Lotasta on tullut kova neiti laulamaan. Tai pidemmän aikaahan neiti on lauleskellut kaikenlaisia lauluja, etenkin muskarilauluja, mutta joululahjaksi saatu mikrofoni innostaa laulamaan nähtävästi vielä enemmän! Mikrofoniin laulaessa on vaan joku ihmeen kumman juttu, että siihen Lotta ei osaa laulaa nätisti, kuten yleensä laulaa, vaan mikrofoniin lauletaan huutamalla ja mikrofoni on ihan suussa kiinni. No, vaatii harjoittelua...!
Tuttujen laulujen lisäksi Lotta on alkanut laulaa ihan omia laulujaan. Neidillä on omat sävelet ja omat sanat. Välillä sanat tosin ovat pätkiä tutuista lauluista ja kirjoista, mutta välillä taas ne ovat ihan omia, kummallisia tarinoitaan.
Kummallisia tarinoita on alkanut Lotalta tulla laulujen lisäksi myös ihan kerrottuina juttuina. Eräänä päivänä Lotta innostui selittämään hiustenväriasioita: "Kun juo paljon maitoa, tulee vaalea tukka. Niin kuin minulla ja Ronilla. Kun syö porkkanoita, tulee oranssi tukka. Niin kuin Pepillä. Kun syö paljon herkkusia, tulee ruskea tukka. Niin kuin äidillä." Ja kerran tämä tarina jatkui aika villisti: "Kun syö sinistä yököttävää, tulee sininen tukka. Kun syö hampaita, tulee hammaspeikkotukka." Hui!
Aika paljon on myös juttuja "kun minä kasvan oikein isoksi tytöksi". Silloin saa Lotan mielestä mm. juoda kahvia ja mennä kouluun. Lotta on alkanut myös kertoa tykkäämisistään. "Minä rakastan" ja "Minä tykkään" neiti usein sanoo. Äidillä oli loppuvuodesta aika paljon kokouksia, tanssiesitysharjoituksia, pikkujouluja ja muita menoja. Kun joulukuun viimeinen kokous oli ohi, kerroin Lotalle, että nyt on kokoukset ja muut menot tältä vuodelta loppu, eikä äiti lähde mihinkään vähään aikaan. Lotta ilostui kovasti ja kysyi: "Etkö sinä nyt lähde mihinkään?" "En lähde," vastasin. "Äiti, minä niin rakastan sinua!" neiti totesi ja hyppäsi kaulaan antamaan ison halin. Ihana pieni muru!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti