Tänään käytiin sirkuksessa tyttöjen kesken - ja oli muuten äidillekin eka kerta ikinä koskaan! Riihimäellä oli eilen ja tänään Sirkus Finlandia, joka on käynyt täällä varmaan jo vuosikymmenten ajan joka kevät. Mistä ihmeen syystä sitä ei itse ole koskaan aiemmin tullut käytyä...?
Ja kyllä se oli hyvä! Esitykseen kuului mm. surmanajoa (oli aika pelottavaa, kun neljä tyyppiä ajoi pienessä metallipallossa yhtäaikaa!), erilaisia pelle-esityksiä, taikuri lintuineen (oli muuten hienot kakadut ja papukaijat!), vatsastapuhuja, jonglöörejä, tanssijoita, heppoja, kissoja ja paljon kaikkea muuta. Lotan mieleen jäi erityisesti ensimmäinen esitys, joka oli keinutrapetsitaiteilija - vai mikähän se virallinen titteli nyt sitten olikaan - keinumassa katonrajassa. Olihan se aika upea! Ja musiikit olivat myös tosi hienot ja esityksiin sopivat. Eli kaiken kaikkiaan oikein viihdyttävä esitys niin isoille kuin pienillekin!
Tuttuja ei muuten paikan päällä kovin paljon ollut, mikä on sinänsä ihme, koska yleensä tällaisissa tapahtumissa, joissa on paljon lapsia, on myös niitä meidän lapsikavereita. Täti sieltä onneksi bongattiin siippansa kera, ja väliajan jälkeen siirryttiinkin heidän viereen istumaan.
Tänne on kyllä päästävä uudestaankin!
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Arjen pyörityksiä
Kyllä se meidän elämä on nyt aika erilaista, kun minä olen töissä ja isi päivät lasten kanssa kotona. On ihanaa olla töissä, mutta jokapäiväinen aika lasten kanssa on niin lyhyt - vaikka minä olen useimmiten jo neljän jälkeen kotona. Onneksi töihin paluu on tällainen kevytversio pyhistä johtuvine lyhyine työviikkoineen, ja ylipäätäänhän tämä kestääkin näiden kahden viikon jälkeen enää neljä viikkoa. Saa rauhassa totutella, niin itse kuin lapsetkin...
Iltaisin töiden jälkeen ei kauheasti ehdi mihinkään lähteä, kun päivällinen vie oman aikansa, ja sitten alkaakin olla jo lasten iltatoimien aika. Viikonloppuna onkin sitten touhuttu kaikenlaista. Eilen käytiin katsomassa jo muutaman viikon ajan terkkarissa hoidettavana ollutta isomummoa. Taisivat lapset piristää touhuillaan ja höpötyksillään meidän oman mummon lisäksi muutamaa muutakin mummoa ja pappaa siinä samalla - molemminpuolista iloa!
Tänään käytiin pitkästä aikaa uimalassa koko perhe. Ja olipa siellä mummukin vesijuoksemassa sopivasti samaan aikaan! Roni on oikea mestarisukeltaja, eikä pikkumies hätkähdäkään, vaikka vähän väliä pää pulahtaa veden alle. Lotta ei ole enää ihan yhtä vesipeto, sukeltaa neiti ei halua enää ollenkaan - ei kyllä ole tainnut sitä haluta sitten omien vauvauintiensa. Muuten vesi ja uiminen ovat kyllä Lotan mieleen, ja kovasti käsipohjaa uimista tänäänkin treenattiin. Ja kävi siellä uimalassa tänään vahinkokin, kun Lotta kaatui selälleen vesiliukumäessä lyöden samalla kunnolla päänsä. Itkuhan siitä tuli, mutta hetken rauhoittumisen jälkeen meno oli entisenlaista, ja vesiliukumäkikin houkutteli vielä moniin laskuihin. Pesulla ollessa pikkuneidin takaraivoon alkoi kohota kunnon iso kuhmu, pienen luumun kokoinen, ja se on aika hurjan näköinen. Koko päivä on tarkkaan seurailtu, että jos ilmaantuisi jotain aivotärähdysoireita, mutta onneksi neiti on vaikuttanut ihan normaalilta omalta itseltään eli ilmeisesti kuhmulla selvittiin.
Lotalla ja Ronilla on yhä enemmän yhteisiä leikkejä. Tänään murut leikkivät eteisessä sellaista leikkiä, että Roni nappaa Lotan jaloista sukat, ja lähtee juoksemaan karkuun ne kädessä. Lotta lähtee perään ja huutaa: "Senkin jätkän pätkä!" Ja molemmat nauraa käkättävät, kunnes Lotta saa napattua sukat itselleen. Neiti vetää sukat jalkaan, ja sama juttu uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan... Ihanat hassut!
Lotta haluaa nykyään mennä kaikenlaisiin paikkoihin. Viime päivinä pikkuneiti on halunnut mm. mennä museoon, jossa on dinosauruksia, sekä "maailmaan". Välillä tuo maailma on ilmeisesti Sea Life, jonne menosta on muutamaan otteeseen ollut puhetta, ja välillä maailma on paikka, minne mennään lentokoneella. Myös lomalle neidillä on kova hinku, samoin Sappeen mökille, jossa oltiin serkkutyttöjen kanssa talvilomailemassa.
Ja Risto Räppääjä on Lotalla edelleen kovassa huudossa. Ristolle kirjoitetaan meillä iltaisin rakkauskirjeitä, ja elokuvan lauluja hoilotetaan aamusta iltaan. "Elämä ei ole hassumpaa..." No niin, niinhän se on!
Iltaisin töiden jälkeen ei kauheasti ehdi mihinkään lähteä, kun päivällinen vie oman aikansa, ja sitten alkaakin olla jo lasten iltatoimien aika. Viikonloppuna onkin sitten touhuttu kaikenlaista. Eilen käytiin katsomassa jo muutaman viikon ajan terkkarissa hoidettavana ollutta isomummoa. Taisivat lapset piristää touhuillaan ja höpötyksillään meidän oman mummon lisäksi muutamaa muutakin mummoa ja pappaa siinä samalla - molemminpuolista iloa!
Tänään käytiin pitkästä aikaa uimalassa koko perhe. Ja olipa siellä mummukin vesijuoksemassa sopivasti samaan aikaan! Roni on oikea mestarisukeltaja, eikä pikkumies hätkähdäkään, vaikka vähän väliä pää pulahtaa veden alle. Lotta ei ole enää ihan yhtä vesipeto, sukeltaa neiti ei halua enää ollenkaan - ei kyllä ole tainnut sitä haluta sitten omien vauvauintiensa. Muuten vesi ja uiminen ovat kyllä Lotan mieleen, ja kovasti käsipohjaa uimista tänäänkin treenattiin. Ja kävi siellä uimalassa tänään vahinkokin, kun Lotta kaatui selälleen vesiliukumäessä lyöden samalla kunnolla päänsä. Itkuhan siitä tuli, mutta hetken rauhoittumisen jälkeen meno oli entisenlaista, ja vesiliukumäkikin houkutteli vielä moniin laskuihin. Pesulla ollessa pikkuneidin takaraivoon alkoi kohota kunnon iso kuhmu, pienen luumun kokoinen, ja se on aika hurjan näköinen. Koko päivä on tarkkaan seurailtu, että jos ilmaantuisi jotain aivotärähdysoireita, mutta onneksi neiti on vaikuttanut ihan normaalilta omalta itseltään eli ilmeisesti kuhmulla selvittiin.
Lotalla ja Ronilla on yhä enemmän yhteisiä leikkejä. Tänään murut leikkivät eteisessä sellaista leikkiä, että Roni nappaa Lotan jaloista sukat, ja lähtee juoksemaan karkuun ne kädessä. Lotta lähtee perään ja huutaa: "Senkin jätkän pätkä!" Ja molemmat nauraa käkättävät, kunnes Lotta saa napattua sukat itselleen. Neiti vetää sukat jalkaan, ja sama juttu uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan... Ihanat hassut!
Lotta haluaa nykyään mennä kaikenlaisiin paikkoihin. Viime päivinä pikkuneiti on halunnut mm. mennä museoon, jossa on dinosauruksia, sekä "maailmaan". Välillä tuo maailma on ilmeisesti Sea Life, jonne menosta on muutamaan otteeseen ollut puhetta, ja välillä maailma on paikka, minne mennään lentokoneella. Myös lomalle neidillä on kova hinku, samoin Sappeen mökille, jossa oltiin serkkutyttöjen kanssa talvilomailemassa.
Ja Risto Räppääjä on Lotalla edelleen kovassa huudossa. Ristolle kirjoitetaan meillä iltaisin rakkauskirjeitä, ja elokuvan lauluja hoilotetaan aamusta iltaan. "Elämä ei ole hassumpaa..." No niin, niinhän se on!
lauantai 7. huhtikuuta 2012
Keittiö kiinnostaa
Keittiön kaapit ja laatikot sekä tietysti kaikki nappulalliset vehkeet kuten uuni ja tiskikone ovat Ronin lempparit tällä hetkellä, tai oikeastaan pikemminkin edelleen. Usean kerran päivässä pikkimies vetelee vetolaatikot auki ja käy muutamalla kaapilla. Ohi mennessä väännellään tietysti hellan levyt päälle ja uuniinkin vähän virtaa. Ja annas olla, jos tiskikone on päällä, niin sitäkin nappia on ohi mennessä vähintään kerran rämpäytettävä. Huoh...
Lähes kaikki kielletyt tavarat, kuten terävät esineet ja avonaiset jauhopussit, on nostettu Ronin ulottumattomiin, mutta tietysti jotain uutta kivaa löytyy joka kerta. Niin kuin tällä viikolla, kun yhtäkkiä kuului vain ropinaa ja kaikki 998 cocktail-tikkua olivat pitkin poikin laatikkoa ja lattiaa. Tai eilen, kun avaamattomaksi luulemani mantelirouhepussi ei ollutkaan avaamaton, ja sitten lähes koko pussin sisältö koristi keittiön lattiaa.
Yleensä Roni osaa tutkailla kaappien sisältöä suht siedettävästi, jos nyt kattiloiden paukuttelua lihanuijalla ja metallikauhalla voi pitää siedettävänä... Laatikoista mukaan lähtee jos jonkinmoista kauhaa ja kapustaa, mutta onneksi suurin osa hukkuneista tamineista löytyy lastenhuoneen leikkiastialaatikosta. Ruokatavaroitakin saa joskus hakea keittiön pöydän alta, mutta onneksi aika harvoin kaakaopussit ja pastapaketit ovat muualla kuin keittiössä.
No, jos tämä keittiössä touhuaminen vaikka innostaisi sitten myöhemmällä iällä ruoanlaiton pariin...!
Lähes kaikki kielletyt tavarat, kuten terävät esineet ja avonaiset jauhopussit, on nostettu Ronin ulottumattomiin, mutta tietysti jotain uutta kivaa löytyy joka kerta. Niin kuin tällä viikolla, kun yhtäkkiä kuului vain ropinaa ja kaikki 998 cocktail-tikkua olivat pitkin poikin laatikkoa ja lattiaa. Tai eilen, kun avaamattomaksi luulemani mantelirouhepussi ei ollutkaan avaamaton, ja sitten lähes koko pussin sisältö koristi keittiön lattiaa.
Yleensä Roni osaa tutkailla kaappien sisältöä suht siedettävästi, jos nyt kattiloiden paukuttelua lihanuijalla ja metallikauhalla voi pitää siedettävänä... Laatikoista mukaan lähtee jos jonkinmoista kauhaa ja kapustaa, mutta onneksi suurin osa hukkuneista tamineista löytyy lastenhuoneen leikkiastialaatikosta. Ruokatavaroitakin saa joskus hakea keittiön pöydän alta, mutta onneksi aika harvoin kaakaopussit ja pastapaketit ovat muualla kuin keittiössä.
No, jos tämä keittiössä touhuaminen vaikka innostaisi sitten myöhemmällä iällä ruoanlaiton pariin...!
Risto on niin ihana!
Jokin aika sitten meille ostettiin uusi lastenlaululevy, ja sitä on ahkerasti äidin autossa kuunneltu. Lotta haluaa aina ensimmäisenä kuunnella Risto Räppääjä -elokuvan tunnuslaulun "Ei hassumpaa" eli useimmiten ehditään kuunnella levyn pari ekaa biisiä, kun ajomatkat yleensä on aika lyhyitä. Tämä laulu onkin nykyään Lotan suuri suosikki, ja neiti hoilottaa sitä pitkin päivää välillä villisti tanssien, välillä ilmarumpuja soittaen.
Tällä viikolla käytiin kirjastossa, ja sattumalta sieltä löytyi tämä Risto Räppääjä elokuva. Voi että Lotta oli iloinen! Elokuvan katselu on tosin pitänyt rajoittaa kertaan per päivä, sillä neiti katselisi sitä vaikka koko päivän joka päivä...
Aika ajoin Lotta höpöttelee jotain pätkiä elokuvasta, ja välillä hokee, että se Risto on niin ihana, niin ihana. Kodinkuvalehden vanhassa numerossa on haastattelu elokuvan ohjaajasta, ja jutun yhteydessä on pienen pieni valokuva Ristosta. Ja sitä kuvaa on kuulkaas viime aikoina tuijoteltu! Välillä Lotta oikein alkaa etsiä lehteä, ja ihmettelee, että missä se minun Risto oikein on...
Tällä viikolla käytiin kirjastossa, ja sattumalta sieltä löytyi tämä Risto Räppääjä elokuva. Voi että Lotta oli iloinen! Elokuvan katselu on tosin pitänyt rajoittaa kertaan per päivä, sillä neiti katselisi sitä vaikka koko päivän joka päivä...
Aika ajoin Lotta höpöttelee jotain pätkiä elokuvasta, ja välillä hokee, että se Risto on niin ihana, niin ihana. Kodinkuvalehden vanhassa numerossa on haastattelu elokuvan ohjaajasta, ja jutun yhteydessä on pienen pieni valokuva Ristosta. Ja sitä kuvaa on kuulkaas viime aikoina tuijoteltu! Välillä Lotta oikein alkaa etsiä lehteä, ja ihmettelee, että missä se minun Risto oikein on...
perjantai 6. huhtikuuta 2012
Lomat lomailtu ja työt alkoivat
Meillä on kiva mökkireissu, vaikka sää olikin vähän niin ja näin - tosi kuraista ja märkää. Lotalla oli vaikeuksia sunnuntaina sopeutua kotiinpaluuseen, ja koko päivän pikkuneiti melkein itkua vääntäen vikisi, että haluaa takaisin sinne mökille ja mökkilomalle. Kivaa siis oli neidilläkin!
Mökkiviikonlopun jälkeinen viikko menikin yhdessä hujauksessa, ja tällä viikolla minulla sitten alkoivat työt isin jäädessä kotiin viideksi viikoksi lapsia hoitamaan. Olin tietysti varautunut pahimpaan, eli että ensimmäisenä aamuna vähintään toinen lapsista roikkuisi puntissa ja huutaisi, ja että aamu ja lähtö töihin olisi jotenkin vaikea. No, ei mistään sellaisesta tietoakaan! Kaikki muut jäivät sänkyyn nukkumaan minun noustua, vaikka kello oli jo yli seitsemän. Sain rauhassa tehdä aamutoimet ja kun olin menossa laittamaan aamupalaa, murut olivat ilmestyneet sohvalle lastenohjelmia katsomaan. Kukaan ei hievahtanutkaan, ja minä sain ihan rauhassa istua aamupalalle. Siinä vaiheessa Roni taisi tulla syliin, mutta istua tillitteli siinä tyytyväisenä paikoillaan minun syödessä aamupalaa ja lukiessa lehteä.
Töihin lähtökin sujui melko rauhallisissa merkeissä, paitsi että Ronia tietysti vähän itketti, niin kuin aina minun lähtiessä johonkin. Sinne ne kaikki murut jäivät ikkunaan heiluttamaan, kun minä suuntasin auton kohti Hämeenlinnaa.
Töissä melkein kaikki oli uutta ja ihmeellistä, vaikka pikku hiljaa ne vanhat jutukin alkoivat mieleen palata. Kovin moni ei minua meinannut tunnistaa - tässä kolmen vuoden aikana kun on nimen vaihtumisen ja kahden lapsen lisäksi tukkakin muuttunut vaaleasta ja lyhyestä tummaksi ja pitkäksi.
Kotiin paluukin oli ihmeellisen helppo - taas kun olin varautunut siihen, että lapsilla olisi kova ikävä. Roni lähestyi minua eteisessä hirveällä vauhdilla vähän kuin itkua keräten, mutta huomasikin matkalla lipaston päällä matkalaukun lukon, nappasi sen, ja lähti toiseen suuntaan. Lotta sentään kävi antamassa kotiintulohalit!
Seuraavat kaksi päivää sujuivat samoissa merkeissä, mukavan leppoisasti ja kivasti. Tällaistako tämä sitten on? No, vielä tässä saattaa olla jotain uutuuden viehätystä puolin ja toisin, mutta kaiken kaikkiaan kiva saada vaihtelua päiviin kolmen vuoden kotona olemisen jälkeen!
Ja hyvin ne on hommat isillä ja lapsillakin sujuneet isin flunssasta huolimatta. Roni on hienosti päässyt melkein jo kokonaan tutista eroon (ainoastaan joskus harvoin täytyy se yöllä kaivaa esiin - nukkumaan mennessäkään ei tarvitse!), ja muutenkin pikkumies on alkanut kovasti touhuilla omia juttujaan. Miten se onkin viikossa kasvanut niin paljon...!
Nyt sitten nautitaan pääsiäisen pitkästä vapaasta ja otetaan ilo irti kotikylän tapahtumista - niitähän täällä pääsiäisenä riittää! Eilen jo aloitettiin tivolilla, ja tänään käytiin Pompotissa katsomassa alpakoita sekä tietysti syömässä lettuja. Huomenna ohjelmassa ainakin maatilan eläimet kaupunginmuseolla ja pääsiäismarkkinat torilla. Jospa se aurinkokin näyttäytyisi!
Mökkiviikonlopun jälkeinen viikko menikin yhdessä hujauksessa, ja tällä viikolla minulla sitten alkoivat työt isin jäädessä kotiin viideksi viikoksi lapsia hoitamaan. Olin tietysti varautunut pahimpaan, eli että ensimmäisenä aamuna vähintään toinen lapsista roikkuisi puntissa ja huutaisi, ja että aamu ja lähtö töihin olisi jotenkin vaikea. No, ei mistään sellaisesta tietoakaan! Kaikki muut jäivät sänkyyn nukkumaan minun noustua, vaikka kello oli jo yli seitsemän. Sain rauhassa tehdä aamutoimet ja kun olin menossa laittamaan aamupalaa, murut olivat ilmestyneet sohvalle lastenohjelmia katsomaan. Kukaan ei hievahtanutkaan, ja minä sain ihan rauhassa istua aamupalalle. Siinä vaiheessa Roni taisi tulla syliin, mutta istua tillitteli siinä tyytyväisenä paikoillaan minun syödessä aamupalaa ja lukiessa lehteä.
Töihin lähtökin sujui melko rauhallisissa merkeissä, paitsi että Ronia tietysti vähän itketti, niin kuin aina minun lähtiessä johonkin. Sinne ne kaikki murut jäivät ikkunaan heiluttamaan, kun minä suuntasin auton kohti Hämeenlinnaa.
Töissä melkein kaikki oli uutta ja ihmeellistä, vaikka pikku hiljaa ne vanhat jutukin alkoivat mieleen palata. Kovin moni ei minua meinannut tunnistaa - tässä kolmen vuoden aikana kun on nimen vaihtumisen ja kahden lapsen lisäksi tukkakin muuttunut vaaleasta ja lyhyestä tummaksi ja pitkäksi.
Kotiin paluukin oli ihmeellisen helppo - taas kun olin varautunut siihen, että lapsilla olisi kova ikävä. Roni lähestyi minua eteisessä hirveällä vauhdilla vähän kuin itkua keräten, mutta huomasikin matkalla lipaston päällä matkalaukun lukon, nappasi sen, ja lähti toiseen suuntaan. Lotta sentään kävi antamassa kotiintulohalit!
Seuraavat kaksi päivää sujuivat samoissa merkeissä, mukavan leppoisasti ja kivasti. Tällaistako tämä sitten on? No, vielä tässä saattaa olla jotain uutuuden viehätystä puolin ja toisin, mutta kaiken kaikkiaan kiva saada vaihtelua päiviin kolmen vuoden kotona olemisen jälkeen!
Ja hyvin ne on hommat isillä ja lapsillakin sujuneet isin flunssasta huolimatta. Roni on hienosti päässyt melkein jo kokonaan tutista eroon (ainoastaan joskus harvoin täytyy se yöllä kaivaa esiin - nukkumaan mennessäkään ei tarvitse!), ja muutenkin pikkumies on alkanut kovasti touhuilla omia juttujaan. Miten se onkin viikossa kasvanut niin paljon...!
Nyt sitten nautitaan pääsiäisen pitkästä vapaasta ja otetaan ilo irti kotikylän tapahtumista - niitähän täällä pääsiäisenä riittää! Eilen jo aloitettiin tivolilla, ja tänään käytiin Pompotissa katsomassa alpakoita sekä tietysti syömässä lettuja. Huomenna ohjelmassa ainakin maatilan eläimet kaupunginmuseolla ja pääsiäismarkkinat torilla. Jospa se aurinkokin näyttäytyisi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)