Tässä eräänä viikkona lapset taas innostuivat fillaroinnista, ja illalla oli päästävä pyörälenkille, vaikka räntää vihmoi taivaan täydeltä. No, eipä siinä muu auttanut, kun goretexit ja heijastinliivit niskaan ja lenkille! Tekee kyllä itsellekin koko päivän sisällä istumisen jälkeen päästä happihyppelylle - itse kun ei juoksemaan siinä säässä saa lähdettyä...
Lotta on oppinut ajamaan pyörällä tosi hienosti, ja tällä viikolla käytiin ekaa kertaa äiti-tytär-juoksu-pyörä-lenkillä. Vitsit, että tätä on odotettu - minä siis olen odottanut!
Yhtenä iltana Lotta mankui mukaan, kun olin lähdössä lenkille, ja ensin sanoinkin, että ei nyt käy, kun kello on jo niin paljon. Pikkuneiti oli kuitenkin niin sinnikäs, että annoin "neuvottelujen" jälkeen periksi ja lähdettiin matkaan. Ja vitsit, että se sujuikin mainiosti! Ja oli kiva jutella siinä samalla! Tehtiin vajaan puolen tunnin lenkki yhdessä, jonka jälkeen saatoin Lotan kotiin ja jatkoin vielä toisen samanlaisen päälle itsekseni. Nyt vaan sitten yhteistä treeniä, niin kohta voidaan tehdä koko kymppi yhdessä!
Siinä yhdessä mennessä ja höpötellessä tuli sellainen ei flashback menneeseen, vaan joku etiäinen (vai miksi niitä sanotaan - joku näkymä) tulevaisuuteen - siihen, kun ollaan ajassa vajaat 10 vuotta eteenpäin ja meidän lenkkijutut on vähän erilaisia: juttuja koulusta, kavereista, pojista... Toivottavasti äiti on sittenkin vielä mieluista juttuseuraa...!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti