...ja niin lujaa, että jää tänne kirjoittamisetkin nykyään vähän vähemmälle. Tällaista kaikkea on viime aikoina tapahtunut:
Lotta kävi ensimmäistä kertaa kampaajalla! Alkuun neitiä vähän jänskätti, ja leikkaamisen ajan piti istua sylissä ja pidellä äidin kädestä lujaa kiinni. Ja ilme oli tyypillinen harmistunut, kulmat kurtussa. Sitten Lotta huomasi helminauhaverhon, joka roikkui vähän matkan päässä. Sen kun neiti sai käteensä, niin johan alkoi olla kivaa! Leikkaushomman oltua ohi Lotta viipotti ympäri kampaamoa ja höpötteli vaikka mitä juttuja kampaaja-tädille. Visiitin kruunasi vielä lopuksi syödyt piparit! Eli kivaa siis oli, mennään uudestaankin!
Omassa sängyssä nukkuminen sujuu jo hienosti ja yöt ovat rauhallisia. Ihanaa! Vähän ennen kuutta, joskus jo viiden aikaankin, Lotta tepsuttelee äidin ja isän sänkyyn rauhassa heräilemään. Kellonaika sinänsä on ihan ok, kun isälläkin soi herätyskello jo kuudelta. Onhan se vähän aikaista, mutta sitä kummasti ehtii kaikenlaista pitkän aamun aikana! Kuten vaikka katsoa muumeja, Postimies Patea, Teletappeja, Late Lammasta, Timppaa ja kaikki vielä kerran alusta uudelleen...!
Pottahommissa oli joku viikon kestoinen edistyskausi, kun sen yhden hyvän pottailuviikon jälkeen palattiin takaisin aikaan ennen sitä. Eli Lotta ei enää pyydä potalle, kun olisi tarve. Yön jäljiltä vaippa tosin on nykyään lähes aina kuiva, ja aamulla kun mennään pikaisesti potalle, niin hienosti tulee ekat pissat pottaan! Elämän pienet suuret ilot!
Lotta on tosi taitava kiipeilijä ja ei ole kovin montaa kertaa pudonnut kiipeilypaikoistaan. Yksi putoaminen kuitenkin kävi viikonloppuna, kun Lotta putosi kiivetessään syöttötuoliinsa. Seisoin siinä ihan vieressä, mutta en oikein edes ehtinyt tajuta, mitä tapahtui: näin vain käsiä ja jalkoja heilahtamassa, ja sitten Lotta oli jo naamallaan lattialla ja huuto oli kova. Etuhampaat kopahtivat huuleen, ja verta tuli tietysti sen mukaisesti. Huuli turposi isoksi palloksi ja tuli mustaksi. Nyt jäljet alkavat onneksi jo olla hävinneet, eikä siinä muutenkaan kovin pahasti sitten lopulta sattunut. Lotta tosin edelleen muistaa, että putosi tuolilta, ja monta kertaa on selittänyt tapahtunutta.
Toinen ikävä juttu kävi itsenäisyyspäivänä, kun oltiin kyläilemässä äidin kummeilla. Itse visiitti oli kyllä tosi kiva ja Lotta viihtyi kuin kotonaan, mutta poislähtiessä Lotta kupsahti kumoon lumihankeen. Äiti putsasi autoa lumesta, ja Lotta touhusi vieressä. Yhtäkkiä kuului ihmeellistä ääntä, ja Lotta makasi naamallaan syvässä lumihangessa äitiä huutaen. Ei onneksi käynyt mitään sen kummempaa kuin että pikkuneiti vaan taisi pelästyä kovasti. Tätäkin juttua Lotta on kertonut monta kertaa tapahtuneen jälkeen, etenkin aina kun ollaan menossa ulos tai on lumesta puhetta. Taisi jäädä vähän kaivertamaan...
Tänään Lotta leipoi ekan kerran pipareita! Oltiin Junailijankadun avoimessa päiväkodissa eli Aapeli Avoimessa käymässä, ja siellä oli piparinleivontaa ohjelmassa. Lotta tosin tykkäsi enemmän siitä taikinansyömisosuudesta kuin itse leipomisesta, mutta kivaa siis oli yhtä kaikki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti