Hups, onpa vierähtänyt piiiitkä aika edellisestä kirjoituksesta! Täällä kyllä ollaan, mutta jotenkin tuo arki on niin eteenpäin menevää sorttia, että jotkut mukavat puuhastelut, kuten tämä kirjoittelu, jotenkin jää väliin...
Tänään on kyllä kuitenkin harrastettu mukavaa sunnuntaipuuhastelua oikein urakalla: aamulla nähtiin kaveriperhettä pulkkamäessä, tehtiin hama-helmiä ja leikittiin piilosta ja piirreltiin ja vaikka mitä muita touhuja, sitten siivottiin, pyykättiin, leivottiin pullaa ja laitettiin ruokaa, leikittiin vähän lisää ja pelattiin Touhula-peliä. Päivällisen jälkeen Lotalla oli ohjelmassa joka sunnuntainen vesipeuhu, jonne äiti pääsi tällä kerralla mukaan katselemaan isin ja Ronin mennessä sillä aikaa alakerran varastoon mopolla ja pyörällä ajelemaan.
Edellisen kirjoituksen jälkeen on vietetty joulua sukulaisten kesken, ja Satu-tädin seurastakin saatiin tällä kertaa nauttia. Lotta on kovasti tädin perään, ja heillä onkin ihan omat, yhteiset touhut. Lotta vieläkin muistelee, kuinka pääsi ihan yksinään Satu-tädin kanssa hakemaan ruokaa intialaisesta ravintolasta! Muuten joulu meni ei-niin-kovin-jouluisissa fiiliksissä, kun koko joulunalusviikon lapset olivat kuumeessa ja flunssassa, joka sitten tarttui meihin aikuisiinkin. Jouluviikkona oltiin kaikki kipeinä, ja vasta vuoden viimeisinä päivinä päästiin ulos runsaslumisista pakkaspäivistä nauttimaan.
Uusi vuosikin on tässä välissä ehtinyt vaihtua, ja sitä vietettiin kotosalla oman perheen kesken. Alunperin oli tarkoitus mennä kaveriperheelle kyläilemään illaksi, mutta siellä iskikin pikkuneidille vatsatauti juuri, kun me oltiin jo eteisessä pukemassa ulkovaatteita ja tekemässä lähtöä kylään. No, vaatteet naulakkoon ja Mikki Hiiri -kuohujuomaa availemaan. Oli muuten lasten mielestä hauskaa juoda kuplivaa limsaa kuohuviinilaseista! Rakettejakin lähdettiin reippaasti ampumaan, mutta kun jo kotipihassa kuului jostain kauempaa ensimmäinen paukahdus, niin Roni pelästyi ja alkoi itkemään. Päästiin kuitenkin siitä sitten rauhallisesti pulkkakyydillä Piikinmäkeen saakka. Siellä molemmilta pieniltä tulikin sitten hurjat itkut, kun isi ampui ensimmäisen raketin. Ei auttanut suojalasit, eikä kuulosuojaimet. Ei muuta kuin takaisin kotiin, eikä Roni halunnut tulla edes ikkunasta katsomaan, kun isi ampui muutaman raketin ulkona kadulla. Vielä monen päivän päästä Lottakin varmisteli, että eihän meidän enää tarvitse koskaan paukutella niitä raketteja. No, ei tarvitse.
Pari viikkoa vuoden vaihteesta eteenpäin ehdittiin olla terveinä, kun taas iski joku oikein kunnon flunssapöpö. Lapset olivat melkein kaksi viikkoa kuumeessa, Ronilla korvatulehdus ja Lotalla keuhkoputkentulehdus. Siitä viikko eteenpäin Lotta itkeskeli kipeää niskaa, ja lähdettiin kesken hoitopäivän lääkäriin. Imusolmukkeet olivat kaulassa ihan turvonneet, ja jostain flunssan jälkitaudista oli ilmeisesti kyse. Tällä kertaa päästiin onneksi vähällä, ja seuraavana päivänä neiti oli jo kunnossa.
Ensi viikolla meillä on talviloma, ja tarkoitus on tiistaina suunnata kohti Naantalin kylpylää ja Muumimaailmaa. Saa nähdä, päästäänkö reissuun, kun Ronilla iski eilen oksennustauti, josta onneksi tokeni tosi nopeasti. Nyt vähän jännittää, että tuleeko jolle kulle muulle meistä, vai menikö se jo ohi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti