Päivähoitopohdiskelua

Elokuussa palaan sitten lopullisesti töihin ja lapset aloittavat päivähoidossa. Haettiin päiväkotipaikkaa kaikista näistä lähipäiväkodeista, ykköstoiveena tietysti sisarusryhmä, joka on kätevästi tuossa Junailijankadun päiväkodissa, jossa on käyty avoimen päiväkodin puolella leikkimässä aina silloin tällöin eli paikka on jo meille kaikille tuttu.

No, eipäs se asia olekaan niin yksinkertainen, sillä kaupungin päiväkodit ovat ihan täynnä! Meille soitettiin jo pari viikkoa sitten, ja kerrottiin, että on varattu paikka perhepäivähoidosta, mutta virallinen ilmoitus asiasta tuli eilen. Oli tosi kiva, että soittivat asiasta etukäteen ja kertoivat asiaan vaikuttavista seikoista, sillä kyllähän se olisi ollut aika iso yllätys, että kun ei ole haettu edes perhepäivähoitopaikkaa, niin sellainen sieltä kysymättä annetaan.

Kyllähän perhepäivähoito kokonaisuutena on ihan varmasti alle eskari-ikäiselle, ja erityisesti alle 3-vuotiaalle, se paras vaihtoehto, siitä on olemassa tutkimuksia ja tieteellistä faktaa vaikka millä mitalla. Ja kyllähän sen maalaisjärkikin sanoo, kun sitä vähän miettii.

Mutta miksi sitten me, ja aika moni muukin, hakee ensisijaisesti päiväkotipaikkaa? Hyvä kysymys. Varmaan osansa on ennakkoluuloilla, sillä minulla ei itsellä ole perhepäivähoidosta mitään kokemuksia, ja muutaman tutun kautta lähes pelkästään huonoja kokemuksia. Ja puolestaan päiväkotikokemukset on taas hyviä. Ja perhepäivähoidossa aika paljon riippuu hoitajasta, niin hänen ammattitaidostaan kuin persoonastaankin. Päiväkodissa niitä hoitajia on useampia, että jos jonkun kanssa on jotain ongelmaa, niin siellä on onneksi niitä muitakin.

Mutta jos ja toivottavasti kun hoitajan kanssa hommat sujuu, niin onhan tämä itse asiassa ihan hyvä, ja varmaan jopa parempikin, näin. Päivähoitohenkilö, jonka kanssa olen ollut yhteydessä, on kyllä ollut aivan ihana, ja ottanut vastaan kaiken palautteen, jota olen jo tässä vaiheessa antanut. Ja kyllähän se kieltämättä tuntuu hyvälle, että siellä oikeasti mietitään näitä asioita perheiden ja näiden toiveiden näkökulmasta. Tämä henkilö sanoi puhelimessa, että yrittävät saada meidät sellaiselle hoitajalle, jossa Roni olisi ainoa pieni, jotta riittää sitten riittävästi syliä Ronille, ja jossa olisi Lotalle suurin piirtein samanikäinen kaveri. Ja että hoitaja olisi sellainen, jolla on päiväkotikokemusta (tai vastaavanlainen koulutus), kun päiväkoti kerran on meidän ykköstoive. No, sanovat näin varmaan (ja toisaalta toivottavasti myös) kaikille, mutta hyvältä se silti kuulostaa!

Nyt sitten vaan odotellaan kesäkuuta, jolloin päästään tutustumaan hoitajaan ja hoitopaikkaan!