Tänne muistiin tulee usein kirjoitettua vain niitä kivoja ja hauskoja juttuja, joita arkeen kyllä mahtuukin vaikka kuinka ja paljon. Mutta arkeen 2,5-vuotiaan ja puolivuotiaan kanssa mahtuu, yllätys yllätys, myös niitä toisenlaisia hetkiä, jolloin äiti huutaa ja hermot loppuu ihan just. Ellei jo loppuneet.
Olin ennen Ronin syntymää jo etukäteen henkisesti varautunut, että ekat kolme kuukautta vauvan ja 2-vuotiaan kanssa olisivat ihan kamalia. Etenkin, jos vauvalla olisi koliikkia tai vaikka lievempiäkin mahavaivoja tai jotain muuta. No, sitten kun niin ei ollutkaan, olin aivan yltiöpositiivisesti yllättynyt. Ekat kolme kuukauttahan oli ihan superhelppoja! Roni vaan nukkui ja söi, ja oli maailman tyytyväisin pieni mies! Syömisrytmi oli tosi selkeä, yöt rauhallisia ja Roni ei turhista kitissyt.
No, sitten Roni alkoi olla enemmän hereillä ja luonnollisesti haluta enemmän aktiviteettia, seuraa ja sylissäolemista. Ja niinhän se kuuluu mennäkin, ihan normaalia lapsen kasvua, ja hyvä niin! Mutta aina ei silti meinaa äidillä kädet, aika, hermot ja jaksaminen riittää, kun on pienen murun lisäksi isompikin muru omine juttuineen. Ja lisäksi vielä siivoamishommat, pyykit, tiskit (onneksi on olemassa pyykki- ja tiskikone!), ruoanlaittopuuhat ja muut enemmän tai vähemmän tärkeät kotihommat. Niin, ja sitten olisi myös kiva ehtiä ihmisten aikaan lenkille. Ja nukkuakin jos joskus saisi, edes vaikka melkein tarpeeksi. Ja joskus olisi kiva vain olla, tekemättä mitään. Ja miehen kanssakin olisi kiva joskus kaksin tehdä jotain muutakin kuin iltaisin pohtia, että kumpi tiskaa tuttipullot ja kumpi tyhjentää tiskikoneen... Ai niin, juurihan me oltiin siellä häissä ja hotellissa keskenämme...! Ihan kuin siitä olisi jo monta, monta viikkoa...
Päivän parhaita hetkiä lasten kanssa on aamut. Meillä kun herätään kuuden, viimeistään seitsemän aikaan, niin ehditään rauhassa syödä aamupalat, katsella lastenohjelmia ja tehdä aamutoimia melko verkkaisessa tahdissa, vaikka sitten suunnataankin ulos jo ennen kymmentä. Uloslähtö onkin sitten päivän kamalampia hetkiä pukemisineen ja huutamisineen. Mikä kumma siinä onkin, että sanat "vaatteet päälle, nyt mennään" aiheuttaa sellaisen härdellin ja hampaiden kiristelyn?! Ja jos se nyt kesävaatetuksilla on haasteellista, niin mitä se onkaan sitten talvitamineiden kanssa...? En halua edes tietää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti