Eilisiltana aloitettiin siis pienimuotoinen unikoulutus ja heti tehosi - ainakin sinä yhtenä yönä... Lotta osasi ihan itsekseen yöllä nukahtaa takaisin (useamman itkahduksen, tosin hiljaisen sellaisen, jälkeen), vaikka en noussutkaan hyssyttelemään. Ja uni tuli jopa ilman tuttia! Ja yösyömisen jälkeenkin nukkumaanmeno kävi tosi helposti muutaman ääntelyn jälkeen!
Tänään olikin sitten isä yksinään nukuttelupuuhissa äidin ollessa kokoustamassa, ja ei tarvinnut kuin yhden kerran käydä rauhoittelemassa, kun uni jo tuli. Ja edellispäiviin verrattuna hyvin tulikin, sillä nyt kello kymmeneen mennessä ei ole tarvinnut kertaakaan käydä hyssyttelemässä, nostamassa tuttia jne... Normaalikäytäntö viime aikoina kun on ollut se, että makkarissa on pitänyt rampata pitkin iltaa.
Nyt sitten odotellaan tulevia öitä mielenkiinnolla - toimisiko se pienen totuttaminen uuteen tapaan näin helposti, kuin mitä ensimmäiset hetket antavat olettaa? Ja jos toimii, niin kysyypähän äiti taas itseltään, että miten sitä on pitänytkin näin pitkään viivyttää... Taitaa sillä äidillä olla vielä pitkä pätkä napanuoraa kiinni lapsessa, ainakin henkistä sellaista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti