Meillä on tähän mennessä Lotan kanssa tutustuttu anteeksi-sanaan lähinnä vain silloin, kun joku toinen lapsi on Lottaa ohi mennessään huitaissut tai halannut tai suukotellut Lotan mielestä liian rajusti, tai sitten äiti on jotain koheltanut. Lotta ei oikein tykkää, että toiset lapset - tai aikuisetkaan - koskevat (etenkin, kun yleensä se tulee lapsilta yllättäen ja vauhdin kera), eikä itsekään koske toisiin.
No, nyt on sitten Lotan vuoro opetella pyytämään anteeksi. Jostain ihmeen kummasta Lotta on keksinyt, että äitiä pitää läpsiä, ja sehän ei sovi! Muutaman kerran ihan viime aikoina on myös neiti tarrannut äitiä korvakorusta tai heittänyt mukin (onneksi muovisen!) seinään. Sitten Lottaa komennetaan (muutaman kerran on Lotalla alkanut huuli väpättää ja on tullut itselleenkin paha mieli) ja sitten pyydetään anteeksi. Aina ei anteeksipyyntö-pyyntö mene perille asti, mutta aika hyvin Lotta on sen jo oppinut.
Joskus neitipienellä taitaa mennä jotenkin ajatukset sekaisin, kun häntä käsketään pyytämään anteeksi, niin anteeksipyynnön sijaan Lotta toteaa: "Lotta menee auton alle". Hui! Johtuisiko tämä kuitenkin ihan yksinkertaisesti siitä, että anteeksipyyntötilanteessa ensin sanotaan, että ei saa tehdä sitä jotakin (aika tiukkaan sävyyn) ja sitten pitää pyytää anteeksi. Auton alle joutumisesta kun on puhuttu myös tiukkaan sävyyn, kun Lotta ei haluaisi pitää kädestä kiinni tietä ylitettäessä tms. Mene ja tiedä, ihmeelliset ovat pienen mielen polut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti