Jossain vaiheessa syksyä liityttiin taas uuteen lasten kirjakerhoon - kuuluttaisiinkohan me nyt kahteen... Kerrankin jäin kuuntelemaan puhelinmyyjän juttua, kun sattui olemaan sopiva hetki (joita ennen ei ollut koskaan, mutta tänä vuonna olen tainnut jo kolmesti vai jopa neljästi kuunnella puhelinmyyjän asian ja tilatakin jotain...!), ja tulipa liityttyä taas uuteen kirjakerhoon, kun oli kiva ja ilmainen aloituspaketti! Ollaan muuten joskus aiemminkin kuuluttu tähän samaan Vau-kirja-systeemiin, mutta erottu sitten jossain vaiheessa. Nyt niillä oli vauvojen sijaan vähän isommille lapsille kirjasarja, joka olikin kovasti Lotan mieleen!
Kyseisen kirjasarjan teema on kirjaimet, ja jokainen kirja on omasta kirjaimesta. Nyt meillä on A-, J- ja U-kirjat. Tämä viimeksi mainittu on muuten hyvä unikirja, kun siinä on nukkumatti, joka heittää unihiekkaa!
Jokaisessa kirjassa on etu- ja taka-aukeamalla kaikki aakkoset, kukin omassa junanvaunussaan. Lotan mielestä kirjan lukemisen pitää päättyä siihen, että käydään kaikki kirjaimet läpi tyyliin "A niin kuin apina, B niin kuin banaani, Ä niin kuin äiti...". Ja näinhän me tehdään.
Ja aika hyvin Lotta muistaa jo kirjaimet, ja sen, mikä sana alkaa milläkin kirjaimella. Jopa niinkin vaikeat kuin "C niin kuin celsius" tai "F niin kuin fasaani". Vaikka ei taida neitipieni kyllä edes muistaa, mikä on celsius, vaikka itse sanan muistaakin...
maanantai 31. lokakuuta 2011
No nyt se pikkumies jo melkein puhuukin!
Isillä oli viime viikolla loma, ja tämän viikon aikana Roni oppi liikkumaan ja (melkein) puhumaan!
Liikkuminen tapahtuu istuma-asennossa, jossa toinen jalka on konttausasennossa, mutta toinen jää eteen jumittamaan. Mutta vauhti ei kyllä jumitu, vaan jos Roni näkee jotain tarpeeksi mielenkiintoista jossain vähän kauempana, niin vauhti kiihtyy huimasti ja pikkumies on hujauksessa toisessa paikassa!
Ronin kohdalla puhumisesta puhuminen voi ehkä vähän olla liioittelua, mutta hirveän paljon ja usein pikkumieheltä tulee juttua! Paljon erilaisia kirjainyhdistelmiä: babababa.... mamamama.... vävävävä.... tätätätä.... Ja tuo ensimmäinenhän on ihan selvästi "barbapapa", toinen tietysti "mamma", kolmas tarkoittaa ilmiselvästi "hyvä, hyvä" ja neljäs tietysti "tätä". Onhan se jo melkein puhetta...!
Liikkuminen tapahtuu istuma-asennossa, jossa toinen jalka on konttausasennossa, mutta toinen jää eteen jumittamaan. Mutta vauhti ei kyllä jumitu, vaan jos Roni näkee jotain tarpeeksi mielenkiintoista jossain vähän kauempana, niin vauhti kiihtyy huimasti ja pikkumies on hujauksessa toisessa paikassa!
Ronin kohdalla puhumisesta puhuminen voi ehkä vähän olla liioittelua, mutta hirveän paljon ja usein pikkumieheltä tulee juttua! Paljon erilaisia kirjainyhdistelmiä: babababa.... mamamama.... vävävävä.... tätätätä.... Ja tuo ensimmäinenhän on ihan selvästi "barbapapa", toinen tietysti "mamma", kolmas tarkoittaa ilmiselvästi "hyvä, hyvä" ja neljäs tietysti "tätä". Onhan se jo melkein puhetta...!
maanantai 24. lokakuuta 2011
Ronin uusia juttuja
Roni on jo iso poika - tuli jo ekat pissat pottaankin! Muutaman kerran on käyty istumassa hetki potalla vaipanvaihdon yhteydessä, ja tänään sitten sattui sopivasti olemaan hätä, kun oltiin siinä potalla istuskelemassa. Siitä se lähtee! Tai kun nyt Roni ensin oppisi istumaan siinä ilman apua, niin ehkä sitten vasta on luvassa säännöllisempää pottailua...
Vielä Roni ei konttaa tai ryömi, paitsi jos ryömimiseksi voi laskea sen, että työntää itseään vatsalla ollessaan taaksepäin. Kovasti alkaa kyllä jo konttausyritystä olla, asento on aika oikea, mutta ihan vielä ei pikkumies tekniikkaa ole hoksannut. Istualla ollessaan Roni pääsee kyllä jonkun matkaa suuntaan ja toiseen - saa nähdä, alkaako veikka liikkua samalla tavalla kuin siskonsa, joka siis ei ryöminyt eikä kontannut, vaan eteni istuallaan.
Makuulta Roni ei vielä istumaan osaa nousta, ehkä myös siitä syystä, että siinä makuulla ei niin kovin hyvin viihdytä, niin ei siinä asennossa sitten juuri ollakaan. Mutta istuma-asennosta Roni osaa nousta tukea vasten seisomaan! Pinnasängyn pohjakin piti laskea jo ihan alas, ettei pikkumies heilauta sieltä itseään laidan yli lattialle. Oma sänky kun on kätevä istuskelupaikka äidin laittaessa pyykkiä tai pedatessa sänkyä, ja siellä Roni kyllä hyvin viihtyykin. Laidan pinnoja on kiva näperrellä, samoin reunapehmustetta ja sen naruja.
Nyt on muuten mennyt Ronilla jo kaksi yötä maidotta! Iltamaito on juotu kahdeksan aikaan, ja aamupuuro on sitten seuraavana aamukahdeksan aikaan. Vau! Ja tähänkin päästiin sillä, että isi oli ahkera - ensimmäisenä yönä isi jaksoi vähän huudattaa pikkumiestä (kun äiti ei ollut kuuntelemassa, vaan oli humputtelemassa!), ja toisena yönä kun äiti oli unenpöpperöisenä antamassa maitoa, vaikka Roni oli jo hiljentynyt, niin isi muistutti, että ei ehkä tarvitse antaa... Hyvä isi!
Nukkumaanmeno on nykyään aika helppoa: maitopullo sylissä ja sitten omaan sänkyyn, jossa uni tulee yleensä muutaman minuutin kuluttua. Vähän siinä täytyy silitellä ja pidellä kädestä, mutta yhä useammin ei juuri tarvitse. Yöheräämiset vaatii tutin nostamisen takaisin suuhun, ja joskus pitää vähän pitää kädestä kiinni. Mutta onneksi yhä harvemmin sitäkään. Niin, paitsi että aika usein Roni kyllä pääsee äidin viereen keskellä yötä. Mutta johtuisikohan se enemmän äidin unenpöpperöstä kuin oikeasta tarpeesta päästä sinne? Varmaan Roni jatkaisi unia omassa sängyssäänkin, ja aika nopeastikin, kunhan vaan saisi rauhassa olla siellä...
Jokohan me kohta uskallettaisiin alkaa toivoa kokonaisia nukuttuja öitä...? Ja suunnitella Ronin siirtoa Lotan kanssa samaan huoneeseen....?
Vielä Roni ei konttaa tai ryömi, paitsi jos ryömimiseksi voi laskea sen, että työntää itseään vatsalla ollessaan taaksepäin. Kovasti alkaa kyllä jo konttausyritystä olla, asento on aika oikea, mutta ihan vielä ei pikkumies tekniikkaa ole hoksannut. Istualla ollessaan Roni pääsee kyllä jonkun matkaa suuntaan ja toiseen - saa nähdä, alkaako veikka liikkua samalla tavalla kuin siskonsa, joka siis ei ryöminyt eikä kontannut, vaan eteni istuallaan.
Makuulta Roni ei vielä istumaan osaa nousta, ehkä myös siitä syystä, että siinä makuulla ei niin kovin hyvin viihdytä, niin ei siinä asennossa sitten juuri ollakaan. Mutta istuma-asennosta Roni osaa nousta tukea vasten seisomaan! Pinnasängyn pohjakin piti laskea jo ihan alas, ettei pikkumies heilauta sieltä itseään laidan yli lattialle. Oma sänky kun on kätevä istuskelupaikka äidin laittaessa pyykkiä tai pedatessa sänkyä, ja siellä Roni kyllä hyvin viihtyykin. Laidan pinnoja on kiva näperrellä, samoin reunapehmustetta ja sen naruja.
Nyt on muuten mennyt Ronilla jo kaksi yötä maidotta! Iltamaito on juotu kahdeksan aikaan, ja aamupuuro on sitten seuraavana aamukahdeksan aikaan. Vau! Ja tähänkin päästiin sillä, että isi oli ahkera - ensimmäisenä yönä isi jaksoi vähän huudattaa pikkumiestä (kun äiti ei ollut kuuntelemassa, vaan oli humputtelemassa!), ja toisena yönä kun äiti oli unenpöpperöisenä antamassa maitoa, vaikka Roni oli jo hiljentynyt, niin isi muistutti, että ei ehkä tarvitse antaa... Hyvä isi!
Nukkumaanmeno on nykyään aika helppoa: maitopullo sylissä ja sitten omaan sänkyyn, jossa uni tulee yleensä muutaman minuutin kuluttua. Vähän siinä täytyy silitellä ja pidellä kädestä, mutta yhä useammin ei juuri tarvitse. Yöheräämiset vaatii tutin nostamisen takaisin suuhun, ja joskus pitää vähän pitää kädestä kiinni. Mutta onneksi yhä harvemmin sitäkään. Niin, paitsi että aika usein Roni kyllä pääsee äidin viereen keskellä yötä. Mutta johtuisikohan se enemmän äidin unenpöpperöstä kuin oikeasta tarpeesta päästä sinne? Varmaan Roni jatkaisi unia omassa sängyssäänkin, ja aika nopeastikin, kunhan vaan saisi rauhassa olla siellä...
Jokohan me kohta uskallettaisiin alkaa toivoa kokonaisia nukuttuja öitä...? Ja suunnitella Ronin siirtoa Lotan kanssa samaan huoneeseen....?
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Syksy ja sateet - ja flunssat
Viime viikonloppuna oli äidin ja isin hemmottelupäivä ja hotelliyö Helsingissä, ja eiköhän yhden hyvinnukutun yön vastapainoksi sitten valvottukin koko seuraava viikko... Lotalla ja Ronilla molemmilla oli jo flunssa tuloillaan viime lauantaina, ja Lotalla oli jopa vähän lämpöäkin. Sunnuntaina molemmilla alkoi sitten kotiinpaluun jälkeen kunnon räkätauti, joka Ronilla eteni korvatulehdukseen asti. Nyt on jo lääkekuuri hyvässä vauhdissa menossa, mutta edelleen molemmilla pienillä on nenät ihan tukossa ja kamalat yskät.
Ja tietysti se tauti tarttui äitiinkin, mutta onneksi kuitenkin suht lievänä. Vain muutama päivä meni kurkkukipuisena, ja tätä nuhaa nyt sitten varmaan piisaakin pidempäänkin...
Kyllä alkoi loppuviikosta olla mökkihöperö olo, kun oltiin oltu lasten kanssa kotona, eikä harrastuksiinkaan oltu päästy. Muutamana päivänä käytiin kyllä puistossa vähän leikkimässä, kun pakko oli vähän päästä ulos.
Toisaalta on siis ihan hyvä, että meillä ei ole ensi viikolle mitään lomasuunnitelmia - isillä kun on loma - koska lapset on edelleen siinä kunnossa, että ei oikein mihinkään ihmisten ilmoille voida lähteä. Perjantaina tosin olisi tarkoitus mennä Hoplopiin lasten serkkutyttöjen kanssa. Sieltä saakin sitten lisää flunssapöpjä ja muita, jos omista on jo päästy eroon... Toivottavasti kuitenkaan ei!
Viikon sairastamisen jälkeen teki kyllä hyvää päästä vähän tuulettumaan - minä kun kävin eilen illalla kaverin kanssa syömässä ja vähän "ulkoilemassa". Ja unohdin sitten avaimet kotiin. Eikä tullut mieleenkään soittaa, koska ei meillä yleensä ole öisin puhelimet päällä. No, ovisummeri sitten vaan soimaan, ja kiva ylläriherätys isille - lapset onneksi eivät heränneet!
Ja tietysti se tauti tarttui äitiinkin, mutta onneksi kuitenkin suht lievänä. Vain muutama päivä meni kurkkukipuisena, ja tätä nuhaa nyt sitten varmaan piisaakin pidempäänkin...
Kyllä alkoi loppuviikosta olla mökkihöperö olo, kun oltiin oltu lasten kanssa kotona, eikä harrastuksiinkaan oltu päästy. Muutamana päivänä käytiin kyllä puistossa vähän leikkimässä, kun pakko oli vähän päästä ulos.
Toisaalta on siis ihan hyvä, että meillä ei ole ensi viikolle mitään lomasuunnitelmia - isillä kun on loma - koska lapset on edelleen siinä kunnossa, että ei oikein mihinkään ihmisten ilmoille voida lähteä. Perjantaina tosin olisi tarkoitus mennä Hoplopiin lasten serkkutyttöjen kanssa. Sieltä saakin sitten lisää flunssapöpjä ja muita, jos omista on jo päästy eroon... Toivottavasti kuitenkaan ei!
Viikon sairastamisen jälkeen teki kyllä hyvää päästä vähän tuulettumaan - minä kun kävin eilen illalla kaverin kanssa syömässä ja vähän "ulkoilemassa". Ja unohdin sitten avaimet kotiin. Eikä tullut mieleenkään soittaa, koska ei meillä yleensä ole öisin puhelimet päällä. No, ovisummeri sitten vaan soimaan, ja kiva ylläriherätys isille - lapset onneksi eivät heränneet!
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Gurmeenaperot
Roni näyttää sujuvasti seuraavan siskonsa jalanjälkiä mitä tulee ruokaan ja erilaisiin ruokiin. Pikkuherralle kun on tähän mennessä maistuneet kaikki mahdolliset ruokalajit ja maut, myös isompina paloina. Kaikkea pitäisi saada maistaa - siis ainakin kaikkea, mitä äiti syö - ja aika usein pikkuherra pienen palan niistä eväistä saakin. Ja kyllä on pienellä hymy korvissa asti, kun saa maistaa pullaa, juustoa, suppilovahverokastiketta ja muita herkkuja!
Lottahan on ihan pienestä asti ollut oikea herkkusuu, ja tällä hetkellä Lotan erikoisimpia herkkuja ovat mm. sinappi, oliivit, suolakurkut, erilaiset juustot, sienet (iso kiitos mummulle ja papalle metsän antimista!), "musta kastike" eli balsamico (Lotta haluaa usein kastaa vaaleaa leipää oliiviöljy-balsamico-seokseen) ja raaka sipuli. Ei ihan joka lapsen perussettiä!
Kyllä meillä silti pääasiassa syödään ihan peruspöperöitä: lihapullia, makaroonilaatikkoa, siskonmakkarakeittoa, jauhelihakastiketta, uunikalaa jne. Mutta mielellään Lotta syö myös thaimaalaista, niin itsetehtynä kuin ravintolassakin (Riihimäellä on muuten erittäin hyvä thaimaalainen ravintola!). Niin ja tietysti aina maistuu myös mäkkärieväät - ranksalaisia, hampurilaista ja pillimaitoa, kuten Lotta sanoo!
Saapi nähdä, mitä lapset tykkäävät sitten aikanaan päiväkoti- ja kouluruoasta... Toisaalta, Lotta on tähän mennessä ollut niin kaikkiruokainen, että eiköhän nekin pöperöt maistu!
Lottahan on ihan pienestä asti ollut oikea herkkusuu, ja tällä hetkellä Lotan erikoisimpia herkkuja ovat mm. sinappi, oliivit, suolakurkut, erilaiset juustot, sienet (iso kiitos mummulle ja papalle metsän antimista!), "musta kastike" eli balsamico (Lotta haluaa usein kastaa vaaleaa leipää oliiviöljy-balsamico-seokseen) ja raaka sipuli. Ei ihan joka lapsen perussettiä!
Kyllä meillä silti pääasiassa syödään ihan peruspöperöitä: lihapullia, makaroonilaatikkoa, siskonmakkarakeittoa, jauhelihakastiketta, uunikalaa jne. Mutta mielellään Lotta syö myös thaimaalaista, niin itsetehtynä kuin ravintolassakin (Riihimäellä on muuten erittäin hyvä thaimaalainen ravintola!). Niin ja tietysti aina maistuu myös mäkkärieväät - ranksalaisia, hampurilaista ja pillimaitoa, kuten Lotta sanoo!
Saapi nähdä, mitä lapset tykkäävät sitten aikanaan päiväkoti- ja kouluruoasta... Toisaalta, Lotta on tähän mennessä ollut niin kaikkiruokainen, että eiköhän nekin pöperöt maistu!
perjantai 14. lokakuuta 2011
Unipäivitys
Kuten jo aiemmin kirjoittelin, toissayönä aloitettiin öiden "rauhoitusoperaatio". Maitopullo juotiin sylissä, josta mentiin omaan sänkyyn nukkumaan. Yöllä kaikenlaisiin tuhinoihin ja ihanteluihin tarjottiin vain tuttia, kunnes aamuyöstä oli pakko ottaa tuttipullo esiin, kun alkoi tulla jo itkua - ettei Lotta puolestaan herää, jos kunnon itku alkaa. Tuttipullossa oli vain vähän maitoa, ja sekin vedellä laimennettua - neuvolan vinkin mukaisesti. Maitokaan ei tosin tällä kertaa riittänyt rauhoitukseksi, vaan äidin kainaloonhan sitä oli päästävä. Kuitenkin, kaiken kaikkiaan ensimmäinen yritys oli aika hyvä.
Viime yönä sitten kokeiltiin kokonaan ilman maitoa, ja niinhän se yö sitten meni ilman maitoa! Aamuyöstä äidin viereen pääseminen ei meinannut oikein riittää uneen kiinni pääsemiseksi, mutta taisi se pikkumies jonkun pätkän siinä aamuviiden ja seitsemän välissä torkkua.
Olisiko se sitten niin, että muutama tällainen yö ja on päästy kokonaan maidosta eroon ja toivottavasti myös saadaan paremmat yöunet ilman koko ajan tapahtuvia heräilyjä. No, sitten se nähdään!
Seuraava askel on sitten Ronin siirtäminen Lotan kanssa samaan huoneeseen - olisiko se sitten sunnuntaina tai alkuviikosta...!
Viime yönä sitten kokeiltiin kokonaan ilman maitoa, ja niinhän se yö sitten meni ilman maitoa! Aamuyöstä äidin viereen pääseminen ei meinannut oikein riittää uneen kiinni pääsemiseksi, mutta taisi se pikkumies jonkun pätkän siinä aamuviiden ja seitsemän välissä torkkua.
Olisiko se sitten niin, että muutama tällainen yö ja on päästy kokonaan maidosta eroon ja toivottavasti myös saadaan paremmat yöunet ilman koko ajan tapahtuvia heräilyjä. No, sitten se nähdään!
Seuraava askel on sitten Ronin siirtäminen Lotan kanssa samaan huoneeseen - olisiko se sitten sunnuntaina tai alkuviikosta...!
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Meidän pieni vauva kohta jo 8 kk!
Tänään oli Ronin 8 kk neuvola, vaikka tuota täsmälleen tarkkaa etappia saakin vielä odotella reilun viikon... Hyvin on pikkumies kasvanut ja kehittynyt, mitat ovat nyt seuraavaa: pituus 72 cm ja paino 10,7 kg. Vaatteissahan olemmekin jo siirtyneet lähes kokonaan 80 senttisiin.
Neuvolassa saatiin myös vinkkejä öiden rauhoittamiseen. Maitoa kun menee joskus useampaankin otteeseen, ja muutenkin yöt ovat heräilyä täynnä. Molempien lapsien osalta. Lotalla tosin oli jo pidempi aika, että nukkui lähes koko yön omassa sängyssään, mutta viime yö olikin sitten jotain ihan muuta. Yhdeltä tutulta kuultiin, että olivat siirtäneet Ronin kanssa samanikäisen vauvan Lotan kanssa suurin piirtein samanikäisen neidin kanssa samaan huoneeseen nukkumaan, ja näin molempien lasten yöt olivat rauhoittuneet. Tätä kokeiltaneen kohta meilläkin.
Mutta nyt ensin - siis tänään illalla - aloitettiin ihan vaan sillä, että maitoa ei enää syödä sängyssä, eikä "maidolla" mennä nukkumaan. Maitopullo kun on tähän asti ollut meillä sellainen nukahtamisväline, niin yöllä kuin päivälläkin (päivällä tosin ei enää ole joka kerta maitoa juotu unille mennessä). On niin kamalan helppoa päivälläkin laittaa Roni nukkumaan, kun mennään vierekkäin äidin ja isän sängylle pötköttelemään ja Roni juo maitonsa siinä vieressä. Ja nukahtaa maidon loputtua. Ja melkein sama juttu iltaisinkin, tosin uni ei yleensä ole tullut ihan heti maidon loputtua. Näin Lotankaan ei ole tarvinnut kauan itsekseen odotella - siis katsella lastenohjelmia telkkarista - kun Ronia on laitettu nukkumaan (etenkin, jos meillä on ollut vain äiti tai isä kotona).
Takaisin tähän iltaan: nukkumaanmeno kävi niin helposti! Ei tarvinnut sylissä juodun maitopullon ja sänkyynlaittamisen jälkeen pidellä kädestä kiinni tai silitellä tai mitään. Oho! Roni taisi kyllä olla aika väsynyt, kun alettiin sitä maitoa juomaan vasta vähän normaalia myöhempään, ja sitä ennen oli oikein kunnolla riehuttu olkkarissa siskon kanssa. Nukkumaanmeno taitaakin käydä vähän helpommin, kun on kunnolla väsynyt. Ihme juttu...Joskus sitä vaan syyllistyy liian aikaisin nukkumaan laittamiseen, kun haluaisi itse hetken hengähtää...
Viikonloppuna onkin luvassa kunnon yöunet, kun molemmat pienet menevät toinen mummulle ja toinen mummille yökylään, ja äiti ja isä lähtevät viettämään viikonloppua Helsinkiin. Kivaa - ja niin tarpeellista!
Neuvolassa saatiin myös vinkkejä öiden rauhoittamiseen. Maitoa kun menee joskus useampaankin otteeseen, ja muutenkin yöt ovat heräilyä täynnä. Molempien lapsien osalta. Lotalla tosin oli jo pidempi aika, että nukkui lähes koko yön omassa sängyssään, mutta viime yö olikin sitten jotain ihan muuta. Yhdeltä tutulta kuultiin, että olivat siirtäneet Ronin kanssa samanikäisen vauvan Lotan kanssa suurin piirtein samanikäisen neidin kanssa samaan huoneeseen nukkumaan, ja näin molempien lasten yöt olivat rauhoittuneet. Tätä kokeiltaneen kohta meilläkin.
Mutta nyt ensin - siis tänään illalla - aloitettiin ihan vaan sillä, että maitoa ei enää syödä sängyssä, eikä "maidolla" mennä nukkumaan. Maitopullo kun on tähän asti ollut meillä sellainen nukahtamisväline, niin yöllä kuin päivälläkin (päivällä tosin ei enää ole joka kerta maitoa juotu unille mennessä). On niin kamalan helppoa päivälläkin laittaa Roni nukkumaan, kun mennään vierekkäin äidin ja isän sängylle pötköttelemään ja Roni juo maitonsa siinä vieressä. Ja nukahtaa maidon loputtua. Ja melkein sama juttu iltaisinkin, tosin uni ei yleensä ole tullut ihan heti maidon loputtua. Näin Lotankaan ei ole tarvinnut kauan itsekseen odotella - siis katsella lastenohjelmia telkkarista - kun Ronia on laitettu nukkumaan (etenkin, jos meillä on ollut vain äiti tai isä kotona).
Takaisin tähän iltaan: nukkumaanmeno kävi niin helposti! Ei tarvinnut sylissä juodun maitopullon ja sänkyynlaittamisen jälkeen pidellä kädestä kiinni tai silitellä tai mitään. Oho! Roni taisi kyllä olla aika väsynyt, kun alettiin sitä maitoa juomaan vasta vähän normaalia myöhempään, ja sitä ennen oli oikein kunnolla riehuttu olkkarissa siskon kanssa. Nukkumaanmeno taitaakin käydä vähän helpommin, kun on kunnolla väsynyt. Ihme juttu...Joskus sitä vaan syyllistyy liian aikaisin nukkumaan laittamiseen, kun haluaisi itse hetken hengähtää...
Viikonloppuna onkin luvassa kunnon yöunet, kun molemmat pienet menevät toinen mummulle ja toinen mummille yökylään, ja äiti ja isä lähtevät viettämään viikonloppua Helsinkiin. Kivaa - ja niin tarpeellista!
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Syyspäivien ajanvietettä
Nyt on ollut useampi ihana, aurinkoinen syyspäivä, jolloin on ollut kiva olla ulkona ja nauttia elämästä lasten kanssa. Nämä ovat juuri niitä hetkiä, joita varmasti kaipaa sitten vuoden päästä, kun istuu töissä sisällä ja haaveilee pääsevänsä ulos syysaurinkoa ja lehtien väriloistoa ihmettelemään...
Vaikka töihin paluuseeni on vielä tosiaan se lähes vuosi, niin monesti huomaan jo miettiväni, että sitä ja tätä ei sitten enää voi tehdä, kun on töissä. Sitten ei voi enää joka päivä ulkoilla valoisaan aikaan (talvella se valoisa aika kun on niiiin lyhyt...), ei voi käydä aamupäivisin kahviloissa ja muissa, tai ylipäätään nähdä läheskään niin paljon kavereita, kun nyt - tällä hetkellä kun niin moni kaveri on lasten kanssa kotona. Kiitos siitä heille!
Eräskin ihana päivä oli viime perjantai, kun käytiin lasten kanssa junalla Hyvinkäällä kaveria ja tämän vauvaa moikkaamassa. Ylipäätään aamu sujui kotona rauhallisissa merkeissä, ja samoin lähtö ulos (!). Junalla oli helppo matkustaa, vaikka Riihimäen asemalla on kyllä vähän hankalaa nousta junaan, koska sinne nimenomaan pitää nousta - ja nostaa myös ne rattaat. Muilla asemilla kun se laituri on junan korkeudella, mutta ei meillä. Remonttia odotellessa...
Minireissu oli mukava, sää ihana ja molemmat lapset nukahtivat sopivasti kävelymatkalla asemalta kotiin. Ja kerrankin sain molemmat rattaista sänkyihinsä unia jatkamaan. Joskus sitä vaan kaikki onnistuu! Näitä päiviä lisää, kiitos!
Vaikka töihin paluuseeni on vielä tosiaan se lähes vuosi, niin monesti huomaan jo miettiväni, että sitä ja tätä ei sitten enää voi tehdä, kun on töissä. Sitten ei voi enää joka päivä ulkoilla valoisaan aikaan (talvella se valoisa aika kun on niiiin lyhyt...), ei voi käydä aamupäivisin kahviloissa ja muissa, tai ylipäätään nähdä läheskään niin paljon kavereita, kun nyt - tällä hetkellä kun niin moni kaveri on lasten kanssa kotona. Kiitos siitä heille!
Eräskin ihana päivä oli viime perjantai, kun käytiin lasten kanssa junalla Hyvinkäällä kaveria ja tämän vauvaa moikkaamassa. Ylipäätään aamu sujui kotona rauhallisissa merkeissä, ja samoin lähtö ulos (!). Junalla oli helppo matkustaa, vaikka Riihimäen asemalla on kyllä vähän hankalaa nousta junaan, koska sinne nimenomaan pitää nousta - ja nostaa myös ne rattaat. Muilla asemilla kun se laituri on junan korkeudella, mutta ei meillä. Remonttia odotellessa...
Minireissu oli mukava, sää ihana ja molemmat lapset nukahtivat sopivasti kävelymatkalla asemalta kotiin. Ja kerrankin sain molemmat rattaista sänkyihinsä unia jatkamaan. Joskus sitä vaan kaikki onnistuu! Näitä päiviä lisää, kiitos!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)