5 kk neuvolakuulumisia

Tänään oli Lotan 5 kk neuvola. Eipä siitä edellisestä kerrasta ehtinyt kulua kuin pari viikkoa, kun oli se edellinen aika vähän myöhässä ja tämänkertainen ajoissa. Strategiset mitat on nyt noin 66 cm ja 8,2 kg eli aikas iso on tuo meidän neiti jo!

Neuvolantäti tunnusteli myös Lotan ikeniä, ja arveli, että kohta tulee hampaita, kun ovat sen verran turvoksissa ne ikenet. Neuvona saatiin myös, että voitaisiin alkaa syödä jo lihaa ja viljatuotteita, kun on niitä muita soseita jo hyvällä menestyksellä tovin verran syöty, ja on neidillä sitä kokoakin jo hyvän verran. Huomenna sitten lihat kehiin!

Tänään Lottaa taas rokotettiin, ja kuten viime kerrallakin, huutohan siitä irtosi. Valmiiksi neiti oli jo vähän känkkäinen, kun alkoi olla nälkä, ja sitten vielä laitetaan piikkiä jalkaan - voi pientä! Mutta onneksi lopuksi sitten jo nauratti, ja irtosi vielä neuvolatädillekin kunnon hymyt :)

Aikaisemmin noista rokotteista ei ole tullut mitään oireita, edelliskerran jälkeen loppui ne suurimmat koliikkihuudotkin siihen rokotteen antoon (taisi kuitenkin olla ihan sattumaa!). No, tällä kertaa taitaa sitten olla toinen juttu, sillä Lotta on ollut aika kiukkuinen koko iltapäivän ja illan, eikä ole oikein kunnolla ruokakaan maistunut. Annettiin ennen nukkumaanmenoa ensimmäistä kertaa kipulääkettä, että vähän helpottaisi. Ja taisi auttaa, kun nukahti samantien. Tai sitten oli vaan jo niin väsynyt huutamiseen...

Tässä pari kuvaa viime päiviltä:

Maanantaipäivää

Tänään käytiin Lotan ja mummun kanssa kävelyllä oikein kahteen otteeseen, mutta siinä välissä kyllä syötiin vähän lounastakin ja juotiin kahvit mummulla ja papalla. Lotalle löytyi oikein hyvä istumapaikka pappansa sylistä, siitä mahan päältä, ja siinä se neitipieni viihtyi hyvin!

Tänään kävi lastenruokavahinko kaupassa, kun pudotin porkkanasosepurkin hyllystä lattialle. No, sirpaleitahan siitä tuli ja sosesotkua, ja kassalla sitten vasta huomasin, että kaikki ostokset, omat kädet sekä hame olivat myös siinä soseessa. Että sellainen kauppareissu tänään!

Vielä lopuksi Lotan menupäivitys: uusi ruokalaji oli tänään nimeltään päärynä ja se maistui oikein hyvin! Taitaa ne hedelmäsoseet olla parasta herkkua...!

Juhlahumua osa 2, ja vähän arkeakin

Eilen oli toiset kesähäät, joissa olikin samanniminen (etunimi ja toinen nimi) morsian, kuin edellisviikonlopun häissä! Kun oltiin jo kertaalleen harjoiteltu, niin hienosti meni kekkerit. Kirkkoonkin ehdittiin jopa puoli tuntia ennen toimitusta! Jotain on jo opittu...

Lotta ei enää millään malttaisi maata köllötellä, vaan sylissä ja sitterissä nostaa kovasti päätä ja ylävartaloa ylös. Eilenkin Lotta oli sohvalla tyynyllä selän takaa tuettuna puoli-istuvassa asennossa, ja heti alkoi nostaa itseään siitä ylös. Ei taida mennä enää kauaa, että neiti jo istuu ihan itsekseen!

Yöt meillä menee edelleen hieman levottomasti, kun tuttia pitää nousta nostelemaan ja päätä silittelemään ainakin muutamaan otteeseen. Ja se sopiva kello seitsemän aamuherätyskin on ollut jo jonkin aika vain muisto menneestä, sillä Lotta on herännyt syömään jo puoli kuuden aikoihin. Nukkumaan mennään kyllä uudelleen melko pian syömisen jälkeen, ja unta riittää yhdeksään-kymmeneen. Eli saadaan kuitenkin vielä vähän nukkua lisää!

Saas nähdä, joko meillä alkaisi ensi viikolla rytmi tasaantua johonkin loogiseen muotoon. Nyt kun on pari viikkoa mennyt erilaisissa riennoissa, niin on Lotan nukkumiset ja syömiset olleet joka päivä ihan eri aikoihin ilman mitään logiikkaa. Eihän sillä muuten mitään väliä, mutta itselle se vaan on vähän helpompaa, kun tietää mitä tuleman pitää noin suurin piirtein, ja voi ennakoida asioita. Ja kyllä se kai lapsellekin on hyväksi, että olisi ne omat rutiinit... Näin sitä ainakin väitetään...

Pikapäivitys viikolta

Tällä viikolla on taas riittänyt äksöniä! Satu-täti kun on ollut kylässä, niin on puuhasteltu kaikenlaista yhdessä: käyty lounaalla, kävelyillä ja mummolla sekä ihan vaan hengailtu kotona. Lounaspaikoista on tarkastettu Lehmushovi (joka jo aikaisemmin todettiinkin hyväksi paikaksi pienen lapsen kanssa) sekä thaimaalainen ravintola (joka sekin oli oikein kiva paikka Lotan mielestä, vaikka maidon siellä lämmittivätkin vähän liian kuumaksi).

Käytiinpä me muuten Lotan kummitädin kanssa Feeniksissä salaatillakin tässä yhtenä päivänä. Se paikka ei ollut ihan niin kiva Lotan mielestä, koska jossain vaiheessa alkoi harmittaa, ja piti jatkaa matkaa. Siinä vaiheessa oli onneksi jo salaatit syöty ja oltiinkin jo ihan valmiita poistumaan eli ehkä Lottaa vaan alkoi kyllästyttää se sylissä köllöttäminen ja kahvikoneen kovan paukkeen kuuntelu (siellä kun oli aika kova meteli ja tosi kovaääninen kahvikone!).

Lotta on saanut taas maistella uusia makuja: ruusunmarjaa ja luumua. Ruusunmarja meni ihan ok, ehkä vähän huonommin kuin muut aiemmin syödyt soseet, mutta luumu ei ollut yhtään hyvää. Heti ensimmäisen lusikallisen jälkeen ilme meni ihan mutruun, eikä neiti huolinut lisää luumua. Maistelua jatkettiin sitten parina päivänä muiden soseiden ohessa, mutta ei vieläkään tuntunut maistuvan. Otettiin luumu kokeiluun, koska Lotalle on taas ilmaantunut vähän mahavaivoja (paukuttelee kovasti), mutta jäi nyt sitten ainakin toistaiseksi luumun teho mahavaiva-apuna todistamatta...

Lotta on alkanut äännellä ihan uudella tavalla (sellaista ihmeellistä öhinää) ja suu menee samalla aina vähän suppuun/mutruun. Kuulostaa sellaiselta, että neiti haluaisi jotain, mutta vielä ei ole päästy selville, että mitähän se mahtaisi olla... Tässä eräänä päivänä tällä viikolla Lotta muuten liikkui lelumatollaan taaksepäin pienen matkaa, kun oli kova tohina käynnissä mahalla maatessaan. Saas nähdä, jatkuuko meno ja mihin suuntaan!

Lotta mummolassa pihalla:

Juhlahumua

Hienosti meni Lotan ensimmäiset hääkekkerit! Vähän tietysti normaalia enemmän itketti, kun oli paljon ihmisiä ja hälinää, eikä saanut oikein kunnolla pitkiä unia nukuttua. Kun kirkossa Lotta alkoi vähän äännellä, eräs noin parin vuoden ikäinen pikkutyttö edessä olevasta penkkirivistä kommentoi reippaalla äänellä: "Ei mitään hätää, vauva!". Suloinen pieni :)

Tässä Lotta juhlalookissaan:

Hyvät yöunet meni jo...

No niin, nyt ei sitten enää nukuta pitkiä yöunia... Levotonta on ollut jo monta yötä peräkkäin, ja viime yönä piti pitkästä aikaa ottaa maitopullokin esiin, kun neiti halusi yöpalaa. Joko rytmi on muuttumassa, tai sitten neiti tarvitsee enemmän ruokaa, tai sitten levottomuus johtuu näistä lämpimistä päivistä, tai sitten jotain muuta... Jatkamme siis tilanteen seurantaa!

Päivärytmi on selvästi kyllä muuttumassa, koska Lotta on paljon pidempään hereillä kuin aikaisemmin, ja syömisten välillä ei mennäkään joka kerta nukkumaan. Pidempään valvominen aiheuttaa sitten myös yliväsymystä, ja pitkästä aikaa välillä Lotta joutuu oikein kunnolla korottamaan ääntään. Nukkumattiakohan se neiti huutelee...?

Tällä viikolla on ollut kyllä aivan ihanat kesäilmat, ja onkin Lotan kanssa ulkoiltu paljon sekä käyty Pompotissa kahvittelemassa taas uudelleen ja uudelleen. Se on niin kätevä paikka lasten suhteen - onhan se ihan varsinaisestikin lastenkahvila - kun siellä on hyvät vaipanvaihtopaikat ja pihallakin saa aina vaunut varjoon (mikä ei monessa kahvilassa terassilla onnistukaan).

Huomenna onkin sitten Lotan ensimmäiset hääjuhlat (tai no, olihan Lotta jo äidin ja isän häissä, mutta ne ei olleetkaan mitkään varsinaiset kekkerit), ja seuraavana viikonloppuna sitten heti jo toiset. Pääsee pieni neiti taas ihmettelemään uusia juttuja!

Tässä kuvaa Lotan juttelutouhuista (neiti on juuri herännyt päikkäreiltään, ja kova höpötys käynnissä, kuten yleensäkin!)

Kahvittelua

Eilen käytiin Lotan kanssa pitkästä aikaa Pompotissa kahvilla. Edellinen kerta oli muistaakseni joskus silloin, kun oli vielä lunta maassa tai ainakin oli tosi kylmä. Ja Lotta oli vielä ihan pienen pieni vauva... Kahvittelemassa meidän kanssa oli myös Karin ja Aaron, ja törmättiin siellä yllättäen myös Elinaan ja tyttöihin. Olikin kiva nähdä pitkästä aikaa!

Oli ihanaa istua ulkona kahvilla ja syödä herkkuja, mm. sitä taivaallisen hyvää suklaakakkua, jota saatiin myös vauvakutsuilla helmikuussa, nam! Eli ei siis riittänyt yksi herkku, vaan sitä pohjustettiin ensin pesto-kasvis-fetapiirakalla... Kahvittelun aikana Lotta nukkui ensin vaunuissa, sitten istui sylissä ulkoilmaa ja muita lapsia ihmetellen. Oli mukavaa, joo! Sinne pitää päästä uudestaan :)

Tänäänkin lähdetään Lotan kanssa ulos syömään, tällä kertaa vuorossa Lehmushovin lounas. Toivottavasti visiitti sujuu yhtä rauhallisesti kuin eilinenkin! Eilen Lotta tosin nukkui päivällä tosi lyhyitä pätkiä, ja yö meni vähän levottomasti. Sitä onkin jo ehtinyt tottua niihin ihanan pitkiin 10-11 tunnin yöuniin (siis Lotan unet on noin pitkät, itse ei mennä vielä 20-21 aikaan nukkumaan)! Tai no, kyllä sitä joka aamuyö on pitänyt tuttia nousta nostamaan ja silittelemään, mutta sehän on pieni vaiva, kun palkaksi tulee pitkät unet!

Tässä muutama kuva edellispäiviltä:

"Kyllähän minä juttelen, kun ette kaikki höpötä koko ajan päälle..."

Lotta on kova juttelemaan, ja eniten juttuja tuntuu irtoavan kun neiti on yksinään omassa sängyssään, etenkin juuri unilta herättyään (mutta usein myös ennen unia). Sängystä kuuluu kova höpötys, ja jos menee viereen katsomaan, niin höpötys vähenee. Lotta juttelee usein myös ikkunasta ulos katsoessaan, mutta tällöin juttelu ei ole niin "monimuotoista" jokeltelua kuin sängyssä, vaan Lotta ennemminkin ikään kuin huutelee. On se sellainen pieni itsekseen höpöttelijä... Mutta jottei menisi ihan yksinpuhelun puolelle, niin mainittakoon vielä, että kyllä se Lotta ihmisillekin juttelee!

Tänään Lotta sai ruokalistalleen taas uuden lajin: mangoa. Ja hyvin maistui! Ei sitä paljon tosin vielä maisteltu, ehkä yksi kukkurallinen teelusikallinen, jos yhteen laskee. Maidolla edelleen aloitetaan myös nämä soseateriat, sillä neiti ei tunnu huolivan ensin sosetta ja vasta sitten maitoa. No, sama se missä järjestyksessä syödään...

Viime viikolla palattiin muuttopuuhien jälkeen taas ihmisten pariin ja tavattiin mm. Lotan kummitätiä, muutamaa kaveria sekä mammakaveria lapsineen, mummoa, mummua ja pappaa, mummia ja Lotan serkkuja sekä Tiina-tätiä ja Villeä. Oho, tulipa pitkä lista! Tämän viikon kohokohta onkin sitten Satu-tädin saapuminen kotimaisemiin. Täti pääseekin tutustumaan tarkemmin meidän arkeen, kun nyt on sitä lisätilaa ja mahtuu täti meille asustamaan!

4 kk neuvolakuulumisia

Eilen oli Lotan 4 kk neuvola ja lääkärikäynti, ja kaikki jutut oli kunnossa. Pituutta neidiltä löytyy jo 65,3 cm ja painoa 7,6 kg, edelleen kasvukäyrien ylälaidoilla mennään! Lääkärit ei taida olla Lotan mieleen, kun joka kerta lääkärikäynnillä Lotta alkaa itkeä. Omaa neuvolatätiä Lotta tosin ei koskaan itke, vaan ihan päinvastoin! Silloin joskus hamassa menneisyydessä koliikin aikaan Lotta oli aina neuvolassa oikea nauravainen auringonpaiste ja neuvolatäti joka kerta totesi, että teillä onkin rauhallinen tyttö. Luulikohan, että huijaan siitä huutamisesta - no ei kai sentään...

Onpas muuten harvinaisen ihanaa asua isommassa asunnossa! Tänäänkin aamulla kylvetin Lottaa ammeessa saunan lauteilla ilman mitään suuria etukäteisoperaatioita. Amme vaan lauteille ja vettä sisään! Edellisessä kodissa kun piti ensin kaivaa amme tietokonepöydän alta olkkarista ja tyhjentää siinä olevat tavarat (yleensä keskelle lattiaa), ja sitten viritellä amme silityslaudan päälle kylppäriin, jonne ei sitten muuta mahtunutkaan kuin juuri ja juuri kylvettäjä lavuaarin ja ammeen väliin. Toisen meistä piti ojentaa Lotta kylvettämispuuhaa tekevälle, sillä amme oli kiinni vessanpöntössä ja näin ollen tukki tien ovelle. Eli tarvittiin kaksi ihmistä ja hirveä määrä valmisteluja, jotta saatiin aikaiseksi 10 minuutin kylpyhetki! Onneksi ei enää näin! Elämän ilot on useimmiten niitä pieniä asioita, mutta kyllä niitä isojakin saa ilotella...!

Tässä pari "käsijumppa"-kuvaa:

Muutto on ohi!

No nyt on muutto ohi ja ollaan uudessa kodissa, ihanaa! On ollut aika rankka viikko, kun koko ajan on pakattu ja kuskattu tavaroita, ja sitten nyt loppuviikosta purettu niitä ja laitettu paikoilleen. Ja koko touhussa mukana menossa myös Lotta, joka kyllä onneksi ihan sujuvasti antoi meidän hereillä ollessaankin touhuilla muuttopuuhien parissa. Mutta ei hätää, ei Lotta ihan itsekseen koko viikkoa joutunut olemaan - kyllä me leikittiin ja puuhasteltiin yhdessäkin joka päivä moneen otteeseen!

Lauantaina pidettiin vähän taukoa kodinkuntoonlaittamishommista ja käytiin Lotan isän sukulaisen 60-vuotisjuhlilla. Hyvin sujui kekkerit Lotankin osalta, ja nyt tuli vähän kuin kenraaliharjoitus juhlimiseen heinäkuussa myöhemmin vietettäviä kaksia häitä varten.

Tänään sunnuntaina tehtiin vielä viimeinen suururakka, kun pestiin vielä kertaalleen lattiat ja laitettiin isompia huonekaluja paikoilleen, ja tästä selvittiinkin melko nopeasti, kun Lotta oli mummilla hoidossa. Ensi viikolla Lotta pääsee jälleen isovanhempien hoitoon, kun äiti ajatteli pestä vielä ikkunat ja muuta jäljellä olevaa touhua. Pitäähän se hyödyntää mummin ja mummun lomaviikot! Lotalle pitää käydä myös ostamassa vähän isompia vaatteita (ihme kyllä, vaikka niitä vaatteita oli ihan hirveän paljon ja eri kokoja, niin kohta alkaa ne isoimmatkin käydä pieneksi - nyt mennään noin suurin piirtein koossa 68 cm ja aikomuksena on ostaa 74 cm kokoisia vaatteita). Ja äitikin tarvitsee myös vähän isompia vaatteita, kun ei sitten millään edelleenkään mahdu yhdetkään farkut jalkaan... Kai se on pakko hyväksyä, että vielä menee aikaa, jotta mahtuu kaikkiin omiin vanhoihin vaatteisiinsa - tai mahdollista on kai myös se, että ihan kaikkiin en ehkä tule koskaan enää mahtumaankaan... No, saapahan ostaa uusia vaatteita!

Pikapäivitys muuton keskeltä

Tämä viikko on sujuvasti mennyt tavaroita pakkaillessa ja niitä uuteen asuntoon viedessä. Ulkona onkin ollut mitä mainioin muuttosää: lähes 30 astetta joka päivä! Huh hellettä! Työnjako on ollut lähinnä sellainen, että äiti pakkaillut ja isä pakkailemisen ohessa vienyt tavaroita autolla. Huomenna on sitten pakettiauto käytössä ja isot tavarat vaihtavat paikkaa. Se olisi sitten eka yö uudessa kodissa huomenna edessä!

Eilen illalla huomasin yhtäkkiä, että koko päivä on mennyt pakkaillessa sisällä ja on ollut hieno sää, ja itse en ole astunut ollenkaan ulos koko päivän aikana...! No, ei harmita juuri ollenkaan - eipä sitä muutenkaan voisi tämän pienen pikkuisen kanssa mistään auringonottomaratoneista haaveilla... Ensi kesänä sitten ehkä!

Lotan ruokalistalle on ilmestynyt omenasoseen lisäksi myös maissisose, tosin maissiahan on jo mennyt pidemmän aikaa vellin muodossa. On se vaan jo nyt sottaista puuhaa, kun neiti huitoo lusikkaa ja heiluttaa käsiään kovaa vauhtia, siinä saa ruokalappukin kyytiä! Mutta taitaa tämä olla vielä tosi pientä siihen verrattuna, mitä on luvassa: lusikka ja ruokaa omaan käteen, ruokaa lattialle ja seinillekin maisteltavaksi, lautanen lattialle... Äidin siivousneuroosia koetellaan...

Tässä muutama kuva eräältä illalta, jolloin neitiä ei oikein unipuuhat tuntuneet kiinnostavan:

Omenaa - se on namskis!

Palattiin takaisin bataattiin, mutta enää ei tuntunut sekään maistuvan. Lotta puristi tiukasti huulet yhteen, eikä huolinut bataattia ollenkaan. Tänään kokeiltiin sitten jotain vähän makeampaa - omenaa. Ja siitähän Lotta tykkäsi! Kun Lotta oli saanut syötyä suun tyhjäksi, suu aukesi jo heti uutta annosta varten ja oikein äänten kera Lotta ilmoitti, että lisää lisää! Niin no, onhan se omena paljon maukkaampaa kuin peruna...

Lotta on hienosti ymmärtänyt, mistä lomassa on kyse, kun isä on nyt ollut lomalla ja Lotta on antanut meidän nukkua aamulla yhdeksään-kymmeneen saakka! Kuuden aikaan jo tosin herätään ekan kerran syömään, mutta sen jälkeen edelleenkin nukutaan vielä pitkät unet.

Muuten on ollut vähän känkkäränkkää päällä viime päivinä, mutta olisiko pienllä ollut nälkä, kun pari päivää meni ilman muuta ruokaa kuin maitoa (kun ei siis huolinut bataattiakaan). Tänään on neiti sitten ollut taas niin aurinkoinen että! Aamulla Lotta heräsi normaaliin tapaansa naureskellen ja muutenkin on ollut iloisella ja tyytyväisellä päällä. Kaukana ovat jo onneksi ne ajat, kun Lotta heräsi sekä yö- että päiväunilta huutaen tosi kovaan ääneen siihen saakka, kun sai maitoa. Ja nukkumaan mentiin samojen huutojen saattelemina. Niin se pienen ihmisen elämä muuttuu...

Perunaa - yök!

Nyt Lotta on muutaman päivän syönyt perunaa, ja ihan hyvin on näyttänyt maistuvan. Eilen ja tänään on tosin kiukuttanut taas vähän enemmän, ja mahavaivat on selvästi taas palanneet. Tänään sitten osattiin laskea 1+1=2 eli mahavaivat näyttäisivät johtuvan tuosta perunasta. Tai sitten on muuten vaan osunut samaan ajankohtaan kuin perunan syönti... Epäillään kuitenkin vahvasti tuota perunaa, koska kun aiemmin kokeiltiin maissivellin sijaan peruna-porkkanavelliä, niin sama ilmiö oli silloinkin. Eli palaamme siis bataattiin!

Lotta piti kovaa huutoa tänään koko illan, ja nukkuakaan ei ole neiti koko päivän aikana kunnolla saanut, kun mahaa on kipristellyt ja paukuttanut kovasti. Myöhemmin illalla tuli sitten lopulta kakka, ja sen jälkeen Lotta oli oikea auringonpaiste ja naureskeli kovasti, ja oli kova touhotus päällä, kun olisi pitänyt mennä nukkumaan. No, onneksi uni vaati vain pienen hetken mobilen katselua sängyssä, ja kun käännettiin pieni kyljelleen, niin uni tuli melkein saman tien!

Tässä muutama "Lottaa naurattaa" -kuva:

Lotan hassutuksia

Tällä hetkellä Lotan mielestä tosi hassu sana on "kissa". Useimmiten kun sanotaan tämä sana, niin Lotta alkaa nauraa kikattaa ääneen ihan kunnolla. Välillä tosin tässä vaiheessa naurattaa kaikki muutkin sanat, mutta aika usein eniten iloa saa aikaan juuri tämä "kissa". Ne on ne elämän pienet ilot, kun tekee onnelliseksi :)

No vihdoin se äiti ymmärsi...

...miten sitä pitää toimia: tänään aamulla Lotta heräsi syömään kuuden aikaan, ja sitten oli taas ihan pirteänä. Ei yritettykään mennä nukkumaan, vaan jäätiin sohvalle köllöttelemään ja juttelemaan (sohva sängyn sijaan, että edes joku meistä eli isä saa nukkua rauhassa). Jonkin ajan kuluttua Lottaa alkoi haukotuttaa ja jutut vähenivät, ja siinä vaiheessa siirryttiin äidin ja isän sänkyyn. Ei mennyt kuin hetki, kun pieni oli unessa. Ja ihan ilman itkuja tai edes pientä kitinää! Koko hommassa meni melkein tunti, mutta olipahan paljon, paljon mukavampi tunti kuin monena muuna aamuna, jolloin on yritetty mennä suoraan syömisen jälkeen nukkumaan, ja sitten noustu hyssyttelemään ja kävelemään ympyrää. Eli mitäs sitä suotta nukkumaan, jos ei nukuta...!

Alkuviikon päivitys

Pitkät yöunet jatkuu edelleen - mukavaa! Nukkumaan Lotta menee tosin usein jo kahdeksan jälkeen, joten aamuherätyskin on kuuden paikkeilla. Yleensä neiti nukahtaa takaisin syömisen jälkeen, mutta kuten tänäkin aamuna, poikkeuksia löytyy: Lotta oli ihan virkeänä ja alkoi hirveä höpötys, kun joutui takaisin sänkyyn. No, siinä sitten aikani odottelin, josko nukahtaisi, mutta kun sitä yrittämällä yrittää ja odottamalla odottaa, niin itkuahan siitä seurasi... Hetki käveltiin ympäri olohuonetta hyssytellen, ja vähän ajan päästä uusi yritys takaisin sänkyyn. Ei onnistunut, taas alkoi höpötys ja tuhina. Lopulta Lotta pääsi äidin ja isän väliin nukkumaan, ja kyllähän siinä uni maittoi!

Nykyisin yöllä nostellaan tuttia muutamiin eri otteisiin (ja jos sitä ei nosta, alkaa vähän ajan päästä tuhinoiden jälkeen itku). Välillä Lotta on ihan hereilläolevan oloinen: makaa sängyssä selällään, silmät on auki ja tuhisee kovasti. Kun laitetaan tutti suuhun ja käännetään kyljelleen, niin aika usein nukahtaa saman tien. Pitäisi alkaa varmaan jossain vaiheessa vähentämään näitä tutin nosteluja ja kääntelyja, että oppii neiti joskus sitten itsekseenkin nukahtamaan uudelleen. No, ei kai sillä vielä kiirettä...

Bataattia on nyt maisteltu useamman päivän ajan, ja edelleen maistuu hyvin. Seuraavaksi menussa on varmaankin peruna, kunhan nyt saadaan tämä ensimmäinen uusi tuttavuus riittävän tutuksi. Mitään huimia määriä ei meillä vielä sosetta syödä, vasta noin puolikas pienen jääpalakuution kokoinen pala.

Eilen taisi olla itselleni pisin aika erossa Lotasta, kun oli kaupunginvaltuuston kokous, joka ryhmäkokouksineen kesti melkein 8 tuntia! Mutta mielenkiintoistahan se oli, ja tällä lyhyellä kokemuksella kunnallispolitiikasta voin sanoa, että siinä riittää tekemistä ihan riittämiin - ei tule ikävä töihin!

Valokuvia

Ensimmäiset kuvat visiitiltä töistä (kuvat Karinin ottamia):

Kuvasarja kotoa:

Lotta ilmeilee...

...ja tekee tuttavuutta nalleen...

...ja tässä ne hienot kuulosuojaimet!

Endurokisoja katsastamassa

Tänä viikonloppuna Riksussa ajetaan enduron mm-osakilpailu, ja pitihän sitä ihmettä lähteä Lotankin katsastamaan! Oltiin oikein varta vasten hankittu Lotalle pinkit Peltorin lasten kuulosuojaimet, mutta ei se neiti oikein niistä tykännyt. Kokeiltiin niitä ennakkoon jo kotona pariin otteeseen, ja aina tuli hirveä huuto, kun saatiin suojaimet päähän. Eilen tehtiin vielä viimeinen kokeilu ennen h-hetkeä, ja Lotta olikin ihan rauhallisesti!

Eilen käytiin sitten illalla urheilupuistossa ajoja katselemassa, ja hyvin Lotta siellä viihtyi! Kuulosuojaimet laitettiin päähän jo menomatkalla, mutta kun päästiin perille ja Lotta vähän ajan kuluttua heräsi, niin taas oli suojaimet ikävä juttu. No, suojaimet pois ja korvat vapaaksi, ja ei näyttäneet pyörien pärinät Lottaa haittaavan! Vähän ensin alkuun itketti, mutta kun sai olla äidin ja myös tädin sylissä, niin johan alkoi nukuttaa. Ja koko loppuajan Lotta nukkuikin tyytyväisenä vaunuissa! Toteutui yhtälö: mitä kovempi meteli, sitä paremmat unet! Ja Lottahan on tunnetusti päristelyn fani... :)

Työpaikkavisiitillä

Tänään käytiin Karinin ja Aaronin kanssa visiitillä työpaikalla Hämeenlinnassa. Vähän jänskätti etukäteen, että miten kaikki syömiset ja nukkumiset, ja tietysti itse visiitti, sujuisivat, mutta ihan turhaan - hienosti meni! Molemmat lapset nukkuivat menomatkan, ja Lottakin jaksoi olla virkänä hereillä ensin alkuun. Ja viihtyi hyvin myös työkavereiden sylissä! Onneksi sain rauhassa juoda kahvit ja syödä herkkutarjoilut ennen kuin Lottaa alkoi vähän känkättää (eli siis itkettää - känkättää tulee sanasta känkkäränkkä, vaikka suurin osa itkuista/huutamisesta ei olekaan pelkkää känkkäämistä, vaan oikeasti mahaan sattuu...). Sitten käveltiin vähän ympyrää ja hyssyteltiin, ja jo alkoi Lottaa väsyttää. Loppuvisiitin ajan neiti nukkuikin sitten tyytyväisenä sylissä!

Disflatyl-tippoihin palaaminen näyttää nyt alkaneen vaikuttaa mahavaivoihin positiivisesti, koska tänään Lotta on ollut tosi hyväntuulinen koko päivän! Aamupäivällä nukkui jopa 3,5 h unet (kun viimeaikoina päikkärit on olleet noin tunnin mittaisia)! Olisi varmaan nukkunut pidempäänkin, mutta piti herättää, koska oltiin lähdössä sinne työpaikkavisiitille. Bataatin maistelu jäi sitten vain yhteen päivään, kun oli seuraavina päivinä kaikenlaista ohjelmaa niin, että unohtui koko maistelupuuha. No, huomenna uusi yritys!

Mahavaivat jatkuvat taas

Eilen ja tänään Lottaa on taas itkettänyt enemmän, ja itkun aiheena on useimmiten olleet taas mahavaivat. Viime viikolla loppui Disflatyl-tipat, ja koska Lotta vaikutti niin hyväntuuliselta ja mahavaivattomalta, niin ajattelimme, että ei nyt sitten anneta niitä tippoja enää. No, alkuviikosta mahavaivat näyttivät taas vaivaavan enemmän (mm. paukut tuli huudon kera ja muutenkin itketti paljon enemmän), joten ostettiin lisää tippoja ja palattiin niiden käyttöön. Saas nähdä, onko apua... Toivotaan näin!