Isänpäivää juhlittiin meillä koko viikonloppu. Lauantaipäivä vietettiin papan ja mummun seurassa isän ollessa enduroa ajamassa. Sunnuntai alkoi mukavasti vauvauinnilla, ja loppupäivä meni kotona köllötellessä - välissä tosin piipahdettiin isänpäiväkahvilla mammalla ja papalla ukin kanssa.
Lauantai-iltana otettiin sormivärit käyttöön ja tehtiin kortteja ja maalauksia. Käsikuvien painamisesta Lotta ei oikein tykännyt, mutta jalankuvien tekeminen oli jo ihan mukavaa puuhaa. Tuli hienoja teoksia!
Isänpäivän lähestyessä aloin miettiä, että hei, mehän on vietetty kerran jo äitienpäivää! Mutta miten ihmeessä siitä ei ole mitään muistikuvia...? No, aikani pohdittuani muistin, että minähän olin silloin kovassa flunssassa, ja koko päivä taisi mennä sängyn pohjalla... Se kuitenkin jäi mieleen, että isä kävi Lotan kanssa keräämässä valkovuokkoja äidille!
Lotalla on ääni ihan käheänä ja vähän nenä vuotaa (kuumetta ei onneksi), joten jäi maanantaina värikylpy väliin. Onneksi tuli jo viikonloppuna kotoa maalattua! On muuten neiti alkanut höpöttää entistä enemmän. Välillä neitipieni viihtyy itsekseen lattialla köllötellen ja leluja tutkaillen pitkät tovit, ja puhua pulputtaa itsekseen kaiken maailman juttuja. Ja tänään aamulla sanoi ihan selvästi "äiti"! Liikkumistakin tapahtuu koko ajan enemmän, vielä ei tosin eteenpäin, mutta napansa ympäri ja taaksepäin käsillä auttaen Lotta pyörii jo tosi vikkelästi. Tällä tavoin pääsee yllättävän nopeasti jo keittiön kaapeille...!
Ps. Yöt menee taas levottomasti - olemme palanneet yömaitoon ja ensimmäisen yöheräämisen jälkeen siirrymme aina perhepetiin... Mutta ei se mitään, äiti lopetti nukkumaanmenosta ja öistä stressaamisen, niin johan helpotti! Kyllä ne paremmat yöunet sieltä sitten joskus tulee, jos on tullakseen...!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti