Uuteen sänkyyn

Meillä on ollut jo pitkään, olisiko kohta jo vuoden ajan, ollut Lotalle ukilta saatu isompi sänky odottamassa valmiina. Tähän mennessä se on toimittanut lähinnä lelukopan virkaa Lotan huoneessa, mutta viikonloppuna otettiin se ihan oikeaan nukkumiskäyttöön.

Ensimmäinen yö oli kamala. En tiedä, johtuiko levottomuus sängystä vai jostain muusta, mutta Lotta heräili noin tunnin välein itkemään. Syy saattoi olla ehkä sängyn erilaiset laidat, kun Lotta kopautteli niihin päätään. Pinnasängyssä kun ei suurta vahinkoa tapahtunut, jos pyöri ympäriinsä ja pää kolahteli pinnoihin. Isä siirsi Lotan sitten jossain vaiheessa yötä pinnasänkyyn, mutta sekään ei helpottanut. Lopulta rauha tuli hetkeksi, kun neiti pääsi äidin ja isän väliin. Siellä toisessa huoneessa kun ei vaan jaksa ravata koko yötä.

Toinen yö menikin sitten jo paremmin: Lotta heräsi ainoastaan kerran. Ja nukkui aamulla jopa yli kuuteen, mikä on meillä hyvin! Lotalla kun on ollut viime aikoina tapana herätä jo reilusti ennen kuutta.

Illalla ja samoin päiväunille (paitsi tänään) Lotta menee mielellään uuteen sänkyynsä. Eilen illalla oli iltapalla puhetta, että kohta mennään nukkumaan, ja samantien pöydästä päästyään Lotta kirmasi omaan sänkyynsä. Toistaiseksi Lotta ei ole vielä tullut itse sängystä pois herättyään, vaan hänet on pitänyt hakea sieltä, kuten aina pinniksestäkin. Saas nähdä, koska neiti keksii, että sieltä pääsee itse kulkemaan miten haluaa, ja mihin aikaan haluaa...

Pottailua

Nyt se sitten alkaa sujua - pottailu nimittäin! Tällä viikolla Lotta on joka päivä pyytänyt potalle, kun on ollut se isompi hätä tuloillaan. Ja jos heti on menty, niin hienosti on tullut kakka pottaan! Näin kävi jopa silloin, kun oltiin käymässä Kirjauksen avoimessa päiväkodissa. Muutaman kerran Lotta on myös pyytänyt potalle pissalle, joista eräskin kerta tapahtui puolestaan Junailijankadun avoimessa päiväkodissa niin, että oltiin parhaillaan syömässä lounasta, jonka kesken Lotta pyysi potalle. Hienoa hienoa!

Erinäisiä sattumuksia

Lotta kuori itselleen välipalaksi banaanin. Neiti kun haluaa nykyään itse kuoria banaaninsa ja mandariininsa, onnistuen puuhassa vaihtelevasti. No, tällä kertaa äidin piti vähän auttaa, kun banaanista piti poistaa mustunut kohta. Lotalle tuli siitä kiukku ja alkoi huutaa toista banaania. Äidinkin piti syödä välipalaa, joten äiti suunnitteli syövänsä sen ensin kuoritun banaanin, ja antoi Lotalle toisen - ja antoi siis myös periksi kiukkuun... Lotta kuori toisen banaanin ja haukkasi banaanista pari palaa. Sitten neiti totesi: "Lotalla kaksi banaania" ja haukkasi palan toisestakin banaanista. Ja sitten tarjosi ystävällisesti myös äidille banaania.

