Viime viikolla vihdoin viimein päättyi meidän kahdeksan viikkoa kestänyt kosteusvaurion kuivatusurakka ja sen myötä seurannut evakkoelämä ukkilassa. Kiitoksia vaan ukille, tädille ja muille, kun kestitte meitä kokonaiset kahdeksan viikkoa!
Kyllä se oma koti on oma koti! Millään en vieläkään lakkaa sitä ihastelemasta... Nyt meillä on sitten katon purkamisen myötä uusi valkokuultava puukatto olkkari-keittiö-alueella. Ja sen uuden puun tuoksu tuo ihan mieleen uuden mökin. Eli nyt ollaan vähän kuin uudessa mökissä sitten...!
Lotalla on tapahtunut näinä kahtena kuukautena ihan valtava harppaus kehityksessä. Kun oltiin vielä kotona, Lotta oli juuri oppinut kävelemään pieniä matkoja. Sanoja ei tullut kovin monia, ja äiti-riippuvaisuus oli aika kova. Nyt kahden kuukauden jälkeen meidän pikkuneiti on jo niin iso tyttö, että kävellä touhottaa ympäriinsä, toistelee perässä vaikka mitä sanoja, ja sanoo niitä ihan omatoimisestikin, ja on rohkaistunut tutkimaan maailmaa entistä enemmän. Äitipula iskee tietysti aina silloin tällöin, mutta menee se neiti ihan omatoimisesti muidenkin syliin kädet ojossa.
Nyt kun ollaan taas täällä keskustassa, niin kyllä on kiva, kun on puistot lähellä! Ankkapuisto on ihan paras, ja siellä on aina paljon muitakin lapsia. Tuossa parin naapuritalon takana on juuri viime kesänä uusiksi laitettu leikkipiha, jossa ollaan käyty myös tutustumassa. Ja huomasinpa lumien lähdettyä (kuulostaa ihan kuin siitä olisi joku pari viikkoa!), että tuossa vastapäisen talon pihassakin on hiekkalaatikko! Sitä ei kyllä ole käytetty aikoihin, kun oli ihan täynnä rikkaruohoja ja sammalta. No, siinäpä on sitten kesäpäiviksi meille hommaa, kun yritetään saada sitä kuosiin hiekkakakkumenetelmällä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti