Meillä ollaan kovia laulamaan, eikä lapset kaikkein vähiten! Iltaisin kumpikin pikkumuruista riekkuu sängyissään, ja aika usein ohjelmanumerona on sillä hetkellä laulaminen.
Lotta laulaa pääasiassa lastenlauluja, ja tällä hetkellä etenkin Risto Räppääjä ja Viileä Venla -elokuvan lauluja. Ja Roni laulaa perässä vähintään yhtä innokkaasti.
Jossain vaiheessa minä kyllästyin kuuntelemaan lastenlauluja automatkoilla, ja valitsin automusiikiksi Erinin levyn. No, aika äkkiä lapsetkin alkoivat tästä tykätä, ja Lotta oikein pyysi "kosio-osio" kipaletta eli Popeda-nimistä laulua. Ja illalla veisattiin tätä samaa viisua sängynlaidalla keikkuen.
Kyllä oli meillä aikuisilla pokassa pitelemistä, kun pikkuneidin olisi pitänyt olla jo pitkän aikaa unten mailla, ja edelleen sieltä lastenhuoneesta vaan kuului: "Yks asia täytyis ensin selvittää... Ei tehdä tästä vaikeaa..."
Lotta on muuten oppinut englanniksi laulamaan "Happy Birthday" ja innokkaasti esittelee osaamistaan kaikille halukkaille kuulijoille. Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä - tietysti! Ronikin siis hoilottaa: "häääpi böööödei tyy jyyy...".
Lotalla on jo pidemmän aikaa ollut menossa englanninkielen kiinnostusvaihe - ehkä se on tullut jäädäkseen...? I hope so! Mummu kun opiskelee englantia kansalaisopistossa, ja serkkutyttökin on aloittanut englannin opinnot, niin Lotta on tästä intoutuneena kovasti itsekin innostunut asiasta. Monet kerrat pikkuneiti kyselee mitä mitkäkin eri asiat ovat englanniksi, ja välillä aina kesken muiden touhujen palaa tarkastamaan esimerkiksi, että "oliko hei hei englanniksi bye bye" ja muita vastaavia. Ja jos joku telkkarissa tai vaikkapa ruokakaupassa puhuu englantia, niin Lotta heti kysyy, että puhuuko se joku englantia. Tai joskus pikkuneiti pyytää, että äiti sano jotain englanniksi. Ja äitihän sanoo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti