Kotielämää

Ihan uskomattoman nopeasti menee aika! Lotta on jo kohta 9 kuukautta vanha, ja äiti on ollut viimeksi töissä (jos kunnallispolitiikkaa ei lasketa - ja miksi laskettaisiin, sehän on "vaan" harrastus...) joskus noin 10 kuukautta sitten. Enää vähän reilu viikko, ja vanhempainvapaa on ohi. Viimeiset kaksi viikkoa jäävät siis äidiltä pitämättä, koska isä saa pitää ne isäkuukauden yhteydessä sitten keväällä. Jos ei olisi sellaista hienoa keksintöä kuin hoitovapaa, niin Lotan pitäisi mennä kohta hoitoon - kääk!

Mutta onneksi on siis hoitovapaa! Äiti jää Lotan kanssa kotiin, ja hoitovapaata on haettu tällä erää helmikuun 2011 loppuun saakka. Kyllä se vaan on niin ihanaa, että saa viettää päivät ihan maailman parhaassa seurassa joka päivä uutta nähden ja kokien.

Tietysti sitä välillä on niitä vähemmän loisteliaita hetkiäkin - kun vaikkapa viidettä kertaa päivän aikana pesee ruokapöytää ja lattiaa pöydän ympäriltä ja alta, ja kuuraa syöttötuolia, ja miettii, että miten on sellainen fiilis, että tämä juttu on koettu tänään jo aika moneen kertaan, ja eilenkin, ja sitä edellisenä päivänä, ja sitä edellisenäkin... Mutta sitten se neitipieni väläyttää maailman ihanimman ja säteilevimmän hymynsä tai huutaa "äiti!" tai hassuttelee tai pyörii onnellisena napansa ympärillä lattialla tai muuten vaan on oma ihana itsensä, ja niin on taas auringonpaistetta mieli tulvillaan! Kyllä lapsen äitinä on hyvä olla.

Ei

Meillä opetellaan jo ahkerasti sanaa "ei". Harjoitukset menevät tähän malliin:

"Lotta ei syö likaista vaippaa!"
"Ei saa syödä isin kenkää!"
"Lotta ei laita sormia pistorasiaan!"
"Ei oteta sitä, ei!"
"Ei saa kiskoa äitiä tukasta!"
"Äitiä ei saa potkia!"
"Lotta ei laita sitä suuhun!"

...ja tätä rataa...

Useimmiten Lotta hienosti lopettaa sen tekemisen, mitä kielletään. Neiti kyllä tekee sitten uudestaan ja uudestaan, mutta yleensä aina lopettaa, kun sanotaan "ei". Välillä, jostain syystä etenkin kylppärissä, neiti alkaa komentaa takaisin. "Ännännännääää tätääätätätääää dääädddääää!" Lotta pistää äidille vastaan. Onhan se nyt vielä helppoa, mutta odottakaas, kun minä todenteolla alan pistää hanttiin ja teen just sitä kaikkea mitä kielletään, Lotta saattaa tuumia...

Polviseisontaa

Lotta osaa jo seistä - polvillaan! Jos neidin asettaa istumaan (ei siis vielä osaa nousta itse istuma-asentoon) keskelle pinnasänkyä, ei mene kuin sadasosa sekunti ja neiti on jo pystyssä polvillaan sängyn laitaa vasten. Ja tietysti kun on opittu, että äiti sanoo "hyvä, hyvä" ja nauraa ja taputtaa, niin tuntuu, että joka kerta neitipieni on pystyssä yhä nopeammin ja nopeammin.

Kävipä yksi päivä niinkin, että Lotta ponkaisi pystyyn asti laitaa vasten! Homman harmistus oli tosin se, että koska sängyn pohja on vielä ylhäällä ja laita on aika matala, niin eihän sitä laitaa vasten voinut nojata. Oikeastaan meinasi jopa käydä niin, että koska äiti samalla yritti kameran kanssa vieressä säheltää, ja meinasi jäädä koko nouseminen näkemättäkin, niin Lotta puolestaan meinasi kipata koko laidan yli...! Pitäisi siis vissiin laskea sängyn pohjaa matalammalle...

Viime viikon lopulta saakka Lotalla on ollut nuhaa ja nenä vuotaa melkein koko ajan. Maanantaina oltiin kyllä jo värikylvyssä (josta Lotta edelleenkään ei kovin paljon jaksanut innostua - sotkeminen ei nyt vaan näytä olevan se juttu!), ja kavereitakin on treffattu, kun ei mitään muuta oiretta ole ilmaantunut. Tänään neiti on tosin ollut hieman väsynyt, ja vaikka ruoka onkin maittanut ihan hyvin, niin maito ei ihme kyllä ole maistunut... Taitaa olla flunssanoiretta tarttunut jo äitiin ja isäänkin, kun molemmilla on vähän kurkussa jotain pientä kipua tai jotain sinne päin. Eli saa nähdä, ollaanko kohta flunssassa koko porukka...

Äitiäitttiäitiiii

Lotta treenaa kovasti puhumista ja tämän hetken suosikkisana on äiti, kaikissa eri variaatioissaan: ääääiti, äittthi, äitiiii... Mutta tulee sieltä ihan sujuvasti kyllä se äitikin! Ja tätä sanaa meillä hoetaan ihan koko ajan, oli äiti lähistöllä tai ei, ja sana vaikuttaa tarkoittavan ihan kaikkea. No, äitihän on tietysti kaikki kaikessa, että oikeilla jäljillä ollaan...!

Lotta on muuten oppinut myös sanat lamppu ja kello. Ei se neitipieni niitä vielä sano, mutta osaa katsoa niitä, kun kysytään "missä kello?" tai "missä lamppu?". Mitähän muita sanoja meillä jo ymmärretään - no, isi ainakin!

Rokotuksia ja taiteilua

Tänään käytiin ottamassa Lotalle kausi- ja sikainfluenssarokotteet. Neuvolavisiitti oli oikein mukava, ja siellä käytiin yhdessä Karinin ja Aaronin kanssa. Paikalla oli monia muitakin tuttuja, mm. Elina ja Aada. Lotta vähän itki kumpaakin rokotetta, mutta rauhoittui samantien kun sai olla äidin sylissä ja halia. Lopulta neiti naureskeli neuvolantädeille, ja jopa vilkutti näille, kun lähdettiin huoneesta (Lotan ensimmäiset vilkutukset!). Eli hienosti meni rokotukset ja Lotta oli tosi reipas!

Eilen käytiin muuten taas siellä värikylvyssä, ja Lotta sai maalata eli siis sotkea värjätyllä piimällä ja marjasoseella. Hyvin Lotta viihtyi, mutta ei kovin paljon innostunut väreillä sotkemaan - muiden vauvojen paperit oli koko paperin laidasta laitaan värissä, mutta meidän neiti taiteili vaan hieman paperin keskelle. Maaleja oli kuitenkin kiva maistella, samoin pellavansiemeniä ja perunajauhoa! Ensi viikolla on vielä yksi kerta, mutta ehkä me jotain sotkemispuuhia, ei kun siis tietysti taiteilupuuhia jatketaan myöhemmin kotonakin, kun on nyt saatu vähän mallia ja ideoita...!

Pyykkikorissa...

...on ihana istuskella!

8 kk neuvolakuulumisia

Tänään Lotalla oli 8 kk neuvola ja lääkärintarkastus. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun neitiä ei lääkäri harmittanut! Lääkärin huoneessa oli katossa kiva perhosmobile, jota Lotta tuijotteli naureskellen tyytyväisenä, ja vaikka lääkäritäti jutteli Lotalle ja antoi erilaisia tavaroita käteen, niin yhtään ei vierastuttanut. Vähän tosin alkoi harmittaa, kun piti mennä hoitopöydälle makaamaan ja lääkäri lonkkia tutkiessaan vähän taivutteli jalkoja ja muutenkin tutkaili.

Painoa Lotalla on nyt 9565 g, pituutta 73,5 cm ja päänympärys on 45 cm. Aikaisemmin pituus ja paino ovat olleet kasvukäyrän ylälaitamilla, mutta nyt kasvu on tasaantunut sen verran, että paino oli täsmälleen keskiarvokäyrällä, ja pituus oli yhden jonkun yksikön verran yläkäyrällä tai siis sillä ekalla yläkäyrällä, vai miten se nyt sanotaankaan...

Pinsettiotetta testatakseen lääkäritäti antoi Lotalle rusinan, joka ei kyllä ihan vielä pelkällä etusormella ja peukalolla pöydältä käteen tarttunut, mutta lähellä se on! Rusina putosi lattialle, mutta kotona sitten maisteltiin rusinoita ensimmäistä kertaa, ja hienosti Lotta sai ne itse pöydältä omaan suuhunsa! Tänään maisteltiin ekan kerran myös lehmänmaitotuotteita (vaikka onhan Lotta äidinmaidonkorviketta syönyt koko pienen ikänsä) raejuuston muodossa. Ja hyvin maistui! Meillä menee maitoa nykyään sen verran vähän, että aloitellaan jo hapanmaitotuotteilla nyt, että saadaan tarpeeksi kalsiumia.

Lotalla näyttää vierastaminen vähän jo helpottaneen, sillä neuvolavisiitillä ei tätejä vierastettu, eikä myöskään lattiankorjaajasetää, joka kävi iltapäivällä parkettia paikkaamassa. Mummillakin käytiin tänään kylässä, ja Lotalla oli taas ruokapöydässä kunnon hassuttelut käynnissä. Ja Rene-koiraankin tehtiin taas lähempää tuttavuutta - pitihän sitä vähän koettaa karvoista kiskoa! Ja pitihän Renenkin tietysti vähän saada Lotan sormia nuoleskella...!

Ensimmäinen isänpäivä

Isänpäivää juhlittiin meillä koko viikonloppu. Lauantaipäivä vietettiin papan ja mummun seurassa isän ollessa enduroa ajamassa. Sunnuntai alkoi mukavasti vauvauinnilla, ja loppupäivä meni kotona köllötellessä - välissä tosin piipahdettiin isänpäiväkahvilla mammalla ja papalla ukin kanssa.

Lauantai-iltana otettiin sormivärit käyttöön ja tehtiin kortteja ja maalauksia. Käsikuvien painamisesta Lotta ei oikein tykännyt, mutta jalankuvien tekeminen oli jo ihan mukavaa puuhaa. Tuli hienoja teoksia!

Isänpäivän lähestyessä aloin miettiä, että hei, mehän on vietetty kerran jo äitienpäivää! Mutta miten ihmeessä siitä ei ole mitään muistikuvia...? No, aikani pohdittuani muistin, että minähän olin silloin kovassa flunssassa, ja koko päivä taisi mennä sängyn pohjalla... Se kuitenkin jäi mieleen, että isä kävi Lotan kanssa keräämässä valkovuokkoja äidille!

Lotalla on ääni ihan käheänä ja vähän nenä vuotaa (kuumetta ei onneksi), joten jäi maanantaina värikylpy väliin. Onneksi tuli jo viikonloppuna kotoa maalattua! On muuten neiti alkanut höpöttää entistä enemmän. Välillä neitipieni viihtyy itsekseen lattialla köllötellen ja leluja tutkaillen pitkät tovit, ja puhua pulputtaa itsekseen kaiken maailman juttuja. Ja tänään aamulla sanoi ihan selvästi "äiti"! Liikkumistakin tapahtuu koko ajan enemmän, vielä ei tosin eteenpäin, mutta napansa ympäri ja taaksepäin käsillä auttaen Lotta pyörii jo tosi vikkelästi. Tällä tavoin pääsee yllättävän nopeasti jo keittiön kaapeille...!

Ps. Yöt menee taas levottomasti - olemme palanneet yömaitoon ja ensimmäisen yöheräämisen jälkeen siirrymme aina perhepetiin... Mutta ei se mitään, äiti lopetti nukkumaanmenosta ja öistä stressaamisen, niin johan helpotti! Kyllä ne paremmat yöunet sieltä sitten joskus tulee, jos on tullakseen...!

Muskarivierailulla

Tänään musiikkiopiston muskarissa oli vierailupäivä, jonne pääsimme Lotan kanssa Aaronin ja Karinin vieraiksi. Istuimme muutamien vanhempien ja isovanhempien kanssa yleisönä, kun muskarilaiset soittivat, lauloivat ja leikkivät. Tietysti mekin osallistuimme paikaltamme leikkeihin ja lauloimme mukana, ja Lotta seurasi tarkkaan, mitä muut lapset touhusivat. Neitipieni viihtyi tosi hienosti koko 45 minuuttia äidin sylissä ja saimme mekin osallistua soittamiseen, kun soittimina olivat rytmikapulat ja niitä oli ylimääräisiä. Ja ne vasta Lotan mielestä olivatkin kivat! Pitänee kotiinkin hankkia sellaiset...! Harmi, että muskaritäti jää äitiyslomalle, eikä keväälle ole tiedossa muskaritunteja. Sellaiselle kun olisi ollut kiva Lotan kanssa mennä... No, pitää sitten musisoida kotona!

Muskari oli taas meidän päikkäriaikaan eli kymmeneltä, mutta tänään lähdimme jo yhdeksältä kotoa, jotta Lotta ehti nukkua vaunuissa pienet unet. Eilenhän yritimme siis samaa, mutta neitiä ei nukuttanut kuin vasta vähän ennen kuin pitikin jo mennä sisälle. Tänään oli parempi tuuri, sillä neiti ehti nukkua yli puoli tuntia rattaissa. Muskarin jälkeen vielä kahviteltiin Fenix-kahvilassa, jonka jälkeen kotona maittoikin sitten kolmen tunnin päikkärit yhdessä äidin kanssa! Aikas mukavaa!

Pieni värikylpijä

Tänään oltiin Lotan kanssa ensimmäistä kertaa Riihimäen Taidemuseon vauvojen värikylvyssä. Tällä ekalla kerralla ei vielä tehty mitään isompia väreihin tutustumisia, vaan tutustuttiin paikkaan (mm. katsastettiin kierrätysaiheinen näyttely) ja muihin lapsiin (joista suurin osa olikin meidän vauvajumpparyhmästä - eli tuttuja siis!). Lapset köllöttelivät lattialle levitetyn ison muovialustan päällä, johon oli teipattu kiinni erivärisiä paperin ja huovan paloja, joita sai sitten tutkailla. Alkuun siinä taisi olla joku kangaskin, jolla tehtiin aaltoja ilmassa lasten päällä. Lopuksi tutustuttiin höyheniin, joita heiteltiin ilmaan ja ihmeteltiin myös omasta kädestä. Ne olivatkin Lotan mieleen, ja neiti ihmeissään tapitti ilmassa leijuvia haituvia!

Lotta ei hirveän paljon jaksanut innostua muusta kuin sitten lopuksi niistä höyhenistä, koska tämäkin harrastus on taas meidän päikkäriaikaan eli alkaa kymmeneltä. Lähdettiin kyllä aamulla kotoa jo yhdeksältä kävelylle, että Lotta olisi voinut ottaa päikkärit rattaissa, mutta kuten yleensäkin, neiti nukahti vasta vartti ennen kuin värikylpy alkoi... Ja kesken piti sitten herätä harrastamaan. Kamala äiti, kun raahaa lasta kaikkiin ihme paikkoihin kesken päikkärien!

Ai niin, olihan siellä vielä yksi Lotan mielestä tosi jännä juttu! Nimittäin salin nurkassa kököttävä kierrätys-näyttelyyn kuuluva iso vauva-patsas. Sitä Lotta aina välillä tuijotteli, ja kun mentiin lähemmäs, niin tutkaili innoissaan.

Tähän loppuun vielä unipäivitys (nämä nukkumisasiat kun on niin tärkeitä!): Lotta on jo melkein viikon ajan mennyt sekä päivä- että yöunille ilman sen kummempia nukuttamisia, eikä huutaakaan ole tarvinnut yhtään! Taisi pienestä unikouluttamisesta olla apua! Ihanaa! Aamuyöstä neiti tosin on sen verran rauhaton omassa sängyssään, että silloin päästään äidin ja isän viereen nukkumaan loppu-unien ajaksi... Lotan mielestä varmasti aivan ihanaa sekin - ja onhan se aamuherätys itsellekin ihana, kun pieni jokeltelee tyytyväisenä vieressä!