Jouduttuaan sairastelujen jälkeen takaisin omaan huoneeseensa nukkumaan Lotta on muutamana yönä herännyt äitiä huutamaan. Äidin ei auta mennä lähellekään tai saa istua koko loppuyön vierellä, joten isä hoitaa nämä hommat. Lotan kanssa voi menestyksekkäästi neuvotella tietyistä asioista, ja isä onkin saanut hienosti hoidettua neidin takaisin unten maille. Takaisin nukkumaan -selitykseksi on kelvannut mm. se, että nyt pitää nukkua, jotta jaksaa huomenna mennä jumppaan, jossa on myös Venla- ja Robin-leikkikaverit. Viime yönä toimi se, että pitää nukkua hyvin, jotta jaksaa sitten pulkkailla äidin kanssa huomenna. Täytynee tästä lähteä lupausta toteuttamaan, kun ei olla vielä tänään ehditty!

Paluu arkeen

Nyt ollaan jo ihan terveiden kirjoissa, ensi viikolla mennään sitten vielä korvien jälkitarkastukseen. Onpa ihanaa palata normaaliin arkeen, ja kivaa, että pääsee taas ihmisten ilmoille!

Viikonloppuna Lotan sänky siirrettiin takaisin omaan huoneeseen sen oltua sairasteluviikkojen ajan äidin ja isän makkarissa, ja kylläpäs se olikin taas vaikeaa! Ensimmäinen yö meni parin tunnin välein heräillessä ja äitiä huudellessa (ja karjuessa!), ja aamuherätys oli 5.30 (mikä käytäntö on jatkunut koko viikon - huh!). Sen jälkeen Lotta kun ei vaan suostunut enää nukkumaan, ei edes äidin ja isän sängyssä. Oli siinä sitten meillä vähän väsynyt isänpäivä... ei saanut isä edes tiramisua, jota oli ollut tarkoitus tehdä... asia onneksi korjattiin eilen!

Isänpäivänä käytiin isän papalla, jossa vietettiin samalla mamman 85-vuotisjuhlia. Siellä nähtiin myös Lotan pikkuserkkuja. Lotta vierasti aluksi sekä aikuisia ja lapsia, mutta pikku hiljaa selvästi halusi mennä mukaan touhuihin. Loppuvisiitistä neiti sitten jo piirtelikin yhdessä muiden lasten kanssa.

Korvatulehdus jatkuu...

Tänään käytiin näyttämässä Lotan korvia uudelleen lääkärille, kun tämä meinasi jo viime viikon visiitillä, että se käytössä ollut antibiootti ei riittäisi ja kehotti tulemaan uudestaan jo viikon päästä. No, ei kuuri riittänyt, ja uusi kuuri saatiin. Saatiin myös lasten astmalääkettä yskään, ja toivottavasi se auttaa. Lotalla on nimittäin yskä tullut niin kovaksi - aina aika ajoin - että jos ollaan parhaillaan syömässä, niin meinaa ruoat tulla takaisin lautaselle. Ja viime yönä oli lisäksi noin tunnin mittainen yskäkohtaus... Että jos näillä nyt sitten helpottaisi!

Lääkäri kehotti myös välttämään paikkoja, joissa on paljon ihmisiä ja flunssapöpöt jyllää, sekä pitämään flunssaiset vieraat loitolla. Eli reilun kahden viikon "karanteenin" päätteeksi ei vieläkään päästä takaisin ihmisten ilmoille... Paitsi terveiden sellaisten tietysti! Mutta jää jumpat ja muskarit ja muut Lotan kivat leikkihommat taas väliin... Lotta jo viime viikolla oli lähdössä jumppaan, kun äiti lauloi muskarissa laulettua laulua, mutta ei pieni ressukka pääse vieläkään...

Kanaa ja riisiä. Ja oma tahto.

Lotta pyytää useamman kerran päivässä kanaa ja riisiä. Muutamaa erilaista kanaa ja riisiä -vaihtoehtoa on ollut lounasaikaan tarjolla, mutta ei oikein ole kunnolla sitten maistunut. Sitten äiti vihdoin ymmärsi, että mistä ehkäpä on kyse: Lotta haluaa thairavintolan kanaa ja riisiä! Se kun on ollut neidin suurta herkkua ihan pienestä pitäen. Kerran tosin taisi olla kokilla reilumpi käsi mausteiden kanssa, kun Lotta palan kanaa haukattuaan totesi: "poppaa". Ja joo, olihan se sillä kertaa vähän tulisempaa...

Sairastelut alkavat olla ohitse, enää nuha ja ajoittainen yskä vaivaavat neitipientä. Jospa sitä ensi viikolla pääsisi sitten jo ihmisten ilmoille ja muitakin lapsia näkemään!

Tällä viikolla tosiaan huomasi, että lääkkeet alkoivat vaikuttaa ja olo kohentua, kun Lotta jaksoi taas alkaa näyttää omaa tahtoaan. Tietysti sairasteluviikon aikana neiti oli saanut melkein mitä tahansa vain osasi pyytää, kuten mehujäätä pitkin päivää - muu ruoka kun ei oikein maistunut. No, sitten kun alkoi olla jo parempi olo, niin ihan kaikkea ei sitten enää saanutkaan. Ja sehän vasta suututti! Useamman kerran, ja monesti vähän väsyneenä, Lotta sai kunnon itkuraivarin, johon ei kelvannut syli, suosikkilastenohjelmat eikä mikään. Siinä se neiti sitten lattialla tai sohvalla huusi mahallaan maaten ja räkä lentäen. Onneksi muutamassa päivässä tämä helpotti, ja Lottakin taas alkoi muistaa, että ei sitä ihan kaikkea aina saakaan... pyytää silti aina kannattaa!

Nokkosrokkoa

No niin, selvisi sitten sekin: ei Lotta todennäköisesti ollut millekään niistä kolmesta kokeillusta antibiootista allerginen, vaan neidille on iskenyt nokkosrokko!

Eli nyt jatketaan yksi antibiootti loppuun, ja lisäksi otetaan antihistamiinia rokkoon. Tämä jälkimmäinen lääke auttaa myös nuhaan, joten ehkä siitäkin päästään sitten kohta eroon!

Tänään Lotta on ollut jo ihan oma iloinen ja pirteä itsensä. Piirrettyjä ei ole juuri tarvinnut katsella, kun Lotta on viihtynyt muissa touhuissa ja leikeissä. Ihana paluu arkeen!

Sairastuspäivitys

Lotan kuume on onneksi jo laskenut (hurraa!), mutta räkätauti on aikamoinen edelleen. Ollaan siis kokeiltu jo kolmatta lajia antibioottia, ja taas tuli ihottumanäppylöitä. Epäillään, että tulevat ehkä jostain muusta, kuin näistä antibiooteista, ja samaa sanoivat myös terkkarin päivystyksessä (jossa ei kuitenkaan tänään käyty, kun siellä oli taas piiiiitkä jono, ja ihottumaa tuli ja meni eli ei näyttänyt kovin pahalle).

Huomenna sitten suunnataan taas Hyvinkäälle, tällä kertaa lastenlääkärille. Saa nähdä, osaako sanoa jotain tai otetaanko jotain kokeita vai miten homma etenee...

Lotta on ollut viikonloppuna muuten jo melko touhua täynnä, ja on lisäksi päässyt mummulle ja papalle sekä tänään vielä mummillekin kyläilemään. Pieni maisemanvaihdos teki Lotallekin hyvää, kun on oltu kotona nyt yli viikon ajan.

Lotan viikon menu

Lotalle on ruoka maistunut aika huonosti kuluneen viikon aikana. Aamupalalla on maistunut ehkä pieni pala juustoa, ja satunnaisesti myös pieni rahkapurkillinen. Pitkin päivää on syöty muroja sormin napostellen, myös pakasteherneet ja -mustikat ovat tehneet kauppansa, samoin mehujäät. Alkuun ruoka maistui vähän paremmin, etenkin nakkeja Lotta halusi syödä. Samoin keitetyt kasvikset ovat maistuneet. Viikon loppua kohden ei kovin hyvin ole ruoka enää maittanut, mutta mehu on onneksi maistunut.

Tänään sitten löytyi mieluisaa ruokaa: thairavintolan Paneng-kanaa ja riisiä! Sitä Lotta pyysi jopa lisää. Take away it is then!

Ja ensimmäinen lääkeallergia

Tehokkaita antibiootteja oli: aiheuttivat lääkeallergian! Ei onneksi mitään kovin vakavaa, vaan kutisevaa ihottumaa ainoastaan. Ikävää tosin sekin.

Ihottuma huomattiin tietysti juuri, kun kaikki lääkäripaikat olivat jo kiinni tai menossa kiinni, eli päivystykseen siis. Plääh... Onneksi oli parempi tuuri kuin viime viikon perjantaina, jolloin oli siis heti neljältä 11 ihmisen jono, kun nyt ei ollut yhtään jonoa! Oltiin varauduttu pitkään jonottamiseen siten, että isä lähti yksin terkkariin, ja tarkoitus oli tulla hakemaan meitä sitten kotoa, kun vuoro lähenisi. No, ei tarvinnut jonotella, kun päästiin samantien lähtemään kotoa mukaan. Kiva kerrankin näin!

Nyt sitten uusi yritys uusilla antibiooteilla!

Lotan ensimmäinen korvatulehdus

Pitkään kestäneen flunssan ja kuumeen lisäksi Lotalla on nyt sitten elämänsä ensimmäinen korvatulehdus. Tänään käytiin taas lääkärillä, kun vieläkään ei flunssa ole helpottanut, kuumetta on edelleen ja yöt tosi levottomia. Molemmissa korvissa on tulehdus, ja lisäksi silmätipatkin vaihdettiin toisiin, kun edelliset eivät juuri auttaneet. Ja saatiin myös tehokkaampaa nestemäistä kuumelääkettä.

Toivottavasti antibiootit alkavat nyt sitten purra ja saadaan pikkuneiti terveeksi!

Sairastupa

Vieläkin Lotta on flunssassa ja lämpökin nousee aina aika ajoin. Tauti on iskenyt myös äidille ja isälle, joten meillä on täällä aikamoinen sairastupa. Sohvalla maataan, juodaan mehua ja katsotaan Patea, Timppaa ja Muumeja - kuinkahan monetta sadatta jaksoa...

Pieni sairastaa

Lotalla on muutaman kerran aiemmin ollut flunssa, tai ehkä lähinnä nuha. Kuumetta ei ole ennen noussut, ja huonounisia öitäkin on ollut kerralla vaan yksi. Itse asiassa kuumetta ei ole tainnut aiemmin olla kuin yhden kerran, ja sekin edellisen rokotteen jälkimaininkeina.

No, nyt on sitten pikkuneidillä ihan kunnon kuume ja flunssa. Kuume alkoi perjantaina melkein 39 asteen kuumeella, eikä muita oireita tässä vaiheessa vielä ollut. Lotta oli ihan veto pois ja makasi vetelänä isän sylissä. Tehtiin pikavisiitti terkkarin päivystykseen, jossa oli 11 ihmistä jonossa. Isä jäi sinne jonottamaan joksikin aikaa, mutta koska Lotan olo parani jonkin verran, päätettiin odottaa lauantaille ja mennä sitten lääkäriin, jos tarve vaatii.

Yöllä ei nukkumisesta tullut mitään, ja kuume nousi lääkkeestä huolimatta. Aamupäivällä suunnattiin sitten Hyvinkäälle yksityiselle lääkärille päivystykseen, jonne päästiin vajaan tunnin odotuksella. Lääkäri totesi viruksen aiheuttamaksi flunssaksi vaikka nuha/yskäoireita ei (vielä) ollutkaan. Korvat oli ok, samoin tulehdusarvot. Rähmivään silmään saatiin tippoja, joita muuten on sitten aika ikävä laittaa! Lotalla oli silmätulehdus viimeksi joskus parin kuukauden ikäisenä, ja silloin lääkitseminen kävi asteen helpommin... Nyt tulee kauhea huuto ja parku, rimpuilu ja heiluminen, ja silmä puristetaan kiinni niin tiukasti kuin vain saadaan. Saa nähdä, miten tippojen laittaminen onnistuu huomenna, kun isä ei ole kotona. Niitä kun pitäisi laittaa kuusi kertaa päivässä...

Viime yö meni taas levottomasti, eikä päiväunistakaan juuri ole tänään mitään tullut. Lotta kun herää yskimään vähän väliä. Ja nyt on sitten alkanut flunssaoireetkin, yskän lisäksi nenä vuotaa. Panadol ei oikein tunnu auttavan, mikä on harmi, sillä nestemäisenä ja makeana tavarana se on Lotan mielestä jopa hyvää. Lisäksi on annettu sitten Buranaa suppoina, mutta ne toimivat vain ekalla kerralla. Kaikilla muilla kerroilla on sitten sopivasti tullut kakka heti perään, joten lääkkeen imeytyminen on ollut vähän niin ja näin...

Toivttavasti ensi yö menisi jo paremmin, ja Lottakin saisi kunnolla levättyä. Ja äiti kanssa. Niin, ja tietysti isänkin olisi hyvä nukkua, että jaksaa olla töissä hereillä... Juuri tällä hetkellä tuosta pikkuneidistä ei kyllä taas yhtään huomaa, että on kipeänä - taitaa olla jokin energiapiikki meneillään ja vauhti sen mukaista. No, kohta taas kellahdetaan sohvalle ja katsellaan sylitellen Timppaa (Lotan uusi lempparipiirretty!).

Laivalla

Tällä viikolla tehtiin Lotan ensimmäinen laivamatka. Alunperinhän ajatuksena oli lähteä tällä isän lomaviikolla jonnekin etelän lämpöön, mutta toisin kävi, ja suunnattiin Siljan laivalla kohti Tukholmaa. Ja ihan hyvä, että vaihdettiin vähän lyhyempään matkaan, sillä isä, ja vielä vähemmän äiti, olisi jaksanut lähteä minnekään kauas pitkäksi aikaa. On paljon kivempi, että ehtii isän lomalla olla ihan vaan kotonakin...!

Tiistaina siis lähdettiin matkaan ja torstaina aamulla tultiin takaisin. Siljan laivoilla oli näin syysloma-aikaan Muumien juhlavuoden kunniaksi tietysti itse juhlakalut paikalla, ja se olikin Lotan mieleen! Isot Muumipeikko ja Pikku Myy (joissa siis ihmiset sisällä) olivat Lotan mielestä ehkä vähän pelottavia, ja niitä katseltiin hieman kauempaa. Mutta kaikki muut muumit sitten olivatkin paljon jännempiä. Joka kerta, kun Lotta näki muumi-julisteen tai tarran tai mukin tai jonkun muun muumitavaran jossain, niin heti alkoi muumi-hihkunta!

Lotta tykkäsi kovasti myös laivan leikkipaikasta, erityisesti isosta laivasta, johon sai kiivetä, ja josta pääsi siltaa pitkin liukumäkeen, josta sitten taas pallomereen. Aluksi liukumäki ja pallomeri olivat vähän pelottavia, mutta loppua kohden Lotta uskalsi mennä niihin jo ihan itsekseen. Kiva paikka oli myös sellainen muovinen leikkitalo, jossa oli hella ja muita kodin tavaroita. Viimeisellä leikkikerralla tosin tuli itku, kun eräs kanssaleikkijöistä raapaisi Lottalle naamaan ikävän naarmun...

Kaiken kaikkiaan reissu meni mukavasti ja Tukholmaan astikin päästiin vähän kävelylle ja ostoksille. Hyttikin oli ihan ok ja yllättävän tilava, ja Lotallekin oli laivan puolesta oma matkasänky. Lotasta oli myös kiva katsella ikkunasta ulos toisia laivoja, lintuja ja merta. Nyt on sitten koettu laivamatkailua vähän eri näkökulmasta kuin koskaan aiemmin!

Kuningas ei!

Ipanapa-levyllä on biisi nimeltä Kuningas ei. Meilläkin asuu yksi tällainen, taitaa tosin olla enemmän kuningatar-tyyppiä...

Lotalla nimittäin on sellainen oma tahto nykyään, että huh hah hei! Tai no, on se kyllä ollut tähänkin saakka, mutta nyt neiti osaa ilmaista sen ja tiukkaan sävyyn. Melkein mihin tahansa kysymykseen saa yleensä vastaukseksi "Ei!!!" ja nimenomaan monella huutomerkillä varustettuna. Kerran tosin kävi sellainen ihme, että ensin monta kertaa eri vaihtoehtoihin vastattuaan "ei" jäikin viimeisen kohdalla miettimään, ja korjasi sen sitten vielä "joo".

Yleensä "ei" sanaa harjoitellaan monesti päivässä, ja erityisesti äidin kanssa. Äiti ei saa vaihtaa vaippaa, ei saa pukea, ei saa laittaa rukkasia, ei saa harjata hampaita, ei sitä ja tätä... Äiti sitten yrittää valita ne "oikeat taistelut" eli milloin asiat tehdään joka tapauksessa, kuten äiti käskee, ja milloin annetaan periksi, tarjotaan toista vaihtoehtoa tai sanotaan, että ensin tämä juttu, niin sitten saat sen toisen jutun, mitä haluat. Ihan joka ikinen kerta kun sitä vaan millään ei jaksa vängätä vastaan, vaikka joo tiedän, aikuinen on se joka käskee...

Neidin puuhia

Lotan puuhia on ihana seurailla, etenkin kun neiti on alkanut viihtyä entistä enemmän myös itsekseen omissa touhuissaan. Nykyään näitä omia touhuja ovat mm. äidin ja isän sängyssä hyppiminen, touhuaminen ja köllöttely sekä tietysti omien lelujen tutkailu ja niillä leikkiminen. Parhaillaan saan rauhassa kirjoitella tätä tekstiä, ja Lotta tutkailee tuossa selän takana sängyllä Postimies Pate -dvd:n koteloa.

Iltarutiineihin pikkuneidillä kuuluu nykyään eräs outo puuha: varpaiden välien tutkailu ja sukkanukkien pois ottaminen! Eilen Lotta antoi nukkapallerot äidin käteen, josta laittoi takaisin varpaiden väliin, ja sitten taas äidin käteen...! Kummia touhuja...

Lotta nukkuu nykyään yöt lähes poikkeuksetta tosi hyvin. Poikkeushan tietysti vahvistaa säännön eli silloin tällöin yöllä alkaa joku harmittaa, ja apuun tarvitaan isiä. Äiti ei voi apuun rientää, sillä se vaatisi kädestä kiinni pitelyä ja kestäisi hyvin kauan ennen kuin neiti rauhottuisi. Isin kanssa homma sujuu paljon paremmin!

Lotta menee nykyään nukkumaan kahdeksan maissa ja tapana on ollut herätä kuuden aikoihin. Tähän on tosin tällä viikolla tullut ihana poikkeus, sillä Lotta on nukkunut yli seitsemään, ja tänä aamuna jopa melkein kahdeksaan asti! Itse tosin herään jo kuuden aikaan isin kellonsoittoon, mutta on ihanaa, kun ei tarvitse samantien pompata ylös sängystä, vaan saa rauhassa köllötellä. Ja on mukavaa aamulla olla hetki itsekseen ja keitellä aamupuurot rauhassa. Tästä luksuksesta pitää ottaa kaikki ilo irti niin kauan kuin sitä kestää - eli siis nauttia itsekin pitkistä päiväunista!

Muumitalo!

Lotta sai Satu-tädiltä tämän viime visiitillä pari viikkoa sitten Muumitalon - ja se vasta hyvä lelu onkin! Lotta jaksaa leikkiä sillä vaikka miten kauan, niin äidin tai isän kanssa kuin ihan itsekseenkin. Erityisen hauskaa Lotan mielestä on se, kun muumit ja muut hahmot kurkkailevat ikkunoista ja ovista, mutta ihan vaan sekin kelpaa, että asetellaan hahmoja tuoleille istumaan eri huoneisiin. Lotta ottaa joskus ihan itsekseenkin muumimamman käteensä, etsii pienen punaisen pallon ja näin alkaa muumimamman yksin-pallonpeluu. Kyllä muumeista on paljon iloa!

Ja saas nähdä, miten paljon iloa niistä sitten onkin, kun mennään isin lomaviikolla risteilylle, ja siellä on jotain muumiäksöniä...!

Äiti on ollut kunnon flunssaviruksen pyörteissä viime viikosta saakka (nyt onneksi alkaa jo helpottamaan!), mutta onneksi Lotalla on ollut muuta, vähän jaksavaisempaa seuraa. Viikonloppuna Lotta oli ensimmäistä kertaa mummilla yökylässä ja hienosti oli sujunut! Maanantaina Lotta pääsi isin kanssa jumppaan, ja tiistaipäivän pikkuneiti vietti mummun ja papan kanssa. Mummukin pääsi osallistumaan Lotan harrastuksiin, kun kävivät tiistaiaamupäivänä yhdessä muskarissa. On se kyllä niin ihanaa ja ihan superluksusta, kun on sukulaiset tässä lähellä ja paljon hoitoapua tarjolla!

1,5-vuotisneuvolakuulumisia

Eilen oli Lotan 1,5-vuotisneuvolatarkastus lääkärintarkastuksen kera. Seuraava neuvolalääkäri onkin sitten vasta 5-vuotiaana! Sitä ennen käydään tosin vuosittain terveydenhoitajalla eli ihan ei neuvola putoa kelkasta vielä...!

Pituutta neidiltä löytyy 84 cm (ja ehkä pari senttiä päälle - selällään pituuden mittaaminen kun ei oikein enää tämän ikäiselle lapselle ole ehkä se paras keino, kun jalat ei tahdo suoristua, kun olisi jo kiire nousta ylös...) ja vaaka näytti 12,2 kg (punnitusta ei tosin enää tarvinnut tehdä sillä vauvavaa`alla, vaan saatiin käyttää tavallista vaakaa). Kaikki testatut asiat olivat niin kuin pitääkin, ja hienosti Lotta yllätti neuvolatädin kantamalla sylissään kahta palloa sanoen "kaksi palloa". Rokote aiheutti tietysti vähän parkua, mutta muumit ja muut kaverit auttoivat suruun.

Neuvolalääkäri oli ihan yhtä apaattinen tapaus, kuin aikaisemminkin - mistähän koloista niitäkin kömpii? Luulisi, että neuvolalääkärit olisivat jotenkin tavallista enemmän lapsiystävällisiä, mutta aika mörököllejä ovat! Hyvä, että nostavat edes katsettaan koneesta, kun mennään ovesta sisään! No, eipä tarvitse siellä kovin usein asioida...

Seuraava neuvola onkin sitten kaksivuotiaana, vaikka Lotta kyllä varmaan tulee neuvolassa käyneeksi ennen sitäkin - äidin kanssa nimittäin äitiysneuvola-asioissa. Tuleepahan sitten se oma uusi neuvolatäti tutummaksi Lotallekin!

Muskarissa

Viime vuonna käytiin Lotan leikkikaveri Aaronin muskaritunnilla, kun siellä oli vierailukerta mummoille ja muille - vaikka ei ihan sukulaisjoukkoon lukeudutukaan...! Lotta tykkäsi kovasti kuunnella lauluja ja leikkiä mukana, joten tänään sitten alkoi meillä Lotan ihan ikioma muskari!

Oltiin hyvissä ajoin musiikkiopistolla, mutta silti meinattiin myöhästyä, kun äiti ei tajunnut, että tuokio onkin yläkerrassa. Odotin vaan siinä alhaalla, missä se vierailukertakin oli ollut... No, sitten mentiin sisään musiikkiluokkaan juuri aloitushetkellä, ja Lottaa alkoi kovasti harmittaa, kun joutui antamaan pois välipala-Muumi-rusinat (äiti kun ei taas tajunnut tätä ennakoida...!). Harmistukseen auttoi muskaritädin antama pehmolelukissa, jota Lotta rutisti sylissään ensimmäisen vartin ajan. Mikä sinänsä on hassua, sillä kotona ei mikään pehmolelu saa huomiota...

Itse muskaritunti, tai siis kolmevarttinen, meni kivasti alun harmistuksen ja sylissä istumisen jälkeen. Lotta ei kauheasti leikeistä välittänyt, mutta lauleskeli innokkaasti mukana! Rumpu oli vähän pelottava, tai muuten vaan ei ollenkaan kiinnostava, sillä Lotta vain käski äidin soittaa, eikä halunnut itse rumpuun juurikaan koskea. Ei se mitään, äitihän sitten soitti!

Ehkä ensi kerralla Lottaa kiinnostaa osallistuminen ja tekeminen enemmän, jos vaikka ehdittäisiin ajoissa oikeaan paikkaan ja saa rauhassa tutustua muskarikavereihin ja tilaan. Ryhmä on onneksi aika pieni, olikohan meitä joku kahdeksan lasta + äitiä, joten ei ole ollenkaan samanlainen härdelli kuin ipana-jumpassa. Ensi kerralla sitten siis jatketaan musisointia, laulamista ja leikkejä!

Herne - ei kun jauhelihaa - nenässä!

Muutaman kerran ruokailun aikana Lotta on ollut laittamassa hernettä nenään, ihan kirjaimellisesti siis! Onneksi herneet on isoja ja Lotan nenä vielä pieni, joten ei ole tässä puuhassaan onnistunut.

Eilen oltiin Lotan kanssa päivällispöydässä ja nousin hakemaan jääkaapista jotain. Kun tulin takaisin, Lotta oli jännän näköinen ilme kasvoillaan, ja piti sormea nenän vieressä. Arvasin heti, että nyt sinne taisi mennä jotain. Ruokana oli pastaa ja jauhelihakastiketta - salaatit oli syöty jo ennen ruokaa - joten jauhelihakökkäreeltä se palanen siellä nenässä näytti. Lotta alkoi kovasti aivastella ja nuuskuttaa nenää, ja ensin ajattelin, että ehkä se kökkäre tulee niin sieltä ulos.

No, ei tullut. Ruoka oli syöty ja lähdettiin käsipesulle. Suunnitelmana oli soittaa mummulle tai isille, että olisiko hyviä vinkkejä esineen poistoon nenästä, ja mietin myös, että pitäisikö lähteä päivystykseen. Kylppärissä tutkailin nenää tarkemmin ja tuli mieleen, että lähtisiköhän jauheliha nenästä pinseteillä, kun se oli siellä ihan näkyvissä. Ja kyllä, pois lähti! Ei tarvinnut ottaa pilliä käyttöön - sellaisen kun olin jo nostanut valmiiksi keittiön pöydälle, että jos sillä olisi saanut imaistua...

Pitääkin alkaa varmaan vähän tarkemmin ruokapöydässä tarkkailemaan, että mitä se neiti oikein touhuilee...!