Soitettiin tässä eräänä päivänä rakennuspalikoilla - oikeiden rytmikapuloiden puutteessa - ja joistain palikoista lähti tosi kova ja korkea ääni. Sanoin Lotalle, että ottaisitko jotkut toiset palikat, kun noiden palikoiden ääni sattuu korviin. Tähän Lotta totesi, että koska hänellä on pitkä tukka, niin ei kovat äänet satu koviin. Ja lisäsi vielä, että koska tukka ei ole pompulalla, niin se auttaa. Äidillä kun oli hiukset kiinni...
Roni puolestaan tänä aamuna oppi taas uuden sanan, tai ainakin käytti sitä melkein-sanaa ekaa kertaa. Laitoin Lotalle aamupalaksi karjalanpiirakkaa, ja puolikkaan Ronille myös. Roni kun saa hirveän raivarin, jos hänellä ei ole samaa kuin siskolla... No, puuroa oli tietysti myös pikkumiehelle tarjolla, ja minulla oli leipää. Karjalanpiirakka ei oikein maistunut, ja puurolusikalle Roni ravisti päätä ei ei halunnut. Sitten pikkumies katsoi minun lautasta ja sanoi "pää, pää". Eli ihan selvästi siis "leipää". Piti saada siis myös samaa kuin äidillä. Tein Ronille leivän ja iloisena pikkumies alkoi mutustella sitä.
Eilen mummilla hoidossa ollessaan Roni oli sanonut "anna". Mummi nosti suklaakakun pöytään ja Roni alkoi vimmatusti huitoa käsillään, että hänkin haluaa. Aikansa huidottuaan oli vielä vahvistanut tahtoaan sanomalla "anna". Niin se vaan pieni oppii! Ja hyvä niin, sillä raivoisasta huutamisesta kun on vaikea saada selkoa, että mikähän nyt milläkin hetkellä on hätänä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti