Roni nousi eilen ensimmäistä kertaa itse seisomaan! Tämä tapahtui tietysti pinnasängyssä, jossa on laita sopivalla korkeudella, ja jossa on sopivan pehmeä alusta, vaikka välillä menisikin mukkelis makkelis. Ja tietysti se tapahtui juuri silloin, kun äiti ei ollut kotona. En nyt enää muista, mikä Ronin toinen juttu tapahtui ollessani jossain iltamenossa (täältä blogista voisi sen tarkistaa, jos jaksaisi...), mutta sen muistan, että Lotan eka hammas tuli ollessani kaverini polttareissa ja ekaa kertaa yötä pois kotoa sitten Lotan syntymän jälkeen. Äidin poissaolo selvästi aiheuttaa suuria kehitysharppauksia - ei huono...!
Nukkumaanmenoon ja öiseen elämään sängyssä seisominen tuo tietysti uusia ulottuvuuksia ja lisää pinnasängyssä temmeltämistä. Ja kyllähän se pääkin siellä laitoihin kopsahtelee, kun Ronilla on tapana vielä melkein jo unessa ollessaankin nousta istumaan tai yrittää nousta seisomaan.
Meillä on nyt yritetty kehitellä uusia ilta- ja nukkumaanmenorutiineja, mikä johtuu lähinnä siis siitä, että tarkoitus on, että Roni ei nukataisi illalla maitopullon kanssa. Jos se vaikka vaikuttaisi jotenkin yöheräilyihin ja niistä nukahtamisiin. Ja aika hyvin se nyt näyttää toimivan niin, että Ronille luetaan ja/tai lauletaan jotain ja Roni kuuntelee näitä sängyssä temmeltäen. Jossain vaiheessa väsymys alkaa aiheuttaa kitinää, mutta aika pian tuleekin sitten jo uni. Isin kanssa nukkumaanmeno näyttäisi tässä vaiheessa olevan jokseenkin helpompaa kuin äidin kanssa - Roni kun kovasti haluaisi sängystä äidin syliin, mutta isin kanssa on rauhallisemmin omassa sängyssään. Mutta kaiken kaikkiaan, parempaan suuntaan ollaan jo menossa niin nukkumaanmenon kuin yöheräilyjenkin suhteen.
Paitsi että tietysti Ronille tuli viime yönä kunnon räkätauti, joka sitten sekoittaa yöt ja päivät omalla tavallaan...
Niin ja joo, ei se Etana-Elli ihan aina toimi, mutta ihmeellisen usein kuitenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti