Meillä on kiva mökkireissu, vaikka sää olikin vähän niin ja näin - tosi kuraista ja märkää. Lotalla oli vaikeuksia sunnuntaina sopeutua kotiinpaluuseen, ja koko päivän pikkuneiti melkein itkua vääntäen vikisi, että haluaa takaisin sinne mökille ja mökkilomalle. Kivaa siis oli neidilläkin!
Mökkiviikonlopun jälkeinen viikko menikin yhdessä hujauksessa, ja tällä viikolla minulla sitten alkoivat työt isin jäädessä kotiin viideksi viikoksi lapsia hoitamaan. Olin tietysti varautunut pahimpaan, eli että ensimmäisenä aamuna vähintään toinen lapsista roikkuisi puntissa ja huutaisi, ja että aamu ja lähtö töihin olisi jotenkin vaikea. No, ei mistään sellaisesta tietoakaan! Kaikki muut jäivät sänkyyn nukkumaan minun noustua, vaikka kello oli jo yli seitsemän. Sain rauhassa tehdä aamutoimet ja kun olin menossa laittamaan aamupalaa, murut olivat ilmestyneet sohvalle lastenohjelmia katsomaan. Kukaan ei hievahtanutkaan, ja minä sain ihan rauhassa istua aamupalalle. Siinä vaiheessa Roni taisi tulla syliin, mutta istua tillitteli siinä tyytyväisenä paikoillaan minun syödessä aamupalaa ja lukiessa lehteä.
Töihin lähtökin sujui melko rauhallisissa merkeissä, paitsi että Ronia tietysti vähän itketti, niin kuin aina minun lähtiessä johonkin. Sinne ne kaikki murut jäivät ikkunaan heiluttamaan, kun minä suuntasin auton kohti Hämeenlinnaa.
Töissä melkein kaikki oli uutta ja ihmeellistä, vaikka pikku hiljaa ne vanhat jutukin alkoivat mieleen palata. Kovin moni ei minua meinannut tunnistaa - tässä kolmen vuoden aikana kun on nimen vaihtumisen ja kahden lapsen lisäksi tukkakin muuttunut vaaleasta ja lyhyestä tummaksi ja pitkäksi.
Kotiin paluukin oli ihmeellisen helppo - taas kun olin varautunut siihen, että lapsilla olisi kova ikävä. Roni lähestyi minua eteisessä hirveällä vauhdilla vähän kuin itkua keräten, mutta huomasikin matkalla lipaston päällä matkalaukun lukon, nappasi sen, ja lähti toiseen suuntaan. Lotta sentään kävi antamassa kotiintulohalit!
Seuraavat kaksi päivää sujuivat samoissa merkeissä, mukavan leppoisasti ja kivasti. Tällaistako tämä sitten on? No, vielä tässä saattaa olla jotain uutuuden viehätystä puolin ja toisin, mutta kaiken kaikkiaan kiva saada vaihtelua päiviin kolmen vuoden kotona olemisen jälkeen!
Ja hyvin ne on hommat isillä ja lapsillakin sujuneet isin flunssasta huolimatta. Roni on hienosti päässyt melkein jo kokonaan tutista eroon (ainoastaan joskus harvoin täytyy se yöllä kaivaa esiin - nukkumaan mennessäkään ei tarvitse!), ja muutenkin pikkumies on alkanut kovasti touhuilla omia juttujaan. Miten se onkin viikossa kasvanut niin paljon...!
Nyt sitten nautitaan pääsiäisen pitkästä vapaasta ja otetaan ilo irti kotikylän tapahtumista - niitähän täällä pääsiäisenä riittää! Eilen jo aloitettiin tivolilla, ja tänään käytiin Pompotissa katsomassa alpakoita sekä tietysti syömässä lettuja. Huomenna ohjelmassa ainakin maatilan eläimet kaupunginmuseolla ja pääsiäismarkkinat torilla. Jospa se aurinkokin näyttäytyisi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti