Lotalle on jo pitkään puhuttu, että äidillä on vauva mahassa ja muita vauva-aiheisia juttuja. Lisäksi on käyty läpi, että mitä kaikkia tavaroita vauvalle annetaan, kuten esimerkiksi pinnasänky ja Lotan vanha talvipuku sekä muita Lotan vanhoja vaatteita.
Lotta hyvin jo muistaa, että vauva on siellä äidin mahassa, ja välillä on käynyt vauvaa eli siis mahaa silittelemässäkin. Muista vauvoistakin Lotta on alkanut enemmän kiinnostua, ja muistaa kertoa, että vauvalle annettiin maitoa tai että vauva itki, jos oltiin jossain, missä näin kävi. Myös omat nuket ovat saaneet aika ajoin runsaastikin hoivoaa, paijailuja ja tietysti myös maitoa pullosta.
Juteltiin taas tässä eräänä päivänä vauvasta ja sanoin Lotalle, että se vauva sieltä mahasta tulee kohta pois ja että se tulee tänne meille kotiin meidän kanssa asumaan. Tähän Lotta vastasi topakasti "Ei!". Kun kerroin tätä juttua muutamalle tutulle, niin joka kerta Lotta kommentoi samalla tavalla "Ei vauva tule meille!". Että näin...
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
Uimassa
Tänään käytiin Lotan kanssa piiiitkästä aikaa uimassa. Itse asiassa, viimeksi sisällä uimahallissa on oltu joskus viime keväänä, ihan alkuvuodesta, kun oli viimeiset vauvauinnit. Sen jälkeen on sitten pulikoitu uima-altaissa, ulkouimalassa ja järvessä, mutta sisälle halliin asti ei ole päästy. Koko syksyn ajan oltiin kyllä menossa, mutta sitten oli aina flunssaa tai jotain muuta tylsää...
No, tänään siis päästiin vihdoin viimein uimahalliin mummun kanssa, ja kylläpäs Lotta tykkäsi! Alkuun Lottaa vähän jännitti, eikä halunnut äidin sylistä pois. Lotta halusi mennä kokeilemaan jokaista allasta, mutta kun päästiin altaan reunalle, niin sitten pitikin päästä jo toiseen altaaseen. Uimalassa olivat myös tutut tytöt Vilma ja Emmi äitinsä kanssa, ja Lotta tietysti halusi sinne isoimpaan altaaseen, jossa tytötkin olivat. Reunalla taas ei sitten enää haluttukaan siihen altaaseen.
Lopulta päädyttiin siihen kaikista pienimpään ja matalimpaan altaaseen, ja sieltä Lottaa ei sitten olisi pois saanutkaan! Neiti innoissaan roiski vettä, leikki palloilla ja renkailla. Lotan uiminen tällä ekalla kerralla oli altaassa seisomista ja kyykkimistä, välillä neiti tosin horjahti ja otti käsillä pohjasta tukea. Eli melkein siis käsipohjaa, eikö...? Ehkä ensi kerralla sitten päästään jo vähän syvempään altaaseen ja voidaan muistutella mieleen uinti- ja sukelluspuuhia, joita kesälläkin tehtiin.
No, tänään siis päästiin vihdoin viimein uimahalliin mummun kanssa, ja kylläpäs Lotta tykkäsi! Alkuun Lottaa vähän jännitti, eikä halunnut äidin sylistä pois. Lotta halusi mennä kokeilemaan jokaista allasta, mutta kun päästiin altaan reunalle, niin sitten pitikin päästä jo toiseen altaaseen. Uimalassa olivat myös tutut tytöt Vilma ja Emmi äitinsä kanssa, ja Lotta tietysti halusi sinne isoimpaan altaaseen, jossa tytötkin olivat. Reunalla taas ei sitten enää haluttukaan siihen altaaseen.
Lopulta päädyttiin siihen kaikista pienimpään ja matalimpaan altaaseen, ja sieltä Lottaa ei sitten olisi pois saanutkaan! Neiti innoissaan roiski vettä, leikki palloilla ja renkailla. Lotan uiminen tällä ekalla kerralla oli altaassa seisomista ja kyykkimistä, välillä neiti tosin horjahti ja otti käsillä pohjasta tukea. Eli melkein siis käsipohjaa, eikö...? Ehkä ensi kerralla sitten päästään jo vähän syvempään altaaseen ja voidaan muistutella mieleen uinti- ja sukelluspuuhia, joita kesälläkin tehtiin.
sunnuntai 26. joulukuuta 2010
Joulutouhuja
Joulu tuli ja melkein jo menikin...! Joulun odotus sujui mukavasti ja rauhallisesti. Aatonaattona keiteltiin riisipuuroa ja paistettiin kinkku (toinen kinkku ikinä - eka oli kyllä parempi, kun äiti muisti jättää siihen vähän rasvaakin päälle kuorrutuksen alle, tästä toisesta kun tuli kaavittua puolivahingossa kaikki rasvat pois...), ja sitä kävivät maistelemassa mummi, tädit ja Ville.
Jouluaattoaamupäivänä saunottiin kotona, ja iltapäivällä mentiin sitten mummille joulupukkia tapaamaan. Kesken päivällisen Lotta alkoi yhtäkkiä itkeä, ja luultiin että neiti puri itseään kieleen syödessään tai jotain muuta vastaavaa. Itkuja tuli muutaman kerran illan aikana, ja huomattiin että Lotta olikin aika kuuman oloinen. Kotona mitattiin sitten melkein 39 astetta kuumetta. Lämpöä oli vielä seuraavanakin päivänä, tänään onneksi ei sitten enää ollenkaan. Vähän kipeän oloinen Lotta vielä ajoittain on, mitään muita oireita ei kuumeen lisäksi tosin ole ollut (ja toivottavasti ei nyt sitten enää tulekaan!), posket vaan ovat tosi punaiset.
Joulupukin saapumishetkellä Lotta oli ihan hyvällä mielellä, vaikka pukki tietysti vähän taisi pelottaakin. Kovin lähelle pukkia ei neiti uskaltanut mennä, mutta valokuvaa varten kiipesi pukin viereiselle tuolille serkkutyttöjen seisoessa turvallisesti siinä välissä. Sitten alkoikin taas itkettää, ja rauhoittumisessa kesti taas tovi. Katsottiin parhaaksi lähteä kotiin lepäämään, ja loput paketit avattiin sitten kotona. Joulupäivänä käytiin sitten mummulla ja papalla syömässä, ja sen päätteeksi vielä ukilla kahvilla.
Lotan ensimmäinen avaama paketti sisälsi Postimies Paten ja tämän auton, joista tulikin heti Lotan lempilelut! Pate ja auto piti saada kainaloon niin päiväunille kuin iltaunillekin. Myös radio-ohjattava auto näyttää olevan mielenkiintoinen, ja tietysti myös uutta Pingu-dvdtä pitää saada katsoa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...
Jouluaattoaamupäivänä saunottiin kotona, ja iltapäivällä mentiin sitten mummille joulupukkia tapaamaan. Kesken päivällisen Lotta alkoi yhtäkkiä itkeä, ja luultiin että neiti puri itseään kieleen syödessään tai jotain muuta vastaavaa. Itkuja tuli muutaman kerran illan aikana, ja huomattiin että Lotta olikin aika kuuman oloinen. Kotona mitattiin sitten melkein 39 astetta kuumetta. Lämpöä oli vielä seuraavanakin päivänä, tänään onneksi ei sitten enää ollenkaan. Vähän kipeän oloinen Lotta vielä ajoittain on, mitään muita oireita ei kuumeen lisäksi tosin ole ollut (ja toivottavasti ei nyt sitten enää tulekaan!), posket vaan ovat tosi punaiset.
Joulupukin saapumishetkellä Lotta oli ihan hyvällä mielellä, vaikka pukki tietysti vähän taisi pelottaakin. Kovin lähelle pukkia ei neiti uskaltanut mennä, mutta valokuvaa varten kiipesi pukin viereiselle tuolille serkkutyttöjen seisoessa turvallisesti siinä välissä. Sitten alkoikin taas itkettää, ja rauhoittumisessa kesti taas tovi. Katsottiin parhaaksi lähteä kotiin lepäämään, ja loput paketit avattiin sitten kotona. Joulupäivänä käytiin sitten mummulla ja papalla syömässä, ja sen päätteeksi vielä ukilla kahvilla.
Lotan ensimmäinen avaama paketti sisälsi Postimies Paten ja tämän auton, joista tulikin heti Lotan lempilelut! Pate ja auto piti saada kainaloon niin päiväunille kuin iltaunillekin. Myös radio-ohjattava auto näyttää olevan mielenkiintoinen, ja tietysti myös uutta Pingu-dvdtä pitää saada katsoa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
Joulua odotellessa
Lotan joulunalusaika on sujunut perinteiseen tyyliin: pipareita leipoen ja syöden, joulukalenteria availlen ja joulupukkia ihmetellen. Lotalla on muumi-joulukalenteri, josta ei tule suklaata tai muita herkkuja, vaan vielä parempaa: muumihahmoja! Meillä on nyt siis Muumitalon mukana tulleiden hahmojen lisäksi koko joukko erikokoisia Muumilaakson asukkaita, joitain jopa kolme kappaletta eri koossa!
Lotan mielipuuhaa näyttää olevan kerätä kaikki muumit ja muut johonkin koppaan tai laatikkoon, kantaa niitä ympäriinsä, kipata lattialle tai pöydälle, järjestellä niitä ja asetella seisomaan, ja sitten taas kerätä koppaan ja aloittaa kierros alusta. Juuri äskenkin neiti kipusi viereeni tuolille keittiön pöydän ääreen ja alkoi järjestellä muumeja riviin pöydälle.
Joulupukinkin Lotta jo tunnistaa! Aina kun jossain mainoslehtisessä tai muovikassissa on tuon punanuttuisen ukon kuva, Lotta heti osaa kertoa, että joulupukkihan se siinä! Saas nähdä, mitä neiti aattona pukista sanoo, kun viime jouluna tuli itku, kun piti "väkisin" mennä pukin syliin istumaan valokuvan ottamista varten...!
Lotan mielipuuhaa näyttää olevan kerätä kaikki muumit ja muut johonkin koppaan tai laatikkoon, kantaa niitä ympäriinsä, kipata lattialle tai pöydälle, järjestellä niitä ja asetella seisomaan, ja sitten taas kerätä koppaan ja aloittaa kierros alusta. Juuri äskenkin neiti kipusi viereeni tuolille keittiön pöydän ääreen ja alkoi järjestellä muumeja riviin pöydälle.
Joulupukinkin Lotta jo tunnistaa! Aina kun jossain mainoslehtisessä tai muovikassissa on tuon punanuttuisen ukon kuva, Lotta heti osaa kertoa, että joulupukkihan se siinä! Saas nähdä, mitä neiti aattona pukista sanoo, kun viime jouluna tuli itku, kun piti "väkisin" mennä pukin syliin istumaan valokuvan ottamista varten...!
tiistai 7. joulukuuta 2010
Aika menee vauhdilla...
...ja niin lujaa, että jää tänne kirjoittamisetkin nykyään vähän vähemmälle. Tällaista kaikkea on viime aikoina tapahtunut:
Lotta kävi ensimmäistä kertaa kampaajalla! Alkuun neitiä vähän jänskätti, ja leikkaamisen ajan piti istua sylissä ja pidellä äidin kädestä lujaa kiinni. Ja ilme oli tyypillinen harmistunut, kulmat kurtussa. Sitten Lotta huomasi helminauhaverhon, joka roikkui vähän matkan päässä. Sen kun neiti sai käteensä, niin johan alkoi olla kivaa! Leikkaushomman oltua ohi Lotta viipotti ympäri kampaamoa ja höpötteli vaikka mitä juttuja kampaaja-tädille. Visiitin kruunasi vielä lopuksi syödyt piparit! Eli kivaa siis oli, mennään uudestaankin!
Omassa sängyssä nukkuminen sujuu jo hienosti ja yöt ovat rauhallisia. Ihanaa! Vähän ennen kuutta, joskus jo viiden aikaankin, Lotta tepsuttelee äidin ja isän sänkyyn rauhassa heräilemään. Kellonaika sinänsä on ihan ok, kun isälläkin soi herätyskello jo kuudelta. Onhan se vähän aikaista, mutta sitä kummasti ehtii kaikenlaista pitkän aamun aikana! Kuten vaikka katsoa muumeja, Postimies Patea, Teletappeja, Late Lammasta, Timppaa ja kaikki vielä kerran alusta uudelleen...!
Pottahommissa oli joku viikon kestoinen edistyskausi, kun sen yhden hyvän pottailuviikon jälkeen palattiin takaisin aikaan ennen sitä. Eli Lotta ei enää pyydä potalle, kun olisi tarve. Yön jäljiltä vaippa tosin on nykyään lähes aina kuiva, ja aamulla kun mennään pikaisesti potalle, niin hienosti tulee ekat pissat pottaan! Elämän pienet suuret ilot!
Lotta on tosi taitava kiipeilijä ja ei ole kovin montaa kertaa pudonnut kiipeilypaikoistaan. Yksi putoaminen kuitenkin kävi viikonloppuna, kun Lotta putosi kiivetessään syöttötuoliinsa. Seisoin siinä ihan vieressä, mutta en oikein edes ehtinyt tajuta, mitä tapahtui: näin vain käsiä ja jalkoja heilahtamassa, ja sitten Lotta oli jo naamallaan lattialla ja huuto oli kova. Etuhampaat kopahtivat huuleen, ja verta tuli tietysti sen mukaisesti. Huuli turposi isoksi palloksi ja tuli mustaksi. Nyt jäljet alkavat onneksi jo olla hävinneet, eikä siinä muutenkaan kovin pahasti sitten lopulta sattunut. Lotta tosin edelleen muistaa, että putosi tuolilta, ja monta kertaa on selittänyt tapahtunutta.
Toinen ikävä juttu kävi itsenäisyyspäivänä, kun oltiin kyläilemässä äidin kummeilla. Itse visiitti oli kyllä tosi kiva ja Lotta viihtyi kuin kotonaan, mutta poislähtiessä Lotta kupsahti kumoon lumihankeen. Äiti putsasi autoa lumesta, ja Lotta touhusi vieressä. Yhtäkkiä kuului ihmeellistä ääntä, ja Lotta makasi naamallaan syvässä lumihangessa äitiä huutaen. Ei onneksi käynyt mitään sen kummempaa kuin että pikkuneiti vaan taisi pelästyä kovasti. Tätäkin juttua Lotta on kertonut monta kertaa tapahtuneen jälkeen, etenkin aina kun ollaan menossa ulos tai on lumesta puhetta. Taisi jäädä vähän kaivertamaan...
Tänään Lotta leipoi ekan kerran pipareita! Oltiin Junailijankadun avoimessa päiväkodissa eli Aapeli Avoimessa käymässä, ja siellä oli piparinleivontaa ohjelmassa. Lotta tosin tykkäsi enemmän siitä taikinansyömisosuudesta kuin itse leipomisesta, mutta kivaa siis oli yhtä kaikki!
Lotta kävi ensimmäistä kertaa kampaajalla! Alkuun neitiä vähän jänskätti, ja leikkaamisen ajan piti istua sylissä ja pidellä äidin kädestä lujaa kiinni. Ja ilme oli tyypillinen harmistunut, kulmat kurtussa. Sitten Lotta huomasi helminauhaverhon, joka roikkui vähän matkan päässä. Sen kun neiti sai käteensä, niin johan alkoi olla kivaa! Leikkaushomman oltua ohi Lotta viipotti ympäri kampaamoa ja höpötteli vaikka mitä juttuja kampaaja-tädille. Visiitin kruunasi vielä lopuksi syödyt piparit! Eli kivaa siis oli, mennään uudestaankin!
Omassa sängyssä nukkuminen sujuu jo hienosti ja yöt ovat rauhallisia. Ihanaa! Vähän ennen kuutta, joskus jo viiden aikaankin, Lotta tepsuttelee äidin ja isän sänkyyn rauhassa heräilemään. Kellonaika sinänsä on ihan ok, kun isälläkin soi herätyskello jo kuudelta. Onhan se vähän aikaista, mutta sitä kummasti ehtii kaikenlaista pitkän aamun aikana! Kuten vaikka katsoa muumeja, Postimies Patea, Teletappeja, Late Lammasta, Timppaa ja kaikki vielä kerran alusta uudelleen...!
Pottahommissa oli joku viikon kestoinen edistyskausi, kun sen yhden hyvän pottailuviikon jälkeen palattiin takaisin aikaan ennen sitä. Eli Lotta ei enää pyydä potalle, kun olisi tarve. Yön jäljiltä vaippa tosin on nykyään lähes aina kuiva, ja aamulla kun mennään pikaisesti potalle, niin hienosti tulee ekat pissat pottaan! Elämän pienet suuret ilot!
Lotta on tosi taitava kiipeilijä ja ei ole kovin montaa kertaa pudonnut kiipeilypaikoistaan. Yksi putoaminen kuitenkin kävi viikonloppuna, kun Lotta putosi kiivetessään syöttötuoliinsa. Seisoin siinä ihan vieressä, mutta en oikein edes ehtinyt tajuta, mitä tapahtui: näin vain käsiä ja jalkoja heilahtamassa, ja sitten Lotta oli jo naamallaan lattialla ja huuto oli kova. Etuhampaat kopahtivat huuleen, ja verta tuli tietysti sen mukaisesti. Huuli turposi isoksi palloksi ja tuli mustaksi. Nyt jäljet alkavat onneksi jo olla hävinneet, eikä siinä muutenkaan kovin pahasti sitten lopulta sattunut. Lotta tosin edelleen muistaa, että putosi tuolilta, ja monta kertaa on selittänyt tapahtunutta.
Toinen ikävä juttu kävi itsenäisyyspäivänä, kun oltiin kyläilemässä äidin kummeilla. Itse visiitti oli kyllä tosi kiva ja Lotta viihtyi kuin kotonaan, mutta poislähtiessä Lotta kupsahti kumoon lumihankeen. Äiti putsasi autoa lumesta, ja Lotta touhusi vieressä. Yhtäkkiä kuului ihmeellistä ääntä, ja Lotta makasi naamallaan syvässä lumihangessa äitiä huutaen. Ei onneksi käynyt mitään sen kummempaa kuin että pikkuneiti vaan taisi pelästyä kovasti. Tätäkin juttua Lotta on kertonut monta kertaa tapahtuneen jälkeen, etenkin aina kun ollaan menossa ulos tai on lumesta puhetta. Taisi jäädä vähän kaivertamaan...
Tänään Lotta leipoi ekan kerran pipareita! Oltiin Junailijankadun avoimessa päiväkodissa eli Aapeli Avoimessa käymässä, ja siellä oli piparinleivontaa ohjelmassa. Lotta tosin tykkäsi enemmän siitä taikinansyömisosuudesta kuin itse leipomisesta, mutta kivaa siis oli yhtä kaikki!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)