Joka päivä tapahtuu kaikenlaista hassua, hauskaa ja ihan tavallisiakin asioita, joista olisi kiva tänne blogiin kirjoittaa, mutta ei sitä vaan saa aikaiseksi, tai ehdi, tai jaksa tai... Tässä tulee siis sikin sokin sekalaisesti kaikkia viime aikoina tapahtuneita asioita:
Lapsilla on nykyään ikävä mummua, vaikka mummua nähdäänkin joka viikko. Ikävä iskee milloin missäkin, esimerkiksi aamulla matkalla päiväkotiin tai kotona kesken leikkien. Jompi kumpi on silloin kyyneleet silmissä ja hädin tuskin saa sanottua, että "on ikävä mummua" ja kyynelehtiminen jatkuu. Pienet mummun murut! Joskus tulee ikävä muitakin, esimerkiksi isiä (kun isi on töissä) tai Satu-tätiä. Viikonloppuna isi oli mopokisoissa, josta soitti jouduttuaan keskeyttämään kisan kaatumisen takia (ja pohjeluussa murtuma eli isi on nyt sitten kotona vähän aikaa...), ja puhelun aikana molemmilla lapsilla tuli isiä niin kova ikävä, ettei meinannut millään helpottaa edes äidin sylissä.
Viikonloppuna oltiin katsomassa joulukadun avajaisia, eikä kenelläkään vähintään viiden metrin säteellä varmasti jäänyt kaikesta muusta metelistä huolimatta epäselväksi, kuinka kovasti Roni tykkää autoista. Kulkueessa oli paljon erilaisia paketti-, lava-, kuorma- ja muita autoja, joiden ohiajaessa pikkumies kiljahteli innoissaan. Ei niistä joulupukeista, tontuista ja muista joulujutuista niin väliä, mutta kunhan pääsi näkemään autoja...!
Viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa lasten kanssa lähimetsässä retkellä, ja mukana oli myös naapurin lapset äitinsä kanssa. Eipä ole viime aikoina liikaa ehditty näillä omilla nurkilla pyöriä, ja sääkin on ollut tosi kurja, joten oli ihanaa pitkästä aikaa olla ilman mitään ohjelmaa ja aikatauluja, ja nauttia kauniista säästä metsäpolkuja tallaillen.
Joulutunnelmaan on virittäydytty kulkueen lisäksi kotonakin. Pipareita leivottiin jo yksi pellillinen viime viikolla, ja muutamia jouluisia koristeita ja valoja laiteltiin paikoilleen, samoin pihavalot. Uudet verhotkin on tässä välissä saapuneet ja päässeet paikoilleen, ja keittiö on saanut uuden ruokapöydän ja tuolit. Nyt sitten vaan odotellaan joulua, jolloin kokoonnutaan ensimmäistä kertaa koko suvun kesken meille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti