Meidän piti eilen lauantaina viettää Ukon nimijuhlia ja Lotan 2-vuotissynttäreitä. Toisin kävi. Lotalle nimittäin iski perjantain ja lauantain välisenä yönä vatsatauti. Taas. Yök.
Koko päivän Lotta oli tosi reipas ja auttoi äitiä siivoamisessa ja leipomisessa. Illalla alkoi kuitenkin kitinä ja rutina, ja meillä kävikin mielessä, että olisiko neiti tulossa kipeäksi. Yöllä selvisi sitten syy kitinöille, kun vatsatauti alkoi. Siinä se meni sitten isillä taas yö pikkuneitiä hoivaillessa ja pyykkiä pestessä.
Meillä on perinteisesti vatsatauti kiertänyt koko perheen läpi, joten tässä nyt sitten odotellaan, tuleeko meille muillekin... Yleensä se on kyllä iskenyt melkein samaan aikaan äidillekin, joten uskaltaisiko sitä jo toivoa, että siltä vältyttiin...? En taida uskaltaa. Ehkä sitten loppuviikosta voi huokaista helpotuksesta, jos ei ole mitään oireita ilmennyt. Viime kerrallahan (vain pari kuukautta sitten!) tauti iski isiin vasta melkein viikon päästä...
No, nyt on sitten käsidesit kaivettu esille, ja yritetään pitää Ukko mahdollisimman kaukana Lotasta, ettei vaan tartu pöpöjä pikkumieheen. Se vaan on välillä vähän haasteellista, kun Lotta menee tosi vikkelästi paikasta toiseen ja touhuaa niin vauhti päällä, että joskus sitä vaan ei ennätä perään...
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
Neuvolakuulumisia
Tällä viikolla oli yhdistetty Lotan 2-vuotisneuvolakäynti ja Ukon 1-kk-tarkistus. Meillä oli aika varattu 9.30 ja etukäteen vähän jännitti, miten sinne ehditään. Herätys on aamulla kyllä Lotan toimesta jo kuuden-seitsemän aikaan, mutta jotenkin niissä aamutoimissa ja Ukon syöttämisissä se aika vaan hupsahtaa! Niin ja siinä, että jostain kumman syystä äidin mielestä aamulla pitää aina siivoilla, laittaa tiskejä ja pyykkejä ym. "ylimääräistä"...
Päätettiin kuitenkin ottaa helpomman kautta ja pyytää mummu apuun meille aamuksi. Tuona aamuna kuitenkin Ukko nukahti syömisen jälkeen, joten mehän olisi ehditty pihalle jo vaikka kuinka ajoissa! Ihan kiva kuitenkin oli, että mummu oli mukana touhuissa, ja lähti meidän kanssa sitten sinne neuvolaankin saakka, jonka jälkeen jatkettiinkin matkaa mummulle ja papalle lounaalle. On muuten paljon mukavampi mennä kaksilla rattailla, kun on tuolla jäätyneessä pöpperössä aika raskasta liikkua yksillä rattailla molemmat lapset kyydissä.
Niin, ja niitä neuvolakuulumisia. Ukolla oli kaikki ok, painoa tullut jo yli syntymäpainon eli 5205 g ja pituutta oli 57 cm. Nyt on muuten aika mukavasti päästy vähän harvempiin syömisväleihin (sen aiemman kahden tunnin sijaan), joten maitoakin menee vähän enemmän kerralla. Ja öisin on nyt ollut vain se yksi herätys!
Lotan mitat puolestaan olivat 13,5 kg ja 89 cm (joka taisi mennä kyllä hieman yläkanttiin). Hienosti Lotta osasi kaikki "tehtävät", joita neuvolatäti teetti eli mm. piirsi palloja, teki nuppipalapeliä ja laittoi palat oikeille paikoilleen, tunnisti kuvista eläimiä, rakensi palikoista tornin ja potki palloa! Eikä neuvolatätikään aiheuttanut suurempaa vierastusta, vaikka vieraat ihmiset yleensä pitää kiertää enemmän tai vähemmän kaukaa. Saas nähdä, missä vaiheessa vierastus alkaa vähentyä - välillä Lotta kun vierastaa ihan tuttujakin ihmisiä. Esimerkiksi joskus mummulla ja papalla Lotta ensin pyytää pappaa leikkimään kanssaan, ja tovin kuluttua leikeistä saattaa kuitenkin alkaa vähän vierastaa pappaa...
Päätettiin kuitenkin ottaa helpomman kautta ja pyytää mummu apuun meille aamuksi. Tuona aamuna kuitenkin Ukko nukahti syömisen jälkeen, joten mehän olisi ehditty pihalle jo vaikka kuinka ajoissa! Ihan kiva kuitenkin oli, että mummu oli mukana touhuissa, ja lähti meidän kanssa sitten sinne neuvolaankin saakka, jonka jälkeen jatkettiinkin matkaa mummulle ja papalle lounaalle. On muuten paljon mukavampi mennä kaksilla rattailla, kun on tuolla jäätyneessä pöpperössä aika raskasta liikkua yksillä rattailla molemmat lapset kyydissä.
Niin, ja niitä neuvolakuulumisia. Ukolla oli kaikki ok, painoa tullut jo yli syntymäpainon eli 5205 g ja pituutta oli 57 cm. Nyt on muuten aika mukavasti päästy vähän harvempiin syömisväleihin (sen aiemman kahden tunnin sijaan), joten maitoakin menee vähän enemmän kerralla. Ja öisin on nyt ollut vain se yksi herätys!
Lotan mitat puolestaan olivat 13,5 kg ja 89 cm (joka taisi mennä kyllä hieman yläkanttiin). Hienosti Lotta osasi kaikki "tehtävät", joita neuvolatäti teetti eli mm. piirsi palloja, teki nuppipalapeliä ja laittoi palat oikeille paikoilleen, tunnisti kuvista eläimiä, rakensi palikoista tornin ja potki palloa! Eikä neuvolatätikään aiheuttanut suurempaa vierastusta, vaikka vieraat ihmiset yleensä pitää kiertää enemmän tai vähemmän kaukaa. Saas nähdä, missä vaiheessa vierastus alkaa vähentyä - välillä Lotta kun vierastaa ihan tuttujakin ihmisiä. Esimerkiksi joskus mummulla ja papalla Lotta ensin pyytää pappaa leikkimään kanssaan, ja tovin kuluttua leikeistä saattaa kuitenkin alkaa vähän vierastaa pappaa...
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Iso isosisko
Lotta tuntuu kasvaneen ainakin vuoden verran näinä parina viikkoina, kun Ukko on ollut maailmassa. Lotasta on tullut niin iso ja reipas isosisko!
Aika usein olen kuullut sanottavan, että kun perheeseen tulee uusi vauva, niin isommat pienet lapset taantuvat taidoissaan. Eli jos esim. isosisko on osannut jo käydä potalla ja olla ilman vaippaa, niin vauvan myötä saattaa haluta taas vaipan ja kieltäytyä pottailusta. No, meillä on ihan päinvastoin! Lotallahan oli tuossa aiemmin vaihe, että ei missään nimessä halunnut potalle, mutta nyt viime viikkoina on entistä useammin pyytänyt potalle tai ankalle pöntölle (ankka on siis ankkahahmoinen supistaja vai mikä se härveli nyt onkaan, joka tekee siitä pöntön reiästä pienemmän...). Välillä selvitään jopa koko päivä yhdellä vaipalla!
Samoin Lotta haluaa entistä useammin itse pukea ja syödä, auttaa ei joskus saa ollenkaan. Välillä se tietysti on myös vähän haasteellista, kun etenkin ulkovaatteet on vähän vaikea vielä pukea, ja auttaa ei saisi. Siinä vaiheessa kun Ukko on jo puettu ja laitettu vilttien sisään kantokoppaan ja äidilläkin on jo ulkovaatteet päällä, ja pitäisi lisäksi olla jonkun aikataulun mukaan jossain paikassa, niin huh! Mutta onneksi poikkeustilanteessa voi lahjoa muumipastillilla - se saa vauhtia pukemiseen!
Lotta ei juurikaan ole ollut mustasukkainen Ukon syntymän myötä, vaan edelleen jaksaa ihmetellä "ihan pieni vauva, ihan pienet sormet" ja niin edelleen. Ja tärkeä Lotan tehtävä, jonka itselleen on halunnut, on tuttipullon antaminen äidille. Lotta oli muuten mummulla ja papalla yökylässä tällä viikolla, ja kotiin tultuaan juoksi heti Ukon luokse ja silitteli kovasti pikkuveikkaa. Ihanat pienet murut!
Aika usein olen kuullut sanottavan, että kun perheeseen tulee uusi vauva, niin isommat pienet lapset taantuvat taidoissaan. Eli jos esim. isosisko on osannut jo käydä potalla ja olla ilman vaippaa, niin vauvan myötä saattaa haluta taas vaipan ja kieltäytyä pottailusta. No, meillä on ihan päinvastoin! Lotallahan oli tuossa aiemmin vaihe, että ei missään nimessä halunnut potalle, mutta nyt viime viikkoina on entistä useammin pyytänyt potalle tai ankalle pöntölle (ankka on siis ankkahahmoinen supistaja vai mikä se härveli nyt onkaan, joka tekee siitä pöntön reiästä pienemmän...). Välillä selvitään jopa koko päivä yhdellä vaipalla!
Samoin Lotta haluaa entistä useammin itse pukea ja syödä, auttaa ei joskus saa ollenkaan. Välillä se tietysti on myös vähän haasteellista, kun etenkin ulkovaatteet on vähän vaikea vielä pukea, ja auttaa ei saisi. Siinä vaiheessa kun Ukko on jo puettu ja laitettu vilttien sisään kantokoppaan ja äidilläkin on jo ulkovaatteet päällä, ja pitäisi lisäksi olla jonkun aikataulun mukaan jossain paikassa, niin huh! Mutta onneksi poikkeustilanteessa voi lahjoa muumipastillilla - se saa vauhtia pukemiseen!
Lotta ei juurikaan ole ollut mustasukkainen Ukon syntymän myötä, vaan edelleen jaksaa ihmetellä "ihan pieni vauva, ihan pienet sormet" ja niin edelleen. Ja tärkeä Lotan tehtävä, jonka itselleen on halunnut, on tuttipullon antaminen äidille. Lotta oli muuten mummulla ja papalla yökylässä tällä viikolla, ja kotiin tultuaan juoksi heti Ukon luokse ja silitteli kovasti pikkuveikkaa. Ihanat pienet murut!
Rytmiä ja rutiinia
Tällä viikolla on ollut todellinen paluu arkeen - tai sanoisinko oikeastaan että tutustuminen uuteen arkeen, sillä onhan tämä tohuaminen kahden lapsen kanssa ihan erilaista kuin yhden. Isillä siis päättyi isyysvapaa ja tällä viikolla palasi töihin. Tiivistetysti voisi kuitenkin sanoa, että kivasti meni viikko, ja olihan meillä kyllä mummu useana päivänä apunakin. Mutta ei me kyllä enää päästä lähtemään mihinkään liikenteeseen ennen kymmentä - joskus ennen kun oltiin ulkona leikkimässä jo yhdeksän aikaan ja kävelymatkan jälkeen kylässäkin jo kymmeneltä... Ja ensi viikolla pitäisi ehtiä neuvolaan puoli kymmeneksi, hui...! No, vielä on pari päivää aikaa treenata!
Yöt Ukon kanssa sujuvat suht helposti: kerran tai kaksi herää syömään, ja melko hyvin nukahtaa syömisen jälkeen (joskus pitää vähän inistä ja vänistä omassa sängyssä, mutta hyvin on sinne rauhoituttu muutamien tutin nostelukertojen jälkeen). Vähän rytmin vaihtelusta riippuen aamulla on herätys joko isosiskon ja isin kanssa samaan aikaan eli kuuden ja seitsemän välillä, tai sitten jos on jo muut ehditty nousta ja tehdä suurin osa aamutoimista, niin sitten Ukko heräilee vasta yhdeksän-kymmenen maissa.
Olisi kauhean kiva herätä yöllä vain kerran syöttämään, joten päätin jo pariin kertaan, että herätän Ukon syömään juuri ennen kuin itse mennään nukkumaan. No, joskus se Ukko vaan nukkuu niin sikeän ja tyytyväisen oloisesti, että en ole raaskinut pientä herättää, ja sitten onkin saanut heti kohta nukahtamisen jälkeen nousta syöttämään. Ja sitten vielä sen toisen kerran aamuyöstä. Jonkun mielestä ehkä kuulostaa helpolle että vain kaksi kertaa yössä syötellään, mutta voin kertoa, että ihan sitä se ei ole: syömiseen kun kuuluu se, että ensin lämmitetään lisämaito ja sitten imetellään ja sitten syötetään pullosta. Niin ja vaippakin pitää vaihtaa, muuten seuraavalla kerralla saa vaihtaa vaipan lisäksi lakanat ja vaatteetkin. Ja tämä kaikki tehdään koettaen olla mahdollisimman hiljaa, että muut ei herää. Ja sitten se aamuherätys on jo kuuden jälkeen... Mutta jos ei ole muuta ohjelmaa, niin tämä äiti onneksi saa nukkua usein jopa tunnin tai kahden tunnin päiväunet. Lapset kun ovat yhtä aikaa päiväunilla, toistaiseksi! Ihanaa!
Kaiken kaikkiaan Ukko on edelleen tosi rauhallinen ja tyytyväinen pikkumies. Hereillä jaksetaan olla jo useaan otteeseen päivän aikana ja monia tunteja kerralla. Ukolla onkin hereillä ollessa parin tunnin välein nälkä, joskus useimminkin, mutta sitten pikkumies taas ottaa kerran päivässä pidemmät unet (ja toiset yöllä). Aamupäivällä lähdetään yleensä Lotan kanssa ulos leikkimään, ja siinä välissä Ukko sitten aloittaa ne pidemmät unensa ja nukkuu kahteen-kolmeen saakka jatkaen uniaan parvekkeella.
Joskus Ukkoa iltaisin vähän harmittaa, mutta se on kyllä tosi lyhytkestoista, ja voi kun se äänikin on niin hiljainen... Isosiskolla kun oli mahavaivoista johtuen hieman pidempikestoista (joskus tauotta iltapäivästä yöhön saakka) ja kovempiäänistä tuo huutelu. Eli kyllä tällä kertaa - onneksi! - on päästy vähän helpommalla!
Yöt Ukon kanssa sujuvat suht helposti: kerran tai kaksi herää syömään, ja melko hyvin nukahtaa syömisen jälkeen (joskus pitää vähän inistä ja vänistä omassa sängyssä, mutta hyvin on sinne rauhoituttu muutamien tutin nostelukertojen jälkeen). Vähän rytmin vaihtelusta riippuen aamulla on herätys joko isosiskon ja isin kanssa samaan aikaan eli kuuden ja seitsemän välillä, tai sitten jos on jo muut ehditty nousta ja tehdä suurin osa aamutoimista, niin sitten Ukko heräilee vasta yhdeksän-kymmenen maissa.
Olisi kauhean kiva herätä yöllä vain kerran syöttämään, joten päätin jo pariin kertaan, että herätän Ukon syömään juuri ennen kuin itse mennään nukkumaan. No, joskus se Ukko vaan nukkuu niin sikeän ja tyytyväisen oloisesti, että en ole raaskinut pientä herättää, ja sitten onkin saanut heti kohta nukahtamisen jälkeen nousta syöttämään. Ja sitten vielä sen toisen kerran aamuyöstä. Jonkun mielestä ehkä kuulostaa helpolle että vain kaksi kertaa yössä syötellään, mutta voin kertoa, että ihan sitä se ei ole: syömiseen kun kuuluu se, että ensin lämmitetään lisämaito ja sitten imetellään ja sitten syötetään pullosta. Niin ja vaippakin pitää vaihtaa, muuten seuraavalla kerralla saa vaihtaa vaipan lisäksi lakanat ja vaatteetkin. Ja tämä kaikki tehdään koettaen olla mahdollisimman hiljaa, että muut ei herää. Ja sitten se aamuherätys on jo kuuden jälkeen... Mutta jos ei ole muuta ohjelmaa, niin tämä äiti onneksi saa nukkua usein jopa tunnin tai kahden tunnin päiväunet. Lapset kun ovat yhtä aikaa päiväunilla, toistaiseksi! Ihanaa!
Kaiken kaikkiaan Ukko on edelleen tosi rauhallinen ja tyytyväinen pikkumies. Hereillä jaksetaan olla jo useaan otteeseen päivän aikana ja monia tunteja kerralla. Ukolla onkin hereillä ollessa parin tunnin välein nälkä, joskus useimminkin, mutta sitten pikkumies taas ottaa kerran päivässä pidemmät unet (ja toiset yöllä). Aamupäivällä lähdetään yleensä Lotan kanssa ulos leikkimään, ja siinä välissä Ukko sitten aloittaa ne pidemmät unensa ja nukkuu kahteen-kolmeen saakka jatkaen uniaan parvekkeella.
Joskus Ukkoa iltaisin vähän harmittaa, mutta se on kyllä tosi lyhytkestoista, ja voi kun se äänikin on niin hiljainen... Isosiskolla kun oli mahavaivoista johtuen hieman pidempikestoista (joskus tauotta iltapäivästä yöhön saakka) ja kovempiäänistä tuo huutelu. Eli kyllä tällä kertaa - onneksi! - on päästy vähän helpommalla!
perjantai 11. maaliskuuta 2011
Vauvaperheen arkea ja luksusta
Edelleen jatkaa meidän pikkumies rauhallista eloaan. Eilen illalla jo luulin, että joko nyt olisi luvassa jotain pienimuotoista iltakonserttia, kun Ukko kitisi ja itkeskeli sylissä. Mutta ei, Ukolla oli vain nälkä. Vaikka oli tankannut koko illan parin tunnin välein maitoa, niin sitten piti taas saada maitoa. Eikä äiti meinannut ymmärtää... Yhdeksältä siis annoin maitoa ja sitten Ukko nukkuikin aamukolmeen saakka tyytyväisenä. Hyvät oli tankkaukset!
Toissapäivänä Lotta pääsi mummulle ja papalle yökylään, ja äiti ja isi saivat nauttia omasta rauhastaan - Ukko se kun melkein vaan nukkuu koko ajan. Ensin käytiin ulkona syömässä ja illaksi vuokrattiin leffa, Oikeesti aikuiset, joka oli muuten ihan älyttömän hauska. Ihmettelin heti alkumetreillä, että olenkohan niin väsynyt, että siksi koko ajan naurattaa, vai voiko leffa vaan olla niin hauska...! Suosittelen siis lämpimästi kyseistä rainaa.
Yöllä heräsin pari kertaa syöttelemään Ukkoa, mutta aamulla jatkoinkin unia jopa puoli yhteentoista saakka! Edelliskerrasta onkin reilusti yli pari vuotta, kun näin pitkään on aamulla tullut nukuttua! Melkein myöhästyin kampaajalta ja tuli kiire aamutoimia tehdessä, ja osa ajasta valahti taas siihen, että mietittiin pikkumiehelle nimivaihtoehtoja. Niitähän pitää alkaa aina juuri silloin pohtimaan, kun ollaan lähdössä johonkin tai olisi jotain muuta hommaa... No, vielä ei päädytty mihinkään varmaan lopputulokseen, vaan meillä edelleen pyörii keittiön pöydällä erinäisiä nimilistoja, joista aina välillä on käyty viivaamassa yli hylättyjä vaihtoehtoja ja kirjoitettu lisää uusia.
Lotta on edelleen reippaista reippain isosisko ja kovasti auttaa vauvan hoitamisessa. Tänään tosin pikkuneidillä lipsahti tuttipullo omaan suuhun, kun pyöritteli sitä käsissään odotellessaan, että saa ojentaa sen äidille...
Toissapäivänä Lotta pääsi mummulle ja papalle yökylään, ja äiti ja isi saivat nauttia omasta rauhastaan - Ukko se kun melkein vaan nukkuu koko ajan. Ensin käytiin ulkona syömässä ja illaksi vuokrattiin leffa, Oikeesti aikuiset, joka oli muuten ihan älyttömän hauska. Ihmettelin heti alkumetreillä, että olenkohan niin väsynyt, että siksi koko ajan naurattaa, vai voiko leffa vaan olla niin hauska...! Suosittelen siis lämpimästi kyseistä rainaa.
Yöllä heräsin pari kertaa syöttelemään Ukkoa, mutta aamulla jatkoinkin unia jopa puoli yhteentoista saakka! Edelliskerrasta onkin reilusti yli pari vuotta, kun näin pitkään on aamulla tullut nukuttua! Melkein myöhästyin kampaajalta ja tuli kiire aamutoimia tehdessä, ja osa ajasta valahti taas siihen, että mietittiin pikkumiehelle nimivaihtoehtoja. Niitähän pitää alkaa aina juuri silloin pohtimaan, kun ollaan lähdössä johonkin tai olisi jotain muuta hommaa... No, vielä ei päädytty mihinkään varmaan lopputulokseen, vaan meillä edelleen pyörii keittiön pöydällä erinäisiä nimilistoja, joista aina välillä on käyty viivaamassa yli hylättyjä vaihtoehtoja ja kirjoitettu lisää uusia.
Lotta on edelleen reippaista reippain isosisko ja kovasti auttaa vauvan hoitamisessa. Tänään tosin pikkuneidillä lipsahti tuttipullo omaan suuhun, kun pyöritteli sitä käsissään odotellessaan, että saa ojentaa sen äidille...
perjantai 4. maaliskuuta 2011
Pikkuneiti 2 vuotta!
Eilen tuli Lotalla kaksi vuotta täyteen. Onnea meidän pikku murulle!
Varsinaisia synttärijuhlia vietetään vähän myöhemmin, yhdessä pikkuveikan nimijuhlien kanssa. Kunhan nyt ensin saadaan se nimi päätettyä...
Pienesti tosin juhlittiin eilenkin, kun Lotta ja isi kävivät hakemassa leipomosta kinuskitäytekakun. Laitettiin siihen päälle kynttilätkin, ja hienosti Lotta osasi ne puhaltaa! Sopivasti oli sovittu, että Lotan kummitäti tulee käymään, niin saatiin vieraitakin kaakulle!
Lahjojakin pikkuneiti sai: mummu ja pappa kävivät tuomassa oman lahjansa, samoin kummitädillä oli paketti tullessaan. Illalla käytiin vielä mummilla kyläilemässä, josta sieltäkin tarttui paketti mukaan. Kyllä oli yhtä juhlaa koko päivä! Nyt on meillä uudet muumi-lakanat, muumi-kylpytakki, muumi-vaatetta ja hienot nukenrattaat. Ja kyllä, muumit on edelleen pop!
Varsinaisia synttärijuhlia vietetään vähän myöhemmin, yhdessä pikkuveikan nimijuhlien kanssa. Kunhan nyt ensin saadaan se nimi päätettyä...
Pienesti tosin juhlittiin eilenkin, kun Lotta ja isi kävivät hakemassa leipomosta kinuskitäytekakun. Laitettiin siihen päälle kynttilätkin, ja hienosti Lotta osasi ne puhaltaa! Sopivasti oli sovittu, että Lotan kummitäti tulee käymään, niin saatiin vieraitakin kaakulle!
Lahjojakin pikkuneiti sai: mummu ja pappa kävivät tuomassa oman lahjansa, samoin kummitädillä oli paketti tullessaan. Illalla käytiin vielä mummilla kyläilemässä, josta sieltäkin tarttui paketti mukaan. Kyllä oli yhtä juhlaa koko päivä! Nyt on meillä uudet muumi-lakanat, muumi-kylpytakki, muumi-vaatetta ja hienot nukenrattaat. Ja kyllä, muumit on edelleen pop!
Rauhallisesti kotosalla
Nyt on oltu viikko kotona Ukon syntymän jälkeen, ja kyllä on ollut mukavan leppoisa viikko. Näin siis Ukon osalta. Lotta puolestaan on ollut flunssassa ja alun kovan kuumeen jälkeen nyt taas pienessä kuumeessa. Voi kun tulisi jo kesä, niin pääsisi ainakin näistä flunssapöpöistä!
Eilen oli Ukon ensimmäinen varsinainen neuvolatarkastus - maanantainahan me käytiin pelkästään punnituksessa. No, äiti sitten ymmärsi vähän väärin aikaa varatessaan ja odotteli neuvolatätiä kovasti meille kotiin käymään. Tädin ollessa 20 minuuttia myöhässä kaivelin puhelimesta numeroa esiin, kun hän jo soittikin minulle. Selvisi, että neuvolaanhan meidän olisikin pitänyt mennä! No, ei siinä mitään, äkkiä syöteltiin syöttämisen loppuun ja lähdettiin sitten neuvolaan. Onneksi oli pitkä aika varattuna, sillä päästiin aloittamaan vasta 45 minuuttia alkuperäisen ajan jälkeen. Ja onneksi seuraava asiakas soitti olevansa myöhässä, joten ei ollut mitään kiirettä.
Painoa oli tullut jo vähän lisää, nyt sitä on 4470g kasassa! Kaikki oli hyvin ja koska painoa oli tullut lisää, niin nyt ei enää tarvitse herätellä syömään kellon mukaan. Ukko kun onneksi itse herää ja syö kolmen-neljän tunnin välein, niin pysyy tahti tasaisena.
Eilen oli Ukon ensimmäinen varsinainen neuvolatarkastus - maanantainahan me käytiin pelkästään punnituksessa. No, äiti sitten ymmärsi vähän väärin aikaa varatessaan ja odotteli neuvolatätiä kovasti meille kotiin käymään. Tädin ollessa 20 minuuttia myöhässä kaivelin puhelimesta numeroa esiin, kun hän jo soittikin minulle. Selvisi, että neuvolaanhan meidän olisikin pitänyt mennä! No, ei siinä mitään, äkkiä syöteltiin syöttämisen loppuun ja lähdettiin sitten neuvolaan. Onneksi oli pitkä aika varattuna, sillä päästiin aloittamaan vasta 45 minuuttia alkuperäisen ajan jälkeen. Ja onneksi seuraava asiakas soitti olevansa myöhässä, joten ei ollut mitään kiirettä.
Painoa oli tullut jo vähän lisää, nyt sitä on 4470g kasassa! Kaikki oli hyvin ja koska painoa oli tullut lisää, niin nyt ei enää tarvitse herätellä syömään kellon mukaan. Ukko kun onneksi itse herää ja syö kolmen-neljän tunnin välein, niin pysyy tahti tasaisena.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)