Mamman muistolle

Tänään käveltiin puistoreissulla kirkon ohi ja kuultiin kirkon kellojen soivan. Lotta heti tunnisti, että kirkon kellot ne siellä soivat, ja muisti, että jokin aikaa sitten käytiin niitä kirkon viereisessä puistossa kuuntelemassa. Kyllä, niin käytiin. Niitä soitettiin eräänä elokuisena aamupäivänä mamman muistoksi - mamman eli lastemme isänisänäidin, joka nukkui pois päivänä, jolloin Ronilla tuli tasan puoli vuotta ikää täyteen.

Meidän pienet murumme, etenkään tämä pienempi, tuskin juuri muistavat mammaa, paitsi valokuvista ja tarinoista. Lotalla kyllä on vielä muistissa ne kirkon kellot (jotka muistaa aina mainita, kun kuljetaan kirkon ohi) sekä myös viime viikonloppuna vietetyt hautajaiset, joissa sai leikkiä pikkuserkkujensa kanssa. Pikkuneiti ei vielä oikein ymmärrä, mistä hautajaisissa on kyse, eikä tarvitsekaan. Kovasti neiti oli kyllä kiinnostunut, että mitä siellä hautajaisissa tapahtuu, mihin niitä kukkia laitetaan ja niin edelleen, ja näitä asioita käytiin etukäteen läpi, ettei olisi sitten ihan outo ja ihmeellinen tilanne. Ja hyvinhän ne hautajaiset sujuivat, surullisissa merkeissä niin kuin aina.

Nuku rauhassa, mamma.

Roni ja mamma