No nyt se meidän pikkumies jo kävelee! Ei sentään ihan vielä ilman tukea, mutta lasten keinutuolin kanssa Roni pääsee jo aika pitkälle. Taaperokärryilläkin kärrytellään, mutta kyydissä pitää olla jotain painavaa, jotteivat kärryt kippaa. Löytyipähän jotain käyttöä ikivanhoille käsipainoillekin!
Tuleva viikonloppu on niin poikkeuksellinen, että pitää oikein laittaa jo etukäteen muistiin: tämä on nimittäin varmaan ensimmäinen viikonloppu ikinä koskaan - ainakaan äidin muistiin ei mahdu vastaavaa - että ollaan koko perhe koko viikonloppu kotona. Tai ei me kyllä koko ajan kotona olla, suunnitelmissa on uimalareissua, kirjastovisiittiä ja tietysti kaupassa käyntiä, mutta meistä kenelläkään ei ole mitään menoa mihinkään, ei kokouksia, ei harrastuksia, ei muita menoja. Onpas ihanaa! Ja sunnuntaille on luvassa vähän jo joulun juhlintaakin, kun sukulaisia on tulossa kinkulle ja joulupuurolle.
Meidän perheessä ei yleensä harrasteta mitään joulusiivoushässäköitä - meillä kun saa ihan riittämiin siivota joka päivä - mutta tänään äiti yllätti itsensäkin ja siivosi kunnolla lattianpesuineen kaikkineen! Olihan se vähän haasteellista, kun lapset eivät edes nukkuneet samaan aikaan päiväunia, mutta mites se menikään - tahto rautainen vie läpi harmaan kallion... Ja puhdasta tuli! Ja kaikki romuläjät, vaatemytyt, lehtikasat ja muut erinäisiin paikkoihin kerääntyneet tavarakasat saatiin myös siivottua pois näkyviltä. Ja sitten menikin vain muutama pieni hetki, ja taas meillä oli jokaisessa huoneessa kasa leluja pitkin lattioita, ja lattia ruokapöydän ympäriltä täynnä Ronin päivällisruokia. Ja eikun rättiä käteen ja hommat jatkuu...
Nyt illalla lasten mentyä nukkumaan onkin sitten hyvä palkita itsensä glögillä ja pipareilla! Ja toivoa, että ensi yönä Roni nukkuisi vähän paremmin - viime aikoina kun on yöt, etenkin aamuyöt, on taas olleet täynnä hulinaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti