Nyt on ollut useampi ihana, aurinkoinen syyspäivä, jolloin on ollut kiva olla ulkona ja nauttia elämästä lasten kanssa. Nämä ovat juuri niitä hetkiä, joita varmasti kaipaa sitten vuoden päästä, kun istuu töissä sisällä ja haaveilee pääsevänsä ulos syysaurinkoa ja lehtien väriloistoa ihmettelemään...
Vaikka töihin paluuseeni on vielä tosiaan se lähes vuosi, niin monesti huomaan jo miettiväni, että sitä ja tätä ei sitten enää voi tehdä, kun on töissä. Sitten ei voi enää joka päivä ulkoilla valoisaan aikaan (talvella se valoisa aika kun on niiiin lyhyt...), ei voi käydä aamupäivisin kahviloissa ja muissa, tai ylipäätään nähdä läheskään niin paljon kavereita, kun nyt - tällä hetkellä kun niin moni kaveri on lasten kanssa kotona. Kiitos siitä heille!
Eräskin ihana päivä oli viime perjantai, kun käytiin lasten kanssa junalla Hyvinkäällä kaveria ja tämän vauvaa moikkaamassa. Ylipäätään aamu sujui kotona rauhallisissa merkeissä, ja samoin lähtö ulos (!). Junalla oli helppo matkustaa, vaikka Riihimäen asemalla on kyllä vähän hankalaa nousta junaan, koska sinne nimenomaan pitää nousta - ja nostaa myös ne rattaat. Muilla asemilla kun se laituri on junan korkeudella, mutta ei meillä. Remonttia odotellessa...
Minireissu oli mukava, sää ihana ja molemmat lapset nukahtivat sopivasti kävelymatkalla asemalta kotiin. Ja kerrankin sain molemmat rattaista sänkyihinsä unia jatkamaan. Joskus sitä vaan kaikki onnistuu! Näitä päiviä lisää, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti