Tällä viikolla on ollut todellinen paluu arkeen - tai sanoisinko oikeastaan että tutustuminen uuteen arkeen, sillä onhan tämä tohuaminen kahden lapsen kanssa ihan erilaista kuin yhden. Isillä siis päättyi isyysvapaa ja tällä viikolla palasi töihin. Tiivistetysti voisi kuitenkin sanoa, että kivasti meni viikko, ja olihan meillä kyllä mummu useana päivänä apunakin. Mutta ei me kyllä enää päästä lähtemään mihinkään liikenteeseen ennen kymmentä - joskus ennen kun oltiin ulkona leikkimässä jo yhdeksän aikaan ja kävelymatkan jälkeen kylässäkin jo kymmeneltä... Ja ensi viikolla pitäisi ehtiä neuvolaan puoli kymmeneksi, hui...! No, vielä on pari päivää aikaa treenata!
Yöt Ukon kanssa sujuvat suht helposti: kerran tai kaksi herää syömään, ja melko hyvin nukahtaa syömisen jälkeen (joskus pitää vähän inistä ja vänistä omassa sängyssä, mutta hyvin on sinne rauhoituttu muutamien tutin nostelukertojen jälkeen). Vähän rytmin vaihtelusta riippuen aamulla on herätys joko isosiskon ja isin kanssa samaan aikaan eli kuuden ja seitsemän välillä, tai sitten jos on jo muut ehditty nousta ja tehdä suurin osa aamutoimista, niin sitten Ukko heräilee vasta yhdeksän-kymmenen maissa.
Olisi kauhean kiva herätä yöllä vain kerran syöttämään, joten päätin jo pariin kertaan, että herätän Ukon syömään juuri ennen kuin itse mennään nukkumaan. No, joskus se Ukko vaan nukkuu niin sikeän ja tyytyväisen oloisesti, että en ole raaskinut pientä herättää, ja sitten onkin saanut heti kohta nukahtamisen jälkeen nousta syöttämään. Ja sitten vielä sen toisen kerran aamuyöstä. Jonkun mielestä ehkä kuulostaa helpolle että vain kaksi kertaa yössä syötellään, mutta voin kertoa, että ihan sitä se ei ole: syömiseen kun kuuluu se, että ensin lämmitetään lisämaito ja sitten imetellään ja sitten syötetään pullosta. Niin ja vaippakin pitää vaihtaa, muuten seuraavalla kerralla saa vaihtaa vaipan lisäksi lakanat ja vaatteetkin. Ja tämä kaikki tehdään koettaen olla mahdollisimman hiljaa, että muut ei herää. Ja sitten se aamuherätys on jo kuuden jälkeen... Mutta jos ei ole muuta ohjelmaa, niin tämä äiti onneksi saa nukkua usein jopa tunnin tai kahden tunnin päiväunet. Lapset kun ovat yhtä aikaa päiväunilla, toistaiseksi! Ihanaa!
Kaiken kaikkiaan Ukko on edelleen tosi rauhallinen ja tyytyväinen pikkumies. Hereillä jaksetaan olla jo useaan otteeseen päivän aikana ja monia tunteja kerralla. Ukolla onkin hereillä ollessa parin tunnin välein nälkä, joskus useimminkin, mutta sitten pikkumies taas ottaa kerran päivässä pidemmät unet (ja toiset yöllä). Aamupäivällä lähdetään yleensä Lotan kanssa ulos leikkimään, ja siinä välissä Ukko sitten aloittaa ne pidemmät unensa ja nukkuu kahteen-kolmeen saakka jatkaen uniaan parvekkeella.
Joskus Ukkoa iltaisin vähän harmittaa, mutta se on kyllä tosi lyhytkestoista, ja voi kun se äänikin on niin hiljainen... Isosiskolla kun oli mahavaivoista johtuen hieman pidempikestoista (joskus tauotta iltapäivästä yöhön saakka) ja kovempiäänistä tuo huutelu. Eli kyllä tällä kertaa - onneksi! - on päästy vähän helpommalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti