Tänään käytiin Lotan kanssa Lotan kummeilla kyläilemässä Vantaalla. Matka taittui rattoisasti junalla, joka on Lotankin mielestä ilmeisesti oikein mukava matkustustapa - ainakin neiti katselee tarkkaavaisena muita matkustajia ja maisemia. Tikkurilan asemalta matka jatkui bussilla, ja voi että se on kyllä kätevää, kun siellä Vantaalla pääsee julkisilla ilmaiseksi rattaiden kanssa! Saisivat ottaa mallia täällä omassa kylässäkin tuosta! Tai no, kyllähän sitä joku taisi valtuustossa jokin aika sitten kysellä, mutta ei ollut vielä sen aika Riihimäellä...
Edellinen yhteinen ravintolareissu ei sujunut kovin iloisissa merkeissä (Lotta huusi koko visiitin ajan...), mutta tällä kertaa olikin jo ihan toinen ääni kellossa! Lotta kun viihtyy nykyään ravintoloissa oikein hyvin syöttötuolissa istuessa ja jotain evästä mutustellessa. Parasta tietysti on, kun saa äidin lautaselta vähän jotain - leipää, kurkkua, tomaattia tai muuta vastaavaa. Kyläilyvisiitin päätteeksi käytiin vielä kahvittelemassa kummien kotona, josta Lotalle löyty kasa kivoja vauvalelujakin! Takaisin kotiin tultiinkin sitten isän kyydillä, ja matkalla käytiin ostamassa Lotalle uusi istuin autoon - turvakaukalo kun on käymässä jo pieneksi.
Lotta sanoi viikonloppuna kaiken muun pulinan seassa muutaman kerran ihan selvästi "heppa" ja tänään kun Lotan kummitäti sanoi Lotalle, että sano heppa, niin Lotta toisti sanan perässä! Ja kotona illalla sama juttu - on se pieni vaan jo niin taitava!
Nukkumaanmenot on taas muuttuneet vähän haasteellisiksi (silläkin on varmaan osuutta asiaan, että Lotta pääsi parina yönä äidin ja isän viereen, kun vaikutti mahavaivaiselta). Omaan sänkyyn nukkumaan meneminen illalla on Lotan mielestä jotain ihan kamalaa, ja mukana seuraa oikein raivoisaa huutoa ja kiljuntaa. Muutama ilta meni niin, että koko ajan sai käydä rauhoittelemassa ja hyssyttelemässä, eikä neidillä selvästi ollut kuitenkaan mitään sen kummempaa hätää (etenkin, kun välillä huuto kuitenkin taukosi).
Sitten päädyttiin taas eilen ja tänään odottelemaan, ja lopulta neiti sitten nukahtikin itsekseen - niin ikävältä kuin se kuulostaakin ja varsinkin tuntuukin (joo, äitikin melkein alkaa itkeä...), niin huutamisen jälkeen. Ja ainakin viime yönä nukuttiin hyvin aamuyöhön asti, jolloin juotiin maitoa, ja sen jälkeen uni tulikin helposti omassa sängyssä, jossa nukuttiin aamuun asti. Toivottavasti sama juttu tulevanakin yönä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti