Nyt on lomailtu koko perhe viikon verran, ja arkirutiinit on heitetty romukoppaan! Ei ihan heti edes muista, että mikä päivä tänään oikein onkaan...
Kuluneen viikon aikana lapset ovat nukkuneet aamulla jopa kymmeneen saakka! Siis meidän murut, jotka ovat yleensä olleet pystyssä jo ennen kuin pikkukakkonen alkaa!
Lotta tosin edelleen herää ensimmäisenä, tulee hetkeksi viereen pötköttelemään - joskus ehkä hetkeksi nukahtaen - josta sitten nousee katsomaan yksinään lastenohjelmia meidän muiden jäädessä vielä nukkumaan.
Tänään minulla oli aamupäivällä yhdeltätoista kampaaja, enkä laittanut herätyskelloa soimaan, kun ajattelin nousevani Lotan kanssa samaan aikaan. Toisin kävi, ja kello oli jo melkein kymmenen, kun heräsin!
Pitkistä yöunista johtuen ei meillä ole nukuttu juurikaan päiväunia, muutamana päivänä ainoastaan. Sitä onkin sitten kunnon unipöpperö myös itsellä, kun kymmenen tunnin yöunien lisäksi vetäisee parin tunnin päikkärit!
Ihan on siis rutiinit ja rytmit hukassa - ah, miten ihanaa!
lauantai 28. joulukuuta 2013
Joulun viettoa
Joulu tuli ja meni, ja nyt sitten odotellaan kesää - tai jos vaikka sitä talvea ensin...! On nimittäin ollut ainakin koko joulukuun tosi kurjat säät: lämpömittari plussan puolella ja vettä satanut lähes joka päivä. Missä se lumi viipyy?! Ei auttanut, vaikka joulupukiltakin sitä toivottiin...
Piristystä tähän syksyn ja talven synkkyyteen toi onneksi joulun odotus ja itse joulu! Jouluun meillä valmistauduttiin muun muassa leipomalla pipareita, laittamalla joulukoristeita ja valoja, ja ensimmäistä kertaa ikinä meillä oli myös joulukuusi!
Tänä jouluna vietettiin ensimmäistä kertaa jouluaattoa meidän omassa kotona, ja koko suku kokoontui meille. Onneksi oli vielä säästetty vanha ruokapöytä tuoleineen, niin oli kaikille kymmenelle aikuiselle ja neljälle lapselle oma paikka ruokapöydässä! Jokainen toi tullessaan jotain ruokia, niin minulla ei ollut valtava kokkausurakka aattoon valmistautuessa. Joulun alla opettelin tekemään itse graavilohta kummisetäni opastuksella, ja siitä tulikin meidän joulupöydän uusi suosikki!
Ennen en niin kauhean paljon ole jouluruoista välittänyt, mutta kun niitä tarpeeksi monta vuotta maisetelee, niin johan alkaa maistua! Uusi suosikkini on etenkin perunalaatikko, ja kalat ovat alkaneet vuosien varrella maistua oikein hyvin ympäri vuoden. Kinkku puolestaan on jotenkin alkanut kyllästyttää, ja ensi jouluna meillä taidetaan panostaa enemmän kalapuoleen. Kinkku on kyllä tosi maistuvaa heti paistamisen jälkeen lämpöisenä, mutta ei sitten enää kylmänä. Lotalla taitaa olla samanlainen maku, sillä oli hyvin pettynyt, kun jouluaattoaamuna olikin tarjolla kylmää kinkkua...
Tässä muutamia kuvia joulun ajalta:
Lotta sai joulupukilta sukset, ja heti joulupäivänä käytiin niitä Riutan laduilla testaamassa! Pukki toi molemmille myös luistimet sekä rattipulkan ja -kelkan. Nyt puuttuu enää lumi!
Sitä odotellessa huomenna suunnataan kohti Tamperetta ja Holiday Club kylpylää!
Piristystä tähän syksyn ja talven synkkyyteen toi onneksi joulun odotus ja itse joulu! Jouluun meillä valmistauduttiin muun muassa leipomalla pipareita, laittamalla joulukoristeita ja valoja, ja ensimmäistä kertaa ikinä meillä oli myös joulukuusi!
Tänä jouluna vietettiin ensimmäistä kertaa jouluaattoa meidän omassa kotona, ja koko suku kokoontui meille. Onneksi oli vielä säästetty vanha ruokapöytä tuoleineen, niin oli kaikille kymmenelle aikuiselle ja neljälle lapselle oma paikka ruokapöydässä! Jokainen toi tullessaan jotain ruokia, niin minulla ei ollut valtava kokkausurakka aattoon valmistautuessa. Joulun alla opettelin tekemään itse graavilohta kummisetäni opastuksella, ja siitä tulikin meidän joulupöydän uusi suosikki!
Ennen en niin kauhean paljon ole jouluruoista välittänyt, mutta kun niitä tarpeeksi monta vuotta maisetelee, niin johan alkaa maistua! Uusi suosikkini on etenkin perunalaatikko, ja kalat ovat alkaneet vuosien varrella maistua oikein hyvin ympäri vuoden. Kinkku puolestaan on jotenkin alkanut kyllästyttää, ja ensi jouluna meillä taidetaan panostaa enemmän kalapuoleen. Kinkku on kyllä tosi maistuvaa heti paistamisen jälkeen lämpöisenä, mutta ei sitten enää kylmänä. Lotalla taitaa olla samanlainen maku, sillä oli hyvin pettynyt, kun jouluaattoaamuna olikin tarjolla kylmää kinkkua...
Tässä muutamia kuvia joulun ajalta:
Lotta sai joulupukilta sukset, ja heti joulupäivänä käytiin niitä Riutan laduilla testaamassa! Pukki toi molemmille myös luistimet sekä rattipulkan ja -kelkan. Nyt puuttuu enää lumi!
Sitä odotellessa huomenna suunnataan kohti Tamperetta ja Holiday Club kylpylää!
maanantai 9. joulukuuta 2013
Ärrät pärisee ja itsenäisyyspäivän viettoa
Lotta on vihdoin oppinut sanomaan ärrän - hyvä, Lotta!
Nyt kun isillä on toinen jalka lepotilassa endurokisoissa kaatumisen jälkimainingeissa, eikä sillä saisi kävellä , niin isillä on jokailtainen lukuvuoro lapsille (kun ei oikein muuhunkaan voi juuri osallistua). Suurimmaksi osaksi meillä on ennenkin ollut isin iltalukemiset, mutta nyt siis ihan kokonaan.
Minä en jotenkin koskaan muista harjoituttaa ärrää, mutta isi aina lukemisen päätteeksi sen muistaa. Ja joka ilta sitä sitten on jo pidemmän aikaa harjoiteltu. Ja lopulta harjoittelu tuotti tulosta, sillä itsenäisyyspäivän iltana se ärrä sitten vihdoin pärähti! Vielä ei ärrä sanoissa pärise, mutta eiköhän se sieltä pikku hiljaa puheeseenkin siirry.
Tuona samana ärränoppimispäivänä eli itsenäisyyspäivänä oli lettukesti-pikkujoulut parin kaverpariskunnan kanssa meillä. Perinteisten jouluherkkujen sijaan meillä oli tosiaan vähän erilaiset eväät - ettei ihan kyllästytä pipareihin ja torttuihin...! Mukana menossa keikkui myös porukan tuorein pikkumies, jolla on nyt ikää 3 kuukautta. Seuraava tulokas tähän meidän lukioaikaiseen kaveriporukkaan tuleekin sitten vuodenvaihteessa eli jos ensi vuonna ollaan itsenäisyyspäivän vietossa samalla porukalla, niin lapsia onkin sitten jo neljä!
Itsenäisyyspäivä-viikonloppu tuntui useammankin päivän lomalta, kun meillä ei ollut mitään ihmeempää ohjelmaa ja ehti kerrankin oikein kunnolla olla kotona ja nukkua parit päikkäritkin lasten kanssa. Lauantaina käytiin kyläilemässä mummun ja papan kanssa minun kummeilla, ja pakollinen ruokakauppavisiittikin mahtui tähän päivään (ja vihdoin sain ostettua joulukuusta varten mm. joulukuusenjalan, valot ja muutamia koristeita). Itsenäisyyspäivänä perjantaina oli kunnon nuoskalunta, josta tehtiin lumiukko, lumimopot ja lumilyhty. Lähimetsän pulkkamäki ehdittiin lasketella monet kerrat ja lumienkeleitäkin tuli omenapuiden alle tehtyä. Ja jumpassakin tämä äiti ehti pitkästä aikaa käydä! Ihana viikonloppu siis takana - nyt jaksaa odotella joululomaa!
Nyt kun isillä on toinen jalka lepotilassa endurokisoissa kaatumisen jälkimainingeissa, eikä sillä saisi kävellä , niin isillä on jokailtainen lukuvuoro lapsille (kun ei oikein muuhunkaan voi juuri osallistua). Suurimmaksi osaksi meillä on ennenkin ollut isin iltalukemiset, mutta nyt siis ihan kokonaan.
Minä en jotenkin koskaan muista harjoituttaa ärrää, mutta isi aina lukemisen päätteeksi sen muistaa. Ja joka ilta sitä sitten on jo pidemmän aikaa harjoiteltu. Ja lopulta harjoittelu tuotti tulosta, sillä itsenäisyyspäivän iltana se ärrä sitten vihdoin pärähti! Vielä ei ärrä sanoissa pärise, mutta eiköhän se sieltä pikku hiljaa puheeseenkin siirry.
Tuona samana ärränoppimispäivänä eli itsenäisyyspäivänä oli lettukesti-pikkujoulut parin kaverpariskunnan kanssa meillä. Perinteisten jouluherkkujen sijaan meillä oli tosiaan vähän erilaiset eväät - ettei ihan kyllästytä pipareihin ja torttuihin...! Mukana menossa keikkui myös porukan tuorein pikkumies, jolla on nyt ikää 3 kuukautta. Seuraava tulokas tähän meidän lukioaikaiseen kaveriporukkaan tuleekin sitten vuodenvaihteessa eli jos ensi vuonna ollaan itsenäisyyspäivän vietossa samalla porukalla, niin lapsia onkin sitten jo neljä!
Itsenäisyyspäivä-viikonloppu tuntui useammankin päivän lomalta, kun meillä ei ollut mitään ihmeempää ohjelmaa ja ehti kerrankin oikein kunnolla olla kotona ja nukkua parit päikkäritkin lasten kanssa. Lauantaina käytiin kyläilemässä mummun ja papan kanssa minun kummeilla, ja pakollinen ruokakauppavisiittikin mahtui tähän päivään (ja vihdoin sain ostettua joulukuusta varten mm. joulukuusenjalan, valot ja muutamia koristeita). Itsenäisyyspäivänä perjantaina oli kunnon nuoskalunta, josta tehtiin lumiukko, lumimopot ja lumilyhty. Lähimetsän pulkkamäki ehdittiin lasketella monet kerrat ja lumienkeleitäkin tuli omenapuiden alle tehtyä. Ja jumpassakin tämä äiti ehti pitkästä aikaa käydä! Ihana viikonloppu siis takana - nyt jaksaa odotella joululomaa!
maanantai 2. joulukuuta 2013
Alkutalven kuvasatoa
 |
| Lumileikkeihin riittää vähempikin määrä lunta |
 |
| Joulun ekat piparit à la Birds-leipurit |
 |
| Uusien huonekalujen pakkauslaatikoista syntyi hieno maja. Entinen autohuone on nyt majahuone! |
Pari viikkoa sitten käytiin myös Metsästysmuseolla joulumarkkinoilla. Siellä pääsi myös karhun kyytiin:
Sikin sokin sekalaista
Joka päivä tapahtuu kaikenlaista hassua, hauskaa ja ihan tavallisiakin asioita, joista olisi kiva tänne blogiin kirjoittaa, mutta ei sitä vaan saa aikaiseksi, tai ehdi, tai jaksa tai... Tässä tulee siis sikin sokin sekalaisesti kaikkia viime aikoina tapahtuneita asioita:
Lapsilla on nykyään ikävä mummua, vaikka mummua nähdäänkin joka viikko. Ikävä iskee milloin missäkin, esimerkiksi aamulla matkalla päiväkotiin tai kotona kesken leikkien. Jompi kumpi on silloin kyyneleet silmissä ja hädin tuskin saa sanottua, että "on ikävä mummua" ja kyynelehtiminen jatkuu. Pienet mummun murut! Joskus tulee ikävä muitakin, esimerkiksi isiä (kun isi on töissä) tai Satu-tätiä. Viikonloppuna isi oli mopokisoissa, josta soitti jouduttuaan keskeyttämään kisan kaatumisen takia (ja pohjeluussa murtuma eli isi on nyt sitten kotona vähän aikaa...), ja puhelun aikana molemmilla lapsilla tuli isiä niin kova ikävä, ettei meinannut millään helpottaa edes äidin sylissä.
Viikonloppuna oltiin katsomassa joulukadun avajaisia, eikä kenelläkään vähintään viiden metrin säteellä varmasti jäänyt kaikesta muusta metelistä huolimatta epäselväksi, kuinka kovasti Roni tykkää autoista. Kulkueessa oli paljon erilaisia paketti-, lava-, kuorma- ja muita autoja, joiden ohiajaessa pikkumies kiljahteli innoissaan. Ei niistä joulupukeista, tontuista ja muista joulujutuista niin väliä, mutta kunhan pääsi näkemään autoja...!
Viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa lasten kanssa lähimetsässä retkellä, ja mukana oli myös naapurin lapset äitinsä kanssa. Eipä ole viime aikoina liikaa ehditty näillä omilla nurkilla pyöriä, ja sääkin on ollut tosi kurja, joten oli ihanaa pitkästä aikaa olla ilman mitään ohjelmaa ja aikatauluja, ja nauttia kauniista säästä metsäpolkuja tallaillen.
Joulutunnelmaan on virittäydytty kulkueen lisäksi kotonakin. Pipareita leivottiin jo yksi pellillinen viime viikolla, ja muutamia jouluisia koristeita ja valoja laiteltiin paikoilleen, samoin pihavalot. Uudet verhotkin on tässä välissä saapuneet ja päässeet paikoilleen, ja keittiö on saanut uuden ruokapöydän ja tuolit. Nyt sitten vaan odotellaan joulua, jolloin kokoonnutaan ensimmäistä kertaa koko suvun kesken meille!
Lapsilla on nykyään ikävä mummua, vaikka mummua nähdäänkin joka viikko. Ikävä iskee milloin missäkin, esimerkiksi aamulla matkalla päiväkotiin tai kotona kesken leikkien. Jompi kumpi on silloin kyyneleet silmissä ja hädin tuskin saa sanottua, että "on ikävä mummua" ja kyynelehtiminen jatkuu. Pienet mummun murut! Joskus tulee ikävä muitakin, esimerkiksi isiä (kun isi on töissä) tai Satu-tätiä. Viikonloppuna isi oli mopokisoissa, josta soitti jouduttuaan keskeyttämään kisan kaatumisen takia (ja pohjeluussa murtuma eli isi on nyt sitten kotona vähän aikaa...), ja puhelun aikana molemmilla lapsilla tuli isiä niin kova ikävä, ettei meinannut millään helpottaa edes äidin sylissä.
Viikonloppuna oltiin katsomassa joulukadun avajaisia, eikä kenelläkään vähintään viiden metrin säteellä varmasti jäänyt kaikesta muusta metelistä huolimatta epäselväksi, kuinka kovasti Roni tykkää autoista. Kulkueessa oli paljon erilaisia paketti-, lava-, kuorma- ja muita autoja, joiden ohiajaessa pikkumies kiljahteli innoissaan. Ei niistä joulupukeista, tontuista ja muista joulujutuista niin väliä, mutta kunhan pääsi näkemään autoja...!
Viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa lasten kanssa lähimetsässä retkellä, ja mukana oli myös naapurin lapset äitinsä kanssa. Eipä ole viime aikoina liikaa ehditty näillä omilla nurkilla pyöriä, ja sääkin on ollut tosi kurja, joten oli ihanaa pitkästä aikaa olla ilman mitään ohjelmaa ja aikatauluja, ja nauttia kauniista säästä metsäpolkuja tallaillen.
Joulutunnelmaan on virittäydytty kulkueen lisäksi kotonakin. Pipareita leivottiin jo yksi pellillinen viime viikolla, ja muutamia jouluisia koristeita ja valoja laiteltiin paikoilleen, samoin pihavalot. Uudet verhotkin on tässä välissä saapuneet ja päässeet paikoilleen, ja keittiö on saanut uuden ruokapöydän ja tuolit. Nyt sitten vaan odotellaan joulua, jolloin kokoonnutaan ensimmäistä kertaa koko suvun kesken meille!
maanantai 18. marraskuuta 2013
Ronin lempiruokaa
Roni hipsutteli äsken (kello on jo 22:10!) omasta huoneesta olkkarin oviaukkoon nojailemaan ja kysyi: "Arvaa, äiti, mikä on mun lempiruokaa?" "No?" "Räkä!" Vitsit, mikä pieni hassu!
torstai 7. marraskuuta 2013
Köh köh
Ronilla on ollut tänä syksynä kolme korvatulehdusta, ja käytännössä flunssa on kestänyt elokuun puolesta välistä saakka. Välillä on ollut parempia viikkoja, välillä etenkin yskä on ollut tosi kova. On ihan hirveä kuunnella, kun toinen yrittää yskiä ja sen ihan kuulee, miten lima keuhkoputkissa jumittaa, mutta joskus se yskiminen ei vaan onnistu, ja itkuhan siitä tulee. Voi pientä!
Tänään käytiin Ronin kanssa korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Kimmo Väyrysellä, joka oli muuten ihan paras lääkäri ikinä - aivan ihana ja lämmin suhtautuminen pieniin lapsiin! Isi kun kysyi Ronilta illalla, että mitäs se lääkäri sanoi, niin Roni vastasi, että se puhui autoista. Niin kuin puhuikin: Salamasta, Martista, Makesta ja muista Autot-hahmoista! Lisäksi lääkäri esitteli kaikki välineet Ronille, ja Roni sai kokeilla niitä, laittaa valot päälle ym. Lisää tällaisia lääkäreitä, kiitos!
Juteltiin me siellä lääkärissä myös itse asiasta eli pitkään kestäneestä yskästä. Lääkäri totesi, että vaikka kyse ei ole infektio- tai rasitusastmasta, niin keuhkoputket on ikään kuin samanlaisessa tilassa. Saatiin hengiteltävää astmalääkettä, ja nyt sitten kokeillaan auttaisiko se. Lääkäri selitti Ronille, että se babyhaler-putkilo, johon astmapiipusta lääke ensin suihkautetaan, ja josta se sitten hengitellään, on ihan kuin Ronin oma pakoputki. Sekin oli Ronin mielestä tietysti hauska juttu! Toivottavasti vaan Roni ei seuraavaksi mene jonkun auton pakoputkea suuhunsa laittamaan...!
Tänään käytiin Ronin kanssa korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Kimmo Väyrysellä, joka oli muuten ihan paras lääkäri ikinä - aivan ihana ja lämmin suhtautuminen pieniin lapsiin! Isi kun kysyi Ronilta illalla, että mitäs se lääkäri sanoi, niin Roni vastasi, että se puhui autoista. Niin kuin puhuikin: Salamasta, Martista, Makesta ja muista Autot-hahmoista! Lisäksi lääkäri esitteli kaikki välineet Ronille, ja Roni sai kokeilla niitä, laittaa valot päälle ym. Lisää tällaisia lääkäreitä, kiitos!
Juteltiin me siellä lääkärissä myös itse asiasta eli pitkään kestäneestä yskästä. Lääkäri totesi, että vaikka kyse ei ole infektio- tai rasitusastmasta, niin keuhkoputket on ikään kuin samanlaisessa tilassa. Saatiin hengiteltävää astmalääkettä, ja nyt sitten kokeillaan auttaisiko se. Lääkäri selitti Ronille, että se babyhaler-putkilo, johon astmapiipusta lääke ensin suihkautetaan, ja josta se sitten hengitellään, on ihan kuin Ronin oma pakoputki. Sekin oli Ronin mielestä tietysti hauska juttu! Toivottavasti vaan Roni ei seuraavaksi mene jonkun auton pakoputkea suuhunsa laittamaan...!
maanantai 14. lokakuuta 2013
Syntyjä syviä...
Pitkästä aikaa olimme viime viikonloppuna vähän vähemmän flunssaisia ja ehdimme tehdä kivoja juttuja! Kävimme kavereiden kanssa puistoilemassa sekä myös kyläilemässä, ja tuli ihan sellainen fiilis, kuin olisi palattu ajassa taaksepäin reilu vuosi eli siihen aikaan, kun oltiin vielä lasten kanssa kotona ja nähtiin kavereita paljon ja usein. Jotenkin koko syksy on mennyt ihan sumussa - arjen kiireissä ja suureksi osaksi myös flunssassa. Ja juuri kuin ehdin ajatella, että ihanaa, nyt se jo vähän helpottaa, niin eiköhän Lotalla ollut tänään taas vähän lämpöä...
Viikonloppuna ehdittiin nähdä myös Lotan kummien pientä vauvaa, joka kasvaa jo hurjaa vauhtia ja kohta se pikkumies jo varmaan käveleekin ennen kuin huomataankaan...! Ihana seurata vierestä näiden pienten vauvojen tuhinoita (lasten serkkutyttökin kun on sen muutaman kuukauden ikäinen, ja muutamalle kaverille on tulossa vauvoja alkuvuodesta), ja jännä samalla huomata, miten paljon vauva-asioita sitä on jo ehtinyt unohtaa!
Ihan kuin siitä olisi monta, monta vuotta, kun meillä tuollaisia tuhisevia nyyttejä on ollut, vaikka ei siitä ole kuin puolitoista vuotta, kun Roni ei vielä kävellyt... Jotenkin kuitenkin niitä pikkuvauva-aikoja ei ihan kauhean paljon kaipaa, vaikka ihania nämä pienet ovatkin, ja tietysti aivan mahtavan ihania ja ikimuistoisia hetkiä on lasten vauva-aikoihin sisältynyt... Nyt on kuitenkin tavallaan jo ihan kauhean helppoa, kun meillä ei tarvita enää vaippoja, eikä ruoka- ja päiväuniajatkaan ole niin tarkkoja, ja lasten kanssa voi jutella ja heitä ymmärtää, ja he osaavat kertoa mitä ihmeellisempiä tarinoita ja tehdä tarkkoja havaintoja ja vaikka mitä! Vaikka kyllä se varmaan niin on, että se hetki, jota parhaillaan eletään, on aina se paras!
Viikonloppuna ehdittiin nähdä myös Lotan kummien pientä vauvaa, joka kasvaa jo hurjaa vauhtia ja kohta se pikkumies jo varmaan käveleekin ennen kuin huomataankaan...! Ihana seurata vierestä näiden pienten vauvojen tuhinoita (lasten serkkutyttökin kun on sen muutaman kuukauden ikäinen, ja muutamalle kaverille on tulossa vauvoja alkuvuodesta), ja jännä samalla huomata, miten paljon vauva-asioita sitä on jo ehtinyt unohtaa!
Ihan kuin siitä olisi monta, monta vuotta, kun meillä tuollaisia tuhisevia nyyttejä on ollut, vaikka ei siitä ole kuin puolitoista vuotta, kun Roni ei vielä kävellyt... Jotenkin kuitenkin niitä pikkuvauva-aikoja ei ihan kauhean paljon kaipaa, vaikka ihania nämä pienet ovatkin, ja tietysti aivan mahtavan ihania ja ikimuistoisia hetkiä on lasten vauva-aikoihin sisältynyt... Nyt on kuitenkin tavallaan jo ihan kauhean helppoa, kun meillä ei tarvita enää vaippoja, eikä ruoka- ja päiväuniajatkaan ole niin tarkkoja, ja lasten kanssa voi jutella ja heitä ymmärtää, ja he osaavat kertoa mitä ihmeellisempiä tarinoita ja tehdä tarkkoja havaintoja ja vaikka mitä! Vaikka kyllä se varmaan niin on, että se hetki, jota parhaillaan eletään, on aina se paras!
lauantai 12. lokakuuta 2013
Mistä on pienet pojat tehty?
Tässä eräänä päivänä isä ja poika juttelivat:
- Iskä on tyhmä.
- Ei kannata haukkua, se voi kulkea geeneissä.
- Ai, misk? (=miksi)
- No kun äiti ja isi on sut yhdessä tehneet.
- Ai hamahelmistä?
- Iskä on tyhmä.
- Ei kannata haukkua, se voi kulkea geeneissä.
- Ai, misk? (=miksi)
- No kun äiti ja isi on sut yhdessä tehneet.
- Ai hamahelmistä?
tiistai 8. lokakuuta 2013
Syystunnelmia ja muutama kuva talosta
Omalla pihalla on kiva leikkiä ja syksyisellä sadesäällä tulee parhaat vesileikit! Meidän aronia-aita on aika mahtavan värinen, ja ihan mielettömät syksyiset väriyhdistelmät tuossa kukkapenkissäkin, jossa suurin osa kukista on jo kuihtuneita.
Loppuun vielä muutama kuva uudesta kodista, josta näköjään ei juuri kuvia ole nappailtu. Ehkä joku päivä pitäisi pitää oikein kuvaussessio...! Mutta sitä ennen pitäisi ehkä hankkia ne loput puuttuvat huonekalut ja ainakin myös verhoja - keittiössä etenkin on aika kolkkoa ilman tekstiilejä... Ja vähän siivota noita ylimääräisiä romppeita piiloon, ja ja...
Takkaa poltettiin viime viikonloppuna ekaa kertaa, ja ihan mielettömät lämmöt jäi moneksi päiväksi - vähän liiankin lämmintä oli... Lapset tosin tykkäsivät istua takan lämmössä iltapalalla, ja innolla jäivät odottamaan, että ensi kertaa varten on vaahtokarkit hankittuna ja pääsee niitä paahtamaan...!
Loppuun vielä muutama kuva uudesta kodista, josta näköjään ei juuri kuvia ole nappailtu. Ehkä joku päivä pitäisi pitää oikein kuvaussessio...! Mutta sitä ennen pitäisi ehkä hankkia ne loput puuttuvat huonekalut ja ainakin myös verhoja - keittiössä etenkin on aika kolkkoa ilman tekstiilejä... Ja vähän siivota noita ylimääräisiä romppeita piiloon, ja ja...
perjantai 4. lokakuuta 2013
Kiireisiä päiviä...
Arki on viime viikkoina ollut aikamoista härdelliä, kun molemmat aikuiset ollaan oltu työreissuissa siellä ja täällä ympäri Suomea, ja lisäksi on kaikki oltu enemmän tai vähemmän flunssaisia taas pari viikkoa. Viime viikolla minun työreissun ajan lapset olivat isin kanssa kotona korva- ja silmätulehduksissa, ja tällä viikolla ollessani taas työreissussa Roni oli uudestaan kuumeessa. En ehkä uskalla enää lähteä mihinkään reissuun, kun aina silloin iskee taudin pahin vaihe päälle...
Hoidossa on onneksi alkanut mennä vähän paremmin, ja eilen kun Roni jäi kuumeisena isin kanssa kotiin ja sisko meni hoitoon, niin pikku-ukko olisi halunnut myös hoitoon! Tänään minä jäin Ronin kanssa aamupäiväksi, ja sitten tehtiin puolen päivän aikaan vahdin vaihto isin tullessa kotiin.
Nyt on onneksi perjantai ja viikonlopulle ei ole mitään ohjelmaa! Paitsi että huomenna tulee meille takkapuita vihdoin viimein, ja päästään takan lämmityspuuhiin! Minä en muuten koskaan eläissäni ole sytyttänyt takkaa, joten kerta se on nyt sitten ensimmäinenkin...! Kun nyt sitten ensin keksittäisiin niille puille joku paikka, jossa niitä säilytetään... Niin, ja joku nuohoojahomma pitää kai jossain vaiheessa hoitaa, ja mitähän vielä...?
Huomenna vietetään lisäksi tyttöjen aamupäivää, kun lähdetään kummitytön synttärilahjahousuja vaihtamaan (ostin siis liian pieniä, joita muuten ei oikeastaan vaihdeta, vaan ostetaan uusia, kun ne pienet olikin kummitytön pikkusiskolle sopivat...). Lotta ja serkku-kummityttö auton kyytiin ja kohti vaatekauppaa! Näitä reissuja tulee ehkä joskus tulevina vuosina lisää - jos nämä neidit enää sitten shoppailuseurakseen kelpuuttavat...!
Hoidossa on onneksi alkanut mennä vähän paremmin, ja eilen kun Roni jäi kuumeisena isin kanssa kotiin ja sisko meni hoitoon, niin pikku-ukko olisi halunnut myös hoitoon! Tänään minä jäin Ronin kanssa aamupäiväksi, ja sitten tehtiin puolen päivän aikaan vahdin vaihto isin tullessa kotiin.
Nyt on onneksi perjantai ja viikonlopulle ei ole mitään ohjelmaa! Paitsi että huomenna tulee meille takkapuita vihdoin viimein, ja päästään takan lämmityspuuhiin! Minä en muuten koskaan eläissäni ole sytyttänyt takkaa, joten kerta se on nyt sitten ensimmäinenkin...! Kun nyt sitten ensin keksittäisiin niille puille joku paikka, jossa niitä säilytetään... Niin, ja joku nuohoojahomma pitää kai jossain vaiheessa hoitaa, ja mitähän vielä...?
Huomenna vietetään lisäksi tyttöjen aamupäivää, kun lähdetään kummitytön synttärilahjahousuja vaihtamaan (ostin siis liian pieniä, joita muuten ei oikeastaan vaihdeta, vaan ostetaan uusia, kun ne pienet olikin kummitytön pikkusiskolle sopivat...). Lotta ja serkku-kummityttö auton kyytiin ja kohti vaatekauppaa! Näitä reissuja tulee ehkä joskus tulevina vuosina lisää - jos nämä neidit enää sitten shoppailuseurakseen kelpuuttavat...!
torstai 19. syyskuuta 2013
Päiväkotielämää
Kuherruskuukausi hoidossa on virallisesti ohi. Tasan kuukausi aloittamisen jälkeen alkoi Lotalla ne vaikeammat aamu ja puheet siitä, ettei tykkää olla hoidossa... Roni ei vielä päiväkotiin ole ehtinytkään missään vaiheessa tykästyä, vaikka muutamina päivinä on kyllä sanonut, että kivaa on ollut. Ja reippaasti ja hyvillä mielin ukko siellä kyllä päivänsä kuulemma viettää, vaikka äidille muuta kertookin.
Tietysti se aamun tuska ja eroahdistus menee molemmilla muruilla nopeasti ohi, mutta on se silti vaan jotenkin ikävää irrotella niitä pieniä sormia omasta kaulasta irti ja jättää hoitotädin syliin kirkumaan... Lotalla on nyt ollut viikon verran tällaisia aamuja... Iltapäivällä neitipieni on kyllä reippaasti ulkona ja vauhti päällä, eikä kotonakaan meno sen kummempaa ole. Ja päivätkin Lottakin kuulemma touhottaa innoissaan, joten kai se vaan on sitten jotain eroahdistusta.
Parempia hoitopäiväfiiliksiä ja aamuja odotellessa - kai ne vielä siellä jossain tulevaisuudessa odottaa...!
Tietysti se aamun tuska ja eroahdistus menee molemmilla muruilla nopeasti ohi, mutta on se silti vaan jotenkin ikävää irrotella niitä pieniä sormia omasta kaulasta irti ja jättää hoitotädin syliin kirkumaan... Lotalla on nyt ollut viikon verran tällaisia aamuja... Iltapäivällä neitipieni on kyllä reippaasti ulkona ja vauhti päällä, eikä kotonakaan meno sen kummempaa ole. Ja päivätkin Lottakin kuulemma touhottaa innoissaan, joten kai se vaan on sitten jotain eroahdistusta.
Parempia hoitopäiväfiiliksiä ja aamuja odotellessa - kai ne vielä siellä jossain tulevaisuudessa odottaa...!
sunnuntai 15. syyskuuta 2013
Syystouhuja
Kesästä on hypätty syksyyn - vaikka ilmojen perusteella on kyllä melkein vielä kesä! Tänäkin viikonloppuna oli ihanan aurinkoista ja lämmintä, ja pihalla tarkeni päivän aurinkoisimpaan aikaan t-paidassa. Ja posket tulevat auringossa oleskelusta jopa punaisiksi, vaikka luulisi ettei syyskuussa enää aurinko niin polttavasti lämmittäisi!
Aamuisin on tietysti jo aika viileää, samoin illalla kun aurinko alkaa laskea. Perjantaina illalla oltiin naapurin lasten kanssa leikkimässä kadun päässä sijaitsevassa "lenkissä", jossa katu tekee siis lenkin ja keskelle jää kiva nurmikko-alue kivineen ja puineen. Vasta kun siirryttiin sisään iltapalalle huomasin, että olikin jo tullut ihan viileä, ja meillä kaikilla oli nenänpäät ihan viileät!
Viime viikkoina on tutustuttu naapureihin ja löydetty lapsille uusia kavereita tästä omilta kulmilta, mikä on tosi kiva juttu! Muutaman talon päässä on 3- ja 1-vuotiaat naapurikaverit (joiden kanssa on useamman kerran jo oltu leikkimässä ja tutustuttu vähän enemmän), ja toiseen suuntaan katua mentäessä on vähän matkan päässä 4-lapsinen perhe, jossa on ainakin 5-vuotias tyttö (johon on vasta kerran törmätty), sekä 6-lapsinen perhe, jossa on myöskin meidän lasten ikäisiä pieniä. Eli kun nämä pienimmät vähän kasvaa, niin aikamoinen hulabaloo täällä meidän kulmilla tulee olemaan!
Tämä viikonloppu oli ihanan leppoisa, ja mahtavan syyssään kruunaama! Lauantaina nautittiin kiireettömästä aamusta, jonka jälkeen isi suuntasi lasten kanssa endurokisoja katsomaan, ja minä suuntasin mummun kanssa sienimetsään. En olekaan sienessä käynyt vuosikausiin, ja mahtavaa oli, että löydettiin hyvät paikat ja kori oli täynnä sieniä saman tien! Mustikoitakin oli vielä yllin kyllin - olivat vielä melko makeitakin ja valtavan kokoisia. No, eihän niitäkään voinut sinne metsään jättää, vaan mukaan ne oli poimittava! Perjantaina saatiin naapurista omenia, joten omppupiirakkaakin ehdittiin mustikkapiirakan lisäksi leipoa viikonlopun aikana.
Lauantai-ilta meni pihahommissa, ja saunan päätteeksi laitettiin ekaa kertaa uusiin lyhtyihin kynttilät terassille palamaan. Kyllä oli kaunista!
Ja nyt muistinkin, että ne sienet on keittämisen jälkeen vieläkin suolaantumassa jääkaapissa, ja odottavat pakastimeen laittoa. No, ei auta kuin mennä hommiin, jotta ehtii vielä tämän päivän puolella nukkumaannkin...!
Aamuisin on tietysti jo aika viileää, samoin illalla kun aurinko alkaa laskea. Perjantaina illalla oltiin naapurin lasten kanssa leikkimässä kadun päässä sijaitsevassa "lenkissä", jossa katu tekee siis lenkin ja keskelle jää kiva nurmikko-alue kivineen ja puineen. Vasta kun siirryttiin sisään iltapalalle huomasin, että olikin jo tullut ihan viileä, ja meillä kaikilla oli nenänpäät ihan viileät!
Viime viikkoina on tutustuttu naapureihin ja löydetty lapsille uusia kavereita tästä omilta kulmilta, mikä on tosi kiva juttu! Muutaman talon päässä on 3- ja 1-vuotiaat naapurikaverit (joiden kanssa on useamman kerran jo oltu leikkimässä ja tutustuttu vähän enemmän), ja toiseen suuntaan katua mentäessä on vähän matkan päässä 4-lapsinen perhe, jossa on ainakin 5-vuotias tyttö (johon on vasta kerran törmätty), sekä 6-lapsinen perhe, jossa on myöskin meidän lasten ikäisiä pieniä. Eli kun nämä pienimmät vähän kasvaa, niin aikamoinen hulabaloo täällä meidän kulmilla tulee olemaan!
Tämä viikonloppu oli ihanan leppoisa, ja mahtavan syyssään kruunaama! Lauantaina nautittiin kiireettömästä aamusta, jonka jälkeen isi suuntasi lasten kanssa endurokisoja katsomaan, ja minä suuntasin mummun kanssa sienimetsään. En olekaan sienessä käynyt vuosikausiin, ja mahtavaa oli, että löydettiin hyvät paikat ja kori oli täynnä sieniä saman tien! Mustikoitakin oli vielä yllin kyllin - olivat vielä melko makeitakin ja valtavan kokoisia. No, eihän niitäkään voinut sinne metsään jättää, vaan mukaan ne oli poimittava! Perjantaina saatiin naapurista omenia, joten omppupiirakkaakin ehdittiin mustikkapiirakan lisäksi leipoa viikonlopun aikana.
Lauantai-ilta meni pihahommissa, ja saunan päätteeksi laitettiin ekaa kertaa uusiin lyhtyihin kynttilät terassille palamaan. Kyllä oli kaunista!
Ja nyt muistinkin, että ne sienet on keittämisen jälkeen vieläkin suolaantumassa jääkaapissa, ja odottavat pakastimeen laittoa. No, ei auta kuin mennä hommiin, jotta ehtii vielä tämän päivän puolella nukkumaannkin...!
tiistai 20. elokuuta 2013
Mä rakastan...
Ronilla on sellainen vaihe menossa, että rakastaa tiettyjä asioita ja isolla tunteella. Joskus kesken pyörälenkin pikkumies yhtäkkiä tokaisee: "Mä rakastan ukkia!". Tämä tunteenilmaisu tulee melkein itku kurkussa, kauhean haikesti huokaisten. Useimmiten tunteenpurkaus tulee kesken leikkien ja kohteena on isi. Tänään aamupäivällä mummu ja pappa olivat tulossa kylään, ja kun mainitsin tästä aamupalalla Ronille, Roni huudahti: "Mä rakastan pappaa". Ja tänään illalla viimeisenä Roni pomppasi hirveää vauhtia sängystä ylös ja melkein itkien juoksee syliin: "Mä rakastan äitiä!".
Ihana rakas!
Lisäksi meillä rakastetaan milloin mitäkin autoa, milloin jäätelöä, milloin satuhahmoja... :)
Ihana rakas!
Lisäksi meillä rakastetaan milloin mitäkin autoa, milloin jäätelöä, milloin satuhahmoja... :)
sunnuntai 18. elokuuta 2013
Kuumeet jatkuu
Lotan kuume kesti vain pari päivää, ja uudessa päiväkodissa päästiin aloittamaan keskiviikkona. Ensimmäinen aamu sujui mallikkaasti: Lotta lähti reippaasti omalle puolelleen leikkimään ja Ronikin jäi suhteellisen hyvillä mielin omalle puolelleen. Ronin ryhmässä muutama pieni itkeskeli, kun mentiin sinne, ja Ronikin jäi vähän hämillään ihmettelemään äidin lähtiessä. Roni myös kysyi, että missä Lotta on, kun minä suuntasin kohti ulko-ovea. Pakko myöntää, että töihin ajellessa oli vähän haikea fiilis...
Hoitopäivän päätteeksi hoitotädin kertoivat, että vähän oli Roni siinä aamulla itkeskellyt muiden mukana, mutta reippaasti oli sitten suunnannut leikkimään. Muuten ensimmäinen päivä oli molemmilla muruilla sujunut hyvin - vähän oli tietysti arastelua ja ihmettelyä, mutta ruokailut, unet ja vessakäynnit olivat sujuneet hyvin.
Kotiinlähtö olikin sitten asteen vaikeampi ensimmäisen päivän päätteeksi. Oli sadepäivä, ja lapset olivat sisällä. Hain ensin Ronin, ja kaikki meni ihan ok. Sitten mentiin Lotan puolelle ja oi voi! Olisi kuulemma pitänyt hakea hänet ensin, ja huutokonserttihan siitä sitten tuli. Itkua, väninää ja suoranaista huutoa kesti Lotalla kotiin saakka, ja aika pitkään vielä kotonakin. Ei meinannut edes äidin syli ja kädestä kiinnipitäminen auttaa. Lopulta se sitten onneksi helpotti, ja päästiin syömään päivällistäkin. Ronilla kotiintulo oli samanlaista kuin viime vuonnakin: pikkumies suuntasi heti leikkimään!
Kolme päivää hoidossa ja myös töissä oli mukavan pehmeä aloitus arkeen, ja perjantaina iltapäivällä päiväkodin pihalta löytyi keinumasta ja kavereiden kanssa leikkimästä kaksi iloista, reipasta pikkumurua.
Lauantaina Lotalle nousikin kuume alkaneen yskän seuraksi, ja seuraavana yönä myös Ronille tuli kuumetta. Sunnuntaipäivä on mennyt lepäillessä ja huiliessa, vaikka lapsilla tuota virtaa kyllä riittää kipeinäkin. Huomenna onkin sitten isin vuoro olla lasten kanssa kotona, ja sitten jatkuu taas äidin hoitovuoro tiistaina, jos tarve vaatii. Loppuviikosta onkin minulla työreissu, joten toivottavasti lapset paranevat ennen sitä...
Hoitopäivän päätteeksi hoitotädin kertoivat, että vähän oli Roni siinä aamulla itkeskellyt muiden mukana, mutta reippaasti oli sitten suunnannut leikkimään. Muuten ensimmäinen päivä oli molemmilla muruilla sujunut hyvin - vähän oli tietysti arastelua ja ihmettelyä, mutta ruokailut, unet ja vessakäynnit olivat sujuneet hyvin.
Kotiinlähtö olikin sitten asteen vaikeampi ensimmäisen päivän päätteeksi. Oli sadepäivä, ja lapset olivat sisällä. Hain ensin Ronin, ja kaikki meni ihan ok. Sitten mentiin Lotan puolelle ja oi voi! Olisi kuulemma pitänyt hakea hänet ensin, ja huutokonserttihan siitä sitten tuli. Itkua, väninää ja suoranaista huutoa kesti Lotalla kotiin saakka, ja aika pitkään vielä kotonakin. Ei meinannut edes äidin syli ja kädestä kiinnipitäminen auttaa. Lopulta se sitten onneksi helpotti, ja päästiin syömään päivällistäkin. Ronilla kotiintulo oli samanlaista kuin viime vuonnakin: pikkumies suuntasi heti leikkimään!
Kolme päivää hoidossa ja myös töissä oli mukavan pehmeä aloitus arkeen, ja perjantaina iltapäivällä päiväkodin pihalta löytyi keinumasta ja kavereiden kanssa leikkimästä kaksi iloista, reipasta pikkumurua.
Lauantaina Lotalle nousikin kuume alkaneen yskän seuraksi, ja seuraavana yönä myös Ronille tuli kuumetta. Sunnuntaipäivä on mennyt lepäillessä ja huiliessa, vaikka lapsilla tuota virtaa kyllä riittää kipeinäkin. Huomenna onkin sitten isin vuoro olla lasten kanssa kotona, ja sitten jatkuu taas äidin hoitovuoro tiistaina, jos tarve vaatii. Loppuviikosta onkin minulla työreissu, joten toivottavasti lapset paranevat ennen sitä...
maanantai 12. elokuuta 2013
Päiväkotikuumetta?
No ei kai sentään, mutta kuumetta kyllä. Ei päässytkään meillä arki vauhtiin kuten suunniteltu, vaan Lotalla nousi sunnuntaina illalla kuume, joten tänään ollaan sitten kotona minä ja lapset. Tänään ei Lotalla toistaiseksi ole ollut lämpöä, eikä muitakaan oireita, joten ehkä huomenna sitten startataan päiväkodissa ja töissä.
Eilinen ei muutenkaan mennyt ihan putkeen. Keittiöremontti on lähes kokonaan valmis, enää puuttuu yksi työtasovalaisin ja ovista vetimet (joita ei ole vielä edes saatu). No, mitä tekee tämä rouva? Rikkoo roskiskaapin! Työnsin roskia vähän tiiviimmin roskikseen, että mahtuu täyteen asti, ja räks - hirveä räsähdys ja koko alatason korkuinen vetolaatikkosysteemi on lattialla ja ruuvit ja muut härpäkkeet irti seinistä. Kiva, kiva...
Taitaa pikkuneiti muuten olla ihan kunnossa, kun tässä työmeilien lukemisen, laskujen maksun ja bloggailun ohella pääsen katsomaan ballerinaesityksiä, kun ei kuulemma väsytä neitiä tipan tippaa...
Eilinen ei muutenkaan mennyt ihan putkeen. Keittiöremontti on lähes kokonaan valmis, enää puuttuu yksi työtasovalaisin ja ovista vetimet (joita ei ole vielä edes saatu). No, mitä tekee tämä rouva? Rikkoo roskiskaapin! Työnsin roskia vähän tiiviimmin roskikseen, että mahtuu täyteen asti, ja räks - hirveä räsähdys ja koko alatason korkuinen vetolaatikkosysteemi on lattialla ja ruuvit ja muut härpäkkeet irti seinistä. Kiva, kiva...
Taitaa pikkuneiti muuten olla ihan kunnossa, kun tässä työmeilien lukemisen, laskujen maksun ja bloggailun ohella pääsen katsomaan ballerinaesityksiä, kun ei kuulemma väsytä neitiä tipan tippaa...
sunnuntai 11. elokuuta 2013
Loman viime hetket
Viimeinen lomapäivä on kulunut yllätys, yllätys - siivoillessa! Lotalle kyllä lupasin, että nyt ei sitten vähään aikaan pestä lattioita tai järjestellä tavaroita... mitä kyllä ei tapahdukaan, koska huomenna alkaa työt ja lapsilla päivähoito. Tänään on kyllä niin kaunis, aurinkoinen päivä, että kohta kun Roni herää päiväuniltaan, niin taidetaan suunnata tuonne pihalle, ja jätän tuon viimeisen keittiön kaapin vielä tyhjilleen...
Lotan toivomus viime viikolla oli, että voitaisiin kesälomalla mennä vielä hotelliin. No, pitihän se pikkuprinsessan toive täyttää, ja suunnattiin tiistaina kohti Turkua ja siellä Scandicia, josta pikaisen piipahduksen jälkeen jatkettiin samantien matkaa Muumimaailmaan. Oltiin perillä Muumimaailmassa vasta lähempänä kolmea, mutta se kolme tuntia, joka paikassa ehdittiin viettää, oli ihan riittävästi. Ronia Muumilaakson asukkaat lähinnä pelottivat, mutta Lotta innokkaasti teki läheltä tuttavuutta, ja jopa vetäisi Nipsua hännästä! Muumimamma taisi olla neidin suosikki, sen verran monta kertaa piti mamman vierellä käydä sanomassa moi ja esiliinaa hypistelemässä!
Loppu viikko meni kotona touhuillessa - isi vielä viimeisteli remontin viimeisiä hommia, ja minä keitin ensimmäistä kertaa punaviinimarjoista mehua. Kyllä on mukavaa, kun on omassa pihassa marjapuskat!
Ai niin, käytiinhän me tutustumassa tällä viikolla lasten uuteen hoitopaikkaankin, Kirjauksen päiväkotiin. Ensimmäinen tutustumisvisiitti tehtiin lasten kanssa heinäkuun alussa, mutta nyt oltiin paikalla koko perheen voimin. Äsken juuri pakkasin molemmille reput valmiiksi, sadevarusteet ja välikausivermeet myös. Nimiäkin pitäisi nyt kaikkiin vaatteisiin laittaa, etteivät sitten sekoitu niiden viidenkymmenen muun lapsen kamppeisiin. Reppuun pakatut tavarat sain jo nimikoitua (vedenkestävällä kalvotussilla tehtynä - jos jolla kulla on parempia ehdotuksia, saa kertoa, kiitos!), mutta nuo kaikki loput eli valtava kasa vielä odottaa...
No nyt pikkumies heräsi - mennään ulos!
Lotan toivomus viime viikolla oli, että voitaisiin kesälomalla mennä vielä hotelliin. No, pitihän se pikkuprinsessan toive täyttää, ja suunnattiin tiistaina kohti Turkua ja siellä Scandicia, josta pikaisen piipahduksen jälkeen jatkettiin samantien matkaa Muumimaailmaan. Oltiin perillä Muumimaailmassa vasta lähempänä kolmea, mutta se kolme tuntia, joka paikassa ehdittiin viettää, oli ihan riittävästi. Ronia Muumilaakson asukkaat lähinnä pelottivat, mutta Lotta innokkaasti teki läheltä tuttavuutta, ja jopa vetäisi Nipsua hännästä! Muumimamma taisi olla neidin suosikki, sen verran monta kertaa piti mamman vierellä käydä sanomassa moi ja esiliinaa hypistelemässä!
Loppu viikko meni kotona touhuillessa - isi vielä viimeisteli remontin viimeisiä hommia, ja minä keitin ensimmäistä kertaa punaviinimarjoista mehua. Kyllä on mukavaa, kun on omassa pihassa marjapuskat!
Ai niin, käytiinhän me tutustumassa tällä viikolla lasten uuteen hoitopaikkaankin, Kirjauksen päiväkotiin. Ensimmäinen tutustumisvisiitti tehtiin lasten kanssa heinäkuun alussa, mutta nyt oltiin paikalla koko perheen voimin. Äsken juuri pakkasin molemmille reput valmiiksi, sadevarusteet ja välikausivermeet myös. Nimiäkin pitäisi nyt kaikkiin vaatteisiin laittaa, etteivät sitten sekoitu niiden viidenkymmenen muun lapsen kamppeisiin. Reppuun pakatut tavarat sain jo nimikoitua (vedenkestävällä kalvotussilla tehtynä - jos jolla kulla on parempia ehdotuksia, saa kertoa, kiitos!), mutta nuo kaikki loput eli valtava kasa vielä odottaa...
No nyt pikkumies heräsi - mennään ulos!
sunnuntai 4. elokuuta 2013
Elämää omassa talossa
Tällä viikolla tiistaina tapahtui sitten muutto uuteen kotiin, omaan taloon!
Remontti oli muuttopäivänä vielä kesken, ja edelleenkin puuttuu liesi, listoja, silikoni-saumoja ja muuta pientä. Ja uuni on korkkaamatta. Ja grillikin puuttuu. Ja vähän sitä ja tätä, ja lisäksi ulkohommia.
Eli heti päästiin kiinni omakotitaloasumisesta, jossa kuuleman mukaan on aina jokin projekti menossa. Siis täh, eikö tämä tulekaan koskaan valmiiksi...?
Osa tavaroista alkaa olla jo paikoillaan, ja osa hakee paikkaansa kunhan nyt ensin ehditään käydä huonekaluostoksilla. Lastenhuoneen remontit odottavat sopivaa hetkeä, kun voi olla, että ihan nyt heti kaiken muun perään ei jaksa niiden kimppuun käydä. Lomaa on jäljellä meillä koko perheellä vielä yksi viikko, joten on kiva vielä ehtiä ihan vaan olla möllötelläkin, eikä koko ajan hommailla jotain. Vaikka minä kyllä kuljenkin koko ajan joku tavara kädessä sille paikkaa etsien, tai rätillä hankaan jotain nurkkaa puhtaaksi...
Kyllä tämä jo ihan kodilta täältä sisältä tuntuu - pihalla on vieläkin sellainen fiilis, että "häh, onko meillä nyt oma piha, ja onko nämä kaikki puskat ja muut meidän?". Tänään keitin ihan ensimmäistä kertaa itse mehua oman pihan punaviinimarjoista. Ai että tuli hyvää, vaikka itse sanonkin!
Tästä se lähtee!
Remontti oli muuttopäivänä vielä kesken, ja edelleenkin puuttuu liesi, listoja, silikoni-saumoja ja muuta pientä. Ja uuni on korkkaamatta. Ja grillikin puuttuu. Ja vähän sitä ja tätä, ja lisäksi ulkohommia.
Eli heti päästiin kiinni omakotitaloasumisesta, jossa kuuleman mukaan on aina jokin projekti menossa. Siis täh, eikö tämä tulekaan koskaan valmiiksi...?
Osa tavaroista alkaa olla jo paikoillaan, ja osa hakee paikkaansa kunhan nyt ensin ehditään käydä huonekaluostoksilla. Lastenhuoneen remontit odottavat sopivaa hetkeä, kun voi olla, että ihan nyt heti kaiken muun perään ei jaksa niiden kimppuun käydä. Lomaa on jäljellä meillä koko perheellä vielä yksi viikko, joten on kiva vielä ehtiä ihan vaan olla möllötelläkin, eikä koko ajan hommailla jotain. Vaikka minä kyllä kuljenkin koko ajan joku tavara kädessä sille paikkaa etsien, tai rätillä hankaan jotain nurkkaa puhtaaksi...
Kyllä tämä jo ihan kodilta täältä sisältä tuntuu - pihalla on vieläkin sellainen fiilis, että "häh, onko meillä nyt oma piha, ja onko nämä kaikki puskat ja muut meidän?". Tänään keitin ihan ensimmäistä kertaa itse mehua oman pihan punaviinimarjoista. Ai että tuli hyvää, vaikka itse sanonkin!
Tästä se lähtee!
tiistai 23. heinäkuuta 2013
Kesälomailut sen kun jatkuu
Kolme viikkoa takana, ja kolme vielä edessä - lomaa siis! Ah, ihanaa!
Sveitsin reissun jälkeen onkin oltu ihan kotinurkilla, leikitty omassa puistossa naapurikaverien kanssa, käyty uimassa, syöty mansikoita ja herneitä, nukuttu päiväunia, vietetty aikaa perheen ja sukulaisten kesken. Muita kavereita ei juuri olla treffailtu, ja kauhean laiskoiksi ollaan tultu mihinkään lähtemään tai mitään aikatauluja sopimaan. Me ollaan niin lomalla!
Isin loma on mennyt lähinnä uuden kodin kunnostushommissa, ja lähes joka päivä me muutkin on siellä pyörähtämässä käyty. Tänään oli oman pihan punaviinimarjat jo ihan kypsiä, samoin karviaiset. Ja pihavajan nurkalla vattupuskassakin oli kivasti marjoja!
Alunperin meidän uudessa kodissa oli tarkoitus tehdä vain keittiöremppa (aika perusteellinen sellainen kuitenkin, ihan lattiasta kattoon saakka kaikki uusiksi), mutta nyt on sitten kuitenkin lisäksi niitä lasikuitutapettiseiniä tasoitettu sekä eteisestä että olkkarista, ja päälle tulee vielä uutta maalia. Myös suihkukoppi on purettu, ja uusi lasiseinä sen tilalle tilattu. Terassin aita on saanut kyytiä, samoin etupihalla sijainnut epämääräinen puukasvusto.
Muutto pitäisi olla viikon päästä jo ohi, ja jäljelle jää sitten vielä remontoitavaksi kaksi makkaria, jotain ovien ja listojen vaihtoja, vaatekaappien ovien uusimista ja kaikenlaista pientä puuhaa niin sisällä kuin pihallakin. Niitä onkin sitten tulevat vuodet aikaa puuhastella!
Sveitsin reissun jälkeen onkin oltu ihan kotinurkilla, leikitty omassa puistossa naapurikaverien kanssa, käyty uimassa, syöty mansikoita ja herneitä, nukuttu päiväunia, vietetty aikaa perheen ja sukulaisten kesken. Muita kavereita ei juuri olla treffailtu, ja kauhean laiskoiksi ollaan tultu mihinkään lähtemään tai mitään aikatauluja sopimaan. Me ollaan niin lomalla!
Isin loma on mennyt lähinnä uuden kodin kunnostushommissa, ja lähes joka päivä me muutkin on siellä pyörähtämässä käyty. Tänään oli oman pihan punaviinimarjat jo ihan kypsiä, samoin karviaiset. Ja pihavajan nurkalla vattupuskassakin oli kivasti marjoja!
Alunperin meidän uudessa kodissa oli tarkoitus tehdä vain keittiöremppa (aika perusteellinen sellainen kuitenkin, ihan lattiasta kattoon saakka kaikki uusiksi), mutta nyt on sitten kuitenkin lisäksi niitä lasikuitutapettiseiniä tasoitettu sekä eteisestä että olkkarista, ja päälle tulee vielä uutta maalia. Myös suihkukoppi on purettu, ja uusi lasiseinä sen tilalle tilattu. Terassin aita on saanut kyytiä, samoin etupihalla sijainnut epämääräinen puukasvusto.
Muutto pitäisi olla viikon päästä jo ohi, ja jäljelle jää sitten vielä remontoitavaksi kaksi makkaria, jotain ovien ja listojen vaihtoja, vaatekaappien ovien uusimista ja kaikenlaista pientä puuhaa niin sisällä kuin pihallakin. Niitä onkin sitten tulevat vuodet aikaa puuhastella!
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013
Murut mustikassa
Tänään kävimme mummun ja lasten kanssa poimimassa kesän ensimmäiset mustikat. Mummu löysi myös kasan kanttarelleja, jotka saimme paistaa lounaaksi kermassa haudutellen kera uusien perunoiden ja loimulohen. Ai että kun hyvää oli!
Lasten ollessa päiväunilla pyöräytin mustikoista piirakan Valion Mamman marjapiirakan ohjeella. Ja voitte arvata, hyvää oli sekin!
Ihanaa kun pienet murut on jo sen verran isoja, että jaksavat pyöriä metsässä pienten koriensa kanssa. Koreihin ei tosin mitään kertynyt, vaan koko saalis meni molemmilla suoraan suuhun...! Ja kivaa oli tietysti myös syödä eväitä kannonnokassa ja ihmetellä samalla muurahaisten touhuja!
Iltapalaksi nautittiin vielä isot kupilliset mustikoita, ja huomisellekin jäi reilu satsi. Kyllä se vaan kesä on ihanaa aikaa...
Lasten ollessa päiväunilla pyöräytin mustikoista piirakan Valion Mamman marjapiirakan ohjeella. Ja voitte arvata, hyvää oli sekin!
Ihanaa kun pienet murut on jo sen verran isoja, että jaksavat pyöriä metsässä pienten koriensa kanssa. Koreihin ei tosin mitään kertynyt, vaan koko saalis meni molemmilla suoraan suuhun...! Ja kivaa oli tietysti myös syödä eväitä kannonnokassa ja ihmetellä samalla muurahaisten touhuja!
Iltapalaksi nautittiin vielä isot kupilliset mustikoita, ja huomisellekin jäi reilu satsi. Kyllä se vaan kesä on ihanaa aikaa...
torstai 11. heinäkuuta 2013
Lomareissussa Sveitsissä ja Ranskassa
Kesäloma starttasi heinäkuun alussa, ja heti ensimmäisellä viikolla minä ja lapset suunnattiin kohti Alppimaisemia eli Satu-tädille Sveitsiin. Mummu lähti meidän mukaan reissuun, sillä isi oli vielä töissä. Kolme aikuista ja kaksi pientä lasta olikin oikein sopiva lomakombinaatio, ja siinä ehti äitikin huilia ja ottaa ihan rennosti! Kiitos siis mummulle ja tädille!
Lomaa vietettiin pääasiassa puistoissa ja rannoilla, sekä tietysti myös käytiin syömässä ravintolassa, ettei ihan koko ajan jonkun tarvinnut kokkailla. Välillä tehtiin rattaiden kanssa kävelylenkkejä, kerättiin pellon laidassa kukkia ja rannalla simpukoita. Uimarannalla käytiin ihan Ranskassa saakka eli siis alle tunnin ajomatkan päässä, sillä ensimmäisen sinne tehdyn päivän reissun jälkeen Lotta halusi sinne vielä uudestaan. Excevenex'ssä olikin ihan paras ranta, jossa on muuten käyty monena vuonna aiemminkin. Siellä on ihanan lämmintä vettä, pitkä pitkä matala ranta, kivoja ravintoloita ja lisäksi vielä lapsille leikkialue. Eli aivan täydellinen paikka viettää lasten kanssa rantalomaa!
Tässä reissun kuvasatoa:
Lomaa vietettiin pääasiassa puistoissa ja rannoilla, sekä tietysti myös käytiin syömässä ravintolassa, ettei ihan koko ajan jonkun tarvinnut kokkailla. Välillä tehtiin rattaiden kanssa kävelylenkkejä, kerättiin pellon laidassa kukkia ja rannalla simpukoita. Uimarannalla käytiin ihan Ranskassa saakka eli siis alle tunnin ajomatkan päässä, sillä ensimmäisen sinne tehdyn päivän reissun jälkeen Lotta halusi sinne vielä uudestaan. Excevenex'ssä olikin ihan paras ranta, jossa on muuten käyty monena vuonna aiemminkin. Siellä on ihanan lämmintä vettä, pitkä pitkä matala ranta, kivoja ravintoloita ja lisäksi vielä lapsille leikkialue. Eli aivan täydellinen paikka viettää lasten kanssa rantalomaa!
Tässä reissun kuvasatoa:
 |
| Lentoon lähdössä! |
 |
| Naapuri lahjoitti Ronille golf-pallon |
 |
| Sadun naapurustoa |
 |
| Viereinen leikkipuisto |
 |
| Veneitä hämmästelemässä |
 |
| Kävelylenkkimaisemia |
 |
| Kävelylenkkimaisemia |
 |
| Lähipuiston maalikepit kiinnostivat |
 |
| Nyonin rannan temppurata |
 |
| Nyonissakin oli leikkipuisto |
 |
| Jätskiä, nam! |
 |
| Excevenex, Ranska |
 |
| Roni ei uimisesta välittänyt, hiekkaleikit olivat kivempia! |
 |
| "Pidä siitä korvasta kiinni, niin ei muki putoa kädestä," Ja Roni teki työtä käskettyä! |
 |
| Reipas matkustajaneiti |
 |
| Reipas matkustajapoika |
Kuvia alkukesältä
Juhannusta vietettiin Linnanmäellä, jossa Lotta reippaasti kävi ihan itsekseen monessa laitteessa. Suosikki oli vanhanajan karuselli, jossa pikkuneiti hurvitteli ainakin seitsemän kertaa. Roni haluaa kuulemma kasvaa ensin isoksi pojaksi, ennen kuin menee mihinkään laitteisiin. Pikkumies siis istua kökötti rattaissa tyytyväisenä lähes koko reissun ajan. Tässä muutama kuva reissusta:
Tässä muutamia muita kuvia alkukesän päiviltä:
 |
| Väsyneet hurvittelijat kotimatkalla |
Tässä muutamia muita kuvia alkukesän päiviltä:
 |
| Isin mopokamppeissa |
 |
| Ja sisko myös! |
 |
| Reippaat frisbeegolffaajat Riutan huilipaikalla |
 |
| Ensimmäisenä kesälomapäivänä leivottiin keksejä - lakupaloista tuli aika mielenkiintoisen näköisiä uunissa...! |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)