Joka päivä jotain uutta

Nyt Lotta on sellaisessa vaiheessa, että tuntuu, että joka päivä tuo pieni oppii jotain uutta. Eilen Lotta lähti ensimmäistä kertaa kunnolla liikkeelle eteenpäin, ei tosin kontaten vaan itseään istuma-asennossa käsillä eteenpäin hilaten. Ja heti piti tietysti mennä pleikkarin nappuloita painelemaan! Äiti komensi ja kielsi Lottaa tekemästä niin, ja näytti vielä sormella "soo soo, ei sinne". Ja Lottapa tietysti teki perässä sormea heiluttaen samalla tavalla! Sormen heristäminen on jatkunut tänäänkin, ja Lotta alkoi jopa heiluttaa sormea tahdissa, kun kuunneltiin Asaa cd:ltä. Pienestä on vitsa väännettävä...

Lotta nousee myös tukea vasten polvilleen ja yhä useammin myös ihan seisomaan asti. Joululahjaksi saatuja taaperokärryjä ja Plaston mopoa on myös kävelytetty ahkerasti - isän tai äidin tosin pitää olla vielä apuna. Lotta sai joulupukilta myös kaksi nukkea, joista toisesta kuuluu erilaisia ääniä. Yksi äänistä on nauru, ja Lottakin alkaa nauraa tämän kuullessaan!

Joulupukkia Lotta muuten pelkäsi, ja kun piti ottaa se yksi pakollinen kuva pukista ja lapsista, niin Lottahan tietysti itki ja kovaa... Ja pulkkakaan ei ollut kiva juttu, kun sitä tässä yhtenä iltana kokeiltiin...

Hyvää joulua!

Lisää hampaita!

Koska pikkuneidillä oli niin vauhti päällä ja riehuminen menossa juuri sillä hetkellä, ei äiti ihan tarkalleen ehtinyt nähdä uusia tulevia hampaita. Mutta isän sanojen mukaan yläriviin on tulossa sen yhden jo puhjenneen etuhampaan lisäksi kolme uutta hammasta! Jo olemassa olevan oikean etuhampaan vieressä näkyi vähän hammasta molemmilla puolilla, ja rivin neljäskin näytti olevan tulossa, kun ien pullotti ihan pallona. Eli ehkä nuhan lisäksi hampaat on ne, jotka tänään ovat ylimääräistä kitinää aiheuttaneet...

Lotta on keksinyt vastata heiluttamalla eli siis nostamalla kättä ylös vähän mihin tahansa kysymykseen. Esimerkiksi "Missä isi on?" kysymykseenkin saa vastaukseksi iloisen kädenheilautuksen ylös. Että näin!

Pieni nuhanenä heiluttaa!

Meillä on taas kunnon nuha Lotalla menossa - ja toivomme tosiaan, että olisi jo menossa, mutta taitaa istua aika sitkeässä vielä tovin. Koko viikon on pienellä nenä vuotanut oikein kunnolla, ja keskiviikon influenssarokotteen osa II jälkeen helpotusta ei näytä olevan luvassa.

Ensimmäinen nuhayö iski alkuviikosta oikein kunnolla, eikä meidän talossa nukkunut kukaan juuri ollenkaan. Seuraavat yöt onneksi on menneet rauhallisemmin. Äiti laittoi raakaa pilkottua sipulia sängyn viereen, ja liekö se auttanut... Ainakin oma nenä oli ihan auki seuraavana aamuna. Sipulien teho tosin taisi vähän laimentua eteenpäin mentäessä, kun haju tuntuu olevan vähentynyt. Tai sitten sitä vaan on jo tottunut siihen, kun on koko viikon sitä kotona haistellut - tällä viikolla kun on ollut niin kovat pakkaset, ettei ole kovin paljon kotoa poistuttu...

No, nuhasta huolimatta Lotta on oppinut heiluttamaan! Aamulla jos ollaan hereillä isän lähtiessä töihin, ja äiti sanoo Lotalle, että mennäänkö heiluttamaan isälle, niin Lotta on jo heti käsi pystyssä sängyssä. "Miten Lotta heiluttaa?" kysymykseen saa vastaukseksi Lotalta innokkaan kädennoston ylös. Saman vastauksen tosin saa nykyään mihin tahansa kysymykseen, joka alkaa "miten Lotta..."

Uusi hammas!

Anteeksi nyt vaan kaikille lukijoille, kun on nykyään tämä päivitystahti aika verkkainen! Pikkuneidin sänky kun on nykyään samassa huoneessa kuin tietokone, niin ei oikein päivän aikana tule koneelle ehdittyä. Ennen oli aina päikkärien aikaan hyvä avata kone ja hoitaa asioita sekä tietysti puuhata kaikkea hömppää...

Lotalle on tullut uusi hammas, oikeanpuoleinen yläetuhammas! En ole ihan varma, onko se viereinenkin tulossa, kun nykyään on neidillä niin vauhti päällä, että ei siinä paljon ikeniä ehdi tuijotella. Vauhti päällä ei kuitenkaan ole sama asia kuin ryömiminen tai konttaaminen, mutta napansa ympäri pyörien ja takaperin sekä sivuttain liikkuen vauhti voi olla jopa kova! Istuminenkin sujuu jo ilman tukea - vaikka välillä tosin tietysti vielä kupsahdellaan kumoonkin. Kovasti Lotta haluaa kävellä käsistä pidellen, sekä tietysti myös nousta ylös tukea vasten (tässä vaiheessa tosin ei vielä mikä tahansa tuki kelpaa, vaan sen pitää olla pinnasängyn laita tai sitten äiti/isä/joku muu).

Syömisen suhteenkin neiti haluaa olla kovin omatoiminen nykyään. Millään ei kelpaa mikään pöperö, mitä äiti lusikasta syöttää, vaan pitää saada syödä itse, ja mielellään sitä lajia, mitä äidillä on omalla lautasellaan. Se itse syöminen kun ei vaan oikein vielä suju, ja neidillä menee hermot... Mutta jos ollaan kylässä, niin sitten syödään oikein mallikelpoisesti koko purkki ruokaa tosi siististi äidin syöttäessä lusikalla. Vieraskorea taitaa tuo pieni olla...!

Pinnasängyn paluu

Lotta nukkui jo tässä jokin aikaa sitten omassa sängyssä, omassa huoneessa, ja ilman yömaitoja. No, sitten aamuöisin ei enää millään huvittanut nukkua omassa sängyssä, ja neiti pääsi aamuyöstä sitten aina isän ja äidin viereen. Tästä seurasi tietenkin se, että lopulta koko yö nukuttiin isän ja äidin sängyssä - ja maitokin palasi mukaan kuvioon. Oli kuitenkin kaikille mukavaa, kun ei tarvinnut nousta sängystä ja äidin käsi oli lähellä aina, kun yöllä sitä tarvittiin.

Sitten Lotta alkoi temmeltää ja potkia. Isä joutui menemään jopa sohvalle parina yönä, että sai nukkua rauhassa. Päätettiin palata takaisin alkuun, ja pinnasänky siirrettiin Lotan huoneesta takaisin isän ja äidin sängyn viereen. Ei muuta kun äidin käsi pinnojen välistä Lotan ulottuville, niin johan taas uni maistui! Ensimmäinen yö oli vähän levoton, ja neiti huhuili pää pystyssä keskellä yötä äitiä ja isää sängystä. Toinen yö olikin jo paljon rauhallisempi, ja Lotta nukahti pienen kädestäpitämisen ja peittelyn jälkeen. Enempää ei nyt tässä uskalla kehua, kun sitten käy kuitenkin juuri päinvastoin...

Pieni pääsee reissuun!

Lotta pääsee tammikuussa elämänsä ensimmäiselle ulkomaanmatkalle ja lentokoneeseen - hui, äitiä jännittää jo! Elikäs 12. päivä ollaan lähdössä Satu-tädille Sveitsiin kyläilemään. Tälle reissulle lähdetäänkin ihan tyttöjen kesken, ja isä jätetään kotiin nauttimaan omasta rauhasta ja yöunista, enduropyörästä ja pleikkarista... ei kun siis tietysti siivoamaan ja kotihommia tekemään!

Tällä viikolla käytiin poliisilaitoksella tekemässä passianomukset ja ensi viikolla on sitten meillä molemmilla tytöillä uudet passit! Mielenkiintoista tässä tulevan viiden vuoden sisällä reissata Lotan kanssa, kun Lotalla on passissa kuva, jossa on 9 kk vanha. Varmasti on samannäköinen vielä vuoden tai kolmen päästä...

Nyt pitäisi sitten vielä hankkia reissua varten matkarattaat, jotka menee pieneen tilaan. Jos äiti olisi ollut fiksu, äiti olisi ostanut Prismasta jommat kummat niistä kahdesta valikoimaan kuuluvista kappaleista. Mutta ei, aina pitää alkaa tutkailemaan ja miettimään asiaa liiankin kanssa, ja sitten on jo niin paljon vaihtoehtoja, että ei meinaa koko hommasta tulla mitään... Olisi kiva ostaa sellaiset, joihin saa adapterilla turvakaukalon kiinni ja jotka maksaa vähän enemmän ja on tosi hienot, mutta toistaalta, matkarattailla ei ehkä ole meillä ihan hirveän paljon käyttöä... No, saa nähdä kumpi voittaa, järki vai se toinen...!