Lotalla on nyt sitten takana kaksi yötä omassa huoneessa.
Ensimmäinen meni näin: nukkumaanmenosta en enää oikein muista (kun se oli jo edellispäivänä...), mutta kaksi kertaa taisi neiti sieltä heräillä. Ekalla kerralla riitti tutin nostaminen ja peittely, toisella kerralla yöllä kahden aikaan meni tunnin verran huutamisen, silittelyn, peittelyn ja muiden mellastamisen tyynnyttelyjen kanssa. Herätys 6.58 eli juuri sopivasti pari minuuttia ennen isän herätyskellon soimista.
Toinen yö: nukkumaanmeno oli ennen kahdeksaa helppo ja nopea, mutta muutaman tunnin unien jälkeen tulikin reilun parin tunnin tauko uniin. Lotta nousi vähän väliä istumaan ja seisomaan ja itkemään, ja sitten taas siliteltiin, peiteltiin ja rauhoteltiin unille. Muutaman kerran taisi tulla torkahduksiakin (koska muistan, että olisin jossain välissä lukenut vähän kirjaakin omassa sängyssä...), ja lopulta puoli yhden maissa alkoi sitten yöunet. Ja herätys tuli jo puoli seitsemältä, mikä on jännä juttu, sillä Lotta on nyt monta kuukautta herännyt aina seitsemän maissa (joko itsekseen tai isän herätyskelloon). Olisikohan neitipieni ajatellut, että jos isä herää ja menee vähän aikaisemmin töihin, niin tulee sitten myös aikaisemmin kotiin...
No, meillä nukkumishommat omassa huoneessa jatkuu, ja mielenkiinnolla odotan, että kuinkahan monta yötä menee, että homma alkaisi vähän rauhoittua. Iso voitto on jo se, että enää Lotta ei tarvitse äidin kättä nukkumaan mennessää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti