Lotta on viime aikoina oppinut joukon uusia sanoja. Näin päällimmäisenä tulee mieleen "minä" ja "anna". Etenkin tuota "annaa" neiti hokee esimerkiksi ravintolassa tai kahvilassa, tai ihan vaan kotona - tai siis ukilla - ruokapöydässäkin, kun haluaa kovin kovasti äidin lautaselta jotakin... Ja tahto saada on kova!
Aika usein Lotta osaa sanoa jo myös "Kiti" (tädin koira), "täti" ja "ukki". Eilen Lotta sanoi ekan kerran kunnolla "pappa", mutta mummu, mummi, mummo tai mamma on vielä hakusessa. Josko se tulisi sieltä näin äitienpäiväviikonlopun kunniaksi jo heti huomenna...?
Ja ihan ennen näitä mitään muita, Lotta oppi sanomaan "Pate" ja "Pingu". Eli on meillä katsottu telkkaria, joo! Postimies Pate on ihan Lotan lemppari, ja sen tunnuslaulu saa pikkuneidin rauhottumaan melkein tilanteessa kuin tilanteessa. Muun muassa tälläkin viikolla meni eräs automatka kaupasta kotiin Paten merkeissä, kun alkoi neitiä vähän harmittaa yksinään takapenkillä.
Vappukin se tuli ja meni jokin aika sitten. Eipä siinä sen kummempaa, syötiin munkkeja ja juotiin simaa (kiitos Karin!), käytiin hiekkalaatikolla ja nähtiin sukulaisia. Lotta sai ihan itse valita itselleen kaupasta vappupallon, ja vähän taisi neidillä olla valinnanvaikeutta. Ja samoin äidillä ja tädillä ymmärtämisen vaikeutta, kun ei oikein meinattu ymmärtää, minkä niistä palloista se neiti tahtoi. No, Mikki Hiiri -pallo sieltä mukaan tarttui, ja tuolla se vieläkin ihan täydessä terässä koristaa olohuoneen kattoa.
Nyt kun ollaan täällä Kirjauksen päiväkodin melkein-naapurissa, niin on käyty myös siellä avoimessa päiväkodissa (joka on muuten nimeltään Melukylän kellari - ihana nimi!). Se on jotenkin Junailijankadun vastaavaa mukavampi, vaikka sijaitseekin pommisuojassa (!). Mukavamman paikasta tekee se, että siellä on yhdessä tilassa jumppamattoja lattia täynnä, trampoliini (Lotan suosikki) ja liukumäki (sekin kovasti Lotan mieleen). Kyllä se on hienoa, että meidän kaupungissa on tämä avoin varhaiskasvatus hoidettu näin hyvin - äiti kiittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti