Tänään oltiin sovittu lähteä mammakaverin kanssa vaunulenkille, jos vain pienten aikataulut osuisivat yksiin. Lähdettiin sitten hyvissä ajoin aamupäivästä toisen mamman kotia kohti, jotta nähdään, missä rytmissä kussakin perheessä mennään.
No, kun päästiin perille (2 h edellisestä syömiskerrasta), alkoi raivoisa huuto. Maidolla neiti rauhoittui hetken päästä, mutta rauhallisesta hereilläolosta ei ollut tietoakaan, samoin ei unestakaan. Jälleen käveltiin ympäri kyläpaikkaa (kuten niiiiin monet kerran aikaisemminkin) ja yritettiin erilaisia lauluja, asentoja, vaipanvaihtoa jne. Neljännellä yrityksellä Lotta jäi lopulta vaunukoppaan nukkumaan, ja aikaahan tässä ehtikin jo kulua reilun tunnin verran eli toinen pienikin oli ehtinyt syödä omat sapuskansa juuri sopivasti. Lähdettiin siis matkaan, mutta turvallisesti valittiin suunnaksi oma koti. Tulisihan siitäkin lenkille vähän mittaa!
Eihän sitä päästy varmaan 100 metriäkään, kun taas alkoi huuto... Ei muuta kun vaunuista syliin ja hyssyttelyä keskellä Temppelikatua. Tällä kertaa neiti rauhoittui onneksi nopeammin, ja matka pääsi jatkumaan. Kodin kohdalla uni näytti kovin syvältä, joten uskalsin lähteä pienelle kävelylenkille kodin lähiympäristöön. Jee, mammat pääsi vihdoin yhdessä lenkille!
Parhaillaan Lotta nukkuu omassa sängyssään päikkäreitä ja näyttää niin suloiselta pieneltä ihanuudelta! Tämänkin päivän aikana on ehditty mennä ääripäästä toiseen moneen kertaan, sillä kyllä niitä ilon ja naurun hetkiäkin on tähän päivään mahtunut moneen otteeseen! Niiden voimalla mennään taas monen huutelun läpi... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti