Kyllä se meidän elämä on nyt aika erilaista, kun minä olen töissä ja isi päivät lasten kanssa kotona. On ihanaa olla töissä, mutta jokapäiväinen aika lasten kanssa on niin lyhyt - vaikka minä olen useimmiten jo neljän jälkeen kotona. Onneksi töihin paluu on tällainen kevytversio pyhistä johtuvine lyhyine työviikkoineen, ja ylipäätäänhän tämä kestääkin näiden kahden viikon jälkeen enää neljä viikkoa. Saa rauhassa totutella, niin itse kuin lapsetkin...
Iltaisin töiden jälkeen ei kauheasti ehdi mihinkään lähteä, kun päivällinen vie oman aikansa, ja sitten alkaakin olla jo lasten iltatoimien aika. Viikonloppuna onkin sitten touhuttu kaikenlaista. Eilen käytiin katsomassa jo muutaman viikon ajan terkkarissa hoidettavana ollutta isomummoa. Taisivat lapset piristää touhuillaan ja höpötyksillään meidän oman mummon lisäksi muutamaa muutakin mummoa ja pappaa siinä samalla - molemminpuolista iloa!
Tänään käytiin pitkästä aikaa uimalassa koko perhe. Ja olipa siellä mummukin vesijuoksemassa sopivasti samaan aikaan! Roni on oikea mestarisukeltaja, eikä pikkumies hätkähdäkään, vaikka vähän väliä pää pulahtaa veden alle. Lotta ei ole enää ihan yhtä vesipeto, sukeltaa neiti ei halua enää ollenkaan - ei kyllä ole tainnut sitä haluta sitten omien vauvauintiensa. Muuten vesi ja uiminen ovat kyllä Lotan mieleen, ja kovasti käsipohjaa uimista tänäänkin treenattiin. Ja kävi siellä uimalassa tänään vahinkokin, kun Lotta kaatui selälleen vesiliukumäessä lyöden samalla kunnolla päänsä. Itkuhan siitä tuli, mutta hetken rauhoittumisen jälkeen meno oli entisenlaista, ja vesiliukumäkikin houkutteli vielä moniin laskuihin. Pesulla ollessa pikkuneidin takaraivoon alkoi kohota kunnon iso kuhmu, pienen luumun kokoinen, ja se on aika hurjan näköinen. Koko päivä on tarkkaan seurailtu, että jos ilmaantuisi jotain aivotärähdysoireita, mutta onneksi neiti on vaikuttanut ihan normaalilta omalta itseltään eli ilmeisesti kuhmulla selvittiin.
Lotalla ja Ronilla on yhä enemmän yhteisiä leikkejä. Tänään murut leikkivät eteisessä sellaista leikkiä, että Roni nappaa Lotan jaloista sukat, ja lähtee juoksemaan karkuun ne kädessä. Lotta lähtee perään ja huutaa: "Senkin jätkän pätkä!" Ja molemmat nauraa käkättävät, kunnes Lotta saa napattua sukat itselleen. Neiti vetää sukat jalkaan, ja sama juttu uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan... Ihanat hassut!
Lotta haluaa nykyään mennä kaikenlaisiin paikkoihin. Viime päivinä pikkuneiti on halunnut mm. mennä museoon, jossa on dinosauruksia, sekä "maailmaan". Välillä tuo maailma on ilmeisesti Sea Life, jonne menosta on muutamaan otteeseen ollut puhetta, ja välillä maailma on paikka, minne mennään lentokoneella. Myös lomalle neidillä on kova hinku, samoin Sappeen mökille, jossa oltiin serkkutyttöjen kanssa talvilomailemassa.
Ja Risto Räppääjä on Lotalla edelleen kovassa huudossa. Ristolle kirjoitetaan meillä iltaisin rakkauskirjeitä, ja elokuvan lauluja hoilotetaan aamusta iltaan. "Elämä ei ole hassumpaa..." No niin, niinhän se on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti