Hienosti päästiin tuossa jokin aika sitten melkein tutista eroon, ainakin päiväsaikaan (nukkuessa se oli vielä mukana). No, sitten iski Lottaan nuha ja äitiin kunnon flunssa, ja taas oli tutti kehissä melkein 24/7.
Eilen päätettiin sitten totella/uhmata kaikkia kasvatusoppeja ja lopetettiin tuttihommat kertaheitolla (siksi tuossa nuo molemmat verbit, kun ei aavistustakaan, miten kannattaisi tai voisi tässä asiassa toimia...). Ensin päiväunille mentiin ilman tuttia (koko operaatio kesti yhteensä noin kaksi tuntia ja julmetun määrän huutoa, raivoa, kiljumista ja kirkumista sekä tietysti sängystä poistumista, olkkarissa juoksemista jne.). Saldona kuitenkin melkein parin tunnin hyvät päiväunet. Jee!
Iltaunille mentäessä kävi tietysti sama raivoamishomma, ja lopulta pikkuneiti oli niin väsynyt raivoamiseen, että nukkui istualleen. Sänkyyn mentäessä ehdin kuitenkin jo luulla, että helpolla päästään. Kerroin nimittäin Lotalle, että tutit on nyt heitetty roskiin (roskiksen Lotta muistaa, kun kerää aina lattialta roskia ja vie niitä itse roskiin), ja että niitä ei nyt enää sitten ole. Lotta katsoi ihan sen näköisenä, että "joo, ymmärrään, ja vähän harmittaa", ja kävi pitkäkseen sänkyynsä. Mutta ei se sitten ihan niin helposti käynytkään. Tutteja piti etsiä sängystä ja lakanan altakin, mutta ei niitä löytynyt edes huutamalla. Yö kuitenkin meni ihan hyvin, että ei siitä sen suurempaa traumaa tainnut tulla...
Tänään päiväunille mentiinkin jo ihan hyvillä fiiliksillä, vaikka pitihän sitä tietysti vähän itkeä tirauttaa. Iltaunille mentäessä se tutti olisi ollut taas aika tärkeä, ja sen perään piti vähän raivotakin. Huomattavasti helpommalla se kuitenkin sujui, ja lopulta Lotta oli ihan rauhallisena omassa sängyssään, vaikka ei vielä nukahtanutkaan. Tämän perusteella uskaltaisin arvioida, että huomenna on jo paljon helpompaa...!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti