta yöunillekin. Ehkä Lotta tiedostaa, että isä on tänään koulussa iltaan asti, ja siksi nyt nukkuu pitkät unet, että on hereillä, kun isä tulee kotiin...!
Parhaillaan Lotta nukkuu ennätyspitkiä päikkäreitä omassa huoneessa: kohta jo kolme tuntia täynnä! Taisi olla tänään meillä aika rankka vauvajumppa, kun noin nukuttaa! Osansa asiassa saattaa olla myös sillä, että Lotta ei nukkunut keskimmäisiä päikkäreitä juuri ollenkaan, hetkeksi vain torkahti matkalla jumppaan ja samoin matkalla takaisin kotiin... Kohta pitää varmaan mennä jo herättelemään pientä, että riittää unta yöunillekin. Ehkä Lotta tiedostaa, että isä on tänään koulussa iltaan asti, ja siksi nyt nukkuu pitkät unet, että on hereillä, kun isä tulee kotiin...!
torstai 1. lokakuuta 2009
Omassa huoneessa!
Tänään Lotta sitten vihdoin pääsi omaan huoneeseen nukkumaan! Ja nukkumaanmeno sujui ah, niin ihanan helposti: Lotta söi pullollisen maitoa ja nukahti siihen. Sitten vaan kannettiin omaan sänkyyn omaan huoneeseen ja unet jatkuivat rauhallisesti. Voiko olla totta?! Eikä ainakaan vielä ole (nyt kulunut tunti nukkumaanmenosta) neiti herännyt kertaakaan!
Jännityksellä nyt sitten odotetaan, miten se ensimmäinen yö siellä omassa huoneessa sujuu... Ja osaavatko äiti ja isä nukkua ollenkaan!
Viime yö sujui muuten jo paljon rauhallisemmin kuin pitkään aikaan. Lotta meni joskus kahdeksan aikaan nukkumaan ja vain yhden kerran joutui huutelemaan äitiä ja isää omassa sängyssään ennen kuin rauhoittui unille. Herätys tulikin sitten vasta kolmen aikaan yömaitoa varten. Ensimmäisen heräämisen jälkeen vain muutaman kerran nostettiin tuttia kesken unien, ja joista herätyksistä Lotta nukahti samantien itsekseen ilman nukutteluja tai kädestä pitämistä! Aamulla Lotta heräsi virkeänä vähän ennen seitsemää, ja pienen kädet olivat ihan kylmät - peitto kun oli mytyssä jalkopäässä. Äiti sitten otti Lotan viereensä lämmittelemään aikomuksena nousta 10 minuutin päästä, jolloin isän herätyskello soisi. No, toisin kävi, sillä sekä äiti että lapsi nukkuivat sikeästi kellon soidessa seitsemältä, ja heräsivät vasta vähän ennen kahdeksaa! Olipa ihanat aamu-unet vierekkäin käsi kädessä...!
Jännityksellä nyt sitten odotetaan, miten se ensimmäinen yö siellä omassa huoneessa sujuu... Ja osaavatko äiti ja isä nukkua ollenkaan!
Viime yö sujui muuten jo paljon rauhallisemmin kuin pitkään aikaan. Lotta meni joskus kahdeksan aikaan nukkumaan ja vain yhden kerran joutui huutelemaan äitiä ja isää omassa sängyssään ennen kuin rauhoittui unille. Herätys tulikin sitten vasta kolmen aikaan yömaitoa varten. Ensimmäisen heräämisen jälkeen vain muutaman kerran nostettiin tuttia kesken unien, ja joista herätyksistä Lotta nukahti samantien itsekseen ilman nukutteluja tai kädestä pitämistä! Aamulla Lotta heräsi virkeänä vähän ennen seitsemää, ja pienen kädet olivat ihan kylmät - peitto kun oli mytyssä jalkopäässä. Äiti sitten otti Lotan viereensä lämmittelemään aikomuksena nousta 10 minuutin päästä, jolloin isän herätyskello soisi. No, toisin kävi, sillä sekä äiti että lapsi nukkuivat sikeästi kellon soidessa seitsemältä, ja heräsivät vasta vähän ennen kahdeksaa! Olipa ihanat aamu-unet vierekkäin käsi kädessä...!
maanantai 28. syyskuuta 2009
Unikuulumisia
Eilisiltana aloitettiin siis pienimuotoinen unikoulutus ja heti tehosi - ainakin sinä yhtenä yönä... Lotta osasi ihan itsekseen yöllä nukahtaa takaisin (useamman itkahduksen, tosin hiljaisen sellaisen, jälkeen), vaikka en noussutkaan hyssyttelemään. Ja uni tuli jopa ilman tuttia! Ja yösyömisen jälkeenkin nukkumaanmeno kävi tosi helposti muutaman ääntelyn jälkeen!
Tänään olikin sitten isä yksinään nukuttelupuuhissa äidin ollessa kokoustamassa, ja ei tarvinnut kuin yhden kerran käydä rauhoittelemassa, kun uni jo tuli. Ja edellispäiviin verrattuna hyvin tulikin, sillä nyt kello kymmeneen mennessä ei ole tarvinnut kertaakaan käydä hyssyttelemässä, nostamassa tuttia jne... Normaalikäytäntö viime aikoina kun on ollut se, että makkarissa on pitänyt rampata pitkin iltaa.
Nyt sitten odotellaan tulevia öitä mielenkiinnolla - toimisiko se pienen totuttaminen uuteen tapaan näin helposti, kuin mitä ensimmäiset hetket antavat olettaa? Ja jos toimii, niin kysyypähän äiti taas itseltään, että miten sitä on pitänytkin näin pitkään viivyttää... Taitaa sillä äidillä olla vielä pitkä pätkä napanuoraa kiinni lapsessa, ainakin henkistä sellaista...
Tänään olikin sitten isä yksinään nukuttelupuuhissa äidin ollessa kokoustamassa, ja ei tarvinnut kuin yhden kerran käydä rauhoittelemassa, kun uni jo tuli. Ja edellispäiviin verrattuna hyvin tulikin, sillä nyt kello kymmeneen mennessä ei ole tarvinnut kertaakaan käydä hyssyttelemässä, nostamassa tuttia jne... Normaalikäytäntö viime aikoina kun on ollut se, että makkarissa on pitänyt rampata pitkin iltaa.
Nyt sitten odotellaan tulevia öitä mielenkiinnolla - toimisiko se pienen totuttaminen uuteen tapaan näin helposti, kuin mitä ensimmäiset hetket antavat olettaa? Ja jos toimii, niin kysyypähän äiti taas itseltään, että miten sitä on pitänytkin näin pitkään viivyttää... Taitaa sillä äidillä olla vielä pitkä pätkä napanuoraa kiinni lapsessa, ainakin henkistä sellaista...
sunnuntai 27. syyskuuta 2009
Ei vieläkään omassa huoneessa
Ei sitten ole vieläkään saatu aikaiseksi siirtää Lottaa omaan huoneeseensa. Se kun ei ole pelkkä siirto-operaatio Lotan ja pinnasängyn osalta, vaan tieltä pitää siirtää pois kirjahyllyä, tietokonepöytää ym... Eihän siinä kauaa kestäisi, kun vain saisi aikaiseksi. Tällä viikolla kun oli niin paljon kaikkia menoja, että ei vaan jaksanut - eikä oikeastaan ehtinytkään, kun sitten olikin jo taas Lotan nukkumaanmenoaika. No, jos vaikka ensi viikolla sitten!
Yöt on meillä aika levottomia tällä hetkellä (heräillään moneen kertaan, eikä meinata rauhoittua takaisin uneen), ja tänään aloitettiin kokeilla pienoista väsytystekniikkaa eli siis ei mennä heti, kun neiti alkaa huutaa, vaan odotellaan jonkin aikaa. On muuten elämän pisimmät viisiminuuttiset... Katsotaan, mitä tuleman pitää...
On muuten sellainen tytär, millainen äiti, tämä meidän Lotta. Äiti on nimittäin "huomaamattaan" opettanut Lotalle sellaisia juttuja, joista itsekin tykkää. Esimerkiksi nukkumaan mennessä Lotta pitää sormesta kiinni, ja parhaiten neiti nukkuu äidin tai isän vieressä, käsi kädessä ja kylki kyljessä. Näistä vierottaminen onkin sitten ihan toinen juttu...! No, mitäs meni äiti näihin totuttamaan...
Yöt on meillä aika levottomia tällä hetkellä (heräillään moneen kertaan, eikä meinata rauhoittua takaisin uneen), ja tänään aloitettiin kokeilla pienoista väsytystekniikkaa eli siis ei mennä heti, kun neiti alkaa huutaa, vaan odotellaan jonkin aikaa. On muuten elämän pisimmät viisiminuuttiset... Katsotaan, mitä tuleman pitää...
On muuten sellainen tytär, millainen äiti, tämä meidän Lotta. Äiti on nimittäin "huomaamattaan" opettanut Lotalle sellaisia juttuja, joista itsekin tykkää. Esimerkiksi nukkumaan mennessä Lotta pitää sormesta kiinni, ja parhaiten neiti nukkuu äidin tai isän vieressä, käsi kädessä ja kylki kyljessä. Näistä vierottaminen onkin sitten ihan toinen juttu...! No, mitäs meni äiti näihin totuttamaan...
torstai 24. syyskuuta 2009
Lotta osaa ja taitaa
Lotta on nyt sitten lähtenyt liikkeelle: takaperin! Neiti työntää itseään käsillä taakse sekä myös pyörii napansa ympärillä eli taakse päin kulkiessaan kääntyilee puolelle ja toiselle, ja jää jumiin tuolin jalkaan, sohvan reunaan, seinään... Ja istuakin Lotta melkein jo osaa. Tuettuna istuminen on sujunut jo pitkän aikaa, ja nyt melkein jo onnistuu ilman tukeakin. Tänäänkin pidin vain kädestä kiinni, ja hienosti Lotta istui omassa sängyssään vain hieman huojuen!
perjantai 18. syyskuuta 2009
Vauvajumppaa
Onkin ihan unohtunut kertoa meidän uudesta harrastuksesta, joka on vauvajumppa. Olemme nyt kaksi kertaa käyneet Lotan kanssa perjantaipäivisin uimalalla jumppaamassa, ja hauskaa on ollut! Yllättäen tämäkin harrastus on juuri Lotan päikkäriaikaan (alkaa yhdeltä), joten loppua kohden alkaa jo Lotalla unikitinät - kuten aika monella muullakin lapsella. Hienosti on silti neiti jaksanut olla hereillä loppuun saakka! Samassa jumpassa ovat myös Satu ja Venla, ja hauska on tutustua myös toisiin äiteihin ja pikkuisiin. Lotta ihmettelee toisia lapsia silmät pyöreinä ja yrittää kovasti ottaa käsikontaktiakin...!
Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus siirtää Lotta omaan huoneeseen nukkumaan. Saas nähdä, mitä siitä tulee... Kerron sitten!
Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus siirtää Lotta omaan huoneeseen nukkumaan. Saas nähdä, mitä siitä tulee... Kerron sitten!
tiistai 15. syyskuuta 2009
maanantai 14. syyskuuta 2009
Pieni shoppailija ei tykännytkään...
...nimittäin Ikeasta, tai ainakaan Ikean ravintolasta, kun ruoka ei oikein maittanut eikä muutenkaan ollut kiva olla. Puklitkin tipautettiin sinne keskelle käytävää huutamisen lomassa... Itse shoppailu sujui kuitenkin mukavasti, Lotta istua kökötti rattaissa ja ottipa se neiti pienet tirsatkin siinä samalla.
Tänään käytiin siis huonekaluostoksilla Lastentarvikkeessa ja Ikeassa, ja ostettiin vähän riskillä tavaroita, kun ei oltu ollenkaan varmoja, mahtuisivatko autoon turvaistuimen ja rattaiden kanssa - no, mahtuivat onneksi! Ja niin mahtui myös uusi hieno syöttötuoli, vihreä väriltään. Sillä tiedättehän, green is new pink!
Lotta sai nyt vihdoin ja viimein myös hyppykiikun. Parhaillaan neiti on päikkäreillä, mutta herättyään pääsee kokeilemaan uutta lelua. Vai onko se huonekalu vai mikä...? No, joka tapauksessa, isä sanoi kaupassa äidille, että ota mikä väri vaan, mutta älä tuota beigeä, jonka äiti tietysti sitten otti. Kotona huomasin, että olisi kannattanut kuunnella isää, sillä se väri on aika kamala... ihan mummokalsarien värinen (mitenkään mummoja väheksymättä - kaikki kunnia heille!)! Kuvamateriaalia seuraa perästäpäin...
Tänään käytiin siis huonekaluostoksilla Lastentarvikkeessa ja Ikeassa, ja ostettiin vähän riskillä tavaroita, kun ei oltu ollenkaan varmoja, mahtuisivatko autoon turvaistuimen ja rattaiden kanssa - no, mahtuivat onneksi! Ja niin mahtui myös uusi hieno syöttötuoli, vihreä väriltään. Sillä tiedättehän, green is new pink!
Lotta sai nyt vihdoin ja viimein myös hyppykiikun. Parhaillaan neiti on päikkäreillä, mutta herättyään pääsee kokeilemaan uutta lelua. Vai onko se huonekalu vai mikä...? No, joka tapauksessa, isä sanoi kaupassa äidille, että ota mikä väri vaan, mutta älä tuota beigeä, jonka äiti tietysti sitten otti. Kotona huomasin, että olisi kannattanut kuunnella isää, sillä se väri on aika kamala... ihan mummokalsarien värinen (mitenkään mummoja väheksymättä - kaikki kunnia heille!)! Kuvamateriaalia seuraa perästäpäin...
torstai 10. syyskuuta 2009
Pieni shoppailija
Lotasta on kasvanut oikein shoppailukelpoinen pieni neiti! Eilen käytiin Lotan kanssa kävellen Merkoksessa (Lotta sai ihanan maatuska-tunikan ja äitikin jotain pientä kiva...!) ja Lotta viihtyi reissulla ja myös kaupoissa oikein hyvin. Mennessä oli ihan kamala vastatuuli ja kyllä sitä kieltämättä matkalla tuli mieleen, että oliko nyt sitten ihan pakko urheilla... No, muutamassa kaupassa pyörittyämme Lotta nukahti, joten äiti pääsi jopa sovittamaan vaatteita pukukoppiin! Kotimatkalla tuuli oli loppu, lämmintä oli yli 20 astetta ja mieletön auringonpaiste - olipa ihan kesäfiilis!
Viime viikkoina on pari kertaa käynyt sellainen ihme, että kun olemme olleen kylässä Karinilla, niin Lotta ja Aaron ovat nukkuneet yhtä aikaa päikkärit ja me äidit olemme saaneet kahvitella rauhassa. Aika luksusta!
Tällä viikolla Lotta kääntyi ensimmäisen kerran itsekseen vatsalta selälle! Ja tietenkään ei samaa kautta, kuin selältä vatsalle, vaan toiseen suuntaan. Eli jos Lotta menee molempia peräkkäin, niin neitipieni pyörii ympäri, ympäri, ympäri - kunnes seinä tulee vastaan...! Uutta kääntymistä ei tosin ole tapahtunut vasta kuin kerran, joten vielä riittää tilat liikkumiselle!
Viime viikkoina on pari kertaa käynyt sellainen ihme, että kun olemme olleen kylässä Karinilla, niin Lotta ja Aaron ovat nukkuneet yhtä aikaa päikkärit ja me äidit olemme saaneet kahvitella rauhassa. Aika luksusta!
Tällä viikolla Lotta kääntyi ensimmäisen kerran itsekseen vatsalta selälle! Ja tietenkään ei samaa kautta, kuin selältä vatsalle, vaan toiseen suuntaan. Eli jos Lotta menee molempia peräkkäin, niin neitipieni pyörii ympäri, ympäri, ympäri - kunnes seinä tulee vastaan...! Uutta kääntymistä ei tosin ole tapahtunut vasta kuin kerran, joten vielä riittää tilat liikkumiselle!
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
Vauvauintia ja ryömimistä
Tänään oli eka vauvauintikerta ja meni tosi hienosti! Lotta tykkäsi touhusta ja polskutteli vedessä innoissaan. Ja yritti tietysti laittaa kaikkia vesileluja suuhun... Vähän etukäteen ainakin äitiä jännitti, että mitenköhän se eka kerta menee, etenkin kun uintivuoro oli klo 10.15 ja edellisen kerran oli syöty seitsemän aikaan. No, ei pienellä ainakaan nälkä tullut! Taitaa se äiti huolehtia aina liikaa syömisistä ja nälästä, kun ei se neitipieni ilman ruokaa vielä kertaakaan ole jäänyt, poskistakin sen näkee - ja reisimakkaroista! Äidille taisi jäädä jotain traumoja siitä viikosta silloin ihan alussa, kun Lotta sai vähemmän äidinmaidonkorviketta, kun yritettiin saada sitä omaa maitoa tulemaan enemmän. Silloin pieni huusi nälkäänsä koko ajan ja kovaa, joten edelleen monen kuukauden päästäkin se on vielä mielessä...
Tänään äiti oli sambailemassa, ja sillä aikaa Lotta alkoi ryömiä - taas kun äiti oli poissa, niin tuli joku uusi juttu (viimeksi siis se eka hammas)! No ei ihan sentään, mutta kun isä vähän jaloista auttoi, niin eteenpäin Lotta meni ja lujaa. Itsekseen ei siis neiti vielä liiku, mutta kovalla tohinalla potkii itseään eteenpäin, kun jalkojen takana on joku tuki, mitä vasten potkia. Siitä se lähtee!
Yöt on muuten vähän rauhottuneet, ja se ylimääräinen yömaito on taas jäänyt pois. Eräänä yönä Lotta nukkui taas kellon ympäri (vain muutama tutinnosto ja aamumaito), aika ihanaa! Lotta jaksaa olla jo pidempään päiväsaikaan hereillä, jopa 3 tuntia kerralla, ja tänään mentiin vain kaksilla päikkäreillä!
Tänään äiti oli sambailemassa, ja sillä aikaa Lotta alkoi ryömiä - taas kun äiti oli poissa, niin tuli joku uusi juttu (viimeksi siis se eka hammas)! No ei ihan sentään, mutta kun isä vähän jaloista auttoi, niin eteenpäin Lotta meni ja lujaa. Itsekseen ei siis neiti vielä liiku, mutta kovalla tohinalla potkii itseään eteenpäin, kun jalkojen takana on joku tuki, mitä vasten potkia. Siitä se lähtee!
Yöt on muuten vähän rauhottuneet, ja se ylimääräinen yömaito on taas jäänyt pois. Eräänä yönä Lotta nukkui taas kellon ympäri (vain muutama tutinnosto ja aamumaito), aika ihanaa! Lotta jaksaa olla jo pidempään päiväsaikaan hereillä, jopa 3 tuntia kerralla, ja tänään mentiin vain kaksilla päikkäreillä!
perjantai 4. syyskuuta 2009
Puolivuotiskuulumisia
Lotalla tuli 6 kk täyteen 3.9., jee! Kyllä se aika menee nopeasti, mutta toisaalta taas ihan hirveän paljon on ehtinyt tapahtuakin niin Lotan elämässä kuin meidän muidenkin.
Puolivuotisneuvola oli keskiviikkona, ja taas saatiin uudet mitat: painoa pikkuisen vajaa 9 kg ja pituutta 69,5 cm. Itse olen ollut näissä mitoissa ollessani 9 kk vanha! Lotan kasvu on ollut tasaista ja kaikki muukin hyvin! Neuvolakorttiin tuli myös merkintä ihosta, jota neuvolantäti kuvaili "persikkaiseksi". Eli sellainen ihana pieni persikkaposki se täällä meillä touhuilee...!
Eilen käytiin Karinin ja Aaronin kanssa avoimessa päiväkodissa (jonne kotihoidossa olevat lapset voivat mennä leikkimään toisten lasten kanssa - ja joo, vanhemmatkin saa aikuista juttuseuraa), jossa oli myös MLL:n kahvila. Olipa kiva ylläri, että siellä sai aamupalaa - tällä kertaa kun se oli jäänyt äidiltä kokonaan väliin! Kiva oli myös nähdä muita Lotan kanssa suurin piirtein saman ikäisiä lapsia, kun niitä ei niin kovin paljon ole tullut nähtyä. Meillä kun ei edelleenkään ole ollut sitä neuvolan järjestämää ekaa mammatapaamista (saman synnytysvalmennusryhmän äideille), koska neuvolantäti (ei meidän oma) oli unohtanut koko homman... No, näin tätä tätiä viime neuvolavisiitillä, ja hän lupasi kutsua ryhmän koolle vielä syyskuun aikana. Olishan se hauska treffailla muita samanikäisen lapsen äitejä ja myös lastenkin toisiaan!
Puolivuotisneuvola oli keskiviikkona, ja taas saatiin uudet mitat: painoa pikkuisen vajaa 9 kg ja pituutta 69,5 cm. Itse olen ollut näissä mitoissa ollessani 9 kk vanha! Lotan kasvu on ollut tasaista ja kaikki muukin hyvin! Neuvolakorttiin tuli myös merkintä ihosta, jota neuvolantäti kuvaili "persikkaiseksi". Eli sellainen ihana pieni persikkaposki se täällä meillä touhuilee...!
Eilen käytiin Karinin ja Aaronin kanssa avoimessa päiväkodissa (jonne kotihoidossa olevat lapset voivat mennä leikkimään toisten lasten kanssa - ja joo, vanhemmatkin saa aikuista juttuseuraa), jossa oli myös MLL:n kahvila. Olipa kiva ylläri, että siellä sai aamupalaa - tällä kertaa kun se oli jäänyt äidiltä kokonaan väliin! Kiva oli myös nähdä muita Lotan kanssa suurin piirtein saman ikäisiä lapsia, kun niitä ei niin kovin paljon ole tullut nähtyä. Meillä kun ei edelleenkään ole ollut sitä neuvolan järjestämää ekaa mammatapaamista (saman synnytysvalmennusryhmän äideille), koska neuvolantäti (ei meidän oma) oli unohtanut koko homman... No, näin tätä tätiä viime neuvolavisiitillä, ja hän lupasi kutsua ryhmän koolle vielä syyskuun aikana. Olishan se hauska treffailla muita samanikäisen lapsen äitejä ja myös lastenkin toisiaan!
tiistai 1. syyskuuta 2009
Nukkumista, syömistä, touhuilua
Hammaskipuitkut hellittivät vähän viikonvaihteessa, mutta nyt on taas jotain pientä havaittavissa uudelleen...
Yöt menee edelleen aika levottomasti, ja aamulla herätään aikaisin (seitsemältä), mutta muuten päivärytmi on suurin piirtein samanlainen kuin ennenkin. Päikkäreitä meillä nukutaan tällä hetkellä kolmet, joskus neljätkin, ja hereillä ollaan pari tuntia kerralla. Illalla tosin Lotta jaksaa olla hereillä jopa viisikin tuntia, ja se on silloin, kun mennään kolmilla päikkäreillä. Tuo jaksaa-sana on ehkä vähän liioittelua, sillä neiti alkaa olla aika väsynyt jo parin tunnin päästä edellisistä unista, mutta nukkumaan ei vielä halua mennä. Välillä sitten väsykiukuttaa ja välillä naurattaa niin kamalan paljon!
Tänään Lotan kummit olivat kyläilemässä (ja toivat Lotalle puolivuotissynttärilahjaksi uuden purulelun, jonka Lotta heti otti innoissaan käyttöön!), ja tietenkään sitä ei voitu mennä niille iltapäikkäreille, kun oli seuraa. Sitten uni tulikin jo puoli kahdeksan aikaan eli varmaankin on luvassa herätys maidolle jossain kymmenen ja kahdentoista välillä...
Eilen äiti innostui keittelemään Lotalle parsakaali-porkkana-omenasosetta, mutta siitä tuli ihan liian löysää, kun vettä lurahti vähän liikaa. No, Lotalle sose maistui kuitenkin oikein hyvin! Tästä intoutuneena tarttui sitten tänään kaupasta mukaan lisää erilaisia vihanneksia ja kanaa, katsotaan jos niistä saisi sosetta aikaiseksi! Valmissoseet kun on tosi käteviä ja niitä ihan varmasti jatkossakin meillä syödään, mutta kun etenkin ne lihasoseet maistuu äidin mielestä ihan kissanruoalle, yök! Lotta muuten ei yhtään tykännyt sauvasekoittimen hurinasta, vaan isän piti mennä Lotan kanssa kylppäriin siksi aikaa... Tähän mennessä Lotalle on maistunut oikein hyvin kaikki (paitsi luumulle tuli irvistyksiä), mitä on kokeiltu. Punaviinimarjojen luulisi olevan liian kirpeitä, mutta ei, nekin maistuu Lotalle!
Yöt menee edelleen aika levottomasti, ja aamulla herätään aikaisin (seitsemältä), mutta muuten päivärytmi on suurin piirtein samanlainen kuin ennenkin. Päikkäreitä meillä nukutaan tällä hetkellä kolmet, joskus neljätkin, ja hereillä ollaan pari tuntia kerralla. Illalla tosin Lotta jaksaa olla hereillä jopa viisikin tuntia, ja se on silloin, kun mennään kolmilla päikkäreillä. Tuo jaksaa-sana on ehkä vähän liioittelua, sillä neiti alkaa olla aika väsynyt jo parin tunnin päästä edellisistä unista, mutta nukkumaan ei vielä halua mennä. Välillä sitten väsykiukuttaa ja välillä naurattaa niin kamalan paljon!
Tänään Lotan kummit olivat kyläilemässä (ja toivat Lotalle puolivuotissynttärilahjaksi uuden purulelun, jonka Lotta heti otti innoissaan käyttöön!), ja tietenkään sitä ei voitu mennä niille iltapäikkäreille, kun oli seuraa. Sitten uni tulikin jo puoli kahdeksan aikaan eli varmaankin on luvassa herätys maidolle jossain kymmenen ja kahdentoista välillä...
Eilen äiti innostui keittelemään Lotalle parsakaali-porkkana-omenasosetta, mutta siitä tuli ihan liian löysää, kun vettä lurahti vähän liikaa. No, Lotalle sose maistui kuitenkin oikein hyvin! Tästä intoutuneena tarttui sitten tänään kaupasta mukaan lisää erilaisia vihanneksia ja kanaa, katsotaan jos niistä saisi sosetta aikaiseksi! Valmissoseet kun on tosi käteviä ja niitä ihan varmasti jatkossakin meillä syödään, mutta kun etenkin ne lihasoseet maistuu äidin mielestä ihan kissanruoalle, yök! Lotta muuten ei yhtään tykännyt sauvasekoittimen hurinasta, vaan isän piti mennä Lotan kanssa kylppäriin siksi aikaa... Tähän mennessä Lotalle on maistunut oikein hyvin kaikki (paitsi luumulle tuli irvistyksiä), mitä on kokeiltu. Punaviinimarjojen luulisi olevan liian kirpeitä, mutta ei, nekin maistuu Lotalle!
Lotta treenaa ahkerasti kääntymistä selältä vatsalle, ja jos sitä erehtyy kääntämään neidin takaisin selälleen, niin ympäri takaisin vatsalle mennään ja vauhdilla! Juttelua Lotta harrastaa joka päivä enemmän ja enemmän, välillä jokellukset kuulostaa jopa ihan oikeilta sanoilta! Aamulla on ihana herätä Lotan jutusteluun, eikä siinä vaiheessa ole enää mitään väliä, paljonko kello on tai kuinka monta kertaa on pitänyt yön aikana herätä - iloiset hymyt nousee niin Lotan, äidin kuin isänkin naamalle!
Kurkkua on Lotan mielestä kiva itse mutustella! Kurkkuviipaleesta tulee kiva rinkula, kun sen keskiosan muussaa paidalle...
torstai 27. elokuuta 2009
Hammaskipuja
Jos joskus aiemmin valitin, että Lotta hieman kitisee hampaiden tuloa, niin se olikin vasta alkusoittoa suuremman edellä! Eilen ja tänään Lotta on oikein kunnolla itkenyt sellaista itkukipuitkua, johon ei oikein mikään auta. Paitsi ihme ja kumma - parvekkeelle kun mennään autoja ja puita katselemaan, niin neiti rauhoittuu. Ja sama juttu, jos lähdetään rattailla ulos. Eli voi olla, että lähipäivinä vietetään paljon aikaa kävelylenkeillä! Harmi vaan, että sää on melko sateinen...
Yöt on olleet myös tosi levottomia: tuttia pitää nostella lähes tunnin välein, ja kahtena yönä on nyt noustu syömään ylimääräistä yömaitoa yhden aikaan yöllä. Ja päiväunille meno on ihan kamalan vaikeaa, ja myös päikkärien aikana pitää nostaa tuttia yleensä kerran tai pari. Eilen mentiinkin sitten kaksilla varsinaisilla päikkäreillä (aamulla ennen yhdeksää nukuttuja unia en laske päikkäreiksi), joista toisia edelsi viiden tunnin hereilläolo, mikä on tosi pitkä aika Lotalle! Neitipieni ei suostunut millään menemään iltapäiväunille, vaikka oli tosi väsynyt ja hieronut silmiä jo yli tunnin ajan. Lopulta Lotta nukahti sitten istualleen syliin tietokoneen äärelle - kaikki muut temput kun oli jo kokeiltu, ja tietokoneella istuminen oli nähtävästi sopivan rauhoittavaa...
Saas nähdä palautuvatko ne Lotan ihanat 10-12 tunnin yöunet sitten, kun hampaat ei enää vaivaa...
Yöt on olleet myös tosi levottomia: tuttia pitää nostella lähes tunnin välein, ja kahtena yönä on nyt noustu syömään ylimääräistä yömaitoa yhden aikaan yöllä. Ja päiväunille meno on ihan kamalan vaikeaa, ja myös päikkärien aikana pitää nostaa tuttia yleensä kerran tai pari. Eilen mentiinkin sitten kaksilla varsinaisilla päikkäreillä (aamulla ennen yhdeksää nukuttuja unia en laske päikkäreiksi), joista toisia edelsi viiden tunnin hereilläolo, mikä on tosi pitkä aika Lotalle! Neitipieni ei suostunut millään menemään iltapäiväunille, vaikka oli tosi väsynyt ja hieronut silmiä jo yli tunnin ajan. Lopulta Lotta nukahti sitten istualleen syliin tietokoneen äärelle - kaikki muut temput kun oli jo kokeiltu, ja tietokoneella istuminen oli nähtävästi sopivan rauhoittavaa...
Saas nähdä palautuvatko ne Lotan ihanat 10-12 tunnin yöunet sitten, kun hampaat ei enää vaivaa...
Pari kuvaa porkkanansyönnistä:
tiistai 25. elokuuta 2009
Toinen hammas!
Lotan ensimmäinen hammas oli siis vasemmanpuoleinen alaetuhammas, ja siihen heti perään (huomattiin sunnuntaina) tuli toinen viereen eli oikeanpuoleinen alaetuhammas. Vasen näkyy jo koko leveydeltä, mutta oikea on vasta pieni nökäre. Äitiyspakkauksessa saatu hammasharjakin kaivettiin jo esiin, ja siinä toisessa päässä olevaa kumista purujuttua on Lotan mielestä tosi kiva pureskella - hammasharja tulee siis tutuksi!
sunnuntai 23. elokuuta 2009
Eka hammas!
Ei tarvinnut äidin olla kuin yksi vuorokausi pois kotoa, niin johan alkoi tapahtua - Lotalle tuli nimittäin ensimmäinen hammas lauantaina!
Äiti oli viikonloppuna juhlimassa Mallan polttareita, ja Lotta oli ensimmäistä kertaa isän kanssa kaksin kotona lauantaiaamusta sunnuntaiaamuun (joo, äidillekin oli siis eka kerta pois kotoa yön yli). Ja tietysti juuri sillä aikaa se eka hammas sitten tuli esiin! Hampaanalku sijaitsee alhaalla edessä, ja vaikka on vasta niin pieni, että juuri ja juuri näkyy, niin kyllä silläkin saa kipeästi purtua äidin ja isän sormiin! Ja myös lusikkaa pitää syömisen yhteydessä joka kerta puraista ja kovaa! Lotta sai tänään sitten heti testata hammastaan oikeaan ruokaan ja ensimmäistä kertaa natustella (eli siis lähinnä imeskellä) raakaa porkkananpalaa. Ja hyvää oli!
Isällä ja Lotalla meni kaikki oikein hienosti, ihan ilman mitään ohjelappuja tai ohjeistuspuhelinsoittoja. Ja äitikin pärjäsi hyvin, vaikka illalla viimeisenä ja aamulla ensimmäisenä piti kyllä kännykästä tutkailla Lotan kuvia... Ja kyllähän niitä tuli päivälläkin muutamaan otteeseen katseltua, ja pitihän niitä tietysti myös kaikille kiinnostuneillekin esitellä!
Äiti oli viikonloppuna juhlimassa Mallan polttareita, ja Lotta oli ensimmäistä kertaa isän kanssa kaksin kotona lauantaiaamusta sunnuntaiaamuun (joo, äidillekin oli siis eka kerta pois kotoa yön yli). Ja tietysti juuri sillä aikaa se eka hammas sitten tuli esiin! Hampaanalku sijaitsee alhaalla edessä, ja vaikka on vasta niin pieni, että juuri ja juuri näkyy, niin kyllä silläkin saa kipeästi purtua äidin ja isän sormiin! Ja myös lusikkaa pitää syömisen yhteydessä joka kerta puraista ja kovaa! Lotta sai tänään sitten heti testata hammastaan oikeaan ruokaan ja ensimmäistä kertaa natustella (eli siis lähinnä imeskellä) raakaa porkkananpalaa. Ja hyvää oli!
Isällä ja Lotalla meni kaikki oikein hienosti, ihan ilman mitään ohjelappuja tai ohjeistuspuhelinsoittoja. Ja äitikin pärjäsi hyvin, vaikka illalla viimeisenä ja aamulla ensimmäisenä piti kyllä kännykästä tutkailla Lotan kuvia... Ja kyllähän niitä tuli päivälläkin muutamaan otteeseen katseltua, ja pitihän niitä tietysti myös kaikille kiinnostuneillekin esitellä!
torstai 20. elokuuta 2009
Vauvakinossa
Tänään käytiin Lotan kanssa elokuvissa (vauvakinossa, joka on siis vauvaystävällinen näytös) Helsingissä - ja oli tosi kivaa! Mukana olivat myös Karin ja Aaron, sekä Aaronin serkkutyttö äitinsä kera. Päivä vähän jännitti äitiä etukäteen, kun oli luvassa se Lotan ensimmäinen junamatkakin. Mitenhän se kaikki kulkeminen ja monta uutta juttua oikein sujuisi? No, hienosti meni!
Junamatkat meni tosi kätevästi, osan ajasta Lotta nukkui vaunuissa, ja osan ajasta tyytyväisenä ihmetteli kanssamatkustajia ja ohi vilistäviä maisemia. Käytiin me lastenvaunussa lukemassa Myyrä-kirjaakin, ja suureksi harmiksi unohdettiin ihana äitiyspakkauksessa tullut helistin sinne... Maitopullokin lämpesi helposti IC-junan wc:ssä sijaitsevassa pullonlämmittimessä. Kyllä se VR on lapsiystävällinen (harvoin tuleekin sitä puulaakia kehuttua...)! Niin, ja Lotta sai ihan oman matkalipunkin, jossa oli Myyrän kuva - ja joka teipattiin kotona kiinni vauvakirjaan!
Elokuvissa Lotta ensin nukkui, sitten söi ja ihmetteli elokuvaa sekä muita ihmisiä. Vähän tietysti ennen ruokaa kiukutti, kun äiti ei ollut ihan riittävän nopea. Ja unen tulokin vaati vähän hyssyttelyjä toisella kerralla, mutta sitten taas jatkettiin elokuvan katselua kaikessa rauhassa kera popkornien ja namien. Lottakin olisi kovasti halunnut maistaa poppareita, kun kurotteli kovasti kohti rasian reunaa ja alkoi maiskutella! Kyllähän osa elokuvasta meni ihan sujuvasti ohi, mutta kokemus oli hauska joka tapauksessa, ja kyllä sitä ihan elokuvissa käynniksi voi sanoa!
Leffan jälkeen kärräiltiin vielä lounaalle, joka sekin sujui oikein mallikkaasti. Jos Lotta ihan pienenä vauvana ei oikein tykännyt ravintoloista, niin nyt on toinen ääni kellossa! Ennen kotimatkaa tehtiin vielä visiitti korukauppaan, jossa käytiin tutkailemassa äidille sormuksia. Nyt kun se äiti vain osaisi päättää, minkälaisen rinkulan sitä haluaisi...
Kaiken kaikkiaan oli siis aivan ihana päivä, ja kaiken muun hyvän lisäksi aurinkokin paistoi! Tämä reissu otetaan kyllä uusiksi ja pian!
Junamatkat meni tosi kätevästi, osan ajasta Lotta nukkui vaunuissa, ja osan ajasta tyytyväisenä ihmetteli kanssamatkustajia ja ohi vilistäviä maisemia. Käytiin me lastenvaunussa lukemassa Myyrä-kirjaakin, ja suureksi harmiksi unohdettiin ihana äitiyspakkauksessa tullut helistin sinne... Maitopullokin lämpesi helposti IC-junan wc:ssä sijaitsevassa pullonlämmittimessä. Kyllä se VR on lapsiystävällinen (harvoin tuleekin sitä puulaakia kehuttua...)! Niin, ja Lotta sai ihan oman matkalipunkin, jossa oli Myyrän kuva - ja joka teipattiin kotona kiinni vauvakirjaan!
Elokuvissa Lotta ensin nukkui, sitten söi ja ihmetteli elokuvaa sekä muita ihmisiä. Vähän tietysti ennen ruokaa kiukutti, kun äiti ei ollut ihan riittävän nopea. Ja unen tulokin vaati vähän hyssyttelyjä toisella kerralla, mutta sitten taas jatkettiin elokuvan katselua kaikessa rauhassa kera popkornien ja namien. Lottakin olisi kovasti halunnut maistaa poppareita, kun kurotteli kovasti kohti rasian reunaa ja alkoi maiskutella! Kyllähän osa elokuvasta meni ihan sujuvasti ohi, mutta kokemus oli hauska joka tapauksessa, ja kyllä sitä ihan elokuvissa käynniksi voi sanoa!
Leffan jälkeen kärräiltiin vielä lounaalle, joka sekin sujui oikein mallikkaasti. Jos Lotta ihan pienenä vauvana ei oikein tykännyt ravintoloista, niin nyt on toinen ääni kellossa! Ennen kotimatkaa tehtiin vielä visiitti korukauppaan, jossa käytiin tutkailemassa äidille sormuksia. Nyt kun se äiti vain osaisi päättää, minkälaisen rinkulan sitä haluaisi...
Kaiken kaikkiaan oli siis aivan ihana päivä, ja kaiken muun hyvän lisäksi aurinkokin paistoi! Tämä reissu otetaan kyllä uusiksi ja pian!
keskiviikko 19. elokuuta 2009
maanantai 17. elokuuta 2009
Ympäri mennään...
No nyt se on sitten tapahtunut: Lotta kääntyi tänään selältä vatsalleen! Neiti yritti kurotella äidin heiluttamaa lelua, ja hups - ympäri mentiin! Siitä se sitten lähtee: kohta Lotta sitten jo ryömii, kävelee, menee kouluun, saa ajokortin, muuttaa pois kotoa... niisk!
lauantai 15. elokuuta 2009
Vielä yksi uusi Lotan juttu
Tällä viikolla - vai olikohan se jo edellisellä? - Lotta on oppinut vielä yhden uuden jutun: varpaiden koskettelu! Eli omat varpaat ovat löytyneet, ja ne vasta mielenkiintoiset onkin!
Lotan ruokalistalle on muuten ilmestynyt paljon uusia juttuja (mm. naudanlihaa, kaurapuuroa ja kukkakaalia), ja niitä tuleekin nykyään sitä tahtia, että jos niitä tänne listaisi, niin ei paljon muuta ehtisi (no ok, on ehkä vähän liiotellusti sanottu!). Eli kaikkea mahdollista syödään soseiden muodossa, ja hyvällä ruokahalulla!
Lotan ruokalistalle on muuten ilmestynyt paljon uusia juttuja (mm. naudanlihaa, kaurapuuroa ja kukkakaalia), ja niitä tuleekin nykyään sitä tahtia, että jos niitä tänne listaisi, niin ei paljon muuta ehtisi (no ok, on ehkä vähän liiotellusti sanottu!). Eli kaikkea mahdollista syödään soseiden muodossa, ja hyvällä ruokahalulla!
perjantai 14. elokuuta 2009
Patapum!
Patapum on meidän kantorepun merkki (kiitokset Lotan kaimalle!), mutta siitä tuli niin hauska otsikko, että oli pakko laittaa se tuonne...! Kantoreppu on siis otettu käyttöön tällä viikolla ja joka päivä on sitä vähän testailtu. On käyty pienellä kävelylenkillä kotikorttelin ympäri, kävellen mummolla (vaunut oli kyllä varmuuden vuoksi mukana) ja tänään ihan kaupungilla asti ostoksilla. Lotta viihtyy repussa oikein hyvin, ainoastaan muutaman kerran on alkanut harmittaa, kun on reppua viritelty. Ensimmäisellä kokeilukerralla testattiin samalla myös imurointia, ja neiti jopa nukahti siihen kesken imuroinnin! Kyllähän se reppu on aika pop, kun sieltähän näkee paljon paremmin maailmaa kuin vaunukopasta...!
Kantoliinaakin on testattu jälleen kerran, mutta se vaan jotenkin on niin hankala, kun ei ole rutiinia siihen, eikä jaksa opetella... No, ehkä joku päivä vielä...
Tällä viikolla on jatkettu myös kääntymisharjoituksia. Hoitopöydällä Lotta yrittää kääntyä, kun katselee pään takana olevaa ankan kuvaa. Samoin muita pään takana olevia tavaroita kurkottaessaan neiti kääntyy kyljelleen, kun köllöttelee selällään. Siitä se lähtee!
Kantoliinaakin on testattu jälleen kerran, mutta se vaan jotenkin on niin hankala, kun ei ole rutiinia siihen, eikä jaksa opetella... No, ehkä joku päivä vielä...
Tällä viikolla on jatkettu myös kääntymisharjoituksia. Hoitopöydällä Lotta yrittää kääntyä, kun katselee pään takana olevaa ankan kuvaa. Samoin muita pään takana olevia tavaroita kurkottaessaan neiti kääntyy kyljelleen, kun köllöttelee selällään. Siitä se lähtee!
maanantai 10. elokuuta 2009
Vauhtiviikonloppu
Meillä olikin viikonloppuna ohjelmaa niin paljon, ettei ole tainnut olla edes koko kesänä! No niinhän se menee, kaikki kivat jutut on aina samaan aikaan...!
Lauantaina oltiin Lopella mökillä "kalakisailemassa" Lotan isän sukulaisten kanssa. Siellä riittikin vilskettä, kun paikalla oli Lotan pikkuserkkujen lisäksi tietysti myös Lotan serkkutytöt. Äitikin sai juoda kahvit kaikessa rauhassa (ja isä olla ongella), kun Lotta nukkui vaunuissa serkkutytön niitä työnnellessä. Lotan serkkutytöt haluavat aina innoissaan hoitaa Lottaa ja ottaa syliin. Lotta vaan alkaa olla jo niin iso ja itsekin touhua täynnä, ettei malta kovin pitkään serkkujensa sylissä paikallaan köllötellä!
Lotta oli toinen niistä kahdesta pienestä tytöstä, jotka eivät vielä ongelle muiden pikkuserkkujen kanssa päässeet. Onneksi pihalla riitti paljon ihmeteltävää!
Sunnuntaina juhlistettiin Lotan leikkikaverin Aaronin (tai Lotta ei kyllä vielä osaa Aaronin kanssa leikkiä, vaikka Aaron yrittääkin kovasti Lottaan tutustua) 1-vuotissynttäreitä. Juhlissa tavattiin myös toinen Lotan kanssa melkein samanikäinen pieni tyttönen, ja siinä oli neideillä ihmettelemistä, kun toisiinsa tuijottelivat. Lotta tosin vaan istua rötkötti isänsä sylissä hievahtamatta, vaikka toinen pieni yritti kovasti kosketella ja heilutella. Ja kyllä Aaron oli saanut hienon Pingu-synttärikakun! Pitäisiköhän sitä itsekin alkaa jo harjoitella täytekakun tekemistä - ne kun eivät ole mikään tämän äidin bravuuri!
Lauantaina oltiin Lopella mökillä "kalakisailemassa" Lotan isän sukulaisten kanssa. Siellä riittikin vilskettä, kun paikalla oli Lotan pikkuserkkujen lisäksi tietysti myös Lotan serkkutytöt. Äitikin sai juoda kahvit kaikessa rauhassa (ja isä olla ongella), kun Lotta nukkui vaunuissa serkkutytön niitä työnnellessä. Lotan serkkutytöt haluavat aina innoissaan hoitaa Lottaa ja ottaa syliin. Lotta vaan alkaa olla jo niin iso ja itsekin touhua täynnä, ettei malta kovin pitkään serkkujensa sylissä paikallaan köllötellä!
Lotta oli toinen niistä kahdesta pienestä tytöstä, jotka eivät vielä ongelle muiden pikkuserkkujen kanssa päässeet. Onneksi pihalla riitti paljon ihmeteltävää!
Sunnuntaina juhlistettiin Lotan leikkikaverin Aaronin (tai Lotta ei kyllä vielä osaa Aaronin kanssa leikkiä, vaikka Aaron yrittääkin kovasti Lottaan tutustua) 1-vuotissynttäreitä. Juhlissa tavattiin myös toinen Lotan kanssa melkein samanikäinen pieni tyttönen, ja siinä oli neideillä ihmettelemistä, kun toisiinsa tuijottelivat. Lotta tosin vaan istua rötkötti isänsä sylissä hievahtamatta, vaikka toinen pieni yritti kovasti kosketella ja heilutella. Ja kyllä Aaron oli saanut hienon Pingu-synttärikakun! Pitäisiköhän sitä itsekin alkaa jo harjoitella täytekakun tekemistä - ne kun eivät ole mikään tämän äidin bravuuri!
Synttäreiltä suunnattiin jälleen Lopelle (meillä olikin oikein Loppi-viikonloppu!). Ensin käytiin Lotan isän tädillä, jonka jälkeen matka jatkui vielä Räyskälään, jossa Lotan Satu-täti oli lomailemassa miehensä kanssa. Lottakin pääsi isän purjelentoa katselemaan, mutta taisi olla aika tylsää puuhaa neidin mielestä, sillä uni vei voiton jo alkumetreillä!
torstai 6. elokuuta 2009
Kääntyminen ja jutteluja
Eilen Lotta kääntyi ensimmäisen kerran selältä kyljelleen! Tai no, onhan se neiti mennyt ympäri silloin ihan pienenä vauvana, mutta ne taisi olla enemmänkin tasapainovahinkoja, kuin oikeita kääntymisiä...
Lotta on alkanut jutella ihan uudella tavalla tai oikeastaan uudenlaisella äänellä. Aikaisemmin Lotta jutteli melko matalalla äänellä ja monesti vähän kuin huudellen eli aika kovaankin ääneen. No, nyt pari päivää on mennyt niin, että Lotta juttelee sellaisella hiljaisella ja paljon korkeammalla äänellä. Onkohan se neitipieni kuunnellut, että naiset puhuvat korkeammalla äänellä kuin miehet, ja oppinut perässä puhumaan itsekin "tyttömäisemmin"...?
Ja hei, löytyisiköhän siihen harmitus-kiukustus-väsymys-jokuhätänä-itkuunkin joku tuollainen äänenvaimennus...? No, oli miten oli, on se pieni vaan niin ihana oma murunen, ja nauru on sitä ihanampaa, mitä enemmän ääntä lähtee!
Lotta on alkanut jutella ihan uudella tavalla tai oikeastaan uudenlaisella äänellä. Aikaisemmin Lotta jutteli melko matalalla äänellä ja monesti vähän kuin huudellen eli aika kovaankin ääneen. No, nyt pari päivää on mennyt niin, että Lotta juttelee sellaisella hiljaisella ja paljon korkeammalla äänellä. Onkohan se neitipieni kuunnellut, että naiset puhuvat korkeammalla äänellä kuin miehet, ja oppinut perässä puhumaan itsekin "tyttömäisemmin"...?
Ja hei, löytyisiköhän siihen harmitus-kiukustus-väsymys-jokuhätänä-itkuunkin joku tuollainen äänenvaimennus...? No, oli miten oli, on se pieni vaan niin ihana oma murunen, ja nauru on sitä ihanampaa, mitä enemmän ääntä lähtee!
tiistai 4. elokuuta 2009
Lihaa!
Tai oikeastaan kanaa se Lotan eka liha-ateria oli! Mutta täällä lasketaankin kaikki eläimet lihaksi... Eli tänään maisteltiin vähän tiukempaa evästä kana-kasvissoseen muodossa. Ihan ok se maistui, mutta haisi ainakin äidin mielestä ihan kissanruoalle!
Lotalla on päivärytmi nyt vähän pysyvämmin muuttunut niin, että neitipieni jaksaa olla hereillä jo pari-kolme tuntia ja nukkuu silloin tällöin myös vähän pidemmät päikkärit eli parikin tuntia. Illalla mennään nukkumaan noin yhdeksän aikoihin, ja aamuvellille noustaan tällä hetkellä viiden ja seitsemän välillä. Sitten mennään vielä takaisin nukkumaan, nykyään tosin vähän huonommalla menestyksellä eli hereillä kukutaan välillä pidemmänkin aikaa. Päivä meillä alkaa sitten siinä yhdeksän jälkeen. Yöllä Lotta on nyt alkanut heräillä enemmän, mutta eiköhän se uni taas maistu paremmin, kun uusi rytmikin vakiintuu. Päivän aikana nukutaan tällä hetkellä neljät päikkärit, syödään soseita lounas- ja päivällisaikoihin, ja maitoa välipalaksi. Ja sitten taas iltavelliä ja unten maille! Sellainen on se Lotan päivä!
Lotalla on päivärytmi nyt vähän pysyvämmin muuttunut niin, että neitipieni jaksaa olla hereillä jo pari-kolme tuntia ja nukkuu silloin tällöin myös vähän pidemmät päikkärit eli parikin tuntia. Illalla mennään nukkumaan noin yhdeksän aikoihin, ja aamuvellille noustaan tällä hetkellä viiden ja seitsemän välillä. Sitten mennään vielä takaisin nukkumaan, nykyään tosin vähän huonommalla menestyksellä eli hereillä kukutaan välillä pidemmänkin aikaa. Päivä meillä alkaa sitten siinä yhdeksän jälkeen. Yöllä Lotta on nyt alkanut heräillä enemmän, mutta eiköhän se uni taas maistu paremmin, kun uusi rytmikin vakiintuu. Päivän aikana nukutaan tällä hetkellä neljät päikkärit, syödään soseita lounas- ja päivällisaikoihin, ja maitoa välipalaksi. Ja sitten taas iltavelliä ja unten maille! Sellainen on se Lotan päivä!
maanantai 3. elokuuta 2009
Hampaita odotellessa
Miten se hammasasia nyt näin yhtäkkiä tulikin eteen? Heti kun neuvolassa siitä mainitsivat, niin sitten vasta itsekin huomattiin ja samantien alkoi kaikki "oireetkin". Lotta kalvaa kaikkia lelujaan koko ajan, ja kirjan sivutkin yrittää laittaa suuhun. Suuhun ne lelut kyllä meni ennenkin, mutta nyt paljon useammin. Ja ikenetkin on ihan muuttuneet, niissä on jo selvästi paikat hampaille! Tuntuu myös, että neiti olisi vähän kiukkuisempi ollut viime päivinä, mutta johtuuko se sitten hampaista vai jostain muusta, kuka tietää...
Pitkän aikaa meni, ettei Lotta viihtynyt vauva-asennossa sylissä maaten, eikä tarvinnut syliin nukutella. Viime päivinä nämäkin on taas palanneet takaisin kuvioihin, kun Lotta pienen kiukun jälkeen rauhoittuu syliin, ja jää siihen joko silmät auki köllöttelemään tai käy kokonaan nukkumaan. Olisiko tälläkin jotain tekemistä tuon hammasasian kanssa? No, ehkä kaikelle ei aina tarvitse olla jotain syytä, ehkä se pieni ihan vaan sylittelemisen ilosta haluaa sylitellä!
Lotalla on jo kaapissa uusi uikkari odottelemassa, ja tänään ilmoittauduttiin vauvauintiin! Sitä tässä mielenkiinnolla odotellessa...!
Pitkän aikaa meni, ettei Lotta viihtynyt vauva-asennossa sylissä maaten, eikä tarvinnut syliin nukutella. Viime päivinä nämäkin on taas palanneet takaisin kuvioihin, kun Lotta pienen kiukun jälkeen rauhoittuu syliin, ja jää siihen joko silmät auki köllöttelemään tai käy kokonaan nukkumaan. Olisiko tälläkin jotain tekemistä tuon hammasasian kanssa? No, ehkä kaikelle ei aina tarvitse olla jotain syytä, ehkä se pieni ihan vaan sylittelemisen ilosta haluaa sylitellä!
Lotalla on jo kaapissa uusi uikkari odottelemassa, ja tänään ilmoittauduttiin vauvauintiin! Sitä tässä mielenkiinnolla odotellessa...!
keskiviikko 29. heinäkuuta 2009
5 kk neuvolakuulumisia
Tänään oli Lotan 5 kk neuvola. Eipä siitä edellisestä kerrasta ehtinyt kulua kuin pari viikkoa, kun oli se edellinen aika vähän myöhässä ja tämänkertainen ajoissa. Strategiset mitat on nyt noin 66 cm ja 8,2 kg eli aikas iso on tuo meidän neiti jo!
Neuvolantäti tunnusteli myös Lotan ikeniä, ja arveli, että kohta tulee hampaita, kun ovat sen verran turvoksissa ne ikenet. Neuvona saatiin myös, että voitaisiin alkaa syödä jo lihaa ja viljatuotteita, kun on niitä muita soseita jo hyvällä menestyksellä tovin verran syöty, ja on neidillä sitä kokoakin jo hyvän verran. Huomenna sitten lihat kehiin!
Tänään Lottaa taas rokotettiin, ja kuten viime kerrallakin, huutohan siitä irtosi. Valmiiksi neiti oli jo vähän känkkäinen, kun alkoi olla nälkä, ja sitten vielä laitetaan piikkiä jalkaan - voi pientä! Mutta onneksi lopuksi sitten jo nauratti, ja irtosi vielä neuvolatädillekin kunnon hymyt :)
Aikaisemmin noista rokotteista ei ole tullut mitään oireita, edelliskerran jälkeen loppui ne suurimmat koliikkihuudotkin siihen rokotteen antoon (taisi kuitenkin olla ihan sattumaa!). No, tällä kertaa taitaa sitten olla toinen juttu, sillä Lotta on ollut aika kiukkuinen koko iltapäivän ja illan, eikä ole oikein kunnolla ruokakaan maistunut. Annettiin ennen nukkumaanmenoa ensimmäistä kertaa kipulääkettä, että vähän helpottaisi. Ja taisi auttaa, kun nukahti samantien. Tai sitten oli vaan jo niin väsynyt huutamiseen...
Neuvolantäti tunnusteli myös Lotan ikeniä, ja arveli, että kohta tulee hampaita, kun ovat sen verran turvoksissa ne ikenet. Neuvona saatiin myös, että voitaisiin alkaa syödä jo lihaa ja viljatuotteita, kun on niitä muita soseita jo hyvällä menestyksellä tovin verran syöty, ja on neidillä sitä kokoakin jo hyvän verran. Huomenna sitten lihat kehiin!
Tänään Lottaa taas rokotettiin, ja kuten viime kerrallakin, huutohan siitä irtosi. Valmiiksi neiti oli jo vähän känkkäinen, kun alkoi olla nälkä, ja sitten vielä laitetaan piikkiä jalkaan - voi pientä! Mutta onneksi lopuksi sitten jo nauratti, ja irtosi vielä neuvolatädillekin kunnon hymyt :)
Aikaisemmin noista rokotteista ei ole tullut mitään oireita, edelliskerran jälkeen loppui ne suurimmat koliikkihuudotkin siihen rokotteen antoon (taisi kuitenkin olla ihan sattumaa!). No, tällä kertaa taitaa sitten olla toinen juttu, sillä Lotta on ollut aika kiukkuinen koko iltapäivän ja illan, eikä ole oikein kunnolla ruokakaan maistunut. Annettiin ennen nukkumaanmenoa ensimmäistä kertaa kipulääkettä, että vähän helpottaisi. Ja taisi auttaa, kun nukahti samantien. Tai sitten oli vaan jo niin väsynyt huutamiseen...
Tässä pari kuvaa viime päiviltä:
maanantai 27. heinäkuuta 2009
Maanantaipäivää
Tänään käytiin Lotan ja mummun kanssa kävelyllä oikein kahteen otteeseen, mutta siinä välissä kyllä syötiin vähän lounastakin ja juotiin kahvit mummulla ja papalla. Lotalle löytyi oikein hyvä istumapaikka pappansa sylistä, siitä mahan päältä, ja siinä se neitipieni viihtyi hyvin!
Tänään kävi lastenruokavahinko kaupassa, kun pudotin porkkanasosepurkin hyllystä lattialle. No, sirpaleitahan siitä tuli ja sosesotkua, ja kassalla sitten vasta huomasin, että kaikki ostokset, omat kädet sekä hame olivat myös siinä soseessa. Että sellainen kauppareissu tänään!
Vielä lopuksi Lotan menupäivitys: uusi ruokalaji oli tänään nimeltään päärynä ja se maistui oikein hyvin! Taitaa ne hedelmäsoseet olla parasta herkkua...!
Tänään kävi lastenruokavahinko kaupassa, kun pudotin porkkanasosepurkin hyllystä lattialle. No, sirpaleitahan siitä tuli ja sosesotkua, ja kassalla sitten vasta huomasin, että kaikki ostokset, omat kädet sekä hame olivat myös siinä soseessa. Että sellainen kauppareissu tänään!
Vielä lopuksi Lotan menupäivitys: uusi ruokalaji oli tänään nimeltään päärynä ja se maistui oikein hyvin! Taitaa ne hedelmäsoseet olla parasta herkkua...!
sunnuntai 26. heinäkuuta 2009
Juhlahumua osa 2, ja vähän arkeakin
Eilen oli toiset kesähäät, joissa olikin samanniminen (etunimi ja toinen nimi) morsian, kuin edellisviikonlopun häissä! Kun oltiin jo kertaalleen harjoiteltu, niin hienosti meni kekkerit. Kirkkoonkin ehdittiin jopa puoli tuntia ennen toimitusta! Jotain on jo opittu...
Lotta ei enää millään malttaisi maata köllötellä, vaan sylissä ja sitterissä nostaa kovasti päätä ja ylävartaloa ylös. Eilenkin Lotta oli sohvalla tyynyllä selän takaa tuettuna puoli-istuvassa asennossa, ja heti alkoi nostaa itseään siitä ylös. Ei taida mennä enää kauaa, että neiti jo istuu ihan itsekseen!
Yöt meillä menee edelleen hieman levottomasti, kun tuttia pitää nousta nostelemaan ja päätä silittelemään ainakin muutamaan otteeseen. Ja se sopiva kello seitsemän aamuherätyskin on ollut jo jonkin aika vain muisto menneestä, sillä Lotta on herännyt syömään jo puoli kuuden aikoihin. Nukkumaan mennään kyllä uudelleen melko pian syömisen jälkeen, ja unta riittää yhdeksään-kymmeneen. Eli saadaan kuitenkin vielä vähän nukkua lisää!
Saas nähdä, joko meillä alkaisi ensi viikolla rytmi tasaantua johonkin loogiseen muotoon. Nyt kun on pari viikkoa mennyt erilaisissa riennoissa, niin on Lotan nukkumiset ja syömiset olleet joka päivä ihan eri aikoihin ilman mitään logiikkaa. Eihän sillä muuten mitään väliä, mutta itselle se vaan on vähän helpompaa, kun tietää mitä tuleman pitää noin suurin piirtein, ja voi ennakoida asioita. Ja kyllä se kai lapsellekin on hyväksi, että olisi ne omat rutiinit... Näin sitä ainakin väitetään...
Lotta ei enää millään malttaisi maata köllötellä, vaan sylissä ja sitterissä nostaa kovasti päätä ja ylävartaloa ylös. Eilenkin Lotta oli sohvalla tyynyllä selän takaa tuettuna puoli-istuvassa asennossa, ja heti alkoi nostaa itseään siitä ylös. Ei taida mennä enää kauaa, että neiti jo istuu ihan itsekseen!
Yöt meillä menee edelleen hieman levottomasti, kun tuttia pitää nousta nostelemaan ja päätä silittelemään ainakin muutamaan otteeseen. Ja se sopiva kello seitsemän aamuherätyskin on ollut jo jonkin aika vain muisto menneestä, sillä Lotta on herännyt syömään jo puoli kuuden aikoihin. Nukkumaan mennään kyllä uudelleen melko pian syömisen jälkeen, ja unta riittää yhdeksään-kymmeneen. Eli saadaan kuitenkin vielä vähän nukkua lisää!
Saas nähdä, joko meillä alkaisi ensi viikolla rytmi tasaantua johonkin loogiseen muotoon. Nyt kun on pari viikkoa mennyt erilaisissa riennoissa, niin on Lotan nukkumiset ja syömiset olleet joka päivä ihan eri aikoihin ilman mitään logiikkaa. Eihän sillä muuten mitään väliä, mutta itselle se vaan on vähän helpompaa, kun tietää mitä tuleman pitää noin suurin piirtein, ja voi ennakoida asioita. Ja kyllä se kai lapsellekin on hyväksi, että olisi ne omat rutiinit... Näin sitä ainakin väitetään...
perjantai 24. heinäkuuta 2009
Pikapäivitys viikolta
Tällä viikolla on taas riittänyt äksöniä! Satu-täti kun on ollut kylässä, niin on puuhasteltu kaikenlaista yhdessä: käyty lounaalla, kävelyillä ja mummolla sekä ihan vaan hengailtu kotona. Lounaspaikoista on tarkastettu Lehmushovi (joka jo aikaisemmin todettiinkin hyväksi paikaksi pienen lapsen kanssa) sekä thaimaalainen ravintola (joka sekin oli oikein kiva paikka Lotan mielestä, vaikka maidon siellä lämmittivätkin vähän liian kuumaksi).
Käytiinpä me muuten Lotan kummitädin kanssa Feeniksissä salaatillakin tässä yhtenä päivänä. Se paikka ei ollut ihan niin kiva Lotan mielestä, koska jossain vaiheessa alkoi harmittaa, ja piti jatkaa matkaa. Siinä vaiheessa oli onneksi jo salaatit syöty ja oltiinkin jo ihan valmiita poistumaan eli ehkä Lottaa vaan alkoi kyllästyttää se sylissä köllöttäminen ja kahvikoneen kovan paukkeen kuuntelu (siellä kun oli aika kova meteli ja tosi kovaääninen kahvikone!).
Lotta on saanut taas maistella uusia makuja: ruusunmarjaa ja luumua. Ruusunmarja meni ihan ok, ehkä vähän huonommin kuin muut aiemmin syödyt soseet, mutta luumu ei ollut yhtään hyvää. Heti ensimmäisen lusikallisen jälkeen ilme meni ihan mutruun, eikä neiti huolinut lisää luumua. Maistelua jatkettiin sitten parina päivänä muiden soseiden ohessa, mutta ei vieläkään tuntunut maistuvan. Otettiin luumu kokeiluun, koska Lotalle on taas ilmaantunut vähän mahavaivoja (paukuttelee kovasti), mutta jäi nyt sitten ainakin toistaiseksi luumun teho mahavaiva-apuna todistamatta...
Lotta on alkanut äännellä ihan uudella tavalla (sellaista ihmeellistä öhinää) ja suu menee samalla aina vähän suppuun/mutruun. Kuulostaa sellaiselta, että neiti haluaisi jotain, mutta vielä ei ole päästy selville, että mitähän se mahtaisi olla... Tässä eräänä päivänä tällä viikolla Lotta muuten liikkui lelumatollaan taaksepäin pienen matkaa, kun oli kova tohina käynnissä mahalla maatessaan. Saas nähdä, jatkuuko meno ja mihin suuntaan!
Käytiinpä me muuten Lotan kummitädin kanssa Feeniksissä salaatillakin tässä yhtenä päivänä. Se paikka ei ollut ihan niin kiva Lotan mielestä, koska jossain vaiheessa alkoi harmittaa, ja piti jatkaa matkaa. Siinä vaiheessa oli onneksi jo salaatit syöty ja oltiinkin jo ihan valmiita poistumaan eli ehkä Lottaa vaan alkoi kyllästyttää se sylissä köllöttäminen ja kahvikoneen kovan paukkeen kuuntelu (siellä kun oli aika kova meteli ja tosi kovaääninen kahvikone!).
Lotta on saanut taas maistella uusia makuja: ruusunmarjaa ja luumua. Ruusunmarja meni ihan ok, ehkä vähän huonommin kuin muut aiemmin syödyt soseet, mutta luumu ei ollut yhtään hyvää. Heti ensimmäisen lusikallisen jälkeen ilme meni ihan mutruun, eikä neiti huolinut lisää luumua. Maistelua jatkettiin sitten parina päivänä muiden soseiden ohessa, mutta ei vieläkään tuntunut maistuvan. Otettiin luumu kokeiluun, koska Lotalle on taas ilmaantunut vähän mahavaivoja (paukuttelee kovasti), mutta jäi nyt sitten ainakin toistaiseksi luumun teho mahavaiva-apuna todistamatta...
Lotta on alkanut äännellä ihan uudella tavalla (sellaista ihmeellistä öhinää) ja suu menee samalla aina vähän suppuun/mutruun. Kuulostaa sellaiselta, että neiti haluaisi jotain, mutta vielä ei ole päästy selville, että mitähän se mahtaisi olla... Tässä eräänä päivänä tällä viikolla Lotta muuten liikkui lelumatollaan taaksepäin pienen matkaa, kun oli kova tohina käynnissä mahalla maatessaan. Saas nähdä, jatkuuko meno ja mihin suuntaan!
Lotta mummolassa pihalla:
tiistai 21. heinäkuuta 2009
Juhlahumua
Hienosti meni Lotan ensimmäiset hääkekkerit! Vähän tietysti normaalia enemmän itketti, kun oli paljon ihmisiä ja hälinää, eikä saanut oikein kunnolla pitkiä unia nukuttua. Kun kirkossa Lotta alkoi vähän äännellä, eräs noin parin vuoden ikäinen pikkutyttö edessä olevasta penkkirivistä kommentoi reippaalla äänellä: "Ei mitään hätää, vauva!". Suloinen pieni :)
Tässä Lotta juhlalookissaan:
perjantai 17. heinäkuuta 2009
Hyvät yöunet meni jo...
No niin, nyt ei sitten enää nukuta pitkiä yöunia... Levotonta on ollut jo monta yötä peräkkäin, ja viime yönä piti pitkästä aikaa ottaa maitopullokin esiin, kun neiti halusi yöpalaa. Joko rytmi on muuttumassa, tai sitten neiti tarvitsee enemmän ruokaa, tai sitten levottomuus johtuu näistä lämpimistä päivistä, tai sitten jotain muuta... Jatkamme siis tilanteen seurantaa!
Päivärytmi on selvästi kyllä muuttumassa, koska Lotta on paljon pidempään hereillä kuin aikaisemmin, ja syömisten välillä ei mennäkään joka kerta nukkumaan. Pidempään valvominen aiheuttaa sitten myös yliväsymystä, ja pitkästä aikaa välillä Lotta joutuu oikein kunnolla korottamaan ääntään. Nukkumattiakohan se neiti huutelee...?
Tällä viikolla on ollut kyllä aivan ihanat kesäilmat, ja onkin Lotan kanssa ulkoiltu paljon sekä käyty Pompotissa kahvittelemassa taas uudelleen ja uudelleen. Se on niin kätevä paikka lasten suhteen - onhan se ihan varsinaisestikin lastenkahvila - kun siellä on hyvät vaipanvaihtopaikat ja pihallakin saa aina vaunut varjoon (mikä ei monessa kahvilassa terassilla onnistukaan).
Huomenna onkin sitten Lotan ensimmäiset hääjuhlat (tai no, olihan Lotta jo äidin ja isän häissä, mutta ne ei olleetkaan mitkään varsinaiset kekkerit), ja seuraavana viikonloppuna sitten heti jo toiset. Pääsee pieni neiti taas ihmettelemään uusia juttuja!
Tässä kuvaa Lotan juttelutouhuista (neiti on juuri herännyt päikkäreiltään, ja kova höpötys käynnissä, kuten yleensäkin!)
Päivärytmi on selvästi kyllä muuttumassa, koska Lotta on paljon pidempään hereillä kuin aikaisemmin, ja syömisten välillä ei mennäkään joka kerta nukkumaan. Pidempään valvominen aiheuttaa sitten myös yliväsymystä, ja pitkästä aikaa välillä Lotta joutuu oikein kunnolla korottamaan ääntään. Nukkumattiakohan se neiti huutelee...?
Tällä viikolla on ollut kyllä aivan ihanat kesäilmat, ja onkin Lotan kanssa ulkoiltu paljon sekä käyty Pompotissa kahvittelemassa taas uudelleen ja uudelleen. Se on niin kätevä paikka lasten suhteen - onhan se ihan varsinaisestikin lastenkahvila - kun siellä on hyvät vaipanvaihtopaikat ja pihallakin saa aina vaunut varjoon (mikä ei monessa kahvilassa terassilla onnistukaan).
Huomenna onkin sitten Lotan ensimmäiset hääjuhlat (tai no, olihan Lotta jo äidin ja isän häissä, mutta ne ei olleetkaan mitkään varsinaiset kekkerit), ja seuraavana viikonloppuna sitten heti jo toiset. Pääsee pieni neiti taas ihmettelemään uusia juttuja!
Tässä kuvaa Lotan juttelutouhuista (neiti on juuri herännyt päikkäreiltään, ja kova höpötys käynnissä, kuten yleensäkin!)
keskiviikko 15. heinäkuuta 2009
Kahvittelua
Eilen käytiin Lotan kanssa pitkästä aikaa Pompotissa kahvilla. Edellinen kerta oli muistaakseni joskus silloin, kun oli vielä lunta maassa tai ainakin oli tosi kylmä. Ja Lotta oli vielä ihan pienen pieni vauva... Kahvittelemassa meidän kanssa oli myös Karin ja Aaron, ja törmättiin siellä yllättäen myös Elinaan ja tyttöihin. Olikin kiva nähdä pitkästä aikaa!
Oli ihanaa istua ulkona kahvilla ja syödä herkkuja, mm. sitä taivaallisen hyvää suklaakakkua, jota saatiin myös vauvakutsuilla helmikuussa, nam! Eli ei siis riittänyt yksi herkku, vaan sitä pohjustettiin ensin pesto-kasvis-fetapiirakalla... Kahvittelun aikana Lotta nukkui ensin vaunuissa, sitten istui sylissä ulkoilmaa ja muita lapsia ihmetellen. Oli mukavaa, joo! Sinne pitää päästä uudestaan :)
Tänäänkin lähdetään Lotan kanssa ulos syömään, tällä kertaa vuorossa Lehmushovin lounas. Toivottavasti visiitti sujuu yhtä rauhallisesti kuin eilinenkin! Eilen Lotta tosin nukkui päivällä tosi lyhyitä pätkiä, ja yö meni vähän levottomasti. Sitä onkin jo ehtinyt tottua niihin ihanan pitkiin 10-11 tunnin yöuniin (siis Lotan unet on noin pitkät, itse ei mennä vielä 20-21 aikaan nukkumaan)! Tai no, kyllä sitä joka aamuyö on pitänyt tuttia nousta nostamaan ja silittelemään, mutta sehän on pieni vaiva, kun palkaksi tulee pitkät unet!
Oli ihanaa istua ulkona kahvilla ja syödä herkkuja, mm. sitä taivaallisen hyvää suklaakakkua, jota saatiin myös vauvakutsuilla helmikuussa, nam! Eli ei siis riittänyt yksi herkku, vaan sitä pohjustettiin ensin pesto-kasvis-fetapiirakalla... Kahvittelun aikana Lotta nukkui ensin vaunuissa, sitten istui sylissä ulkoilmaa ja muita lapsia ihmetellen. Oli mukavaa, joo! Sinne pitää päästä uudestaan :)
Tänäänkin lähdetään Lotan kanssa ulos syömään, tällä kertaa vuorossa Lehmushovin lounas. Toivottavasti visiitti sujuu yhtä rauhallisesti kuin eilinenkin! Eilen Lotta tosin nukkui päivällä tosi lyhyitä pätkiä, ja yö meni vähän levottomasti. Sitä onkin jo ehtinyt tottua niihin ihanan pitkiin 10-11 tunnin yöuniin (siis Lotan unet on noin pitkät, itse ei mennä vielä 20-21 aikaan nukkumaan)! Tai no, kyllä sitä joka aamuyö on pitänyt tuttia nousta nostamaan ja silittelemään, mutta sehän on pieni vaiva, kun palkaksi tulee pitkät unet!
Tässä muutama kuva edellispäiviltä:
maanantai 13. heinäkuuta 2009
"Kyllähän minä juttelen, kun ette kaikki höpötä koko ajan päälle..."
Lotta on kova juttelemaan, ja eniten juttuja tuntuu irtoavan kun neiti on yksinään omassa sängyssään, etenkin juuri unilta herättyään (mutta usein myös ennen unia). Sängystä kuuluu kova höpötys, ja jos menee viereen katsomaan, niin höpötys vähenee. Lotta juttelee usein myös ikkunasta ulos katsoessaan, mutta tällöin juttelu ei ole niin "monimuotoista" jokeltelua kuin sängyssä, vaan Lotta ennemminkin ikään kuin huutelee. On se sellainen pieni itsekseen höpöttelijä... Mutta jottei menisi ihan yksinpuhelun puolelle, niin mainittakoon vielä, että kyllä se Lotta ihmisillekin juttelee!
Tänään Lotta sai ruokalistalleen taas uuden lajin: mangoa. Ja hyvin maistui! Ei sitä paljon tosin vielä maisteltu, ehkä yksi kukkurallinen teelusikallinen, jos yhteen laskee. Maidolla edelleen aloitetaan myös nämä soseateriat, sillä neiti ei tunnu huolivan ensin sosetta ja vasta sitten maitoa. No, sama se missä järjestyksessä syödään...
Viime viikolla palattiin muuttopuuhien jälkeen taas ihmisten pariin ja tavattiin mm. Lotan kummitätiä, muutamaa kaveria sekä mammakaveria lapsineen, mummoa, mummua ja pappaa, mummia ja Lotan serkkuja sekä Tiina-tätiä ja Villeä. Oho, tulipa pitkä lista! Tämän viikon kohokohta onkin sitten Satu-tädin saapuminen kotimaisemiin. Täti pääseekin tutustumaan tarkemmin meidän arkeen, kun nyt on sitä lisätilaa ja mahtuu täti meille asustamaan!
Tänään Lotta sai ruokalistalleen taas uuden lajin: mangoa. Ja hyvin maistui! Ei sitä paljon tosin vielä maisteltu, ehkä yksi kukkurallinen teelusikallinen, jos yhteen laskee. Maidolla edelleen aloitetaan myös nämä soseateriat, sillä neiti ei tunnu huolivan ensin sosetta ja vasta sitten maitoa. No, sama se missä järjestyksessä syödään...
Viime viikolla palattiin muuttopuuhien jälkeen taas ihmisten pariin ja tavattiin mm. Lotan kummitätiä, muutamaa kaveria sekä mammakaveria lapsineen, mummoa, mummua ja pappaa, mummia ja Lotan serkkuja sekä Tiina-tätiä ja Villeä. Oho, tulipa pitkä lista! Tämän viikon kohokohta onkin sitten Satu-tädin saapuminen kotimaisemiin. Täti pääseekin tutustumaan tarkemmin meidän arkeen, kun nyt on sitä lisätilaa ja mahtuu täti meille asustamaan!
torstai 9. heinäkuuta 2009
4 kk neuvolakuulumisia
Eilen oli Lotan 4 kk neuvola ja lääkärikäynti, ja kaikki jutut oli kunnossa. Pituutta neidiltä löytyy jo 65,3 cm ja painoa 7,6 kg, edelleen kasvukäyrien ylälaidoilla mennään! Lääkärit ei taida olla Lotan mieleen, kun joka kerta lääkärikäynnillä Lotta alkaa itkeä. Omaa neuvolatätiä Lotta tosin ei koskaan itke, vaan ihan päinvastoin! Silloin joskus hamassa menneisyydessä koliikin aikaan Lotta oli aina neuvolassa oikea nauravainen auringonpaiste ja neuvolatäti joka kerta totesi, että teillä onkin rauhallinen tyttö. Luulikohan, että huijaan siitä huutamisesta - no ei kai sentään...
Onpas muuten harvinaisen ihanaa asua isommassa asunnossa! Tänäänkin aamulla kylvetin Lottaa ammeessa saunan lauteilla ilman mitään suuria etukäteisoperaatioita. Amme vaan lauteille ja vettä sisään! Edellisessä kodissa kun piti ensin kaivaa amme tietokonepöydän alta olkkarista ja tyhjentää siinä olevat tavarat (yleensä keskelle lattiaa), ja sitten viritellä amme silityslaudan päälle kylppäriin, jonne ei sitten muuta mahtunutkaan kuin juuri ja juuri kylvettäjä lavuaarin ja ammeen väliin. Toisen meistä piti ojentaa Lotta kylvettämispuuhaa tekevälle, sillä amme oli kiinni vessanpöntössä ja näin ollen tukki tien ovelle. Eli tarvittiin kaksi ihmistä ja hirveä määrä valmisteluja, jotta saatiin aikaiseksi 10 minuutin kylpyhetki! Onneksi ei enää näin! Elämän ilot on useimmiten niitä pieniä asioita, mutta kyllä niitä isojakin saa ilotella...!
Tässä pari "käsijumppa"-kuvaa:
Onpas muuten harvinaisen ihanaa asua isommassa asunnossa! Tänäänkin aamulla kylvetin Lottaa ammeessa saunan lauteilla ilman mitään suuria etukäteisoperaatioita. Amme vaan lauteille ja vettä sisään! Edellisessä kodissa kun piti ensin kaivaa amme tietokonepöydän alta olkkarista ja tyhjentää siinä olevat tavarat (yleensä keskelle lattiaa), ja sitten viritellä amme silityslaudan päälle kylppäriin, jonne ei sitten muuta mahtunutkaan kuin juuri ja juuri kylvettäjä lavuaarin ja ammeen väliin. Toisen meistä piti ojentaa Lotta kylvettämispuuhaa tekevälle, sillä amme oli kiinni vessanpöntössä ja näin ollen tukki tien ovelle. Eli tarvittiin kaksi ihmistä ja hirveä määrä valmisteluja, jotta saatiin aikaiseksi 10 minuutin kylpyhetki! Onneksi ei enää näin! Elämän ilot on useimmiten niitä pieniä asioita, mutta kyllä niitä isojakin saa ilotella...!
Tässä pari "käsijumppa"-kuvaa:
sunnuntai 5. heinäkuuta 2009
Muutto on ohi!
No nyt on muutto ohi ja ollaan uudessa kodissa, ihanaa! On ollut aika rankka viikko, kun koko ajan on pakattu ja kuskattu tavaroita, ja sitten nyt loppuviikosta purettu niitä ja laitettu paikoilleen. Ja koko touhussa mukana menossa myös Lotta, joka kyllä onneksi ihan sujuvasti antoi meidän hereillä ollessaankin touhuilla muuttopuuhien parissa. Mutta ei hätää, ei Lotta ihan itsekseen koko viikkoa joutunut olemaan - kyllä me leikittiin ja puuhasteltiin yhdessäkin joka päivä moneen otteeseen!
Lauantaina pidettiin vähän taukoa kodinkuntoonlaittamishommista ja käytiin Lotan isän sukulaisen 60-vuotisjuhlilla. Hyvin sujui kekkerit Lotankin osalta, ja nyt tuli vähän kuin kenraaliharjoitus juhlimiseen heinäkuussa myöhemmin vietettäviä kaksia häitä varten.
Tänään sunnuntaina tehtiin vielä viimeinen suururakka, kun pestiin vielä kertaalleen lattiat ja laitettiin isompia huonekaluja paikoilleen, ja tästä selvittiinkin melko nopeasti, kun Lotta oli mummilla hoidossa. Ensi viikolla Lotta pääsee jälleen isovanhempien hoitoon, kun äiti ajatteli pestä vielä ikkunat ja muuta jäljellä olevaa touhua. Pitäähän se hyödyntää mummin ja mummun lomaviikot! Lotalle pitää käydä myös ostamassa vähän isompia vaatteita (ihme kyllä, vaikka niitä vaatteita oli ihan hirveän paljon ja eri kokoja, niin kohta alkaa ne isoimmatkin käydä pieneksi - nyt mennään noin suurin piirtein koossa 68 cm ja aikomuksena on ostaa 74 cm kokoisia vaatteita). Ja äitikin tarvitsee myös vähän isompia vaatteita, kun ei sitten millään edelleenkään mahdu yhdetkään farkut jalkaan... Kai se on pakko hyväksyä, että vielä menee aikaa, jotta mahtuu kaikkiin omiin vanhoihin vaatteisiinsa - tai mahdollista on kai myös se, että ihan kaikkiin en ehkä tule koskaan enää mahtumaankaan... No, saapahan ostaa uusia vaatteita!
Lauantaina pidettiin vähän taukoa kodinkuntoonlaittamishommista ja käytiin Lotan isän sukulaisen 60-vuotisjuhlilla. Hyvin sujui kekkerit Lotankin osalta, ja nyt tuli vähän kuin kenraaliharjoitus juhlimiseen heinäkuussa myöhemmin vietettäviä kaksia häitä varten.
Tänään sunnuntaina tehtiin vielä viimeinen suururakka, kun pestiin vielä kertaalleen lattiat ja laitettiin isompia huonekaluja paikoilleen, ja tästä selvittiinkin melko nopeasti, kun Lotta oli mummilla hoidossa. Ensi viikolla Lotta pääsee jälleen isovanhempien hoitoon, kun äiti ajatteli pestä vielä ikkunat ja muuta jäljellä olevaa touhua. Pitäähän se hyödyntää mummin ja mummun lomaviikot! Lotalle pitää käydä myös ostamassa vähän isompia vaatteita (ihme kyllä, vaikka niitä vaatteita oli ihan hirveän paljon ja eri kokoja, niin kohta alkaa ne isoimmatkin käydä pieneksi - nyt mennään noin suurin piirtein koossa 68 cm ja aikomuksena on ostaa 74 cm kokoisia vaatteita). Ja äitikin tarvitsee myös vähän isompia vaatteita, kun ei sitten millään edelleenkään mahdu yhdetkään farkut jalkaan... Kai se on pakko hyväksyä, että vielä menee aikaa, jotta mahtuu kaikkiin omiin vanhoihin vaatteisiinsa - tai mahdollista on kai myös se, että ihan kaikkiin en ehkä tule koskaan enää mahtumaankaan... No, saapahan ostaa uusia vaatteita!
maanantai 29. kesäkuuta 2009
Pikapäivitys muuton keskeltä
Tämä viikko on sujuvasti mennyt tavaroita pakkaillessa ja niitä uuteen asuntoon viedessä. Ulkona onkin ollut mitä mainioin muuttosää: lähes 30 astetta joka päivä! Huh hellettä! Työnjako on ollut lähinnä sellainen, että äiti pakkaillut ja isä pakkailemisen ohessa vienyt tavaroita autolla. Huomenna on sitten pakettiauto käytössä ja isot tavarat vaihtavat paikkaa. Se olisi sitten eka yö uudessa kodissa huomenna edessä!
Eilen illalla huomasin yhtäkkiä, että koko päivä on mennyt pakkaillessa sisällä ja on ollut hieno sää, ja itse en ole astunut ollenkaan ulos koko päivän aikana...! No, ei harmita juuri ollenkaan - eipä sitä muutenkaan voisi tämän pienen pikkuisen kanssa mistään auringonottomaratoneista haaveilla... Ensi kesänä sitten ehkä!
Lotan ruokalistalle on ilmestynyt omenasoseen lisäksi myös maissisose, tosin maissiahan on jo mennyt pidemmän aikaa vellin muodossa. On se vaan jo nyt sottaista puuhaa, kun neiti huitoo lusikkaa ja heiluttaa käsiään kovaa vauhtia, siinä saa ruokalappukin kyytiä! Mutta taitaa tämä olla vielä tosi pientä siihen verrattuna, mitä on luvassa: lusikka ja ruokaa omaan käteen, ruokaa lattialle ja seinillekin maisteltavaksi, lautanen lattialle... Äidin siivousneuroosia koetellaan...
Eilen illalla huomasin yhtäkkiä, että koko päivä on mennyt pakkaillessa sisällä ja on ollut hieno sää, ja itse en ole astunut ollenkaan ulos koko päivän aikana...! No, ei harmita juuri ollenkaan - eipä sitä muutenkaan voisi tämän pienen pikkuisen kanssa mistään auringonottomaratoneista haaveilla... Ensi kesänä sitten ehkä!
Lotan ruokalistalle on ilmestynyt omenasoseen lisäksi myös maissisose, tosin maissiahan on jo mennyt pidemmän aikaa vellin muodossa. On se vaan jo nyt sottaista puuhaa, kun neiti huitoo lusikkaa ja heiluttaa käsiään kovaa vauhtia, siinä saa ruokalappukin kyytiä! Mutta taitaa tämä olla vielä tosi pientä siihen verrattuna, mitä on luvassa: lusikka ja ruokaa omaan käteen, ruokaa lattialle ja seinillekin maisteltavaksi, lautanen lattialle... Äidin siivousneuroosia koetellaan...
