Huhtikuun lopulla pakattiin kaikki kimpsut ja kampsut, ja muutamien lisäkäsien voimin kannettiin koko omaisuus uuteen kotiin. Moneen otteeseen ennen muuttoa Lotta varmisteli, että otetaanhan me varmasti mukaan tämä tai tuo tavara, ettei vaan mitään unohdu... Ja kaikki otettiin mukaan!
Vaikka tässä uudessa kodissa on muutama neliömetri enemmän kuin vanhassa, niin jotenkin oli taas vaikea saada romppeet mahtumaan näihin uusiin nurkkiin. Asunnon sijaitseminen kahdessa tasossa aiheuttaa tietysti omat haasteensa - aina on tavarat tai lapset väärässä kerroksessa! No, ehkä ne vielä löytää paikkansa!
Meidän uusi koti on rivitalokolmio kivalla alueella hautausmaan lähistöllä. Taloyhtiöön kuuluu useampia rivi- ja paritaloja, ja lähes jokaisessa asunnossa on pieniä lapsia. Samassa pihapiirissä asuu lasten hoitokaveri, ja mikä parasta, ihan meitä vastapäätä asuu Lotan kummit! Talojen keskellä sijaitsee pieni leikkipuisto, jossa onkin jo suurin osa naapureista tullut tutuksi.
Tämän asunnon omistajat ovat ulkomaankomennuksella vielä vuoden verran, joten meillä on saman verran aikaa nyt sitten etsiä sitä unelmien omakotitaloa. Tai tonttia. Tai mikä se ratkaisu nyt sitten tulee olemaankaan...
Uudessa kodissa on päästy heti uusiin puuhiin, kun meillä on pieni oma piha, pieni nurmikkopläntti ja pusikoita. Ei siinä mitään oksasaksia tarvita, kun pensaita siistitään: sivuleikkurit ajaa saman asian vallan mainiosti!
Lapsetkin saivat tässä eräänä päivänä kokea jotain uutta: yhtenä lauantaiaamupäivänä soi ovikello, ja siellä oli tämä melkein naapurissa asuvat lasten hoitokaveri isoveljensä kera. Kysymys kuului: "Saako Lotta ja Roni tulla ulos leikkimään?". Ja saivathan he! Ja mukavaa on myös se, että lapset voivat mennä edeltä jo ulos ja puistoon leikkimään, ja itse voi mennä rauhassa perässä. Tai voi juoda sen kahvikupillisen rauhassa loppuun omalla terassilla lasten jo juostessa leikkimään. Ah, ne elämän pienet suuret ilot!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti