Viikonloppuna saatiin askarreltua lasten kanssa hienot virpomisoksat pienen nuhan ja yskän siivitteleminä. Roni tosin ei oksien koristelusta juurikaan jaksanut innostua, vaan pikkumies mieluummin huitoi oksilla ympäriinsä, ja nyppi pajunkissoja irti niitä joka suuntaan heitellen... Perjantainen kuume näytti lauantaina jo lähteneen pois, eikä sunnuntaina enää tullut mieleenkään mitään kuumeita mittailla, vaan suunnattiin virpomishommiin.
Sunnuntaina virvottiinkin oikein pitkän kaavan mukaan: aamupäivällä ensin osa sukulaisista ja kummeista, ja iltapäivällä vielä jatkettiin. Iltapäivän virpomisreissun päätteeksi kyläiltiin vielä mummilla, jossa lapset saivat leikkiä serkkujensa kanssa. Riehua ja touhua riitti ihan iltaan saakka, kun serkkutytöt vielä tulivat meille kyläilemään.
Ja sitten vasta juuri ennen nukkumaanmenoa tuli mieleen mitata lasten kuumetta. Ja lämpöähän sitä oli molemmilla - ei mitenkään hurjan paljon, vähän päälle 37 astetta. Ja sitä sitten on jatkunutkin tähän päivään (nyt on siis tiistai) saakka. Molemmilla nenä vähän vuotaa, mutta ei kuumeen ja sen lisäksi muita oireita. Huomenna mennään näyttämään korvia lääkäriin, kun yleensä noin viikon päästä nuhan ja kuumeen alkamisesta ainakin toisella lapsista on korvatulehdus.
Virpomiseen vielä palatakseni, niin kumpikaan muruista ei halunnut mitään virpomisrekvisiittaa, noitahuiveja tms. Yritin ehdottaa, että pupuasuunkin voisi pukeutua, mutta ei kelvannut. Lotta totesi, että pääsiäistipuksi hän kyllä voisi pukeutua, mutta vasta 9-vuotiaana. Selvä. Sitä odotellessa...
tiistai 26. maaliskuuta 2013
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Aurinkoa ja kevättä
Meillä on jo pitkään riittänyt auringonpaistetta ja ihania, auringon lämmittämiä kevätpäiviä. Nyt sitä vasta tajuaakin, että miten pimeä ja pitkä tämä Suomen talvi on - huh! Marras-helmikuuksi voisi mieluusti hypätä johonkin lämpimään talvilomalle - mitenhän tuon pitkän vapaan ja rahan sitä varten saisikaan järjestettyä...? No, ei kai ainakaan aloittamalla talonrakennusprojektia, jollainen saattaa tänä vuonna olla edessä...
Lasten kanssa on nautittu upeista säistä, ja ulkoiltu hiihtäen ja pulkkaillen. Eilen tosin nautittiin aamupäivän auringonpaisteesta Hoplopin ikkunoiden läpi, kun vihdoin käytiin "lunastamassa" Lotan palkinto. Muutama viikko sitten nappasin kaverilta heillä hyväksi todetun idean: kun lapsi on itse aamulla pukenut sekä sisä- että ulkovaatteet, hän saa listaan tarran. Kymmenen tarraa tarkoittaa visiittiä Hoploppiin, jonne meidän murut aina vähintään kerran arkipäivässä toivovatkin pääsevänsä (koska ajetaan siitä ohi hoitoon mennessä ja kotiin sieltä tullessa).
No, otettiin sama systeemi käyttöön, ja hienosti tepsi! Muutamana aamuna Lotta ei halunnut itse pukea, ja kun kerroin, että sitten ei saa tarraakaan, niin neiti totesi, että "huomenna sitten". Näin ei käynyt siinä alkuun kuin pari kertaa, ja siitä eteenpäin Lotta on pukeutunut itse lähes joka kerta myös muulloin kuin aamulla.
Kymmenen tarran jälkeen Lotta jo meinasi unohtaa koko tarrahomman, mutta parin päivän jälkeen alkoi taas tarrojen laitto pukemisen yhteydessä (oikeastaan neiti laittaa tarran siis jo siinä vaiheessa, kun sisävaatteet on päällä ja ulkovaatteet vielä lattialla hujan hajan....). Toimiskohan sama homma jo kohta Ronillakin...?
Vielä hieman paluuta ajassa taaksepäin alkuviikkoon, jolloin isi oli työmatkalla sunnuntaista torstaihin. Lapsilla oli isiä kova ikävä, ja Ronin kaikilla pehmoleluilla oli myös. Pikkumies totesi useaan otteeseen: "Koiralla on paha mieli, koiralla on isiä ikävä". Ronilla on isin reissun aikana ikävä myös muita ihmisiä - äitiä, joka oli vieressä juuri sillä hetkellä, ja ikävä oli myös hoitotätiä... Kivaa isin reissussa lasten mielestä oli tietysti se, että kahtena yönä pääsivät äidin viereen nukkumaan. Ja vielä ihmeellisempää oli se, että äitikin meni lasten kanssa samaan aikaan nukkumaan yhdeksän aikoihin. Sellaista ei olekaan tapahtunut koskaan ennen - ja kyllä uni teki hyvää!
Lasten kanssa on nautittu upeista säistä, ja ulkoiltu hiihtäen ja pulkkaillen. Eilen tosin nautittiin aamupäivän auringonpaisteesta Hoplopin ikkunoiden läpi, kun vihdoin käytiin "lunastamassa" Lotan palkinto. Muutama viikko sitten nappasin kaverilta heillä hyväksi todetun idean: kun lapsi on itse aamulla pukenut sekä sisä- että ulkovaatteet, hän saa listaan tarran. Kymmenen tarraa tarkoittaa visiittiä Hoploppiin, jonne meidän murut aina vähintään kerran arkipäivässä toivovatkin pääsevänsä (koska ajetaan siitä ohi hoitoon mennessä ja kotiin sieltä tullessa).
No, otettiin sama systeemi käyttöön, ja hienosti tepsi! Muutamana aamuna Lotta ei halunnut itse pukea, ja kun kerroin, että sitten ei saa tarraakaan, niin neiti totesi, että "huomenna sitten". Näin ei käynyt siinä alkuun kuin pari kertaa, ja siitä eteenpäin Lotta on pukeutunut itse lähes joka kerta myös muulloin kuin aamulla.
Kymmenen tarran jälkeen Lotta jo meinasi unohtaa koko tarrahomman, mutta parin päivän jälkeen alkoi taas tarrojen laitto pukemisen yhteydessä (oikeastaan neiti laittaa tarran siis jo siinä vaiheessa, kun sisävaatteet on päällä ja ulkovaatteet vielä lattialla hujan hajan....). Toimiskohan sama homma jo kohta Ronillakin...?
Vielä hieman paluuta ajassa taaksepäin alkuviikkoon, jolloin isi oli työmatkalla sunnuntaista torstaihin. Lapsilla oli isiä kova ikävä, ja Ronin kaikilla pehmoleluilla oli myös. Pikkumies totesi useaan otteeseen: "Koiralla on paha mieli, koiralla on isiä ikävä". Ronilla on isin reissun aikana ikävä myös muita ihmisiä - äitiä, joka oli vieressä juuri sillä hetkellä, ja ikävä oli myös hoitotätiä... Kivaa isin reissussa lasten mielestä oli tietysti se, että kahtena yönä pääsivät äidin viereen nukkumaan. Ja vielä ihmeellisempää oli se, että äitikin meni lasten kanssa samaan aikaan nukkumaan yhdeksän aikoihin. Sellaista ei olekaan tapahtunut koskaan ennen - ja kyllä uni teki hyvää!
maanantai 11. maaliskuuta 2013
Kerrossänkyunia
No niin, nyt on kerrossänky jo toista yötä käytössä! Viimeisenä puuhanaan ennen työreissuun lähtöä isi ehti koota sängyn kasaan, ja sunnuntaina lapset nukkuivat ensimmäiset päiväunet uudessa sängyssään, Lotta yläsängyssä ja Roni alhaalla, ja parhaillaan murut nukkuvat uudessa sängyssä jo toisia yöuniaan.
Lotan kanssa kaikki on sujunut mallikkaasti, ja kovasti pikkuneiti on uudesta petipaikasta innoissaan. Ja tietysti siellä pitää myös ahkerasti leikkiä - saahan sinne rakennettua ihan uudenlaisia majoja, ja tikapuiden askelmien välistä saa myös oivan kioskin!
Ronin kanssa onkin sitten ollut vähän haastavampaa. Pikkumies ei millään malttaisi nukkumaanmenon aikaan rauhoittua sänkyyn - mitä nyt on tapahtunut jo vanhassakin sängyssä, eli sinänsä ei mitään uutta - mutta nyt kaikenlaista touhua tuntuu olevan entistä enemmän. Ja yöllä oli tietysti samat kuviot kuin ennenkin eli äiti piti huudella peittelemään useaan otteeseen. Aamuyöstä en enää jaksanut nousta ja käydä peittelemässä sitä aiemmin tehtyä viittä kertaa enempää, joten Roni pääsi sitten isin paikalle loppuyöksi nukkumaan.
Sekin on testattu, että en mene peittelemään (ihan jopa viisi yötä peräkkäin), mutta siitä tulee sellainen huuto-itku-meteli, että kaikki heräävät, eikä se mene ohi ihan kymmenessä minuutissa... Joten nyt sitten vaan nousen kiltisti peittelemään, kun pikkumies huutelee, ja elättelen toiveita, että kyllä se Roni kai joskus sitten alkaa nukkua paremmin, kun Lottakin kerran alkoi - siis joskus kolmevuotiaana...
Lotan kanssa kaikki on sujunut mallikkaasti, ja kovasti pikkuneiti on uudesta petipaikasta innoissaan. Ja tietysti siellä pitää myös ahkerasti leikkiä - saahan sinne rakennettua ihan uudenlaisia majoja, ja tikapuiden askelmien välistä saa myös oivan kioskin!
Ronin kanssa onkin sitten ollut vähän haastavampaa. Pikkumies ei millään malttaisi nukkumaanmenon aikaan rauhoittua sänkyyn - mitä nyt on tapahtunut jo vanhassakin sängyssä, eli sinänsä ei mitään uutta - mutta nyt kaikenlaista touhua tuntuu olevan entistä enemmän. Ja yöllä oli tietysti samat kuviot kuin ennenkin eli äiti piti huudella peittelemään useaan otteeseen. Aamuyöstä en enää jaksanut nousta ja käydä peittelemässä sitä aiemmin tehtyä viittä kertaa enempää, joten Roni pääsi sitten isin paikalle loppuyöksi nukkumaan.
Sekin on testattu, että en mene peittelemään (ihan jopa viisi yötä peräkkäin), mutta siitä tulee sellainen huuto-itku-meteli, että kaikki heräävät, eikä se mene ohi ihan kymmenessä minuutissa... Joten nyt sitten vaan nousen kiltisti peittelemään, kun pikkumies huutelee, ja elättelen toiveita, että kyllä se Roni kai joskus sitten alkaa nukkua paremmin, kun Lottakin kerran alkoi - siis joskus kolmevuotiaana...
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Pikaterveisiä hulabaloon keskeltä
Tämä viikko on ollut yhtä menoa suuntaan ja toiseen. Tänä viikonloppuna on Riksussa endurokisat, joissa isi on töissä, ja joissa on riittänyt valmisteluja lähes joka arki-illalle. Minulla puolestaan oli päivällinen+leffa-ilta kaverin kanssa, kahdet sambaohjaukset ja siivoukset, kaupassakäynnit ja leipomiset lauantaisia synttärit osa 2 varten, ja siihen päälle vielä yllättäen tullut valtuuston varapesti. Unohtamatta tietenkään sunnuntaista asuntonäyttöä ja siihen valmistautumista (=siivoamista ja järjestelyä, jotka onneksi meni lauantaisten lasten kaverisynttäreiden kanssa samaan syssyyn). Niin ja sitä, että isi lähtee sunnuntaina melkein viikoksi työmatkalle...
Tällä viikolla meillä on ollut lastenhoitoapuna mummi, mummu ja täti. Onneksi on perhe lähellä ja apuna, koska ensi viikolla taas varmasti apuja tarvitaan!
Niin joo, meinasi unohtua: kaiken muun hulabaloon lisäksi tuli vielä perjantaina se kauan sitten tilattu kerrossänky. Eikä sitä tietenkään heti ehditty kasaan laittaa, vaan pahviin pakatut osat piti siirtää synttärijuhlien alta saunaan kokoamista odottamaan. Tänään illalla vieraiden lähdettyä alkoi nikkarointi-puuhat, ja ennen kymmentä kerrossänky oli vihdoin valmis! Molemmat lapset tosin olivat tässä vaiheessa jo unten mailla, vanhoissa sängyissään. Huomenna sitten yritys uusiin sänkyihin!
Tässä voi tietysti käydä niinkin, että koska isi lähtee huomenna reissuun, niin kukaan ei missään kerrossängyssä ensi viikolla nuku, vaan murut pienet kömpivät äidin viereen isin paikalle. Mikä sinänsä voi olla ihan hyvä idea kaikin puolin, koska sitten ei minun tarvitse yöllä nousta ketään peittelemään...!
Tällä viikolla meillä on ollut lastenhoitoapuna mummi, mummu ja täti. Onneksi on perhe lähellä ja apuna, koska ensi viikolla taas varmasti apuja tarvitaan!
Niin joo, meinasi unohtua: kaiken muun hulabaloon lisäksi tuli vielä perjantaina se kauan sitten tilattu kerrossänky. Eikä sitä tietenkään heti ehditty kasaan laittaa, vaan pahviin pakatut osat piti siirtää synttärijuhlien alta saunaan kokoamista odottamaan. Tänään illalla vieraiden lähdettyä alkoi nikkarointi-puuhat, ja ennen kymmentä kerrossänky oli vihdoin valmis! Molemmat lapset tosin olivat tässä vaiheessa jo unten mailla, vanhoissa sängyissään. Huomenna sitten yritys uusiin sänkyihin!
Tässä voi tietysti käydä niinkin, että koska isi lähtee huomenna reissuun, niin kukaan ei missään kerrossängyssä ensi viikolla nuku, vaan murut pienet kömpivät äidin viereen isin paikalle. Mikä sinänsä voi olla ihan hyvä idea kaikin puolin, koska sitten ei minun tarvitse yöllä nousta ketään peittelemään...!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)