Tässä muutama kuva eräältä illalta, jolloin neitiä ei oikein unipuuhat tuntuneet kiinnostavan:
Omenaa - se on namskis!
Palattiin takaisin bataattiin, mutta enää ei tuntunut sekään maistuvan. Lotta puristi tiukasti huulet yhteen, eikä huolinut bataattia ollenkaan. Tänään kokeiltiin sitten jotain vähän makeampaa - omenaa. Ja siitähän Lotta tykkäsi! Kun Lotta oli saanut syötyä suun tyhjäksi, suu aukesi jo heti uutta annosta varten ja oikein äänten kera Lotta ilmoitti, että lisää lisää! Niin no, onhan se omena paljon maukkaampaa kuin peruna...
Lotta on hienosti ymmärtänyt, mistä lomassa on kyse, kun isä on nyt ollut lomalla ja Lotta on antanut meidän nukkua aamulla yhdeksään-kymmeneen saakka! Kuuden aikaan jo tosin herätään ekan kerran syömään, mutta sen jälkeen edelleenkin nukutaan vielä pitkät unet.
Muuten on ollut vähän känkkäränkkää päällä viime päivinä, mutta olisiko pienllä ollut nälkä, kun pari päivää meni ilman muuta ruokaa kuin maitoa (kun ei siis huolinut bataattiakaan). Tänään on neiti sitten ollut taas niin aurinkoinen että! Aamulla Lotta heräsi normaaliin tapaansa naureskellen ja muutenkin on ollut iloisella ja tyytyväisellä päällä. Kaukana ovat jo onneksi ne ajat, kun Lotta heräsi sekä yö- että päiväunilta huutaen tosi kovaan ääneen siihen saakka, kun sai maitoa. Ja nukkumaan mentiin samojen huutojen saattelemina. Niin se pienen ihmisen elämä muuttuu...
Lotta on hienosti ymmärtänyt, mistä lomassa on kyse, kun isä on nyt ollut lomalla ja Lotta on antanut meidän nukkua aamulla yhdeksään-kymmeneen saakka! Kuuden aikaan jo tosin herätään ekan kerran syömään, mutta sen jälkeen edelleenkin nukutaan vielä pitkät unet.
Muuten on ollut vähän känkkäränkkää päällä viime päivinä, mutta olisiko pienllä ollut nälkä, kun pari päivää meni ilman muuta ruokaa kuin maitoa (kun ei siis huolinut bataattiakaan). Tänään on neiti sitten ollut taas niin aurinkoinen että! Aamulla Lotta heräsi normaaliin tapaansa naureskellen ja muutenkin on ollut iloisella ja tyytyväisellä päällä. Kaukana ovat jo onneksi ne ajat, kun Lotta heräsi sekä yö- että päiväunilta huutaen tosi kovaan ääneen siihen saakka, kun sai maitoa. Ja nukkumaan mentiin samojen huutojen saattelemina. Niin se pienen ihmisen elämä muuttuu...
keskiviikko 24. kesäkuuta 2009
Perunaa - yök!
Nyt Lotta on muutaman päivän syönyt perunaa, ja ihan hyvin on näyttänyt maistuvan. Eilen ja tänään on tosin kiukuttanut taas vähän enemmän, ja mahavaivat on selvästi taas palanneet. Tänään sitten osattiin laskea 1+1=2 eli mahavaivat näyttäisivät johtuvan tuosta perunasta. Tai sitten on muuten vaan osunut samaan ajankohtaan kuin perunan syönti... Epäillään kuitenkin vahvasti tuota perunaa, koska kun aiemmin kokeiltiin maissivellin sijaan peruna-porkkanavelliä, niin sama ilmiö oli silloinkin. Eli palaamme siis bataattiin!
Lotta piti kovaa huutoa tänään koko illan, ja nukkuakaan ei ole neiti koko päivän aikana kunnolla saanut, kun mahaa on kipristellyt ja paukuttanut kovasti. Myöhemmin illalla tuli sitten lopulta kakka, ja sen jälkeen Lotta oli oikea auringonpaiste ja naureskeli kovasti, ja oli kova touhotus päällä, kun olisi pitänyt mennä nukkumaan. No, onneksi uni vaati vain pienen hetken mobilen katselua sängyssä, ja kun käännettiin pieni kyljelleen, niin uni tuli melkein saman tien!
Tässä muutama "Lottaa naurattaa" -kuva:
sunnuntai 21. kesäkuuta 2009
Lotan hassutuksia
Tällä hetkellä Lotan mielestä tosi hassu sana on "kissa". Useimmiten kun sanotaan tämä sana, niin Lotta alkaa nauraa kikattaa ääneen ihan kunnolla. Välillä tosin tässä vaiheessa naurattaa kaikki muutkin sanat, mutta aika usein eniten iloa saa aikaan juuri tämä "kissa". Ne on ne elämän pienet ilot, kun tekee onnelliseksi :)
torstai 18. kesäkuuta 2009
No vihdoin se äiti ymmärsi...
...miten sitä pitää toimia: tänään aamulla Lotta heräsi syömään kuuden aikaan, ja sitten oli taas ihan pirteänä. Ei yritettykään mennä nukkumaan, vaan jäätiin sohvalle köllöttelemään ja juttelemaan (sohva sängyn sijaan, että edes joku meistä eli isä saa nukkua rauhassa). Jonkin ajan kuluttua Lottaa alkoi haukotuttaa ja jutut vähenivät, ja siinä vaiheessa siirryttiin äidin ja isän sänkyyn. Ei mennyt kuin hetki, kun pieni oli unessa. Ja ihan ilman itkuja tai edes pientä kitinää! Koko hommassa meni melkein tunti, mutta olipahan paljon, paljon mukavampi tunti kuin monena muuna aamuna, jolloin on yritetty mennä suoraan syömisen jälkeen nukkumaan, ja sitten noustu hyssyttelemään ja kävelemään ympyrää. Eli mitäs sitä suotta nukkumaan, jos ei nukuta...!
tiistai 16. kesäkuuta 2009
Alkuviikon päivitys
Pitkät yöunet jatkuu edelleen - mukavaa! Nukkumaan Lotta menee tosin usein jo kahdeksan jälkeen, joten aamuherätyskin on kuuden paikkeilla. Yleensä neiti nukahtaa takaisin syömisen jälkeen, mutta kuten tänäkin aamuna, poikkeuksia löytyy: Lotta oli ihan virkeänä ja alkoi hirveä höpötys, kun joutui takaisin sänkyyn. No, siinä sitten aikani odottelin, josko nukahtaisi, mutta kun sitä yrittämällä yrittää ja odottamalla odottaa, niin itkuahan siitä seurasi... Hetki käveltiin ympäri olohuonetta hyssytellen, ja vähän ajan päästä uusi yritys takaisin sänkyyn. Ei onnistunut, taas alkoi höpötys ja tuhina. Lopulta Lotta pääsi äidin ja isän väliin nukkumaan, ja kyllähän siinä uni maittoi!
Nykyisin yöllä nostellaan tuttia muutamiin eri otteisiin (ja jos sitä ei nosta, alkaa vähän ajan päästä tuhinoiden jälkeen itku). Välillä Lotta on ihan hereilläolevan oloinen: makaa sängyssä selällään, silmät on auki ja tuhisee kovasti. Kun laitetaan tutti suuhun ja käännetään kyljelleen, niin aika usein nukahtaa saman tien. Pitäisi alkaa varmaan jossain vaiheessa vähentämään näitä tutin nosteluja ja kääntelyja, että oppii neiti joskus sitten itsekseenkin nukahtamaan uudelleen. No, ei kai sillä vielä kiirettä...
Bataattia on nyt maisteltu useamman päivän ajan, ja edelleen maistuu hyvin. Seuraavaksi menussa on varmaankin peruna, kunhan nyt saadaan tämä ensimmäinen uusi tuttavuus riittävän tutuksi. Mitään huimia määriä ei meillä vielä sosetta syödä, vasta noin puolikas pienen jääpalakuution kokoinen pala.
Eilen taisi olla itselleni pisin aika erossa Lotasta, kun oli kaupunginvaltuuston kokous, joka ryhmäkokouksineen kesti melkein 8 tuntia! Mutta mielenkiintoistahan se oli, ja tällä lyhyellä kokemuksella kunnallispolitiikasta voin sanoa, että siinä riittää tekemistä ihan riittämiin - ei tule ikävä töihin!
Nykyisin yöllä nostellaan tuttia muutamiin eri otteisiin (ja jos sitä ei nosta, alkaa vähän ajan päästä tuhinoiden jälkeen itku). Välillä Lotta on ihan hereilläolevan oloinen: makaa sängyssä selällään, silmät on auki ja tuhisee kovasti. Kun laitetaan tutti suuhun ja käännetään kyljelleen, niin aika usein nukahtaa saman tien. Pitäisi alkaa varmaan jossain vaiheessa vähentämään näitä tutin nosteluja ja kääntelyja, että oppii neiti joskus sitten itsekseenkin nukahtamaan uudelleen. No, ei kai sillä vielä kiirettä...
Bataattia on nyt maisteltu useamman päivän ajan, ja edelleen maistuu hyvin. Seuraavaksi menussa on varmaankin peruna, kunhan nyt saadaan tämä ensimmäinen uusi tuttavuus riittävän tutuksi. Mitään huimia määriä ei meillä vielä sosetta syödä, vasta noin puolikas pienen jääpalakuution kokoinen pala.
Eilen taisi olla itselleni pisin aika erossa Lotasta, kun oli kaupunginvaltuuston kokous, joka ryhmäkokouksineen kesti melkein 8 tuntia! Mutta mielenkiintoistahan se oli, ja tällä lyhyellä kokemuksella kunnallispolitiikasta voin sanoa, että siinä riittää tekemistä ihan riittämiin - ei tule ikävä töihin!
lauantai 13. kesäkuuta 2009
Valokuvia
Ensimmäiset kuvat visiitiltä töistä (kuvat Karinin ottamia):
Kuvasarja kotoa:
Lotta ilmeilee...
...ja tekee tuttavuutta nalleen...
...ja tässä ne hienot kuulosuojaimet!
Endurokisoja katsastamassa
Tänä viikonloppuna Riksussa ajetaan enduron mm-osakilpailu, ja pitihän sitä ihmettä lähteä Lotankin katsastamaan! Oltiin oikein varta vasten hankittu Lotalle pinkit Peltorin lasten kuulosuojaimet, mutta ei se neiti oikein niistä tykännyt. Kokeiltiin niitä ennakkoon jo kotona pariin otteeseen, ja aina tuli hirveä huuto, kun saatiin suojaimet päähän. Eilen tehtiin vielä viimeinen kokeilu ennen h-hetkeä, ja Lotta olikin ihan rauhallisesti!
Eilen käytiin sitten illalla urheilupuistossa ajoja katselemassa, ja hyvin Lotta siellä viihtyi! Kuulosuojaimet laitettiin päähän jo menomatkalla, mutta kun päästiin perille ja Lotta vähän ajan kuluttua heräsi, niin taas oli suojaimet ikävä juttu. No, suojaimet pois ja korvat vapaaksi, ja ei näyttäneet pyörien pärinät Lottaa haittaavan! Vähän ensin alkuun itketti, mutta kun sai olla äidin ja myös tädin sylissä, niin johan alkoi nukuttaa. Ja koko loppuajan Lotta nukkuikin tyytyväisenä vaunuissa! Toteutui yhtälö: mitä kovempi meteli, sitä paremmat unet! Ja Lottahan on tunnetusti päristelyn fani... :)
Eilen käytiin sitten illalla urheilupuistossa ajoja katselemassa, ja hyvin Lotta siellä viihtyi! Kuulosuojaimet laitettiin päähän jo menomatkalla, mutta kun päästiin perille ja Lotta vähän ajan kuluttua heräsi, niin taas oli suojaimet ikävä juttu. No, suojaimet pois ja korvat vapaaksi, ja ei näyttäneet pyörien pärinät Lottaa haittaavan! Vähän ensin alkuun itketti, mutta kun sai olla äidin ja myös tädin sylissä, niin johan alkoi nukuttaa. Ja koko loppuajan Lotta nukkuikin tyytyväisenä vaunuissa! Toteutui yhtälö: mitä kovempi meteli, sitä paremmat unet! Ja Lottahan on tunnetusti päristelyn fani... :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)