Meillä on jo pitkään riittänyt auringonpaistetta ja ihania, auringon lämmittämiä kevätpäiviä. Nyt sitä vasta tajuaakin, että miten pimeä ja pitkä tämä Suomen talvi on - huh! Marras-helmikuuksi voisi mieluusti hypätä johonkin lämpimään talvilomalle - mitenhän tuon pitkän vapaan ja rahan sitä varten saisikaan järjestettyä...? No, ei kai ainakaan aloittamalla talonrakennusprojektia, jollainen saattaa tänä vuonna olla edessä...
Lasten kanssa on nautittu upeista säistä, ja ulkoiltu hiihtäen ja pulkkaillen. Eilen tosin nautittiin aamupäivän auringonpaisteesta Hoplopin ikkunoiden läpi, kun vihdoin käytiin "lunastamassa" Lotan palkinto. Muutama viikko sitten nappasin kaverilta heillä hyväksi todetun idean: kun lapsi on itse aamulla pukenut sekä sisä- että ulkovaatteet, hän saa listaan tarran. Kymmenen tarraa tarkoittaa visiittiä Hoploppiin, jonne meidän murut aina vähintään kerran arkipäivässä toivovatkin pääsevänsä (koska ajetaan siitä ohi hoitoon mennessä ja kotiin sieltä tullessa).
No, otettiin sama systeemi käyttöön, ja hienosti tepsi! Muutamana aamuna Lotta ei halunnut itse pukea, ja kun kerroin, että sitten ei saa tarraakaan, niin neiti totesi, että "huomenna sitten". Näin ei käynyt siinä alkuun kuin pari kertaa, ja siitä eteenpäin Lotta on pukeutunut itse lähes joka kerta myös muulloin kuin aamulla.
Kymmenen tarran jälkeen Lotta jo meinasi unohtaa koko tarrahomman, mutta parin päivän jälkeen alkoi taas tarrojen laitto pukemisen yhteydessä (oikeastaan neiti laittaa tarran siis jo siinä vaiheessa, kun sisävaatteet on päällä ja ulkovaatteet vielä lattialla hujan hajan....). Toimiskohan sama homma jo kohta Ronillakin...?
Vielä hieman paluuta ajassa taaksepäin alkuviikkoon, jolloin isi oli työmatkalla sunnuntaista torstaihin. Lapsilla oli isiä kova ikävä, ja Ronin kaikilla pehmoleluilla oli myös. Pikkumies totesi useaan otteeseen: "Koiralla on paha mieli, koiralla on isiä ikävä". Ronilla on isin reissun aikana ikävä myös muita ihmisiä - äitiä, joka oli vieressä juuri sillä hetkellä, ja ikävä oli myös hoitotätiä... Kivaa isin reissussa lasten mielestä oli tietysti se, että kahtena yönä pääsivät äidin viereen nukkumaan. Ja vielä ihmeellisempää oli se, että äitikin meni lasten kanssa samaan aikaan nukkumaan yhdeksän aikoihin. Sellaista ei olekaan tapahtunut koskaan ennen - ja kyllä uni teki hyvää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti