Ihania öitä

Kesän ja reissujen saattelemana oltiin taas Lotan nukkumapuuhissa siinä vaiheessa, että nukkumaan mentyään neitipieni heräsi yleensä muutaman kerran ennen kuin äiti ja isä edes olivat ehtineet unten maille. Ja yöllä herättiin monta monta kertaa, josta takaisin nukkumaan mentiin kahdella vaihtoehtolla: a) Lotta talutetaan takaisin omaan sänkyyn ja istutaan vieressä, kunnes nukahtaa (jos ei olla vieressä, niin tulee huuto), tai b) Lotta otetaan äidin ja isän väliin nukkumaan. Josta isä joutuu muutaman kerran sohvalle. Ja josta viimeisellä kerralla Lotta putoaa lattialle.

Katkonaisista yöunista ja etenkin siitä lattialle putoamisesta johtuen aloitettiin sitten viime viikolla taas pienimuotoinen unikoulu. Eli siis Lotta omaan sänkyyn koko yöksi. Ja sehän ei onnistu, jos neiti pääsee itse sängystä pois eli pinnat palasivat takaisin sänkyyn (pinniksessä kun on kaksi irroitettavaa pinnaa, ja nyt en enää edes muista, että miksi ihmeessä ne jossain vaiheessa on pois otettu...).

Ihme kyllä, Lotta ei juurikaan takaisin palanneista pinnoista välittänyt, eikä niitä vastaan protestoinut (nyt kyllä jo välillä yrittää välistä tunkea). Eikä koko homma vaatinut kuin yhden huutoyön, ja seuraava yö meni jo aamuviiteen saakka yhtäjaksoisilla unilla. Kahden yön jälkeen Lotta alkoi nukkua tosi hyvin, illalla ennen yhdeksää nukkumaan mentyään nukkuu noin aamukahdeksaan. Ihanaa! Ja taas vaihteeksi aika luksusta! Avain hyviin uniin oli taas jälleen kerran se, että Lotta oppi eroon siitä, että joku tulee, kun hän yöllä huutaa. Ekana yönäkään neitipieni ei huutanut kuin ehkä noin 15 sekuntia, jonka jälkeen hiljeni ja nukahti. Ja sitten ei ole tarvinnutkaan huudella. Mitä nyt ehkä jonain yönä kerran, kai...

Toivottavasti saamme näitä ihania öitä jatkossakin, eikä tämä ole vain taas lyhyen jakson väliaikainen tilanne (kuten oli ennen kesää)...!