Sujuva arki

Sujuva arki - sitä tavoitellaan, siitä haaveillaan, mutta joskus se on kuitenkin kaikkea muuta...

Sujuvana arkena lapset heräävät aamulla vasta siinä vaiheessa, kun minä olen saanut kiskotuksi itseni sängystä, pestyä hampaat, kammattua naaman tukan, laitettua ripsarit ja muut tarpeelliset tökötit, ja mahdollisesti jopa tehtyä itselleni aamupalaeväät töihin (kotona kun aamupalaa ei voi enää syödä, koska silloin lapsetkin haluavat syödä, ja se on ihan oma juttunsa - siitä lisää kohta...). Jos tämän kaiken lisäksi vielä ehdin vaihtaa yökkärit päikkäreihin työvaatteisiin, niin bueno!

Kun itse on valmis, niin sitä kummasti malttaa hetken lasten kanssa istuskella sohvalla lastenohjelmien parissa lasten pukemisen lomassa. Näin vältetään myös ylimääräinen kiukku-känkkäränkkä-huuto-kitinä, ja rauhallisen aloituksen jälkeen ulkovaatteiden pukeminen ja hoitoon lähteminenkin yleensä sujuvat kivuttomasti.

Joskus toinen muruista saattaa herätä jo kesken äidin aamutoimien, mutta sujuvana aamuna tämä pikkuihminen tulee iloisena ja hyväntuulisena äidin mukaan kylppäriin pinnilaatikkoa tutkailemaan tai luomiväreillä maalailemaan. Pikkumiehelle saattaa muuten hyvänä aamuna kelvata paikka isin vieressä sängyssä pötköttelemässä, mikä on tietysti kiva juttu sekin!

Mutta kovin usein ei näin leppoisasti arkiaamut suju...

Pahimmillaan haastavimmillaan molemmat pienet ovat kovasti ja ääneekkäästi harmissaan jo siinä vaiheessa, kun minä vasta kaivelen hammasharjaa kylppärin kaapista. Siinä ei sitten omat aamutoimet sujukaan ihan nopeasti ja näppärästi, kun kaksi palosireeniä riiviötä kullanmurua huutaa vieressä... Ja isihän ei luonnollisesti tähän kellonaikaan vielä kenenkään hätää laannuttamaan kelpaa...

Aamuharmistuksen aiheita on lapsilla monia. Raivon mielipahan vapauttamiseen riittää mm. väärän väriset sukat tai väärä mekko (eikä auta, vaikka miten olisi illalla niitä yhdessä etukäteen valkattu...), pikkuveli/isosisko väärässä paikassa tekemässä vääriä asioita, väärä henkilö sytyttämässä valoja tai yksinkertaisesti väärät valot päällä, väärin avattu ovi, väärän henkilön painama hissinnappula tai jotain muuten vaan väärää...

Onneksi aamupalavenkoilut voidaan - ainakin toistaiseksi - meillä unohtaa. Lotta ilmoitti eräänä iltana pari viikkoa sitten, että huomenna hän ei sitten syö aamupalaa kotona, vaan vasta hoidossa, jossa aamupala joka tapauksessa onkin tarjolla. Aivan loistava oivallus! Ja ah, mikä aamujen helpotus! Hoidon alkaessa lapset halusivat syödä aamupalan kotona, ja tähän touhuun kului useimmiten hirveästi aikaa ja paljon eriasteista venkoilua. Ja kyllä, myös äidin hermojen kiristelyä. Nyt kun murut pääsääntöisesti syövät aamupalan vasta hoidossa, mitä on kestänyt nyt parisen viikkoa, niin kyllä on meidän aamut helpottuneet ja aamukiukut vähentyneet!

Samoin viimeiset pari viikkoa ovat olleet kotiintulon osaltakin helpommat - enää ei ole niin hirveitä huuto-potku-raivareita jo heti autossa kotipihassa. Kaipa se aika on tehnyt tehtävänsä ja me ollaan kaikki jo vähän totuttu tähän uuteen arkeen... Nyt uskaltaa jo sanoa, että kyllä tämä töissä ja hoidossa käynti melko sujuvasti alkaa jo sujua!