Lotta viihdytti tänään illalla äitiä ja isää oikein olan takaa! Telkkarista sattui juuri sopivasti musateeveeltä tulemaan tanssiryhmäkilpailu, ja musiikkina oli tietysti sellaista peruspoppia, poikabändejä jne. Ja se vasta olikin pikkuneidin mieleen! Lotta alkoi hytkyä ja heilua musiikin tahdissa, ja taputti riemuissaan aina välillä. Välillä piti tosin käydä lepäämässä lattiatyynyn päällä, sen verran lähellä alkoi uniaika jo olla, mutta sitten taas jo mentiinkin ja lujaa!
Lotan lempi tanssimuuvi on notkua polvista ja samalla heiluttaa molempia käsiä yhtäaikaisesti edestakaisin. Aikas tyylikästä menoa! Yksi uusi juttu tällä hetkellä on pyöriminen, joka tapahtuu tietysti mahdollisimman lähellä kaikkia teräviä kulmia. Ai että äitiä pelottaa...!
Toinen aika hurja juttu nähtiin myös tänään, nimittäin mopon kanssa tanssiminen, vai onko se nyt sitten jotain mopo-temppuilua...? Kesken hurjan tanssimenon Lotta tempasi punaisen Plasto-moponsa menoon mukaan, ensin peruutti sen keskelle lattiaa, ja sitten tanssi sen päällä ja sen kanssa. Tässä nähtiin sitten yhdistettynä äidin ja isän harrastukset: mopoilua ja tanssia.
Tänään päivällä telkkarista (joo, eihän meillä oo koskaan töllötin päällä...) tuli myös jotain jazz-tyyppistä vanhaa musaa. Se oli myös Lotan mieleen, ja neiti jamitti mukana pitkin olkkarin lattiaa. Saas nähdä, tykkääkö Lotta sitten joskus myöhemmin mennä vaikka jonnekin tanssijumppaan, vai mitä niitä nyt onkaan... Vai onkohan tanssi liian rauhallista mopoiluun verrattuna...?
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
torstai 27. toukokuuta 2010
Lomafillistelyä
Ei, ei me olla lomalle lähdössä (ainakaan ihan vielä), mutta kyllä sitä on tässä viime päivinä ollut ihan lomafiilikset! Sekin varmaan vaikuttaa, että päästiin takaisin omaan kotiin ja on ollut hyvät säät. Mutta ennen kaikkea se on varmaankin se, että isä on isäkuukaudella kotona, joten on aikaa tehdä juttuja, ja myös aikaa olla tekemättä mitään.
Lomafiiliksen saa aikaan mm. seuraavasti: käytiin koko perheen voimin aamupäiväkävelyllä ja sen jälkeen kahvilla. Ei tarvittu mitään aurinkoista terassia, vaan fiilikseen riitti ihan Prisman sisäkahvila, jossa Lotta sai leikkiä leikkipaikalla (ekaa kertaa muuten!), ja äiti ja isä istua kahvilla. Ne on ne elämän pienet ilot!
Lomafiiliksen saa aikaan mm. seuraavasti: käytiin koko perheen voimin aamupäiväkävelyllä ja sen jälkeen kahvilla. Ei tarvittu mitään aurinkoista terassia, vaan fiilikseen riitti ihan Prisman sisäkahvila, jossa Lotta sai leikkiä leikkipaikalla (ekaa kertaa muuten!), ja äiti ja isä istua kahvilla. Ne on ne elämän pienet ilot!
Oma koti kullan kallis!
Viime viikolla vihdoin viimein päättyi meidän kahdeksan viikkoa kestänyt kosteusvaurion kuivatusurakka ja sen myötä seurannut evakkoelämä ukkilassa. Kiitoksia vaan ukille, tädille ja muille, kun kestitte meitä kokonaiset kahdeksan viikkoa!
Kyllä se oma koti on oma koti! Millään en vieläkään lakkaa sitä ihastelemasta... Nyt meillä on sitten katon purkamisen myötä uusi valkokuultava puukatto olkkari-keittiö-alueella. Ja sen uuden puun tuoksu tuo ihan mieleen uuden mökin. Eli nyt ollaan vähän kuin uudessa mökissä sitten...!
Lotalla on tapahtunut näinä kahtena kuukautena ihan valtava harppaus kehityksessä. Kun oltiin vielä kotona, Lotta oli juuri oppinut kävelemään pieniä matkoja. Sanoja ei tullut kovin monia, ja äiti-riippuvaisuus oli aika kova. Nyt kahden kuukauden jälkeen meidän pikkuneiti on jo niin iso tyttö, että kävellä touhottaa ympäriinsä, toistelee perässä vaikka mitä sanoja, ja sanoo niitä ihan omatoimisestikin, ja on rohkaistunut tutkimaan maailmaa entistä enemmän. Äitipula iskee tietysti aina silloin tällöin, mutta menee se neiti ihan omatoimisesti muidenkin syliin kädet ojossa.
Nyt kun ollaan taas täällä keskustassa, niin kyllä on kiva, kun on puistot lähellä! Ankkapuisto on ihan paras, ja siellä on aina paljon muitakin lapsia. Tuossa parin naapuritalon takana on juuri viime kesänä uusiksi laitettu leikkipiha, jossa ollaan käyty myös tutustumassa. Ja huomasinpa lumien lähdettyä (kuulostaa ihan kuin siitä olisi joku pari viikkoa!), että tuossa vastapäisen talon pihassakin on hiekkalaatikko! Sitä ei kyllä ole käytetty aikoihin, kun oli ihan täynnä rikkaruohoja ja sammalta. No, siinäpä on sitten kesäpäiviksi meille hommaa, kun yritetään saada sitä kuosiin hiekkakakkumenetelmällä!
Kyllä se oma koti on oma koti! Millään en vieläkään lakkaa sitä ihastelemasta... Nyt meillä on sitten katon purkamisen myötä uusi valkokuultava puukatto olkkari-keittiö-alueella. Ja sen uuden puun tuoksu tuo ihan mieleen uuden mökin. Eli nyt ollaan vähän kuin uudessa mökissä sitten...!
Lotalla on tapahtunut näinä kahtena kuukautena ihan valtava harppaus kehityksessä. Kun oltiin vielä kotona, Lotta oli juuri oppinut kävelemään pieniä matkoja. Sanoja ei tullut kovin monia, ja äiti-riippuvaisuus oli aika kova. Nyt kahden kuukauden jälkeen meidän pikkuneiti on jo niin iso tyttö, että kävellä touhottaa ympäriinsä, toistelee perässä vaikka mitä sanoja, ja sanoo niitä ihan omatoimisestikin, ja on rohkaistunut tutkimaan maailmaa entistä enemmän. Äitipula iskee tietysti aina silloin tällöin, mutta menee se neiti ihan omatoimisesti muidenkin syliin kädet ojossa.
Nyt kun ollaan taas täällä keskustassa, niin kyllä on kiva, kun on puistot lähellä! Ankkapuisto on ihan paras, ja siellä on aina paljon muitakin lapsia. Tuossa parin naapuritalon takana on juuri viime kesänä uusiksi laitettu leikkipiha, jossa ollaan käyty myös tutustumassa. Ja huomasinpa lumien lähdettyä (kuulostaa ihan kuin siitä olisi joku pari viikkoa!), että tuossa vastapäisen talon pihassakin on hiekkalaatikko! Sitä ei kyllä ole käytetty aikoihin, kun oli ihan täynnä rikkaruohoja ja sammalta. No, siinäpä on sitten kesäpäiviksi meille hommaa, kun yritetään saada sitä kuosiin hiekkakakkumenetelmällä!
tiistai 18. toukokuuta 2010
Mökkeilyä
Viikonvaihdetta ja hyvissä ajoin alkanutta hellekesän alkua vietettiin koko perheen voimin mummun ja papan mökillä. Olenkohan täällä muistanutkaan vielä kertoa, että isä viettää parhaillaan isäkuukautta... osuipa hyvät lomasäät kohdalle!
Lotta tykkäsi mökkeilystä - kukapa ei! Ihanaa oli tutkailla nurmikkoa, kukkia, hiekkaa ja kiviä, ja tietysti käydä myös varpaita järvessäkin uittamassa. Muurahaisia myös tarkkailtiin, samoin erilaisia lintuja. Lintulaudalla vieraili jopa sellainen harvinaisuus kuin punatulkku! Niitä ei moniin vuosiin ole Riihimäen suunnalla näkynyt. Käkikin siellä mökkimetsissä kukkui. Naapurimökeissä oli muutamia koiria, ja aina aika ajoin koirien haukkuessa Lotta heti tarkkaavaisena haukahteli perässä.
Tänään palattiin mökiltä takaisin kaupunkiin, ja näillä näkymin viimeiseksi yöksi ukkilassa. Eli huomenna päästään ehkä jo kotiin! Tai todennäköisesti viimeistään sitten ylihuomenna! Ei uskalla vielä kovin paljon juhlia, kun on jo siirtynyt niin monta kertaa eteenpäin...
Tänään oli vähän erilainen pyöräilyreissu: Lotta ei halunnut nukkua päiväunia, joten päätettiin sitten lähteä pyörällä kauppaan. Matkalla poikettiin kotona hakemassa postit, ja huomattiin, että pikkuneiti oli niin sikeässä unessa, että pää retkotti aika ikävästi alaspäin pyörän takana istuimessa istuessaan. No, äiti lähti sitten hakemaan autoa, ja neiti pääsi autolla takaisin ukkilaan. Ja sittenpä ei tietenkään enää väsyttänyt, kun auto sammui! Aikansa neiti touhotti, ja isä lähti Lotan kanssa rattailla kävelylle - josko ne päiväunet tulisi sitten siinä. No, ei tulleet! Isä ja Lotta kävelivät leikkipuiston ohi, ja sinnehän sitä neidin piti sitten tietysti päästä!
Uni tuli sitten illalla normaalia aikaisemmin, ja neiti oli unilla jo ennen puoli yhdeksää. Tutista on nyt sitten päästy eroon ja hienosti! Tämä oli jo kolmas ilta, kun Lotta meni nukkumaan ilman mitään itkuja. Aika ihanaa!
Lotta tykkäsi mökkeilystä - kukapa ei! Ihanaa oli tutkailla nurmikkoa, kukkia, hiekkaa ja kiviä, ja tietysti käydä myös varpaita järvessäkin uittamassa. Muurahaisia myös tarkkailtiin, samoin erilaisia lintuja. Lintulaudalla vieraili jopa sellainen harvinaisuus kuin punatulkku! Niitä ei moniin vuosiin ole Riihimäen suunnalla näkynyt. Käkikin siellä mökkimetsissä kukkui. Naapurimökeissä oli muutamia koiria, ja aina aika ajoin koirien haukkuessa Lotta heti tarkkaavaisena haukahteli perässä.
Tänään palattiin mökiltä takaisin kaupunkiin, ja näillä näkymin viimeiseksi yöksi ukkilassa. Eli huomenna päästään ehkä jo kotiin! Tai todennäköisesti viimeistään sitten ylihuomenna! Ei uskalla vielä kovin paljon juhlia, kun on jo siirtynyt niin monta kertaa eteenpäin...
Tänään oli vähän erilainen pyöräilyreissu: Lotta ei halunnut nukkua päiväunia, joten päätettiin sitten lähteä pyörällä kauppaan. Matkalla poikettiin kotona hakemassa postit, ja huomattiin, että pikkuneiti oli niin sikeässä unessa, että pää retkotti aika ikävästi alaspäin pyörän takana istuimessa istuessaan. No, äiti lähti sitten hakemaan autoa, ja neiti pääsi autolla takaisin ukkilaan. Ja sittenpä ei tietenkään enää väsyttänyt, kun auto sammui! Aikansa neiti touhotti, ja isä lähti Lotan kanssa rattailla kävelylle - josko ne päiväunet tulisi sitten siinä. No, ei tulleet! Isä ja Lotta kävelivät leikkipuiston ohi, ja sinnehän sitä neidin piti sitten tietysti päästä!
Uni tuli sitten illalla normaalia aikaisemmin, ja neiti oli unilla jo ennen puoli yhdeksää. Tutista on nyt sitten päästy eroon ja hienosti! Tämä oli jo kolmas ilta, kun Lotta meni nukkumaan ilman mitään itkuja. Aika ihanaa!
torstai 13. toukokuuta 2010
Tutista eroon, viimeinen osa?
Hienosti päästiin tuossa jokin aika sitten melkein tutista eroon, ainakin päiväsaikaan (nukkuessa se oli vielä mukana). No, sitten iski Lottaan nuha ja äitiin kunnon flunssa, ja taas oli tutti kehissä melkein 24/7.
Eilen päätettiin sitten totella/uhmata kaikkia kasvatusoppeja ja lopetettiin tuttihommat kertaheitolla (siksi tuossa nuo molemmat verbit, kun ei aavistustakaan, miten kannattaisi tai voisi tässä asiassa toimia...). Ensin päiväunille mentiin ilman tuttia (koko operaatio kesti yhteensä noin kaksi tuntia ja julmetun määrän huutoa, raivoa, kiljumista ja kirkumista sekä tietysti sängystä poistumista, olkkarissa juoksemista jne.). Saldona kuitenkin melkein parin tunnin hyvät päiväunet. Jee!
Iltaunille mentäessä kävi tietysti sama raivoamishomma, ja lopulta pikkuneiti oli niin väsynyt raivoamiseen, että nukkui istualleen. Sänkyyn mentäessä ehdin kuitenkin jo luulla, että helpolla päästään. Kerroin nimittäin Lotalle, että tutit on nyt heitetty roskiin (roskiksen Lotta muistaa, kun kerää aina lattialta roskia ja vie niitä itse roskiin), ja että niitä ei nyt enää sitten ole. Lotta katsoi ihan sen näköisenä, että "joo, ymmärrään, ja vähän harmittaa", ja kävi pitkäkseen sänkyynsä. Mutta ei se sitten ihan niin helposti käynytkään. Tutteja piti etsiä sängystä ja lakanan altakin, mutta ei niitä löytynyt edes huutamalla. Yö kuitenkin meni ihan hyvin, että ei siitä sen suurempaa traumaa tainnut tulla...
Tänään päiväunille mentiinkin jo ihan hyvillä fiiliksillä, vaikka pitihän sitä tietysti vähän itkeä tirauttaa. Iltaunille mentäessä se tutti olisi ollut taas aika tärkeä, ja sen perään piti vähän raivotakin. Huomattavasti helpommalla se kuitenkin sujui, ja lopulta Lotta oli ihan rauhallisena omassa sängyssään, vaikka ei vielä nukahtanutkaan. Tämän perusteella uskaltaisin arvioida, että huomenna on jo paljon helpompaa...!
Eilen päätettiin sitten totella/uhmata kaikkia kasvatusoppeja ja lopetettiin tuttihommat kertaheitolla (siksi tuossa nuo molemmat verbit, kun ei aavistustakaan, miten kannattaisi tai voisi tässä asiassa toimia...). Ensin päiväunille mentiin ilman tuttia (koko operaatio kesti yhteensä noin kaksi tuntia ja julmetun määrän huutoa, raivoa, kiljumista ja kirkumista sekä tietysti sängystä poistumista, olkkarissa juoksemista jne.). Saldona kuitenkin melkein parin tunnin hyvät päiväunet. Jee!
Iltaunille mentäessä kävi tietysti sama raivoamishomma, ja lopulta pikkuneiti oli niin väsynyt raivoamiseen, että nukkui istualleen. Sänkyyn mentäessä ehdin kuitenkin jo luulla, että helpolla päästään. Kerroin nimittäin Lotalle, että tutit on nyt heitetty roskiin (roskiksen Lotta muistaa, kun kerää aina lattialta roskia ja vie niitä itse roskiin), ja että niitä ei nyt enää sitten ole. Lotta katsoi ihan sen näköisenä, että "joo, ymmärrään, ja vähän harmittaa", ja kävi pitkäkseen sänkyynsä. Mutta ei se sitten ihan niin helposti käynytkään. Tutteja piti etsiä sängystä ja lakanan altakin, mutta ei niitä löytynyt edes huutamalla. Yö kuitenkin meni ihan hyvin, että ei siitä sen suurempaa traumaa tainnut tulla...
Tänään päiväunille mentiinkin jo ihan hyvillä fiiliksillä, vaikka pitihän sitä tietysti vähän itkeä tirauttaa. Iltaunille mentäessä se tutti olisi ollut taas aika tärkeä, ja sen perään piti vähän raivotakin. Huomattavasti helpommalla se kuitenkin sujui, ja lopulta Lotta oli ihan rauhallisena omassa sängyssään, vaikka ei vielä nukahtanutkaan. Tämän perusteella uskaltaisin arvioida, että huomenna on jo paljon helpompaa...!
perjantai 7. toukokuuta 2010
Minä, minä, anna, anna...
Lotta on viime aikoina oppinut joukon uusia sanoja. Näin päällimmäisenä tulee mieleen "minä" ja "anna". Etenkin tuota "annaa" neiti hokee esimerkiksi ravintolassa tai kahvilassa, tai ihan vaan kotona - tai siis ukilla - ruokapöydässäkin, kun haluaa kovin kovasti äidin lautaselta jotakin... Ja tahto saada on kova!
Aika usein Lotta osaa sanoa jo myös "Kiti" (tädin koira), "täti" ja "ukki". Eilen Lotta sanoi ekan kerran kunnolla "pappa", mutta mummu, mummi, mummo tai mamma on vielä hakusessa. Josko se tulisi sieltä näin äitienpäiväviikonlopun kunniaksi jo heti huomenna...?
Ja ihan ennen näitä mitään muita, Lotta oppi sanomaan "Pate" ja "Pingu". Eli on meillä katsottu telkkaria, joo! Postimies Pate on ihan Lotan lemppari, ja sen tunnuslaulu saa pikkuneidin rauhottumaan melkein tilanteessa kuin tilanteessa. Muun muassa tälläkin viikolla meni eräs automatka kaupasta kotiin Paten merkeissä, kun alkoi neitiä vähän harmittaa yksinään takapenkillä.
Vappukin se tuli ja meni jokin aika sitten. Eipä siinä sen kummempaa, syötiin munkkeja ja juotiin simaa (kiitos Karin!), käytiin hiekkalaatikolla ja nähtiin sukulaisia. Lotta sai ihan itse valita itselleen kaupasta vappupallon, ja vähän taisi neidillä olla valinnanvaikeutta. Ja samoin äidillä ja tädillä ymmärtämisen vaikeutta, kun ei oikein meinattu ymmärtää, minkä niistä palloista se neiti tahtoi. No, Mikki Hiiri -pallo sieltä mukaan tarttui, ja tuolla se vieläkin ihan täydessä terässä koristaa olohuoneen kattoa.
Nyt kun ollaan täällä Kirjauksen päiväkodin melkein-naapurissa, niin on käyty myös siellä avoimessa päiväkodissa (joka on muuten nimeltään Melukylän kellari - ihana nimi!). Se on jotenkin Junailijankadun vastaavaa mukavampi, vaikka sijaitseekin pommisuojassa (!). Mukavamman paikasta tekee se, että siellä on yhdessä tilassa jumppamattoja lattia täynnä, trampoliini (Lotan suosikki) ja liukumäki (sekin kovasti Lotan mieleen). Kyllä se on hienoa, että meidän kaupungissa on tämä avoin varhaiskasvatus hoidettu näin hyvin - äiti kiittää!
Aika usein Lotta osaa sanoa jo myös "Kiti" (tädin koira), "täti" ja "ukki". Eilen Lotta sanoi ekan kerran kunnolla "pappa", mutta mummu, mummi, mummo tai mamma on vielä hakusessa. Josko se tulisi sieltä näin äitienpäiväviikonlopun kunniaksi jo heti huomenna...?
Ja ihan ennen näitä mitään muita, Lotta oppi sanomaan "Pate" ja "Pingu". Eli on meillä katsottu telkkaria, joo! Postimies Pate on ihan Lotan lemppari, ja sen tunnuslaulu saa pikkuneidin rauhottumaan melkein tilanteessa kuin tilanteessa. Muun muassa tälläkin viikolla meni eräs automatka kaupasta kotiin Paten merkeissä, kun alkoi neitiä vähän harmittaa yksinään takapenkillä.
Vappukin se tuli ja meni jokin aika sitten. Eipä siinä sen kummempaa, syötiin munkkeja ja juotiin simaa (kiitos Karin!), käytiin hiekkalaatikolla ja nähtiin sukulaisia. Lotta sai ihan itse valita itselleen kaupasta vappupallon, ja vähän taisi neidillä olla valinnanvaikeutta. Ja samoin äidillä ja tädillä ymmärtämisen vaikeutta, kun ei oikein meinattu ymmärtää, minkä niistä palloista se neiti tahtoi. No, Mikki Hiiri -pallo sieltä mukaan tarttui, ja tuolla se vieläkin ihan täydessä terässä koristaa olohuoneen kattoa.
Nyt kun ollaan täällä Kirjauksen päiväkodin melkein-naapurissa, niin on käyty myös siellä avoimessa päiväkodissa (joka on muuten nimeltään Melukylän kellari - ihana nimi!). Se on jotenkin Junailijankadun vastaavaa mukavampi, vaikka sijaitseekin pommisuojassa (!). Mukavamman paikasta tekee se, että siellä on yhdessä tilassa jumppamattoja lattia täynnä, trampoliini (Lotan suosikki) ja liukumäki (sekin kovasti Lotan mieleen). Kyllä se on hienoa, että meidän kaupungissa on tämä avoin varhaiskasvatus hoidettu näin hyvin - äiti kiittää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)