Ensimmäiset 3 kk tiivistettynä

Tässä vielä pikakoosteena vaiheita ensimmäisen 3 kuukauden ajalta:

Sairaalasta kotiutumisen jälkeen isä oli isyysvapaalla ensimmäisen viikon ajan (ja loput sitten myöhemmin), koska aloitti uudessa työpaikassa. Alkuun Lotan paino ei lähtenyt kunnolla nousuun, kun yritettiin edistää imetystä pienemmällä määrällä lisämaitoa. Nälkähän siitä tuli (ja tietysti myös lisää huutoa), joten lopulta päädyttiin antamaan lisämaitoa niin paljon kuin neiti vain haluaa. Imetykseenhän tämä vaikutti sitten niin, että noin 2 kuukauden jälkeen Lotta ei enää huolinut maitoa rinnasta, vaan pelkästään pullosta.

Alkuun Lotta oli kovin vieraskorea - vieraiden läsnäollessa nukuttiin tai oltiin muuten vain rauhallisesti. Mutta kun ei ollut vieraita, niin sitten huudeltiin ja kovaa (ja nykyään on ihan sama onko vieraita vai ei). Välillä pitkin päivää, mutta alkuvaiheessa pahin huutoraivari ajoittui useimmiten iltaan. Kahden kuukauden paikkeilla käytiin lääkärissä, joka totesi huudot ja mahavaivat koliikiksi. Itse alan kyllä jo tässä 3 kuukauden kohdalla epäillä maitoallergiaa tms., koska huuto osuu aina syömisen yhteyteen. Ja on sitä kyllä muulloinkin, mutta ei enää onneksi niin iltapainotteisesti, eikä mitään monen tunnin rääkymishuutoa. Tai sitten se on vaan mahavaivoja ja koliikkia - mene ja tiedä... Kaikkea mahdollista on myös kokeiltu: käytiin vyöhyketerapiassa, on vaihdettu maitomerkkiä, D-vitamiinitippoja ja pullotutteja, on käytetty Rela-tippoja, Cuplatonia/Disflatyliä, on kannettu lasta kaikissa mahdollisissa eri asennoissa ja heijattu hissukseen sekä myös vähän vauhdikkaaminkin... Osa tehoaa (aina silloin tällöin) ja osa ei...

Maissivelliin tutustuttiin hieman alle 3 kuukauden iässä (kun alkoi olla nälkä parin tunnin välein), ja toiveena oli tietysti myös se, että josko se helpottaisi mahavaivoihinkin vähän. No, jotain apua on saattanut olla, ja ainakin Lotta syö velliä paljon rauhallisemmin kuin maitoa, jota välillä kiskotaan hirveällä vauhdilla.

Alusta asti Lotta on nukkunut omassa sängyssään, päiväunia tosin nukutaan välillä myös äidin ja isän sängyssä, ja tietysti myös vaunukopassa. Yöt Lotan kanssa on onneksi menneet hyvin (vain muutamana yönä on huudellut), ensin kahdella yöheräämisellä, ja nykyään vain yhdellä. Välillä pitääkin itseään tsempata, että ei se niin väliä, jos päivät huutaa, kun yöt kuitenkin nukkuu... :)

Lotta on syntymästään saakka kannatellut päätä tosi hyvin, ja nyt 3 kuukauden iässä jaksaa pitää päätä ylhäällä ja tutkailla maailmaa jo pitkän tovin. Selälleenkin osaa jo mahalta kääntyä aina silloin tällöin. Kaikki kasvot, niin oikeat kuin piirretytkin, kiinnostavat ja omat kädetkin alkaa jo löytyä - ainakin suuhun ne menee yhä useammin. Puuhamatolla Lotta katselee innoissaan kiliseviä ja heliseviä leluja, ja osaa niitä aina välillä jo kädellään heilauttaakin. Päristely on myös pop! Isä osaa päristellä suulla parhaiten, sillä Lottaa alkaa kovasti tämä puuha naurattaa erityisesti isän tekemänä. Ja neiti yrittää tietysti matkia perässä, välillä siinä onnistuenkin! Myös kielen naksuttelu on jännää ja sitäkin yritetään matkia. Kylpeminen on Lotan mieleen, mutta vaatteiden päälle pukeminen ei oikein enää maistu (etenkin, kun kietaisubodyt on vaihtuneet tavallisiksi, pään yli vedettäviksi malleiksi). Sylissä on ihana olla, mutta samalla pitää olla myös liikkeessä, etenkin jos itkettää.

Eteenpäin siis mennään ja kovaa vauhtia - tästä se matka alkaa!