Näin kysyi lasten isin serkku, kun oltiin samassa paikassa kyläilemässä jokin aika sitten. Meidän lapsilta ei juuri saanut vastausta esitettyihin kysymyksiin, tai jos vastaus tuli, niin se tuli hiljaa kuiskaten. Kysyjä siinä sitten ihmetteli, että eikö teillä koskaan huudeta, ja että onko teidän lapset aina näin hiljaa.
No, ei meillä todella ole hiljaista porukkaa! Ei äiti, ei isi, eivätkä lapset. Tälläkin hetkellä Roni syö viimeisiä päivällisen rippeitään, ja meteli on sellainen, että voisi kuvitella kadulla pörisevän vähintään jonkun katujyrän tai muun hirveän kovaäänisen härvelin, jonka yli pikkumies yrittää huutaa.
Ei näistä lapsista yksinään lähde kyllä niin paljon ääntä kuin kaksinaan. Kukas sitä nyt yksinään melskaisi...! Metelin määrää ei pysty perusmatikalla laskemaan. Voisi luulla, että yhdestä lapsesta lähtee ääntä yksi yksikkö, ja kahdesta sitten kertaa kaksi. Mutta ei. Totuus on, että mitä useampi lapsi, sitä suurempaan potenssiin ääni kasvaa. Tänään esimerkiksi Roni oli meidän aikuisten kanssa kotona Lotan ollessa uimareissulla tädin ja serkkutyttöjen kanssa, ja sen jälkeen vielä mummilla kyläilemässä. Pikkumies leikki ihan superrauhllisia ja hiljaisia leikkejä, ja yksinään asetteli pikkuautoja riviin ja jonoon pöydälle ja milloin minnekin. Kun sisko tuli kotiin, hiljaista hetkeä ei ole ollutkaan. Joko molemmat pitävät yhdessä hirveää meteliä, tai sitten käynnissä on kina, riita tai tappelu.
Vieraat ihmiset ja paikat tosin saavat volyymitasoa laskemaan, ja molemmat murut välillä ujostelevat niin, ettei vieras kysyjä saa mitään vastausta, tai korkeintaan pienen pienen kuiskauksen. Haa, siitä tulikin ajatus: pitäisikö pyytää naapurin setä tai täti käymään kesken hirveän menon ja metakan, niin johan meteli lakkaisi...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti