Juhannuksen kunniaksi Roni siirrettiin vihdoin Lotan kanssa samaan huoneeseen nukkumaan. Siskon huoneesta tuli siis lastenhuone! Aika ahdashan tuo pikkuhuone on, kun siellä on Lotan sängyn lisäksi Ronin pinnasänky, mutta eipä nuo pienet siellä ihan hirveästi tilaa leikkeihinsä vielä tarvitse. Ja on meillä ennenkin olkkarissa ja eteisessä leikitty! Leluille vaan saisi olla vähän enemmän tilaa, joten tarvitsee varmaan viedä osa varastoon tai jotain...
Ensimmäinen yö uudessa huoneessa sujui tosi hyvin! Roni heräsi muutaman kerran itkemään joskus puolen yön aikaan, mutta sitten nukkuikin ihan sikeästi puoli seitsemään saakka, eikä Lottakaan näyttänyt häiriintyvän Ronin itkuista. Yhteisellä lastenhuoneella on koko ajan ollut myös toinen tavoite: me on koko ajan eletty toivossa, että kyllä Lotta sitten alkaa nukkua omassa huoneessa, kun Ronikin on siellä, mutta ekan yön perusteella näin ei käynyt. Aamulla kun heräsin Ronin heräämisitkahteluun, niin siellähän se Lotta oli meidän sängyssä...!
Illalla nukkumaanmeno vaatii vähän enemmän aikaa, kun lastenhuoneessa on tietysti kaikenlaista tutkailtavaa ja lisäksi vielä sisko siellä oman sängyn toisella puolella. Ronilla oli aiemmin otettu pinnasängystä kaksi irtoavaa pinnaa pois, jotta pääsee itse kulkemaan sänkyyn ja sieltä pois. Ja homma toimi hyvin. Lastenhuoneessa homma ei sitten enää toiminutkaan yhtä kätevästi, vaan pikkumies koko ajan halusi tulla sängystä pois ja lähetä haahuilemaan olkkariin. Laitoimme pinnat takaisin kiinni kulkemisen estämiseksi, ja yllättävän pienellä protestilla siitä selvittiin. Vähän aikaa Roni jaksoi niitä rämisyttää, ja sitten unohtui koko juttu. Ja tänään illalla Roni kävi irtopinnat kertaalleen läpi, ja sitten alkoi myllätä peittoa ja tyynyään nukkumaanmenon merkiksi.
Ja sitten vielä toiseen asiaan. Roni on kova poika höpöttämään. Kun vaan saataisiin selvää, että mitä se pikkumies juttelee...
Ronin sanavarastoon on tullut viime päivinä uusi sana, joka helpottaa kummasti elämää. Nimittäin "ei". Kyllä on monet huudot jääneet huutamatta, kun Ronilta voi kysyä asioita, ja hän osaa vastata "jaa" tai "ei", ja sitten toimitaan sen mukaan. Ihan aina nämä ei tietenkään vielä osu kohdilleen, mutta suurimmassa määrin.
Hauskaa on se, että kun käytiin tällä viikolla thaimaalaisessa ravintolassa syömässä, niin huomasin, että paikan tarjoilijarouva sanoo "joo" ihan samalla tavalla kuin Roni eli "jaa", ja lisäksi samanlaisella aksentilla. Ihan kuin Roni olisi oppinut sen sieltä...! No, ei me kai ihan niin usein siellä käydä... Mutta hauska yhteensattuma!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti