Tänä vuonna ollaan vietetty juhannusta ihan kotosalla - niin kuin on taidettu viettää aika monena muunakin vuotena... Paitsi että viime vuonna taidettiin kyllä käydä mökillä juhannuksena. Pitääkin täältä blogista selata taaksen päin ja tarkastaa asia...
Tai no, on me paljon muutakin tehty kuin oltu kotona: käyty puistoissa lasten kanssa, ja oltu grillailemassa Tiina-tädin ja Villen kanssa sekä ukilla että mummilla. Jotenkin nämä kaksi kulunutta vapaapäivää ovat tuntuneet paljon pidemmältä, ja ihmeellistä on se, että huomennakin on vielä vapaapäivä! Sinänsä vapaapäivä ei näin kotiäidin arjessa juuri mitään muuta, paitsi sen, että isikin on enemmän kotosalla - mikä on tietysti koko homman tärkein juttu! Ja pidemmän tuntuiseksi tämän kolmen päivän viikonlopun tekee varmasti se, että kaikki paikat ovat kiinni ja ihmiset ovat jossain menoissaaan. Kuin monta sunnuntainta peräkkäin! Paitsi että nykyäänhän sunnuntai ei kyllä juurikaan eroa muista päivistä, kun kaupat ja muut ovat auki... Mutta kivaa joka tapauksessa!
Kuluneen viikon sisään on muuten vietetty taas pitkästä aikaa paljon aikaa sukulaisten kanssa. Satu-täti tuli Suomeen viikonloppuna, ja sunnuntaista tiistaihin hengattiin tiiviisti yhdessä. Maanantaina kokoonnuttiin lisäksi isolla porukalla isomummun kotipihalla, kun mukana oli oman poppoon lisäksi mummu ja pappa, Satu, isomummu, äidin Matti-setä, Ulpu-serkku sekä Kati-serkku puolisonsa Jiken ja heidän ihanan pienen tyttövauvansa kanssa. Tämä pikkuneiti onkin meidän lasten ensimmäinen pikkuserkku minun isän puolelta sukua!
Tämä olikin viimeisiä kertoja, kun vietetään aikaa isomummolla - ainakin näin isommalla kokoonpanolla. Isomummon talo on parhaillaan myynnissä, sillä nyt 87-vuoden iässä mummo ei enää kaikkien vaivojensa kanssa oikein pysty asumaan itsekseen omakotitalossa. Mummo on nyt ollut muutaman kuukauden terkkarissa, josta onneksi ihan kohta pääsee palvelutaloon asumaan. Onpa hyvä, että viime joulu vietettiin sukulaisporukalla mummolla, niin kuin aina silloin, kun me lastenlapset oltiin pieniä, sillä sitä mahdollisuutta ei tästä eteenpäin sitten enää ole...
Viime kuukausien aikana on käyty katsomassa isomummoa monet kerrat terkkarissa. Alkuun mummo oli vähän huonommassa kunnossa, joten lapset eivät päässeet mukaan, mutta alun jälkeen on käyty monet kerrat porukallakin mummoa moikkaamassa. Etenkin Ronin kanssa visiitit on aika pikavierailuja, sillä pikkumies mennä painelee ympäriinsä ja räpeltää kaikki napit ja nappulat läpi, ja eipä siinä paljon muuta vierailun aikana ehdi, kun Ronia paimentaa. Kun oltiin käyty ekan kerran katomassa mummoa lasten kanssa, Lotta alkoi heti kotona leikkiä legopalikoilla ja -hahmoilla sairaalaa. "Nämä on nyt täällä lepäämässä, kun ne on kipeitä. Tämä on niiden sairashuone". Niin kuin mummollakin siellä sairaalassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti